Avainsana: ympäristö

Globalisaatio on luonut paljon vaurautta, mahdollisuuksia ja kehitystä joita ei voi kiistää. Se on myös tuonut yhteiskunnallisia ja taloudellisia haasteita, kuten protestiliikkeiden kasvusta huomaamme. Väitän kuitenkin että globalisaation todellinen uhka on vasta tulossa siinä kohtaa kun tarpeeksi isot haasteet tulevat yhteiskuntiin. Globalisaation pelisäännöt luotiin vähän turhan utopistiset lasit silmillä, emmekä ajoissa ajatelleet riskejä.

Pari mahdollista tapahtumaa

Skenaario yksi. Hiilen käyttöä pitää vähentää ja siirtyä päästöttömiin energiantuotannon muotoihin. Moni maa on valmis satsaamaan tähän kovasti. Osa maista ei kuitenkaan siihen lähde. Vihreissä maissa lisääntyy työttömyys ja osattomuus, saastuttavimmissa maissa saadaan ainakin hetkellisesti lisää voimaa talouteen etenkin jos sähköä myös viedään samalla. Vihreät maat eivät pidä siitä että yksi on vapaamatkustajana, mutta he eivät voi tehdä asialle mitään sillä WTO:n kaltaiset globalisaation sopimukset estävät sen. Globalisaatio asettuu ympäristövastuuta vastaan.

Skenaario kaksi. Tarpeeksi suuri sosiaalinen paine pakottaa monet maat vihdoinkin verottamaan miljardöörejä ja tekemään vankkoja toimia veronkiertoa vastaan. Muutama maa näkee tässä tilaisuuden tarjota pakopaikkaa rikkaiden miljardeille. Rehdimpää peliä haluavat maat vaativat toimia vapaamatkustajaa vastaan, mutta maailmankaupan pelisäännöt estävät sen. Nyt globalisaatio asettuu sosiaalista oikeudenmukaisuutta vastaan.

Vastaavia ilmiöitä syntyy muissakin aiheissa. Siirtolaisuuden hallinta, ympäristökatastrofien vastuunkanto, työntekijöiden oikeudet ja moni muu. Olemme luoneet mekanismit globaalille kilpailulle – yhteisille mahdollisuuksille. Emme kuitenkaan ole luoneet mekanismeja yhteisille velvollisuuksille ja käytännössä mikä vaan vähänkin isompi yksittäinen valtio voi heittää kapulan rattaisiin. Meillä on miljoona keinoa tehdä bisnestä yli rajojen, mutta ei ensimmäistäkään keinoa tehdä parempaa maailmaa yli rajojen. Toki joskus bisnes ja parempi maailma kohtaavat, mutta suhdeluku on surkea. Jokaista Neste Oilia kohti on tuhat Amazonia.

Tilaisuus tekee varkaan

Kaikki mainitsemani ilmiöt ovat jo näkyneet otsikoissa ja pyörineet keskusteluissa. Mikään niistä ei kuitenkaan ole noussut niin akuutiksi aiheeksi että niistä tulisi merkittävien valtioiden sisäisiä kynnyskysymyksiä. Se tulee kuitenkin tapahtumaan, todennäköisesti ennemmin kuin myöhemmin. Niiden päivien koittaessa ymmärrämme globalisaation todellisen hinnan. Silloin huomaamme, että edes kaikki maan kansat yhdessä eivät voi tehdä hyvää, jos joukostamme yksikin juudas löytyy. Opportunisteja, ääripopulisteja tai vastuuttomia ultrarikkaita ei tarvitse olla kuin kourallinen, sillä heillä on käytössä ne mahdollisuudet maailman tuhoamiseen jotka heille kirkkain silmin annoimme.

En edelleenkään tuomitse globalisaatiota ajatuksena, mutta pelisääntöjen teko jäi pahasti kesken. Kuten ihmiskunnan historiassa niin usein on käynyt, unohdimme että tilaisuus tekee varkaan. Meillä ei ole mitään hätää niin kauan kun kaikki ovat kilttejä toisilleen. Mutta.