Helmikuussa täällä purnasin YLE Puheen päätöstä sisällyttää musiikkia lähetyksiinsä. Ohjelmapäällikkö Junes päätti viisaudessaan suunnata kanavansa antia 30 – 45 vuotiaille. Nyt tilastot osoittavat että hän on oivalliseesti onnistunut, kuuntelijoiden lukumäärä on pudonnuut 700sta tuhannesta 428 tuhanteen eli lienee tuo valittu ikäluokka on jäänyt nauttimaan kanavan annista musiikkeineen päivineen.
Kuulun joukkoon joka lopetti kanavan kuunntelun musiikkilähetysten myötä, mielenterveyteni ei kestänyt kesken asiallisen juttellun ilmoille rämähtävää musiikkia joka oli äärimmäisen kaukana omasta musiikkimaustaani.
Tässä kesän mittaan olen jonkun kerran uhkarohkeasti kuunnellut tovin kanavaa mutta äkkiä kääntänyt YLEn ykköselle. Rämisevän musiikin lisäksi siellä on näet sattunut juuri jaaritelemaan Ali, tuo tyhjän nauraja, loputtomasti itsestään kertoileva ”humoristi”. No tämä suhteeni Alin sanataiteeseen on tietysti henkilökohtainen ongelmani tai oikeastaan päähäni lapsuudesta iskostunut kummisetäni hokema että räkänokastakin mies tulee vaan ei tyhjän naurajasta.
Tässähän vielä tuskaa lisää se että Radio PUHEttakin toimitetaan minun verorahoillani ja se että verovaroin rahoitettu monopolin omainen laitos voi toimia juuri niinkuin se itse parhaaksi näkee.
Huh huh – vähän helpotti kun tuskaansa ylös kirjoitti, ei pidä ihmisen sisäänsä umpioida pahaa oloaan.