Avainsana: yksityinen terveydenhoito

Julkaistu

Yksityinen terveydenhoito – huipputehokasta huuhaata

Kirjoitin äsken ehdottavani yksityisen terveydenhoidon alasajoa. Ihme kyllä, sain aiheesta palautetta, mukaanlukien uhkailuja Pihlajalinnalta, joten aiheesta piisaa mukavasti lisää kirjoiteltavaa. Tänään nostan tikun nokkaan mielipiteiden motiivit.

Klassinen versio

Moni julkisen terveydenhoidon varassa oleva kritisoi perustellusti järjestelmää, jossa he kokevat jäävänsä jonon hännille samalla kun heitä terveemmät ihmiset pääsevät yksityiselle lääkärille hetkessä.

Moni maailmanhalaajatoimittaja voivottelee järjestelmää josta itse nauttivat. Teksti on yleensä luokkaa ”minä saan niin hyvää hoitoa aina mutta on se ikävää etteivät muut saa”. Jos tuo asia heitä tippaakaan häiritsisi, he tekisivät sille jotain mutta kaksinaismoralismi on valitettavan vahva laji joissain piireissä.

Tämä jälkimmäinen näistä on se, jota haluan haastaa muutoinkin. Kysymykseni on tämä: hei sinä yksityistä terveydenhuoltoa käyttävä: saatko ihan oikeasti hyvää hoitoa? Kas, kun minä alan kallistumaan sille kannalle että kovin moni ei sitä saa. Ei, vaikka rahaa palaisi reilusti.

Jos tarve on saada sairaslomaa flunssaan, pillereitä kipuun, kortisonipiikki tai jokin muu simppeli asia, silloin yksityinen epäilemättä hoitaa nopeasti. Toisin sanoen, hoito on tehokasta silloin kun se on yksinkertaista eikä asia ole äärimmäisen vakava. Vakavissa tapauksissa yksityinen ei auta, kuten pitkällä kaavalla edellisjutussa kävin läpi.

Turhuudet kärkeen!

Yksityinen terveydenhoitojärjestelmä on luotu tarjoamaan maksimaalista tehoa minimaaliseen tarpeeseen. Se tarjoaa nopeaa apua silloin kun sitä ei tarvita. Tätä kulmaa ei mielestäni korosteta tarpeeksi, jos lainkaan.

Kas, yksityisen (työterveyden ja kelakorvattavien) puolustusargumenttien ydin on, että joo, on se julkisella paha tilanne mutta sentäs jossain toimii ja se kuorma on julkiselta pois. Mielestäni tämä koko argumentti on suunnilleen yhtä kestävä kuin venäläinen ilmapuolustus. Se, että yksityinen puoli hoitaa tarjoaa palveluita joita julkiselta ei edes haettaisi, ei auta julkista puolta mitenkään.

Jatkakaamme vielä. Yksityinen terveydenhoito tulee veronmaksajalle kalliiksi, vaikka osan sen kuluista maksaakin asiakas (henkilö tai firma). Sen rahan vaikutuksena emme helpota terveydenhuollon tilaa. Sen sijaan sillä rahalla viemme lääkäreitä pois terveyskeskuksista ja kuten edellisessä jutussa mainitsin, aiheutamme lisäkuormaa julkiseen erityissairaanhoitoon. Toisin sanoen, veronmaksaja maksaa siitä, että järjestelmä huononee ja saa vastineeksi ei-mitään. Kirsikkana kakun päällä on hyvä muistaa, että se yksityishenkilöiden ja firmojenkin maksama raha on pois jostain hyödyllisemmästä.

Toki peiliin pitää katsoa. Se, että esimerkiksi Pihlajalinna saa vakoilla vakuutusyhtiöltä äärimmäisen luottamuksellisia asiakastietoja omaa markkinointiaan varten, menee läpi kuin väärä raha koska yllä mainittu illuusio pysyy. Ripauttele markkinointiin vielä pelottelua siitä miten hirveää on julkisella puolella asioida niin moni heittää tähän kaivoon viimeisetkin pennosensa. Onpa sitäkin näkynyt että jo kerran maksamastaan hoidosta valittavaa pelotellaan vakuutuslääkärijärjestelmän kynsiin joutumisella. Pelolla markkinointi mitä ilmeisimmin toimii.

Ymmärrän erinomaisesti miksi nykyjärjestelmää pelätään. En kuitenkaan ymmärrä hetkeäkään miksi nykyjärjestelmä hyväksytään. Haastan myös jokaisen yksityisen puolen asiakkaan pohtimaan yksinkertaista kysymystä: onko buranareseptin saaminen tunnissa kaiken tämän arvoista?

Julkaistu

Lopetetaan yksityinen terveydenhoito

Kun yksi maamme terveydenhoitojärjestelmien parhaita asiantuntijoita, THL:n Mika Salminen ehdotti työterveysjärjestelmän alasajoa, siitä syntyi iso meteli. Itsekin vähän pelästyin alkuun. Sittemmin kannanottoja on tullut lisää ja olen mitä vakaimmin sitä mieltä että ehdotus on hyvä pohja. Veisin sitä itse pidemmälle.

Väärä asiakas hoidossa

Olen sekä työnantajana että yksityisten terveyspalveluiden asiakkaana huomannut, että he pitävät asiakkaasta erittäin hyvää huolta. Ongelma on, että heille asiakas ei ole potilas vaan vakuutusyhtiö. Mitä lähemmäs vakuutusyhtiöt tulevat terveysyrityksiä, sitä likaisemmaksi peli menee. Lopputulos on se sama, mistä kritisoimme julkista terveydenhoitoa: pitkän paperisodan jälkeen käsketään ottamaan buranaa.

Yksityisille terveysasemille pääsee nopeasti. Erityislääkärille pääsee nopeasti. Tutkimuksiin pääsee nopeasti. Hoitoon ei pääse – tai epäilemättä pääsee, jos maksaa omasta pussista, mutta vakuutuspohjaisen järjestelmän tarkoitus ei ole hoitaa potilaita.

Väitän, että vakuutuspohjainen järjestelmämme on muuttunut yhä amerikkalaisemmaksi. Sen tarkoitus on luoda illuusio tehokkaasta hoidosta. Se tapahtuu järjestämällä nopeasti pääsy lääkärille. Jos tauti on kuolemaksi, sitten potilas laitetaan julkisen sektorin erikoissairaanhoidon piiriin. Jos tauti on haitaksi muttei kuolemaksi, sitten hoito keskeytetään. Luulin törmänneeni kahteen yksittäistapaukseen mutta näinpä ei ollutkaan, vaan malli on laajalti aina sama. Siihen sisältyy yksi tai useampia seuraavista vaiheista – ei nyt kaikkia jokaisessa tapauksessa tietenkään.

  1. Potilastietojen kirjaaminen Omakantaan lopetetaan, vedoten esimerkiksi yksityisyyden suojaan, teknisiin ongelmiin tai ”potilaan etuun”.
  2. Vakuutusyhtiölle toimitetaan pyyntö jatkohoidosta sellaisessa muodossa, että vakuutus aina hylkää sen. Se ei täsmää lääkärin potilaalle kertomaa versiota, vaan on kirjoitettu nimenomaan hylkäystä ajamaan.
  3. Potilasta pelotellaan lisämaksuilla jos hän pyytää lisätietoja.
  4. Omavastuu yms. kululaskuja aletaan lähettämään. Ne ovat pieniä, mutta äkkiä niitäkin tulee pino.
  5. Potilasasiamies lakkaa vastaamasta yhteydenottopyyntöihin.
  6. Potilas rupeaa saamaan yhteydenottoja kolmansilta osapuolilta, jotka mystisesti rupeavat kauppaamaan vapaan markkinan hinnalla juuri tämän potilaan tarvitsemaa erityishoitoa.
  7. Monet kilpailevat lääkäriasemat (arvaus: saman vakuutusyhtiön kanssa yhteistyössä olevat) eivät mieluusti enää tarjoa hoitoa samalle potilaalle.

Erinäisiä yksittäistapauksia on enemmänkin, mutta linja lienee selvä. Tarjotaan nopealla varoajalla lämmintä kättä, mutta varotaan kuluttamasta rahaa itse hoitokuluihin. Ilmiö on melko uusi mutta ounastelen linjan siirtyneen tähän varovasti viimeisen 5-10 vuoden aikana.

Sinä ja minä maksamme tästä

Koska ym. hoito on suoraan ja epäsuorasti valtion tukemaa, se tarkoittaa että jokainen veronmaksaja osallistuu siihen. Verovähennyskelpoisuudet, muut verottomuudet ja vähennykset sekä suorat ja epäsuorat tuet yhdessä tekevät bisneksestä erinomaista. Jos jotain hyvää haluaa sanoa tästä, on se että pääosa vakuutusyhtiöistämme on vankasti kotimaisessa omistuksessa. Toki melkoista rosvousta, korruptiota ja hyvävelidiilejä löytyy, mutta on tämä parempi kuin lähettää kaikki rahat veroparatiiseihin. Valitettavasti iso osa yksityisistä terveyasemistamme on veroparatiisiyhtiöitä, eli sama lieventävä asianhaara ei heitä pelasta.

Työterveys on, kuten Salminen totesi, hyvin tehotonta. Väitän että muu yksityinen terveydenhoito on vielä pahempaa. Tämä ei ole diktatuuri, eli tietenkään eduskunta ei voi tuosta vaan toimintaa kieltää. Sen sijaan voisimme poistaa kaikki veroetuudet tältä umpikorruptoituneelta rahakoneelta. Kukaties se vähentäisi tällä sektorilla olevien lääkärien määrää ja ohjaisi heistä ainakin suoraselkäisimmät takaisin potilaiden hoitoon. Väitän, että leijonaosa lääkäreistä haluaa lopulta potilaille parasta.

Markkinatalous ei ole huono asia. Markkinatalous ilman sääntöjä ja valvontaa sen sijaan on todella huono asia. Markkinatalous joka ei toimi ilman verorahojen kuppausta onkin jo jotain, jonka kuvaamiseen tarvittaisiin turhan herkästi sensuroituja sanamuotoja.