Avainsana: Yhdysvallat

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: mobiiliverkot ja pääsy nettiin

Satelliittilautaset

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teemana on pääsy Internetiin. Sarja päättyy. Löydät linkit kaikkiin sarjan juttuihin ensimmäisestä osasta. Lähipäivinä avaan vielä keskustelun mahdollisesta jatkosta.

Niin huono että tulee Elisaa ikävä

En voi sanoa omaavani ainoaa positiivista sanaa esimerkiksi Elisan ns. asiakaspalvelusta tai ns. laadusta, mutta huomaan muuttavani standardejani nopeasti. Suomessa saat luvattoman tehokkaan 5G-mobiililiittymän noin 30 eurolla kuussa. Jenkeissä maksat samasta 95 dollaria kuussa, eikä se sisällä kuin pienen määrän dataliikennettä. Pari iltaa Netflixin tai Areenan äärellä ja limitti on täynnä. Kännykkää ja liittymää ei voi valita vapaasti kuin harvoissa tilanteissa, vaan useimmiten olet sidottu operaattorin valintaan. Prepaid sim-kortit kaupoista toimivat vain harvoissa puhelimissa, emmekä löytäneet tällä kertaa yhtään mallia joka toimisi Euroopasta tuoduissa puhelimissa. Yksi olisi toiminut, mutta se toimi vain yhdellä mobiilioperaattorilla, jonka kuuluvuus kohteessamme oli olematonta.

Siinä missä Suomessa voit kuvitella käyttäväsi kännykkää melko kivuttomasti melkein missä vaan, on ameriikan mailla tilanne toinen. Yhdessä kunnassa toimii yksi operaattori, kun kymmenen kilometrin päässä naapurikunnassa taas toinen. Monella on tämän vuoksi useampi kännykkä että heitä ylipäänsä saa kiinni. Jos joskus yksi osoittautuisi tarpeettomaksi, prosessi vanhan liittymän irtisanomiseen on melkoinen via dolorosa, jota pääsin seuraamaan. Automaattiset puhelinpalvelut yrittävät tunnistaa puheesta mitä haluat ja toteuttavat tämän noin nollan prosentin tarkkuudella. Lyhyesti sanottuna mobiilioperaattorit ovat kiistattoman kuninkaan paikalla, hintakilpailua ei käytännössä ole, viranomaisvalvonta puuttuu ja laatu on alle jokaisen riman. Mobiiliyhteyksissä Yhdysvaltoja voi kutsua täydelliseksi kehitysmaaksi.

Vaikeasti verkkoon

Kuten arvata saattaa, pysyvissä nettiyhteyksissä tilanne ei haja-asutusalueilla ole sen parempi. Valokuituverkkoja on vähän ja operaattorit lobbaavat mielettömillä summilla maakuntia ja osavaltioita kieltämään paikallisten verkkojen rakentamisen. Aina joskus paikallinen pieni yhteisö tässä kuitenkin onnistuu ja tuloksena on operaattoreille sietämätön tilanne: rajattomat, nopeat yhteydet Suomeen verrattuna vain kolminkertaisella hintaa. Yleisesti apuna käytetään satelliittioperaattoreita kuten perinteiset Viasat tai Hughesnet, Elon Muskin Starlink-järjestelmän toimiessa markkinahaastajana. Hieman alle satasesta lähtevät kuukausihintaiset satelliittiyhteydet riittävät nettivideoiden katseluun, mutta soveltuvat surkeasti etätyöhön tai pelaamiseen. Näitäkin koskevat datamäärien siirtorajat, joita ei Suomessa ole nähty vuosikymmeniin. Kivana bonuksena yhteys on erittäin sääriippuvaista, eli reilumman sadenkuuron sattuessa kannattaa kaivaa perinteinen kirja tai pelikortit (sekä usein myös kynttilä, sähköt ovat yhtä huonoja). Vertailun vuoksi, Suomessa saa kaupungissa nopeamman, rajattoman yhteyden yhä useammin osana vuokraa tai yhtiövastiketta, noin kymmenen euron reaalisella kuluvaikutuksella kuukaudessa. Haja-asutusalueilla vankemmatkin toiveet toteutuvat 30-50 euron kuukausimaksulla.

Asiaa on tutkittu hieman ja ounastelen että tutkitaan vastakin: laadukkaat verkkoyhteydet ovat tärkeä osa yhteiskunnan hyvinvointia. Pääsy tietoon kohtuullisella hintaa, tasa-arvoisesti myös vähävaraisemmille tarjottuna, auttaa yhteiskuntaa ylöspäin. Vaikka ongelma on paikallisesti tutkittu ja tiedostettu, ratkaisun toteutumisesta ei ole merkkiäkään. Kun lisää kalliiden yhteyksien päälle vielä laitteiden silmittömät kuukausivuokrat, markettien tuotevalikoiman katastrofaalisen laadun ja kaikenlaisten helppoheikkien yleisyyden, niin käsilläsi on kaamea suo. Yhdysvallat ei ole fiksusti verkossa ja putoaa yhä kauemmas Pohjoismaiden, Baltian maiden tai Etelä-Korean kaltaisten maiden tilasta, jääden jälkeen jopa digiyhteiskunnan seinään ajaneesta Saksasta.

Yhdysvaltain urbaaneilla alueilla tilanne on hieman parempi ja avoimien vierasverkkojen suuri määrä kompensoi ongelmia. On vaikea sanoa absoluuttisella tarkkuudella onko suurempi jakolinja USA:n ja muiden kehittyneiden maiden välillä, vai USA:n kaupunkien ja haja-asutusalueiden välillä. Sanoisin kuitenkin, että monet ongelmat ovat koko maan laajuisia. Keinotekoisesti ylläpidetyt monopolit, heikot standardit, korruptio ja päättäjien osaamattomuus muodostavat pirullisen yhtälön.

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: puoluepolitiikka

Trump vaalimainos

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on puoluepolitiikka.

Puolueuskovaisuutta on vaihtelevasti

On vaikea kuvastaa miten paljon presidentti Bidenia vihataan suurten kaupunkien ulkopuolella. Katsoit sitten paikallista televisiota tai kuulit paikallisten tallaajien näkökulmaa, positiivista sanaa presidentistä on lähes mahdotonta löytää. Viha kohdistuu niin inflaatioon, kahtiajaon pahentamiseen, väkivaltaan, presidentin epäselviin puheisiin kuin hänen yleiseen etääntymiseen kansalaisten arjesta. On syytä korostaa, että tämä pätee myös demokraattien äänestäjiin. Tässä onkin yksi tärkeä näkökulma suomalaisille opittavaksi Yhdysvaltain politiikasta. Kun äänestetään kongressin vaaleissa tai paikallisissa vaaleissa, puolueen nimi jää taka-alalle. Paikallisisista vaalimainoksista ei löydä puolueen nimiä kuin pienellä jos silloinkaan. Paikalliset nimet ja paikalliset aiheet ovat yksinkertaisesti paljon tärkeämpiä.

Tavallaan tämän pitäisi olla meille aika simppeliä. Tarja Halonen keräsi kannatusta laajalti myös esimerkiksi Kokoomuksen kannattajilta ja Sauli Niinistö sai paljon demarien ääniä. Tiukka puolueuskovaisuus ei ole länsimaissa universaalia, ei Suomessa eikä Yhdysvalloissa. Presidentinvaaleissa aiheella on enemmän väliä, mutta muutoin pelikenttä on yllättävän avoin. Laajalti Suomen mediassa kerrotut jakolinjat ovat toki olemassa, mutta ne eivät kulje aivan 1:1 puolueiden välillä. Talosta voi löytyä pihalta Trumpin vaalimainos ja eteisestä MAGA-lippis, mutta senaattoriksi äänestetään demokraattia.

Jos kysyy aivan ruohonjuuritasolla mielipiteitä, siinä heijastellaan median narratiivia. Jos nyt ylipäänsä politiikkaa haluavat puhua, pääosa ihmisten kommenteista liittyy siihen miten huonosti jokin puolue tai poliitikko on asioita tehnyt. Ei se mitä oma ehdokas tai päättäjä tekee, vaan se mitä vastapuoli tekee väärin. Kehuja annetaan lähinnä historian poliitikoille, mutta nykyisistä ei kukaan ole pätevä. Ihmiset toivovat löytävänsä sen, jonka virheet eivät ärsytä niin paljoa. Edes pääosa vankimmista Trump-faneista ei anna hänelle täysiä pisteitä. Kehuvat siitä miten hän puhuu, mutta näkevät hänessä myös paljon virheitä.

Väliaika: termistöä

Pääosa vaalimainonnasta on todellakin vastapuolen mollaamista. Eräs mieleeni jäänyt oli republikaanien mainos, jossa demokraattien vastapuoli oli ”too liberal, too out of touch”. Demokraattien vasen laita tai heitä lähellä oleva media ei käytä heistä enää termiä ”liberal” vaan ”progressive”, joka on kieltämättä parempi termi. Silti liberaaliksi kutsuminen on tuttu republikaanien tapa kuvastaa demokraatteja halventavasti.

Toisaalta, jos ”liberal” on haukkumasana vasemmalle, sanana hyvin lähelle osuva ja samasta alkuperästä ammentava ”libertarian” (libertarismi) taas osuu oikeaan reunaa. Libertarismi on monen republikaaninkin, ainakin varauksin arvostama ajatusmalli. Jotta ei vieläkään olisi liian helppoa, klassinen amerikkalainen vapausaate ”liberty” – sekin samasta alkuperästä – taas on yleisesti kunnioitettu ja rakastettu ajatus. Eli kerrataanpa nyt vielä: liberalismi-sanan eri versioilla joko haukutaan vasemman laidan demokraatteja, kehutaan oikean laidan republikaaneja tai rakastetaan positiivista kansallismielisyyttä. Selkeää, eikö?

Jos vähänkin kaivat mitä asioita eri poliitikot ajavat, huomaat että loppuviimeksi vapauden aatteista ollaan kovin samaa mieltä. Niiden soveltaminen onkin sitten toinen asia. Tämä on termi, jota ei saa altistaa loogisella päättelykyvylle. Se on vähän kuin tamperelainen sanoo nääs-sitä ja nääs-tuota, tai savolainen joka sanoo ihan mitä vaan. Vapautta rakastetaan, vihataan, vaaditaan ja vastustetaan. Tätä oppii ymmärtämään ja käyttämään keskusteluissa, mutta korkeampi aivotoiminta kannattaa sammuttaa siksi aikaa. Muuten tulee päähän pipi.

Vastakkainasettelun sormi osoittaa valkoiseen taloon

Biden on pelannut julkisesti alati kovenevilla panoksilla, leimaten suuria kansanryhmiä kansan vihollisiksi, heijastellen demokraattipuolueen progressiivisemman laidan vaateita. Progressiiviset ovat pääosin ylemmän keskiluokan nuoria, jotka hakevat hieman enemmän vallankumousta kuin kehitystä. Progressiivisten kärkinimet omaavat melkoisen tehokkaat sometiimit, joiden myötä näkyvyys on huippua, eikä puolueen johto voi heitä unohtaa. On vaikea olla eri mieltä siitä että moni elementti yhteiskunnassa on mätä, mutta ajatus siitä että lähes kaikki ovat vihollisia on ikävä. Peiliin katsomisen paikkakin tulee: haukuimme Euroopassa laajalti George W. Bushin tapaa jakaa maailma kahtia sodassa terrorismia vastaan, mutta olemme hiljaa nyt Bidenin tehdessä samoin.

Tietenkään republikaanit eivät tarjoa mitään oikeita ratkaisuja asiaan yhtään sen paremmin, mutta he onnistuvat koskettamaan monen kansalaisen aiheita, ainakin silloin kun keskustelu ei ole pelkkiä trumpismeja tai vastapuolen ala-arvoista mollaamista. Demokraatit puhuvat juridiikan nyansseista, republikaanit arkisisista talousasioista. Demokraatit haluavat muuttaa maailmaa, republikaanit bensan hintaa. Toki paikallistasolla molemmilta löytyy paikallisia aiheita, mutta yhteiskunnan huipulla koko viestintäilmapiiri on jakautunut täysin eri näkökulmiin.

On surullista nähdä, että amerikkalainen ei-politiikka on löytänyt tiensä vanhallekin mantereelle. Oma fiilikseni on, että tulevaisuutta ei rakenneta kielloilla, estoilla, rajoituksilla ja haukuilla. Siinä kohtaa on aika sama mitä aatetta puolue edustaa. Politiikkaa ei ole jenkeissä koettu aikoihin enää mahdollisuuksien taiteeksi. Ei ole kaunista katsottavaa kun usko politiikkaan katoaa. Suomessa tätä uskoa vielä on, mutta se kaipaisi kovasti aimo pinon piristysruiskeita.

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: hymyillään kun tavataan

Naapurin Sierra

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on ihmisten kohtaaminen.

Ei hiljaisia kohtaamisia

Tampereella käy joskus ruokakaupassa niin, että myyjä toivottaa kassalla hyvää päivänjatkoa. Ihan joka vuosi ei näin toki käy ja onhan se suomalaisella melkoisen shokeeraava tilanne – jos et pakene pian, voi syntyä keskustelua. Vaikka jonkin verran aikaa elämästäni olen ameriikan mailla viettänyt, tähän täydelliseen eroon on niin vaikea tottua. Se on sama oletko ravintolassa, supermarketissa (Walmart), halpahallissa (Dollar General) tai viinakaupassa (ABC store), keskustelu kassamyyjän kanssa on oletusarvoista.

Vointeja kysellään ”hey, how you doin'” ja vastoin suomalaisiin virheellisesti opetettua etikettiä, tuohon ihan oikeasti tulee vastata paitsi kysymällä samoin, mutta myös kertomalla miten menee muutamalla sanalla. Juttu voi jatkua arjen fiilistelyihin, tuotesuosituksiin, ajankohtaisiin aiheisiin, mutta aniharvoin suomalaisten kestosuosikkiin eli säähän. Hyvästä palvelusta sopii myös antaa reippaasti kehuja. Palkka on huonoa ja työolot mitä sattuu, mutta ilmapiiri on rohkaisevaa. Lohtua vaikkapa perheen suruun saa jokaiselta myyjältä ja jopa muilta asiakkailta, eikä siin ole mitään teennäistä. Ihmiset haluavat jutella toisilleen, sillä he tietävät miten siitä on apua päivästä toiseen.

Mitenkä sitten itse pärjäsin? Huonosti, pakko myöntää. Olen pyrkinyt opettamaan itselleni sopivan kultaisen keskitien. Hymyilen ja tervehdin, mutta en oikein osaa keskusteluun hypätä. Koitan olla avulias ja aina poistuessa varustautua katsekontaktilla sekä hieman etelävaltioiden aksenttiin menevällä kiitoksella ”thank you ma’am”. Jos seurassa on tuttuja paikallisia, pyrin toki hyppäämään keskusteluun mukaan, mutta se on vaikeaa. Suomalaiset, pimeään yksinäisyyteen opetetut geenit eivät vain hanskaa tätä lajia, edes vuosien harjoituksella.

Dollarinkuva hymyssä

Vaikkakin uskon tervehtimiskulttuurin tulevan jostain syvemmältä, yksi osa ilmiötä tuntuu kukkarossa. Etenkin ravintolatyöntekijöillä pääosa palkasta voi tulla tippien kautta. Hyvä palvelu ei ole optio, vaan vaatimus jos on tarkoitus maksaa tässäkin kuussa sähkölasku. Tämä toimii epäsuorasti myös paikoissa joissa tippejä ei jaeta. Huonosta palvelusta annetaan välittömästi palautetta ja työpaikan voi menettää nopeasti pelkästään nyrpeän ilmeen vuoksi.

Kun mennään vähänkin erikoistavaraosastolle, kuten elektroniikkaan, on myyjillä selkeät käskyt myydä tiettyä tuotetta ja palvelua. Tämähän on sama Suomessakin, sillä erolla että Suomessa viranomainen älähtää sikailusta gigantille tuon tuosta. Sen sijaan Suomessa en näe myyjiä, joilla on selkeästikin moraalisia ongelmia edellisen kanssa. Jenkeissä törmää aika ajoin myyjään, joka viittoo vähän sivummalle etteivät muut kuule, ja kertoo rehellisesti jos joku suositeltu tuote on täysin surkea. Keveä ja kunnioittava small talk -pohjustus on yleensä edellytyksenä tälle.

Tämä on ihan villi spekulaatio mutta lopetettakoon siihen: myyjä ymmärtää ristiriidan sen kanssa mitä käsketään myymään ja sen kanssa, että hän tarvitsee positiivista palautetta pitääkseen työnsä. Moni laskelmoi, että parin dollarin provikan menetys on pienempi paha kuin työpaikan menetys. En silti kadehdi yhtään tätä valinnan vaikeutta.

P.S. Otsikkokuva ei nyt liity asiaan mutta ei löytynyt muutakaan joten kuvassa on naapurin Sierra. Vähä niinku siinä laulussa. Mutta eri Sierra. Tuo lava tuli lastattua muutaman kerran viime reissulla.

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: kauppa- (ja kalja)reissu

Bensa-aseman hintakyltti

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on kaupassa käynti ja kaupallisuus laajemminkin.

Kaoottista mutta siistiä

Kaupan alalla töitä tekevänä olen tottunut kiinnittämään alaan huomiota. Paikallisissa kaupoissa pyörivänä huomaan mielenkiintoisia eroja. Suurin peluri halki maan on Walmart, joka valikoimaltaan heijastuu Suomen Prismaan tai Citymarketiin. Totta puhuen komediasarja Superstore (Netflixissä) antaa yllättävän osuvan kuvan. Lopulta moni asia on samanlaista: kaupan omat halpamerkit jyräävät ja kiinalaista krääsää kannettaan koteihin tonneittain.

Se, mihin pistin silmää oli hyllyjen ja myymälöiden huono tila: metritolkulla tyhjiä hyllyjä siellä täällä, vaikka tavarasta sinänsä ei ole pulaa. Hyllytyksessä ei jokin toimi ainakaan sillä tasolla kun pitäisi. Ongelman näkee jokaisessa Walmartissa mutta kahta kovemmin halvemmissa kaupoissa, kuten Dollar General tai Dollar Tree, jotka vertaantuvat meidän halpahalleihin. Rullakot uusia tavaroita jäävät pitkin käytäviä estäen kulun, hintalaput ja tavarat ovat aivan eri paikoissa, lajittelussa on yhtä paljon järkeä kuin kepun aluepolitiikassa.

Perustason siivous sinänsä toimii. Lattiat pestään ja roskat viedään pois äärimmäisen säntillisesti. Vain Verizonin myymälässä (vrt. Elisa tai DNA kauppa) oli selvää merkkiä imuroinnin ja pölyjen pyyhinnän laiminlyönnistä. Kaikkialla muualla, ruokakaupasta kirjakauppaan ja ravintolasta huoltoasemaan oli perussiivous paljon Suomea paremmassa kunnossa. En tiedä onko tässä oudossa ristiriidassa siivouksen ja hyllyjen huolenpidon välissä jotain mitä pitäisi lukea rivien välistä, mutta silmään se pisti.

Kiintoisa outouden hetki löytyy kassalta. Maksukorttipäätteet ovat samojen merkkien kuin Suomessakin, mutta niissä on kaikissa iso kosketusnäyttö. Ravintoloissa kosketusnäytöltä voi valita tippiprosentin, muissa kaupoissa sillä valitaan minkä tason luottokortin etu- ja bonusohjelmaa käyttää. Järjestelmän haukkuminen monimutkaiseksi olisi räikeää vähättelyä. Etenkin pienemmissä kaupoissa luottokorttimaksu kuitataan yhä laajalti nimikirjoituksella, vaikka laite tukisi pin-koodeja. Pin-kyselyn voi korvata pyynnöstä nimmarilla melkein missä vaan. Kenties totutuista tavoista pääsee vaikeasti eroon.

Juodaan viinaa

Pari sanaa voisi mainita myös kauppojen alkoholimyynnistä. Virginian osavaltiossa aivan kaikki kaupat sekä huoltoasemat voivat myydä oluita ja viinejä vapaasti, siinä missä väkevämmät aineet myydään vain ABC-myymälöissä (löyhästi Alkoa vastaava; osavaltion omistama). Naapuriosavaltio Marylandissa ruokakaupat eivät saa myydä lainkaan edes olutta, tämä oikeus on ainoastaan valituilla erikoismyymälöillä. Alkoholin hinnat ja tuotevalikoimat näillä seuduin ovat isossa kuvassa melko samoilla vesillä Suomen kanssa, poikkeusten osuessa lähinnä viineihin.

Jos haluat halpaa viiniä, saat äärimmäisen makeaa kalifornialaista tusinatököttiä jota ei juo savolainenkaan. Jos haluat päästä suomalaisen kympin viinin tasolle, varaudu maksamaan putelista pari-kolmekymppiä. Älä myöskään hämäänny kuohuviinien kanssa, sillä termi champagne tarkoittaa yleensä kaikkea kuohuviiniä, eikä ranskalaisesta nimisuojasta paljoa piitata. Viimeinen viinitrivia olkoon se, että lähialueiden paras viinivalikoima löytyi huoltoasemalta. Joidenkin Exxonin (Esso) asemien yhteydestä löytyvä Wine Rack -myymälä tarjosi sekä laatua, valikoimaa että myyjältä osaamista. Silti mikä tahansa Suomen Alko voittaisi kisan mennen tullen.

Exxon Wine Rack

Oluen puolelta triviana mainittakoon että kaikki olut myydään kylmästä, paitsi aivan isoimmat 24-packit. Yksittäisputelia tai tölkkiä on vaikea löytää, kylmästä löytyvä neljän pullon pakki on useimmiten pienin hankittavissa oleva. Yksi pieni olutkauppa Marylandissa kauppasi yksittäisiä tölkkejä, joskin litran vetoisia. Ei hätää, en koskenut Budweiseriin, sen verran olin jo oppinut. Vanhasta muistista nappasin miedon Michelob Ultran, joka meni kivasti pizzan kanssa mutta sellaisenaan oli melkoista lapparia.

Paperien esittämiseen kannattaa varautua. Joissain myymälöissä ja tilanteissa jokaisesta alkoholimyynnistä kirjataan henkilön ja henkilökortin tiedot kassajärjestelmään. Laki hyväksyy ulkomaiset passit ja tämä sisältyy alkoholimyynnin koulutukseen. Koska niitä tulee harvoin vastaan sivukylillä, moni myyjä oli ymmällään. Onneksi paikallinen matkaseuralaiseni oli käynyt saman koulutuksen ja muistutti. Olisi ollut kauheaa katsoa paikallista televisiota selvin päin.

Katsotaan mainoksia

Virginian osavaltiossa ajatellaan lapsia. Tupakan tai alkoholin mainoksia ei saa enää olla tien vieressä. Paitsi tietenkin jos kyse on kaupasta tai huoltoasemasta, jolloin tuttujen tupakkamerkien logot ovat metrin levyisinä, alla päivän hinta. Joidenkin bensa-asemien hintataulussa on kaksi kohtaa, joista ylimmässä on hinnoiteltu polttoaineet ja alemmassa tupakat. Tämä esimerkki tiivistää aika lailla muutenkin rajoituksia: kaikki on pahaa, paitsi jos se on kaupallista niin sitten se on ihan okei.

Jos katson tyypillistä uutiskanavaa (esim. demokraattien NBC tai republikaanien Fox) tunnin verran, siitä on noin puolet mainoksia. Jos lajittelen mainokset osiin, yleisimpiä mainosaiheita ovat lääkkeet, juristipalvelut sekä pikavipit. Lääkemainoksissa on moraalistandardi suunnilleen yhtä korkealla kuin putinin hyökkäyssodassa ja juristipalveluissa vähän alempana. Pikavipit ovat samaa sontaa maailmankolkasta toiseen. Aina joskus ilahtuu huomatessaan lähes viattoman oloisen mainoksen vaikkapa jugurtista tai petivaatteista. Mainoksia on paljon ja ne puhuvat täyttä puutaheinää, kuitaten vastuut näyttämällä sekunnin ajan ruudun täydeltä pientä printtiä ehdoista ja varoituksista.

Ei meillä tietenkään Suomessa mitään suurta varaa ole puhua. Leijonaosa mainoksista Suomessakin valehtelee, mutta sentäs aina joskus markkinaoikeus voi ärähtää. Lisäksi opin arvostamaan suomalaisia lääkemainosten rajoituksia. Jenkeissä lähes kaikki pyritään medikalisoimaan ja joka maailman asiaan löytyy lääke – tai jos ei lääkettä, ainakin tapa haastaa liittovaltio oikeuteen sen aiheuttamisesta. TV-mainoksissa on parannettu mm. astma, muistisairaudet sekä jokainen mahdollinen tuki- ja liikuntaelinsairaus. Kaikkeen on pilleri.

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: kaukainen Ukraina

Lippujono

Perustuen toiveeseen X-viestipalvelussa, julkaisen lyhyen blogisarjan Amerikan fiiliksiä. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Tämän osan teema on Ukraina-tuntemus.

Kaukainen ja sotkuinen

Sota Ukrainassa ei ole koskaan ollut kovinkaan suuren luokan uutinen Yhdysvalloissa. Uutiskanavia plärätessä aiheesta kyllä mainitaan ja tehdään minuutin pätkiä niin liberaalimman puoleisilla kanavilla (NBC, CNN) kuin konservatiivimedioissakin (Fox News). Liberaalimediat tyytyvät kertomaan mitä tapahtuu, siinä missä konservatiivimediat kritisoivat vielä 2022-2023 Bidenia liian hitaasta aseavun antamisesta. ”Jos olisimme antaneet kunnon apua heti, olisi sota jo ohi” oli tuolloin yleisin näkökulma konservatiivileirissä. Kuten tiedämme, sittemmin Trump palasi valokeilaan ja änkyräleirin sanoma on muuttunut toivottomammaksi. Reilu vuosi sitten merkit tästä olivat kuitenkin jo ilmassa.

Maailmasta kiinnostuneet paikalliset euraavat aihetta, mutta minun oli julmetun vaikea saada heistä irti mitään kovinkaan väkevää näkökulmaa. Jos joku laajalti pätevä paikallisten yleisfiilis vaikkapa Venäjästä pitäisi sanoa, se on etäisen neutraali. He eivät juuri tunne Venäjää, välitä siitä tai ajattele siitä mitään suuntaan tai toiseen.

Tämän olen kuullut ennenkin

Eräs maailmaa erittäin laajalti kiertänyt eläkeläismies halusi keskustella aiheesta enemmän. Hän olisi tullut erään suomalaisen kohudosentin kanssa todella hyvin juttuun. Hän ei pitänyt Naton laajentumisesta. Hän kertoi Donbasin asukkaiden kärsineen Ukrainan kansanmurhasta vuosien ajan, kunnes heidän oli pakko pyytää Venäjältä vihdoin apua. En lähtenyt väittelemään suoraan, mutta haastoin hieman näkökulmia. Hän oli valmis myöntämään että Venäjälläkään ei asiat ole hyvin, heidän armeija tai yhteiskunta ei ole hääppöisiä, eli kentällä oli tavallaan kaksi paskiaista.

Hänellä oli iso litania esimerkkejä Ukrainan fasistihallinnosta, pitkälti siteeraten Azov-rykmenttiin liitettyjä enemmän ja vähemmän todenmukaisia kertomuksia. Hän pystyi seikkaperäisesti selittämään miten kahden prosentin kannatusta omaava joukko pystyy ruohonjuuritasolla tehokkaasti eliminoimaan venäläistaustaisten identiteetin, oikeuden omaan kieleen, kouluun ja niin edelleen. Yllättäen hän kehui EU:ta muistuttaessaan että juuri tämän fasistijoukon takia EU ei suostunut ottamaan Ukrainaa jäseneksi.

Toisenlaisenkin Venäjä-kulman sain kuulla. Eräs keski-ikäinen mieshenkilö osoitti syvää surua Venäjän kansalaisyhteiskunnan tilasta. Hänen kulmansa lähti uskonnosta, sillä hän kuului jehovantodistajiin ja toimi yhteisössä paikallisena aktiivina. Venäjän Kuten heidän ryhmässä usein, hänkään ei ollut halukas ottamaan kantoja politiikasta yleisesti muutoin.

Huhut riittävät

Näistä keskusteluista pystyi ottamaan irti saman mikä pätee laajalti ympäri maailman. Kun perinteiseen mediaan ei ole luottamusta, saavat monet henkilöt juttujensa lähteet sosiaalisesta mediasta. Sillä ei ole sitten väliä missä päin näiden propagandistien yleisö on. Yhdysvaltojen liittovaltion sietäisi ehkä olla aiheesta hieman enemmän huolissaan, sillä laajalti levitessään tällaisella propagandalla voi olla tuhoisia vaikutuksia maan ulkopoliittiseen asemaan.

Vaan kuten olemme huomanneet, huolet valheista eivät päättäjiä paljoa heilauta. Soppa on tosi sakea: toisaalta ulkopolitiikka ei kiinnosta äänestäjiä, joten ei paljoa poliitikkojakaan. Tällöin päättäjät eivät ohjaa keskustelua ja kaikki tila jää venäjän propagandakoneistolle, jolla on kissanpäivät. Opportunistit ja populistit ovat kernaasti siinä operaatiossa hyödyllisiä idiootteja. Jos päättäjä koittaisi puhua heitä vastaan, häntä haukuttaisiin siitä ettei keskity tärkeämpiin asioihin. Oi ja voi.

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: väkivallan pelko

Holiday Inn

Aloitan lyhyen sarjan Amerikan fiiliksiä, kun sitä X-viestipalvelussa toivottiin. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Ensimmäisen osan teema on väkivalta. Yhteensä osia tulee noin puoli tusinaa, pyrin julkaisemaan päivittäin. Toistaiseksi julkaistuja muita osia ovat Osa 2: Ukraina, Osa 3: Kauppareissu, Osa 4: Hymyillään kun tavataan, Osa 5: Puoluepolitiikka, Osa 6: Aseet ja viimeisenä Osa 7: Mobiiliverkot ja nettiin pääsy.

Tee hyvää koska voit

Eräs hotellimme siivoojista oli keski-ikäinen tummaihoinen nainen. Hän toi mieleeni kaikki ne sympaattiset hahmot elokuvista kuten vaikkapa Blues Brothers. Kun hänellä oli hetki aikaa, hän tuli hotellin pihalle poimimaan tupakantumppeja. Se ei ollut osa hänen työnkuvaa, mutta hänelle oli tärkeää että paikat näyttävät siisteiltä. Hän siteerasi omin sanoin kultaista sääntöä jatkuvasti: tee hyvää toisille koska voit, ilman mitään sen isompaa sanomaa. Selvästi tämä kantoi myös työnteon laatuun, sillä siivouksen jälki oli jotain mistä useampikin suomalainen hotelli voisi ottaa mallia.

Tauolla jutellessamme hänen kanssa tuli ilmi, miten hän huomaa yhteiskunnan menevän huonommaksi. Paitsi että väkivalta lisääntyy, se muuttuu yhä absurdimmaksi. Se ei tarvitse enää mitään syytä. Ihminen voidaan ampua kuoliaaksi muutaman kolikon vuoksi. Hän kertoi jutelleensa Chicagosta tulleen hotellivieraan kanssa, joka pelästyi siivoojan ystävällistä tervehdystä. Pian keskustelussa selvisi, että Chicagossa jopa tervehtiminen voi johtaa väkivaltaan. Osattomuus on niin absoluuttista.

Hänen ajatuksensa ongelman ratkaisemiseen oli tosin ehkäpä tuimemmasta päästä. Hän ehdotti, että jokainen toisen ihmisen tappanut pitäisi tappaa myös, Hammurabin lain malliin. Vankien hyvä kohtelu ja suuri määrä vievät hurjasti verorahoja, joita hän kokee maksavansa jo nyt aivan liikaa. Hän uskoi tiukempien rangaistusten ratkaisevan ongelman tehokkaasti.

Pelkoa vai pohdiskelua?

En tietenkään lähtenyt hänen kanssa kiistelemään, mutta pohdin asiaa jälkikäteen. Rangaistusten koventaminen on iso poliittinen keskustelunaihe täällä. Republikaanit pitävät aihetta yllä jatkuvasti, sekä luvaten kovempia rangaistuksia että tehden kovaa pilkkaa demokraateista jotka päästävät väkivaltarikolliset liian vähällä. Matkani aikana uutiset kertoivat jatkuvasti useita ihmisiä murhanneesta miehestä, joka oli juuri vapautettu ennenaikaisesti vankilasta syyllistyttyään murhan yritykseen. Poliittiset broilerit ja ehdokkaat tarttuivat aiheeseen kiinni hanakasti, eivätkä jaksaneet olla muistuttamatta ketkä päättäjät olivat kevennettyjen rangaistusten ja armahdusten takana.

Jos tästä pitäisi jokin yksi aihe ottaa, sanoisin että väkivallan pelko ja osattomuuden huoli ovat vahvoja, mutta vielä vahvempi on pelko yhteisöllisyyden menetyksestä. Rikollisuus nähdään ongelman ytimessä, mutta muita aiheita ei laajemmin käsitellä. Suomessa puhutaan rikosseuraamusjärjestelmän toimivuudesta liian vähän, mutta Atlantin toisella puolella ei edes sen vertaa.

Julkaistu

Mitä kysyisit amerikkalaisilta?

Jos lukee maamme valtamediaa, Yhdysvallat koostuu joukosta asehulluja mielipuolisia republikaaneja sekä joukosta taivaallisia, virheettömiä demokraatteja. Jos vähänkin enemmän tietää, ymmärtää siellä olevan myös reilusti harmaan sävyjä. Kuulemmeko todellisia ääniä sieltä?

Oletko utelias?

Itsellä on perheen puolesta puolikas jalka tuossa maassa ja lokakuun puolella on taas aika vierailla siellä. Kohteeni ei ole missään suurissa kaupungeissa joista suunnilleen kaikki medianäkyvyys tulee. Viihdyn sydänmailla, haja-asutusalueilla jossa sen paremmin netti kuin sähkökään ei tule vakaasti ja varmasti. Alueilla, jossa ruoassa on sydäntä ja makua, ei trendejä ja pelleilyä. Yhdysvallat on minulle jo pitkään ollut ennen kaikkea juuri tätä seutua, jossa naamiot riisutaan ja ihmiset tulevat esiin sellaisina kuin ovat.

Koska näitä ihmisiä tulen tapaamaan yhden jos toisenkin, ajattelin tarjota blogaajatovereille tilaisuutta. Mitä sinä kysyisit amerikkalaisilta? Naton tulevaisuus? Bensan hinta? Uuden sisällissodan vaara? Trump? Biden? Yang?

Lupaan yrittää parhaani etsiä paikallisia jutusteluihin ja välittää kysymyksiä. Ainoa raja on, että lähtökohdan pitää olla kunnioittava. Minulle Suomi on kotimaa, mutta Yhdysvallat läheinen ystävä. He tekevät kaikkea pöhköä meidän mielestä, kuten me teemme vaikka mitä pöhköä heidän mielestä. Ei se mitään, ystävät saavat olla pöhköjä, mutta kunnioituksen tulee säilyä.

Passi, hammasharja ja kosanderi

Osana tätä kunnioitusta varmistan, että vien sopivia tuliaisia. Eräs kohde siellä on juutalaisperhe, joten katsoin mikä suomalaisuutta kuvaava tuote olisi varmasti kosher. He tulevat saamaan putelin Koskenkorvaa, joka on sertifioidusti kosher-tuote (juu, oikeesti). Moni muu sen sijaan joutuu tyytymään Fazerin ja Kultasuklaan tuotteisiin, sillä niin paljon kuin siellä makuja onkin, suklaata jenkit eivät osaa tehdä. Suomalainen suklaa viedään käsistä. Lisäksi mukana on tyrnirouhetta, kuivattua kuusenkerkkää ja muita makuja, joista kehtaamme olla ylpeitä.

Lentomatkustaminen on ahdistavaa ja ikävää, se on laji josta en ole koskaan pitänyt. Stressiä lievittää se, että matka sujuu Finnairin siivillä, jossa palvelu on ankeaa mutta turvallisuus loistavaa. Helpotusta tuo myös se, että ensi kertaa moneen vuoteen saan kunnon root beeriä. Jotkut asiat ovat sen matkan arvoisia.

Julkaistu

USA:n aborttimuutos muistuttaa verkon vaaroista

Kuten tiedämme, USA:n korkein oikeus päätyi odotetusti poistamaan liittovaltion tasolla oikeuden aborttiin, siirtäen päätöksen osavaltioiden tasolle. Monissa länsimaissa selkäpiitä karmiva muutos on käsitelty varsin pinnallisesti asian vakavuudesta huolimatta. Rapsutan nyt pintaa yhdeltä osalta, nimittäin verkkopalveluiden kannalta. Lainmuutosten myötä viaton kännykän käyttö voi muodostua hirttosilmukaksi.

Viatonta ja hyödyllistä

Vaikka olen itse kaukana kännykän tehokäyttäjästä käsivammani vuoksi, tiedostan järjestelmän monet hyödyt. Sijainti- ja karttapalveluista on merkittävästi apua niin työssä kuin vapaallakin. Terveyssovellukset rohkaisevat ja neuvovat kuntoilussa sekä tarjoavat hyödyllisiä tilastoja terveyden kehittämiseksi. Viestisovelluksilla saan nopeasti yhteyden tuttaviin pitkänkin matkan päässä. Keskiverto EU-kansalainen voi jatkaa näiden parissa melko huoletonta elämää, mutta monelle amerikkalaiselle naiselle tilanne on tyystin toinen.

Demokraatteihin kallellaan oleva tekniikkamedia Engadget listaa huolia artikkelissaan. Monen osavaltion aborttikielto kun ei ole vain kielto hankkia abortti kyseisessä osavaltiossa, vaan paljon enemmän. Abortin hakeminen toisesta osavaltiosta, jossa se on laillista, voidaan nähdä myös rikolliseksi. Tietojen jakaminen abortista tai jopa sellaisen suunnitteleminen voi niinikään olla laitonta. Jos tämä ei tarpeeksi pelottaisi, moni osavaltio lupaa hulppeita palkkioita henkilöille, jotka paljastavat abortin tekijän viranomaisille. Jenkkilässä jos missä raha jyrää lähimmäisenrakkauden 10-0.

Kerää todisteet itseäsi vastaan

Vaan milläpä todistat? Noh, jospa nainen matkaa toiseen osavaltioon aborttiklinikalle, hänellä lienee kännykkä mukana. Ja kännykkä tallentaa sijainnin. Kännykän käyttöjärjestelmä ja sovellukset ovat amerikkalaisia, joten poliisi saa tiedot haltuunsa. Pelkkä kännykän tallentama tieto siitä, että henkilö on ollut aborttiklinikan läheisyydessä voi riittää tuomioon. Niinikään aborttitietouden hankkiminen verkosta tai siitä keskusteleminen ovat kovaa valuuttaa tuomioistuimessa. Ehkä karmivin osa ovat naisille tehdyt kuukautiskierron seuraussovellukset. Jos kuukautiset eivät tule, tai vaikka vain unohdat kirjata ne sovellukseen, voi se riittää todisteeksi vuosikausien vankeustuomioon.

Pitkän aikaa on varoitettu siitä, että kännyköiden kivat palvelut ja sovellukset saattavat olla maksuttomia, mutta maksuttomuudelle on kova hinta. Edellä on vain pari esimerkkiä siitä, miten tämä varoitus olisi ehkä kannattanut kuulla ajoissa. Tietenkin osaava käyttäjä pystyy välttämään itsekriminoinnin ja vinkkejä on jo jaettu. Moni heikoimmassa asemassa oleva, jo muutoinkin heitteille jätetty uhri, jää kuitenkin tällaisten vinkkien ulottumattomiin ja voi päätyä hyvin nopeasti tiilenpäitä lukemaan. Varhaisia merkkejä on jo ja lähimmän vuoden-parin sisällä pääsemme näkemään tämän groteskin prosessin täydessä hirveydessään. Olen varma, että moni räyhäuskovainen nukkuu yönsä niin hitosti paljon paremmin tietäen, että vankiloissa on pian tuhansia naisia, joista ole vaaraa kenellekään.

Ongelmaa ei korjata

Päinvastoin kuin edellisestä voisi kuvitella, minä ymmärrän ja hyväksyn, että abortin vastustamiselle on olemassa monissa uskonnoissa kestävät perusteet. Olen aina valmis kuulemaan tällaisia aatteita ja perusteita, vaikken niitä itse allekirjoita. On myös mielestäni turha väittää etteikö abortti olisi elämän lopetus, vaikka sitten murha. Se on traaginen päätös traagisessa tilanteessa ja kaukana ongelmattomasta. On olemassa asiallisia (ja asiattomia) perusteita sen vastustamiseen.

Yhteiskunnan tulisi kuitenkin käyttää järkeä. Aborttien määrä ei vähene kieltämisellä tai tiukalla moraalisäännöstöllä yhtään, päinvastoin. Ainoa ero on, että toimenpide muuttuu turvallisesta ja valvotusta turvattomaksi ja valvomattomaksi. Se on siinä mielessä sama kuin sota huumeita vastaan. Halutaan kieltää jotain pahaa ja niin tehden luodaan monin verroin pahempi tilanne. Laillinen abortti kenties tappaa lapsen, mutta laiton abortti tappaa usein myös äidin. Äidin laittaminen vankilaan puolestaan tappaa hänen loppuelämän ja rokottaa yhteiskuntaa hurjasti.

Moni ajattelija, monin eri sanamuodoin, on ilmaissut tätä samaa peruspointtia: yhteiskunta, joka ottaa tähtäimeensä kaikkein heikoimmat, on yksinkertaisesti läpimätä.

Laki, joka pahentaa ongelmaa jota se väittää parantavansa, on kasa haisevaa orgaanista lannoitetta.

Ja yhteiskunta, joka haluaa vähentää aborttien määrää, ymmärtää että se ei tapahdu tuomitsemalla, vaan ymmärtämällä, auttamalla ja opastamalla.

Julkaistu

Jenkkilän rasismi on seuraus, ei syy

Niin sokeaa miestä on vaikea löytää, joka ei myöntäisi Yhdysvalloissa olevan melkoinen ongelma rasismissa ja syrjinnässä. Sen sijaan sen verran sokeita löytyy vino pino, jotka näkevät poliisin harjoittaman rasismin kaiken keskiössä, syynä kaikelle pahalle. Yhdysvaltojen ymmärtämiseksi on luettava lööppiä pidemmälle.

Tuotan Youtubeen Tylsä mies -videosarjaa, jossa käsittelen joka toinen sunnuntai ajankohtaista asiaa laajemmassa kontekstissa. Viime sunnuntaina hieman pidemmän jakson aihe oli Yhdysvaltain sielunelämä. Tämä blogaus on tiivistelmä samasta aiheesta.

Rahan valtaa ei ymmärretä

Kaikki Yhdysvalloissa on kvantifioitavissa dollareilla. Suomessa sanotaan ”kel onni on, se onnen kätkeköön”, kun siellä rahalla pröystäily on kaikki kaikessa. Lainaa on pakko ottaa, sillä luottokelpoisuuden saa vain hankkimalla ison lainataakan. Luottoa annetaan, oli kelpoisuutta tai ei, velkavankeus on vakio. Turhamaisuus ja löyhät luottomarkkinat luovat ihmiskohtaloita. Raha pitää saada millä tavalla vaan, eikä rikollisuus ole lainkaan poissuljettu tapa. Tämä mielenmaisema ohjaa ihmisiä. Hyvänä puolena se toki ohjaa myös laajamittaiseen yrittämisen kulttuuriin.

Jokainen amerikkalainen tietää, että rikkaat eivät maksa veroa ja että maan isoimmat firmat tulevat yhteiskunnalle todella kalliiksi. Nämä firmat eivät maksa veroja, saavat hurjia tukiaisia ja työllistävät lähinnä pohjapalkalla jota on subventoitava. Kansalaiset tietävät tämän kaiken, mutta eivät toimi sitä vastaan, koska he uskovat että voivat itse olla joskus rikkaita. He eivät halua lopettaa riistoa, he haluavat tulla riistäjiksi.

Syrjintää joka suunnassa

Yhdysvallat on vapaiden mahdollisuuksien maa ja se johtaa vahvimman oikeuteen. Mustat ja valkoiset on yksi aihe, jota en lainkaan vähättele. Vaan on maassa miljoonittain nälkäköyhyydessä eläviä valkoisiakin. Joissain paikoissa mustilla on etulyöntiasema, joissain valkoisilla. Alkuperäiskansojen jälkeläiset ovat todella heikoilla monessa päin. Joissain osavaltioissa on vaikea saada leipää pöytään. Jokainen pykälä ja käytäntö on luotu etninen raja mielessä. Mustille on yhdet kriteerit, valkoisille toiset, aasialaisille kolmannet. Koko yhteiskunta perustuu siihen, että etnisyytesi määrittää pelin säännöt. Tasa-arvosta ei ole etäistä käsitystäkään. Mustien ja valkoisten pöydällä oleva skisma on vain oire siitä. Ei syy. Jos syytä ei korjata, oireet palaavat aina uudestaan.

Morgan Freeman sen sanoi, löyhä käännös: Rasismi loppuu sillä, että sinä lakkaat kutsumasta minua mustaksi ja minä lakkaan kutsumasta sinua valkoiseksi. Hän ymmärsi pelin ongelman, lokeroinnin. Ihmisiä ei nähdä ihmisinä. Kulttuurien sulatusuuni on lähinnä kokoelma kulttuurien erillisiä tallelokeroita.

Koulutuksessa voi olla ydin

Usein kuultu näkökulma on, että paljon voisi tapahtua jos Yhdysvalloissa olisi tyydyttävä perusopetus. Peruskoulut ovat siellä kroonisen alirahoitettuja, opettajat alipalkattuja, alikoulutettuja ja aliarvostettuja. Jokainen uusi sukupolvi mitä niistä kouluista valmistuu omaa edellistä huonommat mahdollisuudet tehdä maasta parempi paikka. Maailmasta ei opeteta mitään. He eivät edes tiedä, että esimerkiksi polisiiväkivalta on ollut ongelma muuallakin, ja monissa maissa asiaa on korjattu. He eivät voi ottaa mallia muualta, koska kaikki mitä he tietävät maailmalta tulee Hollywoodista tai sosiaalisesta mediasta. Heillä ei ole valmiuksia tehdä maastaan parempaa.

Yhdysvallat on kaunis maa, jokaisella osavaltiolla tarinansa ja elämyksensä kuultavaksi ja koettavaksi. Se on hieno maa vierailla, eikä mitenkään hirveä paikka asua jos tulotaso on riittävä. Mutta se on sairas maa. Sen maan sairauden perusilmentymiä ovat epätasa-arvo, rahan palvonta, kapeakatseisuus ja tiedevastaisuus. Emme puhu näistä perustason ongelmista, sillä näemme vain yhden umpirasistisen, hullun väkivaltaisen poliisin ja/tai poltetut kaupungit. Me näemme valkoisen mustaa vastaan ja päinvastoin. Teemme todella tyhmästi, jos keskitymme vain siihen.

Zoomatkaamme ulospäin. Ymmärtäkäämme ongelman lähde, jos ei muuta niin omaksi hyväksemme. Mitä enemmän ymmärrämme ongelmista maailmalla, sitä paremmin osaamme välttää niitä täällä.

Julkaistu

Mahtavimman markkinan maskimatka

Minulla on melko hyvä usko markkinatalouteen ja klassiseen liberalismiin pohjoismaisella hyvinvointivivahteella. Mielestäni markkinat pystyvät tekemään paljon – mutta pelisääntöjä on oltava. Tarina, jonka nyt jaan, kertoo miten käy kun ahneus on ainoa pelisääntö.

Lähde: The New England Journal of Medicine

Pelastaako markkina potilaan?

Tarinamme kertoo Yhdysvaltain Massachusettsin osavaltiossa toimivasta Baystate Health -sairaalaketjusta. Kuten puoli maailmaa, myös he kärsivät kriittisestä suojavarusteiden puutteesta koronaviruksen myötä. Akuutti, huutava pula oli kaikista hengityssuojaimista ja tarvikkeista. Koska osavaltio tai liittovaltio eivät kykene auttamaan kriisissä, piti tarvikkeita lähteä etsimään markkinoilta. Kuten arvata sopii, puliveivareita oli liikkeellä jos jonkinlaisia. Joka ikinen sairaala joutui toimimaan itse ja tarve oli huutava, joten huijareille oli katettu kaikkien aikojen noutopöytä. Viisinkertaisia hintoja tuotteista saattoi pitää edullisena.

Vaati melkoista kontaktivertostoa löytää toimijoita, joista edelleen luotettavia toimijoita, joista edelleen niitä joiden tuotteet ovat käyttökelpoisia, ja jotka edelleen pystyivät toimittamaan. Oli toimittava salassa, sillä liittovaltio vakoili kaikkia sairaaloiden hankintareittejä ja havaitessaan suojavarusteiden saatavuutta, he useinkin hyppäsivät mukaan ja ostivat tuotteet sairaalan nenän edestä, tarjoten huomattavaa ylihintaa. Sairaalat jäivät toistuvasti nuolemaan näppejään. Vaan kuten tarinamme opettaa, kyse ei ollut vain hintakilpailusta. Silti, tuntuu jo varmasti suomalaisesta absurdilta, että liittovaltio käyttää julkisia verorahoja estääkseen sairaaloiden toimintaa. Siinä on meillä yhteiskunnan fiksut pelisäännöt.

Tarina kuin Bond-leffasta

Pitkällisen etsinnän jälkeen tarinamme sairaala oli löytänyt toimittajan, joka pystyisi tarjoamaan kiinalaisia, sairaalakelpoisia hengityssuojaimia. Malli testattiin ja merkittävä rahasumma kaivettiin esille. Koska ei voitu olla aivan varmoja että malli vastaisi toimitettavia tuotteita, toimituspaikalle lähetettiin testaajat. Tapaaminen oli turvallisuussyistä järjestetty pienelle alueelliselle lentokentälle muutaman osavaltion päähän. Tuotteet testattiin, todettiin päteviksi ja rahat oltiin juuri siirtämässä, kun liittovaltion poliisi FBI syöksyi paikalle ja esitti epäilynsä – tarvitsiko sairaala todella näitä tarpeita, vai oliko tämä mustan pörssin diili? Pitkällisen väännön jälkeen FBI antoi sairaalan suorittaa hankinnan. Tuotteet paketoitiin kahteen ruokakuljetukseksi naamioituun pakettiautoon, jotka ajaisivat pitkän matkan sairaalaan kahta eri reittiä, minimoidakseen kaappauksen riskejä.

Tarina ei kuitenkaan päättynyt tähän. Yhdysvalloissa on eri liittovaltion turvallisuustoimijoita kuin valtioneuvostossa suojatyöpaikkoja. Eräs niistä, kotimaan turvallisuusvirasto Homeland Security, oli aloittanut projektin suojavarusteiden takavarikoimiseksi, mikäli FBI epäonnistuisi siinä. Sairaala sai peruttua tämän vain hyvillä poliittisilla kontakteillaan. Sairaala oli tukenut avokätisesti osavaltionsa kongressiedustajaa ja tämä onnistui estämään kaappauksen. Kynnet oli siinä kohtaa syöty ja yöt vaihtuneet päiviksi, mutta lopulta suojavarusteet päätyivät sairaalalle.

Renki ja isäntä

Tarinan jakanut lääkäri totesi, että kertomus toimisi hauskana illanistujaisten juttuna, mikäli kyse ei olisi ihmishengistä. Hän ihmetteli, miten maailman rikkaimmassa, kehittyneessä maassa, on niin nopeasti alennuttu tälle tasolle sairaalan perustarpeiden hankinnassa. Itsekin myönnän, että ilman tietoa tapahtumapaikasta, olisin voinut kuvitella tarinan tulleen Venezuelasta.

Ottakaamme oppia Suomeen. On järkevää käyttää yksityistä terveydenhoitoa osana ratkaisuamme, mutta sen on oltava osa avoimesti, julkisesti hallittua järjestelmää. Nykymalli, jossa yksityisille annetaan carte blanche -diilejä laajoille alueille, johtaa ennen pitkää samanlaisiin tarinoihin. Suomen ongelmat nykykriisissä ovat pieniä verrattuna tähän kertomukseen, mutta paljon tarvitaan toimia jotta selviämme myös tulevaisuuden haasteista.