Avainsana: väkivalta

Julkaistu

Amerikan fiiliksiä: väkivallan pelko

Holiday Inn

Aloitan lyhyen sarjan Amerikan fiiliksiä, kun sitä X-viestipalvelussa toivottiin. Sisältö perustuu pääosin muistiinpanoihini matkasta Virginiaan ja lähialueille loppuvuodesta 2022, mutta osa on myös uudempaa. Tavoite on avata arkisia mielenmaisemia.

Ensimmäisen osan teema on väkivalta. Yhteensä osia tulee noin puoli tusinaa, pyrin julkaisemaan päivittäin. Toistaiseksi julkaistuja muita osia ovat Osa 2: Ukraina, Osa 3: Kauppareissu, Osa 4: Hymyillään kun tavataan, Osa 5: Puoluepolitiikka, Osa 6: Aseet ja viimeisenä Osa 7: Mobiiliverkot ja nettiin pääsy.

Tee hyvää koska voit

Eräs hotellimme siivoojista oli keski-ikäinen tummaihoinen nainen. Hän toi mieleeni kaikki ne sympaattiset hahmot elokuvista kuten vaikkapa Blues Brothers. Kun hänellä oli hetki aikaa, hän tuli hotellin pihalle poimimaan tupakantumppeja. Se ei ollut osa hänen työnkuvaa, mutta hänelle oli tärkeää että paikat näyttävät siisteiltä. Hän siteerasi omin sanoin kultaista sääntöä jatkuvasti: tee hyvää toisille koska voit, ilman mitään sen isompaa sanomaa. Selvästi tämä kantoi myös työnteon laatuun, sillä siivouksen jälki oli jotain mistä useampikin suomalainen hotelli voisi ottaa mallia.

Tauolla jutellessamme hänen kanssa tuli ilmi, miten hän huomaa yhteiskunnan menevän huonommaksi. Paitsi että väkivalta lisääntyy, se muuttuu yhä absurdimmaksi. Se ei tarvitse enää mitään syytä. Ihminen voidaan ampua kuoliaaksi muutaman kolikon vuoksi. Hän kertoi jutelleensa Chicagosta tulleen hotellivieraan kanssa, joka pelästyi siivoojan ystävällistä tervehdystä. Pian keskustelussa selvisi, että Chicagossa jopa tervehtiminen voi johtaa väkivaltaan. Osattomuus on niin absoluuttista.

Hänen ajatuksensa ongelman ratkaisemiseen oli tosin ehkäpä tuimemmasta päästä. Hän ehdotti, että jokainen toisen ihmisen tappanut pitäisi tappaa myös, Hammurabin lain malliin. Vankien hyvä kohtelu ja suuri määrä vievät hurjasti verorahoja, joita hän kokee maksavansa jo nyt aivan liikaa. Hän uskoi tiukempien rangaistusten ratkaisevan ongelman tehokkaasti.

Pelkoa vai pohdiskelua?

En tietenkään lähtenyt hänen kanssa kiistelemään, mutta pohdin asiaa jälkikäteen. Rangaistusten koventaminen on iso poliittinen keskustelunaihe täällä. Republikaanit pitävät aihetta yllä jatkuvasti, sekä luvaten kovempia rangaistuksia että tehden kovaa pilkkaa demokraateista jotka päästävät väkivaltarikolliset liian vähällä. Matkani aikana uutiset kertoivat jatkuvasti useita ihmisiä murhanneesta miehestä, joka oli juuri vapautettu ennenaikaisesti vankilasta syyllistyttyään murhan yritykseen. Poliittiset broilerit ja ehdokkaat tarttuivat aiheeseen kiinni hanakasti, eivätkä jaksaneet olla muistuttamatta ketkä päättäjät olivat kevennettyjen rangaistusten ja armahdusten takana.

Jos tästä pitäisi jokin yksi aihe ottaa, sanoisin että väkivallan pelko ja osattomuuden huoli ovat vahvoja, mutta vielä vahvempi on pelko yhteisöllisyyden menetyksestä. Rikollisuus nähdään ongelman ytimessä, mutta muita aiheita ei laajemmin käsitellä. Suomessa puhutaan rikosseuraamusjärjestelmän toimivuudesta liian vähän, mutta Atlantin toisella puolella ei edes sen vertaa.

Julkaistu

Nyrkkiä, potkua, ryöstöä ja somea

Turhaan niitä edes enää linkkailen, maamme alaikäisten parissa on lisääntynyt räjähdysmäisesti väkivaltarikollisuus. Uhri ryöstetään ja pahoinpidellään raa’asti isolla ylivoimalla, pahoinpitely videoidaan ja sosiaalisessa mediassa kerätään pisteitä videosta. Juuri mikään ei ole auttanut – ehkäpä siksi koska emme ymmärrä rikoksen luonnetta?

Sähkötuolia ja hirsipuuta

Kun keskivertosuomalainen lukee juttuja nuorten väkivallasta, aletaan vaatimaan Hammurabin lakia peliin. Eipä tuossa toki mitään realismin kanssa ole tekemistä, alaikäisten laittaminen tiilenpäitä lukemaan loppuiäksi ei tule tapahtumaan eikä pidäkään. Toki vapauden menetyksen eri asteet ja velvoitetut hoidot sun muut ovat varmasti osa ratkaisua. Niiden tarkoitus on kuitenkin lähinnä pyrkiä saamaan tekijästä vielä myöhemmin lakia noudattava veronmaksaja. Pienintäkään ennaltaehkäisyn vaikutusta niillä ei ole.

Milan Jaffin tapauksen olisi luullut nostavan asiaa esille enemmänkin. Somenäkyvyys on rikoksen motivaattori ja somepalvelut ovat pahinta huumetta näille. Tästä on muodostettavissa pelote: someta väkivallasta ja saat porttikiellon kaikkiin somepalveluihin. Kaikki viestisi, kaikki tykkäyksesi katoavat, pääsy suljetaan. Tuossa alkaisi jo olemaan pelotevaikutustakin. Se ei osuisi vain pahoinpitelijään vaan videoinnissa auttaviin.

Vaikea, muttei mahdoton toteuttaa

Edellä mainitun kaltainen rangaistus on vaikea toteuttaa ja sen kiertämiseen tulee aina olemaan tapoja. Se ei kuitenkaan tarkoita että rangaistus olisi tehoton. On mahdollista vaatia EU:ssa toimivilta somepalveluilta toimia tässä kohtaa. Vaikka vahvaa tunnistautumista ei oletusarvoisesti käytettäisikään (enkä sitä kannata), jää peliin monta tapaa toteuttaa kielto ja tunnistaa sen välttelijät, vähintäänkin merkittävällä tehokkuudella.

On myös tärkeää nopeuttaa sometilien poistoja näissä tapauksissa. Jälleen EU-lainsäätäjää tarvitaan avuksi. Väkivaltainen sisältö, sen tekijät ja jakajat pitää saada poistettua äärimmäisellä nopeudella virkavallan sitä lainmukaisesti vaatiessa. Esimerkiksi niin että poliisi voi tietyissä oloin vaatia tilin jäädytystä heti muutamaksi päiväksi, jonka aikana tuomari voi antaa luvan jäädytyksen jatkamiselle oikeudenkäyntiin asti.

Jo keskustelun aloittaminen aiheesta auttaisi. Edes se periaate, että väkivalta ei vain ole hyväksyttyä toimintaa somessa. Käytämme kaiken ajan ja rahan etsimään somesta vääriä mielipiteitä, kun kaikki se voima voitaisiin käyttää todellista ja laajaa vahinkoa aiheuttavaa toimintaa vastaan. Jokainen lapsen pahoinpitely verkossa tuottaa Metan ja Tiktokin kaltaisille firmoille isot rahat. Meillä on EU:ssa kaikki mahdollisuus sanoa, että niin ei saa enää olla.

Julkaistu

Jääurheilukisat ovat katastrofi Tampereelle

Kauppa käy ja rahaa tulee? Tai sitten ei, toteaa Yle. Juttu vahvistaa sen mitä jo tiesimme: pääosa faneista ei viihdy ja kuluta palveluita, vaan lähinnä estävät liiketoimintaa. Pimeän viinan tai huumeiden vaikutuksen alaisena rettelöinti ei varsinaisesti rikasta mansesteriamme.

Kokonaislaskut puuttuvat

Viime vuonna esitettiin, miten paljon rahaa Tampere ”sai” järjestettyään jättiurheilukisat. Se perustui erinäisiin arvioihin, mutta siinä oli laskettu vain tulot – ei menoja. Sitäkään ei oltu laskettu paljonko tuloista itse asiassa tuli lopulta Tampereelle, tai edes Pirkanmaalle tai Suomeen. Ainoastaan sitä paljonko rahaliikennettä pyöritettiin täällä.

Tällä hetkellä kaupunki on täynnä lähinnä huligaaneja. Suurten joukkuelajien fanit ovat tunnettuja väkivallantekijöitä ympäri maailman. Kaupunki on täynnä ja vaarallinen. Poliiseja tarvitaan hurjat määrät, järjestyshäiriöitä on äärimmäisyyksiin asti. Seksuaalirikollisuuden kasvusta myös puhuttiin, sekään ei ole pientä. Miten edes lasket hinnan sille, että ihmiset joutuvat raiskatuksi urheilufanien toimesta? Parhaassa turvassa lienevät ne naiset, jotka on huijattu jakamaan pokaaleja bikineissään areenan lattialla. Heille sanotaan että tästä se ura lähtee nousuun. Mikä ura, alkoholismi?

Bussiliikenne katkotaan isolta osin, osalla estäen ja osalla tunneilla viivästyttäen töihin menoa. Kuka laskee menetetyt työtunnit? Turismi pysähtyy täysin, vieden asiakkaat palvelualoilta, kuten Yle jo yllä totesi. Kuka laskee menetetyt työt ja ansiot? Kaupungista leviää kuvia vaarallisena tappelukeitaana. Kuka laskee menetetyn mainehaitan kulut? Omaisuutta tuhotaan ja paikkoja rikotaan, entäpä tämän kulut? Ekologinen hinta on aivan hirvittävä, kuka sen laskee? Lisääntyneen huumevälityksen hoitokulut? Lisäpoliisien palkat? Areenan menetetyt vuokratulot? Listasta saisi surullisen pitkän.

Sen sijaan muistatteko miten paljon sosiaalisia ongelmia tuli yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelusta taannoin? Muutama lämpöhalvaus, muutama juoppo, muutama kompastuminen portaissa. Siinä se. On se kumma miten lajilla on väliä.

Tampere kaipaa hyviä tarinoita

Mielestäni kaupunkiamme on pääosin hoidettu hyvin niin demarien kuin kokkarien johdossakin. Pitkälti kiitos on sivistyneen yhteistyön, jossa on uskallettu katsoa eteenpäin. Tässä on kuitenkin sokea piste. Kaikki tapahtumat eivät ole identtisiä, eikä jokainen kävijä ole saman arvoinen. Pitäisi osata laskea tarkemmin kuinka paljon, miten ja missä eri tapahtumien kävijät käyttävät rahaa. Vaakakupin toisella puolella pitäisi laskea heidän aiheuttamia kuluja, suoria ja välillisiä.

Kuten olemme lukeneet viime kuukausina, Hakametsässä jääurheilun ympärillä on ollut massiivista, vuosikymmenten kestävää korruptiota. Olemme luomassa samanlaista korruption ja pahuuden ilmapiiriä uuden areenan ympärille. Korruption keskellä toimivat puliveivaavat kaupungin tekemään itselleen haitallisia toimia ja rahat valuvat veronkiertona kauas pois. Meille jää vain loppulasku ja paljon tuhoutuneita elämiä.

Tampere on tätä parempi. Palauttakaamme Tampereen monimuotoisuus, viihtyisyys ja asukkaiden ilo. Se tapahtuu helposti: suuret jääurheilutapahtumat helvettiin täältä. Väkivaltaiset urheilufanit helvettiin täältä. Emme halua, kaipaa tai totta puhuen edes varauksin siedä teitä.

Julkaistu

Sitä parempaa väkivaltaa (?)

”Saksasta ja Italiasta tulleet Antifan aktivistit ovat pahoinpidelleet ihmisiä pampuilla ja kyynelkaasulla Unkarissa. Iskut liittyvät ilmeisesti Budapestissa pidettyyn äärioikeiston marssiin, mutta uhreiksi on joutunut myös täysin sivullisia ihmisiä. Poliisi on pidättänyt neljä henkilöä. Pahoinpitelyihin on osallistunut poikkeuksellisen suuri määrä naisia. ”- Suomen Uutiset 14.2.2023 otsikolla ”Antifan iskuryhmä pahoinpiteli useita ihmisiä Budapestissa – naiset mukana hakkaamassa.

Minusta vasemmistolainen väkivalta  ei ole sitä parempaa väkivaltaa (Li Andersson puhui siihen suuntaan takavuosina ollessaan Vasemmistonuorten puheenjohtajana). Pahoinpidelty ihminen on yhtä lailla pahoinpidelty olkoon pahoinpitelijät sitten äärivasemmistolaisia tai äärioikeistolaisia. Tapettu ihminen on yhtä varmasti kuollut, olkoon surmaajat sitten äärivasemmistolaisia tai äärioikeistolaisia.
Äärijärjestöt ovat aina vaarallisia, vannokoot nämä järjestöt minkä aatteen nimiin hyvänsä.

Tämän tämmöisen ajatuskannan takana luulisi  jokaisen normaalin ihmisen olevan. Luulo ei kuitenkaan ole tiedon väärti – katsoi sitten Ukrainaan, Unkariin  tai vaikka Suomeenkin rantautunutta jengiväkivaltaa.

 

 

Julkaistu

Mitä Ruotsi voi jengeille tehdä?

Päivän Uutispodcast käsitteli Ruotsin jengirikollisuutta. Toimittaja Kirsi Heikel tarjosi erinomaisia näkökulmia ruotsalaisen yhteiskunnallisen kyvyttömyyteen paitsi hoitaa, vaan edes keskustella ongelmista. Toisaalta, jengiväkivallasta eroon pääseminen on massiivinen haaste, joka vaatii laajoja yhteiskunnallisia muutoksia.

Jos se olisi helppoa…

Helppoja keinoja tarjotaan vaikka kuinka, mutta apua niistä on turha odottaa. Rangaistusten korottaminen on yksi yleisimpiä, vaikka kerta toisensa jälkeen on osoitettu tämän olevan tehotonta ja jopa haitallista. Maahanmuuttopolitiikasta puhutaan myös paljon, mutta se juna meni jo. Pääosa jengirikollisista on Ruotsin kansalaisia, joten maahanmuuton periaatteilla ei voi edes hillitä ongelman kasvua. Toki joukossa on pieni ryhmä heitä, joita voisi koskea esimerkiksi rikollisten ei-kansalaisten karkotus. Apu se on toki pienikin apu.

Oikeistopuolueet ehdottavat poliiseille lisäresursseja. Tästä voi olla apua, mutta se on lähinnä oireiden hoitamista. Kunhan muistetaan, että asia ei ratkea vain rahan heittämisellä, tämä voi luoda puitteet todellisten ratkaisujen tekemiselle. Poliisin työstä pitää tehdä houkuttelevaa ja mielekästä, jotta hakijoita tulee tarpeeksi, jotta heistä voidaan valita parhaat. Rikokset pitää pystyä selvittämään. Tässä keskustelussa on paljon samaa suomalaisen hoitajakeskustelun kanssa.

Ehkä oudoin heitto tuli ohjelmassa mainituilta ongelmalähiöiden lasten vanhemmilta, jotka ovat maahanmuuttajataustaisia. He vaativat kovaan ääneen kovempia rangaistuksia, poikkeustilaa ja poliisien resursseja kaitsemaan heidän lapsiaan. Minä en tästä kannaotosta heitä ylistäisi, vaan häpeäisin. Pyyntö on sinänsä looginen moniin kulttuuritaustoihin katsoen, mutta ei poliisi voi tehdä vanhempien työtä, eikä ole asiallista vanhemmilta tätä vaatia.

Koulujen pitää toimia

Koulujen kunnianpalautus on yksi osa ratkaisua. Yksikään ruotsalainen päättäjä ei tunnu haluavan tätä ymmärtää. Opettajilla pitää olla osaaminen, resurssit, juridiset puitteet ja kunnioitusta. Koulujen pitää olla turvallisia ja myös lapsille mukavia paikkoja, joihin halutaan tulla. Koulut tarvitsevat avukseen myös positiivisia esimerkkejä yhteiskunnan nimekkäistä nuorista, mutta myös monialaista verkostoa. Koulujen on vaikea rohkaista osaamisen hankkimiseen, jos töitä ei saa.

Väliin vilkaisu Suomeen. Pakkoruotsin opetusta ollaan lisäämässä melko aggressiivisin keinoin. RKP on jopa usuttanut kannattajiaan toimittajien kimppuun. Vastoin normaalia linjaani, ehdotan että pakkoruotsia todellakin tarvitaan lisää – mutta Ruotsiin. Siellä ruotsin kieli on monilla alueilla jo vähemmistökieli. Suomen kouluissa opetetaan enemmän ruotsia kuin Ruotsissa. Ruotsissa ei ole mitään syytä oppia kieltä, sillä kaikki palvelut, tuet ja jopa kansalaisuuden saa ilman kielitaitoa. Tämä luo vaihtoehtoisia yhteiskuntia maan sisälle.

Huumeet.

Jengit houkuttelevat, koska ne ovat helppo tapa tehdä rahaa. Raha tulee huumekaupasta. Ylläolevien lisäksi ainoa tehokas tapa ratkaista ongelmaa on tuominen sääntelyn piiriin, tai vähintään dekriminalisaatio. Avuksi tarvitaan laajamittaista hoitoa ja tukea huumeiden käyttäjille. Huumeongelman ratkaisuun tarvitaan paljon tietoa ja vähän politiikkaa. Se on kuitenkin koko jengiongelman ydin ja jos jengeistä halutaan eroon, sitä ei voi tehdä korjaamatta huumeongelmaa.

Oppeja Suomeen?

Iso osa ratkaisuista mitkä eivät Ruotsiin toimi ovat sellaisia, jotka voisivat vielä Suomessa toimia. Täällä maahanmuuton kokonaisimagoa ehtisi vielä parantamaan hurjasti esimerkiksi tehostamalla rikoksiin tuomittujen karkotuksia, tiukentamalla kansalaisuuden ehtoja ja varmistamaan suomen kielen osalta sekä opettamisen resurssit että osaamisvaatimusten riittävyyden. On sääli, että ratkaisut ovat niin etäällä poliittisesti. Suomen vihreillä on fiksuja ideoita huumeongelmien vähentämiseksi, mutta täysi kyvyttömyys käsitellä maahanmuuton ongelmia. Perussuomalaiset ymmärtävät maahanmuuton haasteet mutta muita ongelmia he vain pahentavat moraalisaarnoillaan. Ehkäpä onkin hyvä, että tässä maassa ei yksi puolue vedä hallitusta. Ehkäpä meidän ei tarvitse toistaa jokaista Ruotsin virhettä.

Julkaistu

Rahakas ja haiseva halli

Nokia areena. Siinä se seisoo keskellä kyläämme, yhdistäen suuret ulkomitat ahtaisiin ja sekaviin sisätiloihin. Kaupungille areena saattaa osoittautua hyväksi diiliksi, vastoin aiempaa arviotani. Kaupungin asukkaille sen kuvaamiseen kävisi kuitenkin lähinnä sellaiset sanat, joita en kehtaa tähän kirjoittaa.

Liikenne ei toimi

On selvää, että autoliikenne ei toimi areenan lähistöllä, koska joku tunarien ylijumala päätti rakentaa pytingin kaupungin ahtaimpaan paikkaan. Mikään muu kaupunki ei tee tätä virhettä, mutta meidän ehdottomasti piti. Okei, autoilun ei pidäkään olla liian helppoa keskustassa ja sen rajoituksille on muitakin hyviä syitä. Pientä ymmärrystä irtoaa. Sen sijaan aika vähän voi kukaan ymmärtää, miksi liikenteenohjainlaitteet piti tilata Italiasta. Toivon mainiota yliopistoamme tutkimaan tarkkaan, kuinka ’tanan typerä ihmisen pitää olla tilatakseen mitään Suomen talvessa käytettävää Italiasta.

Vaan entäpä kun myös bussilla liikkuvat heitetään oman bussinsa alle? ”Työmatkani piteni tunnilla” kommentoi eräs. Koska bussipysäkit ovat levällään kuin jokisen eväät, ei vaihtoaikatauluja ole enää mietitty. Kolmen vartin odottelu pysäkillä piristää pitkän työpäivän jälkeen varmaan monia niitä, joiden maksamilla verorahoilla tätä farssia pyöritetään. Suunnitelmallisuuden täyttä puutetta esiintyy lopputulemassa. Nysse-verkosto on haasteineenkin aika hyvin mietitty kokonaisuus – kokonaisuus, joka on nyt heitetty romukoppaan. Tampereen kaupunki on yksinkertaisesti päättänyt, että kaupunkilaiset kärsiköön jotta Jean-Pierre ja Einar-Håkan pääsevät järjestämään nyrkkitappelun keskustassa.

Lukittaudu kotiisi!

Autolla et pääse, bussilla et pääse, mutta aina voit kävellä? No, ei sekään enää suositeltavaa ole kaupunkilaisille, ellet halua vierasta kättä persukseesi. Häirintätapausten määrä ja kirjo on sitä tasoa että kohta jäävät Oulun seksuaalirikokset kakkoseksi. Sanoisin että on aika moni asia pielessä, jos kaupunki järjestää sellaiset puitteet ettei iso osa asukkaista pysty enää liikkumaan siellä. Ongelman äärimmäinen vähättely ei helpota asiaa tipan tippaa.

Itse aiheutettu, itse laiminlyöty

Lopulta eniten minua ja aika montaa muutakin tässä ketuttaa se, että ongelmat ovat joko täysin itse tehtyjä tai niiden korjaamista, saati ennaltaehkäisyä ei sallita. Mikään laki ei kiellä kaupunkia suunnittelemasta julkisen liikenteen poikkeuskäytäntöjä niin, että matkustaminen ei tarpeettomasti sotkeennu. Bussit olisivat voineet toimia paljon paremmin, jos asenne ei olisi tämä. Linja taitaa olla ”jeejee saadaan jäänyrkkeily kylään, ihan sama, jyrätkää tiet ja bussit, jeejee kaljaa”. Edellinen on suora sitaatti Kalervo Kummolan johtaman komitean kokouksesta. Koska olen kiltti, en kerro mielipidettäni kyseisestä henkilöstä, tulisi pian paloturvatarkastajat ovelle.

Mitä tulee turvallisuusongelmiin, mikään ei olisi estänyt ylimääräisiä poliisipartiointeja alueella. Sitä ei tehdä, koska jääherrat vaativat niin. Kas, jos poliiseja näkyy, joku voisi kuvitella että urheilu ei olekaan se täydellinen, viaton ja ongelmaton laji miksi sitä myydään. Tässä kohtaa toimittaja Vesa Rantanen haluaisi lausua erimielisyytensä. Olemme yksinkertaisesti päättäneet, että naisten ahdistelu on hyväksyttävä hinta urheilun teflonpinnan ylläpitämisestä. Mielestäni tuota hintaa ei pidä ikinä, koskaan maksaa mistään, eikä etenkään väkivaltafantasian suorittamisen ilosta.

Potentiaaliakin olisi

Ei tuo areena mikään täysi junaturma ole, onhan se junien yläpuolella. Kun kuuntelin siellä Popedaa, nautin kovasti Popedasta vaikkei laitos muuten kovin hyvin toiminutkaan. Pääsykin oli itselle aika helppoa, koska kävelymatkaa tuli työpaikalta vain pari kilometriä. Myös parempi Nokian nimi areenan kyljessä on ihan fiksu juttu, sopivan kansallinen mutta riittävän mitäänsanomaton. Nimen uskaltaa mainita keskustelussa kuin keskustelussa. Näin suuressa kuvassa, ei se halli paljoa kilpailijoitaan huonompi ole, tekniseltä kyvykkyydeltään aika tasaisessa seurassa suomalaisten vastaavien laitosten parissa. Kaiken kaikkiaan tyydyttävä tilanne.

Vihaisen villakoiran ydin tiivistyy tähän: jos kaupunki ei toimi lainkaan tapahtumien aikana, on aivan sama miten hieno areena on. Bussiliikenteen sabotointi tunniksi-pariksi on ikävää, moneksi viikoksi se on anteeksiantamatonta. Seksuaalisen häirinnän hyväksyminen on väärin aina. Niin tamperelainen kuin kovasti haluankin olla, sallin aina tilaa terveelle kritiikille: Kaupunki, joka vähät välittää asukkaidensa asioista, on surkea kaupunki. Tällä hetkellä Tampere on todella surkea kaupunki. Nyt tsemppiä!

Julkaistu

Kodin rooli kouluväkivallassa

Kouluväkivallasta, jota joku myös koulukiusaamiseksi kutsuu, on puhuttu medioissa paljon. Keinoja tiputellessa muuttuu askel heti varovaisemmaksi, kun puhe tulee syyllisen lapsen tai nuoren kodin tilanteeseen. Koska minua ei pelota mikään muu kuin sienet, rohkenen ehdottaa.

Vanhemmat jälki-istuntoon!

Oma populistinen heittoni aiheesta kuului, että opettajan pitäisi pystyä määräämänä vanhemmille jälki-istuntoa. Tämä on toki lähinnä keskustelua herättävä vitsi, mutta tarkoitus on osoittaa asian kahtiajakoisuus. Jos lapsi lyö, hän on syyllinen siihen, mutta väkivalta on usein seurausta ongelmista, joiden syy on kovin usein kotona. Vanhemmat voivat myös todeta ”meidän Matti ei ole lyönyt ketään”, jonka jälkeen opettajat, rehtorit tai edes poliisi eivät voi tehdä mitään. Vanhempien sana on laki ja jos he kieltävät lapsensa syyllisyyden, keskustelu päättyy. Asia nousi esille mm. Ykkösaamussa Yle Radio 1:llä.

Huomio kotiin – mutta ei vihalla

Yksiselitteistä on, että jätämme huoneessa olevan elefantin huomiotta, jos kouluväkivallan seuraamiset eivät kantaudu syyllisen kotiin asti. Mitä siis pitäisi tehdä? Jos on todellakin käytetty väkivaltaa, eikä kyse ole vain yksittäisestä huudosta tai vastaavasta pienestä kiusaamisesta, pitäisi lain sallia interventio kotiin. Lapsen lailliset huoltajat pitää velvoittaa ottamaan tähän osaa, toki ensin pyyntöjä asiallisesti toistaen ja vasta aivan äärimmäisissä tapauksissa lastensuojelullisten toimenpiteiden uhalla.

On mahdollista, että vanhemmat ovat – noh, mitäs sitä kaunistelemaan, paskoja ihmisiä ja surkeita vanhempia. Kyllä heitäkin on. Kotoa ei sinänsä puutu ruokaa, ei ole mitään akuuttia mitattavaa uhkaa, mutta vanhemmat eivät vaan suorita velvollisuuttaan koska eivät pidä sitä tärkeänä. Tässä kohtaa keskustelussa pitää käyttää äänensävyä. Vanhempien pitää ymmärtää että he ovat syyllisiä rikoksen avunantoon, tai vastaavaan rikosnimikkeeseen. He eivät ole vain jättäneet jotain huomiotta, he ovat tehneet väärin. Heidän pitää korjata aiheuttamansa ongelma ja hyvittää vahingot omasta pussista. Tilannetta täytyy pitää silmällä, kunnes asia korjaantuu. Keveimpänä keinona voi olla uhkasakko (jota ei siis pidä maksaa jos ongelma korjaantuu), raskaimpana huostaanotto ja väliin mahtuu aimo pino optioita.

On myös mahdollista, että vanhemmat/vanhempi tekee parhaansa, mutta kotona kärsitään osattomuudesta. Perhe voi olla esimerkiksi köyhä, vanhempi voi olla vakavasti sairas, naapurusto voi aiheuttaa ongelmia, yms. Tässäkin kohtaa vanhempiin pitää ottaa yhteys, mutta tällöin julkisen vallan pitää tarjota kotiin apua. Puuttuuko lapselta tietokone tai harrastusvälineet? Onko koti niin köyhä ettei saa terveellistä ruokaa? Tarvisiko kotiin apuvoimia vaikka kerran-pari viikossa jos yksinhuoltaja ei terveytensä vuoksi pysty? Jos ongelman syynä on kodin akuutti puutostila, kunta pitää velvoittaa tarjoamaan tarvittava apu. Tällaista apua saa nykyään melko hyvin pienten lasten kanssa, mutta huonosti jos ollenkaan lapsen ollessa koulussa.

Mainittakoon, että olen henkilökohtaisesti nähnyt molemmista tapauksista useita eläviä esimerkkejä.

Tilanne kuin tilanne, se pitää hoitaa

Oli tilanne kumpi vaan, joku muu tai yhtälö edellisiä, perusasia on että kodin ongelmat pitää hoitaa, piste. Ei saa olla mitään sellaista tilannetta, jossa kodin ongelmien hoitamattomuuden vuoksi väkivalta voi jatkua. Juuri nyt iso osa tapauksista jää hoitamatta, tai ne hoidetaan pakottamalla väkivallan uhri muuttamaan pois. Pääosassa näitä tapauksia syy on väkivallan tekijän kotona, koska olemme päättäneet että emme välitä kodin ongelmista.

Mitä jos kuitenkin alettaisiin välittämään?

Julkaistu

Ruotsin vasemmisto heräämässä

Aftonbladetin Lena Mellin toteaa nyt, että on jo kauan ollut tiedossa, että se ”menisi päin helvettiä” lähiöissä. 64-vuotias vasemmistolainen toimittaja kehottaa ruotsalaisia ​​poliitikkoja häpeämään. 

Lena Mellin
© Poltikerveckan Almedalen

Hänen mukaansa poliitikot ”ovat suurelta osin laiminlyöneet lähiöidemme kehitystä”, vaikka ”kaikki tiesivät sen päätyvän katastrofiin”. Mellin on kuitenkin jo saanut ankaraa kiritiikkiä, mikä ei tietenkään yllätä.
Aftonbladet 17.11.2019

Julkaistu

Mutta kun nuo muut!

Mielestäni terve kansallismielisyys tai asiapitoinen kriittisyys vaikkapa EU:ta tai maahanmuuttopolitiikkaa mahtuvat erinomaisesti puoluekartalle. Rasismi ei mahdu. Yhtä lailla kansalaisaktivismille on tilaa vaikka se joskus arkea haittaisikin. Väkivallalle sen sijaan ei ole tilaa. Liian usein ongelmia kierretään argumentilla, joka tiivistyy sanoihin ”mutta kun nuo muutkin”.

Perusoppeja

On mielestäni osoitettu jo tähän mennessä tarpeeksi usein ja kiistatta, että poliittisen väkivallan suurin uhka tulee äärioikealta, ei puolueista vaan laitoksista kuten vastarintaliike ja odinistit. Toisaalta, on osoitettu myös merkittävää poliittisesti ja/tai etnisesti motivoitunutta väkivaltaa vaikkapa ääriuskonnoista ja äärivasemmalta. Kun kritisoit vasemmistoväkivaltaa, vastaus on ”mutta katso natseja” ja kun kritisoit natseja, vastaus on ”mutta katso vassareita”. Miten hemmetissä nämä poissulkevat toisiaan? Se, että on väkivallan ongelma numero yksi, ei tarkoita etteikö ongelmia numerolla 2-10 kannattaisi huomioida. Ei mikään yhteiskunta, yritys tai perhe toimi niin, että vain yhtä asiaa tehdään. Ei lautasella ole vain yhtä ruokalajia. Ei palkalla makseta vain yhtä asiaa. Ei poliisi suojele kansaa vain yhtä riskiä vastaan. Kokonaisuutta katsoessa on tarvetta värisokeudelle.


Rajanvetoja

Se, mitä perussuomalaiset nuoret tekivät tuoreessa somekampanjassaan, on puhdasta rasismia. Nuorisojärjestöt ovat aina tehneet irtiottoja ja totta puhuen minä nauroin parin vuoden takaiselle persunuorten tempaukselle pakkoruotsia vastaan. Olen hymyillyt myös muiden nuorisojärjestöjen kannanotoille. Pari kertaa olen myös suutahtanut. Tällä kertaa suuttumus ei riitä. Persunuoret ovat ottaneet raikkaan tuulahduksen 1930-luvun Ruotista, jossa rotuopit olivat herrasväen tiedettä. Ne olivat silloin äärimmäistä typeryyttä. Tänä päivänä ne nähdään oikeaoppisesti rikoksina ihmisyyttä vastaan. On harvoja tilanteita joissa eri heitot eivät ole vain osa poliittisten laitojen meteliä, nuoruusvuosien tunarointeja tai vihanpuuskauksia. Tämä on yksi niistä. Tätä ei voi ymmärtää tai selitellä. Persunuorten toiminta on väärin inhimillisesti ja mitä ilmeisimmin myös juridisesti.


Kaikki on tehtävä – vai onko?

Loppuun heitän ajatuksen, johon ei ole oikeaa vastausta.

  • Absoluuttista pahuutta vastaan pitää taistella kaikin keinoin, kynsin ja hampain, demokraattisesti tai muutoin, sillä fasismi ei saa koskaan enää nousta valtaan.
  • Kun lähdet taistelemaan absoluuttista pahuutta vastaan kaihtamatta keinoja, sinusta itsestä tulee se absoluuttinen paha jota vastaan taistelet.

Tämä ajatus on relevantti tässä ajassa. Historia opettaa meille molemmista esimerkeistä. On esimerkkejä joissa emme toimineet ajoissa, emmekä estäneet pahuutta kun olisimme vielä voineet. On esimerkkejä joissa lähdimme rajattomaan taistoon, luoden aiemman pahan tilalle kahta hirveämmän tilanteen. Historia ei kerro meille mikä on oikein. Voimme vain tehdä parhaamme, pitää silmät auki, eikä laittaa kaikkia munia yhteen koriin.

Monenlainen mielivalta on nousussa ja uhkaamassa meitä. Jotain on tehtävä. Minä en tiedä mitä se jotain on.

Julkaistu

Miehen on opittava

Viimeksi eilen oli erinomainen blogaus Ylellä miehen asemasta parisuhteessa. Mies ei hanskaa tunteiden ilmaisua kun sitä ei hänelle ole opetettu. Tämä on yksi lukuisista uusista haasteista miehille (miesoletetuille), vaan kun vanhatkin painavat niskaa. Mahtuisiko kompromissi mihinkään väliin?

Ensin aloitetaan syyttämällä

Yksi viime vuosien kestohittejä on osoitus siitä, miten jokainen mies on osaltaan syyllinen kaikkiin miesten tekemiin rikoksiin vaikkapa ”patriarkaalisen ilmapiirin kautta”. Jotkut menevät vielä pidemmälle, kun ihan korkeakoulututetutkin joskus toteavat kaikkien miesten ja jopa poikalasten olevan raiskaajia tai ainakin potentiaalisia sellaisia. Miehen pitää osata väistää ja tiedostaa että mitä tahansa hän tekeekin, hän väärinkäyttää asemaansa. Jopa vauvaikäisen poikalapsen tuominen tilaan voi tehdä ilmapiiristä vaarallisen, ainakin erään Ylen haastatteleman feminismin mukaan (mainittakoon tosin että hän kritisoi tätä näkökulmaa).

Vaan eihän tämä tyhjästä tule. Terroristit ja raiskaajat ovat lähes yksinomaan miehiä. Parisuhdeväkivallassa numerot menevät tasan mutta tiettyjä ikäviä piirteitä löytyy. Ihmiskunnalle vaarallisen uskonnon tunnistaa siitä että sen johdossa on vain miehiä. Miehet tuppaavat myös erikoistumaan kännissä riehumiseen. Tilastoja on enemmänkin. Laki ei tokikaan saa erotella ketään sukupuoli-identiteetin mukaan, mutta on typerää kieltää keskimääräiset erot sukupuolten välillä. Poikkeuksia on, eikä näiden pohjalta saa ketään syrjiä, mutta sekä mieli että ruumis eroavat keskimäärin aika paljon sukupuolten välillä. Se on yksi vankimmin tutkittuja tieteenaloja. Se johtaa ikäviin tilastofaktoihin molempiin suuntiin. Nainen ei ole miestä parempi tai päinvastoin, mutta keskimäärin heissä on eroja.

Mies on siis jopa velkavankeudessa, ojan pohjalla lojuessaankin etuoikeutettu. Miehen pitäisi nyt oppia ilmaisemaan tunteita, hoitamaan lapsia ja tuntemaan syyllisyyttä. Miehen pitää myös tehdä vanhaan malliin raskaat työt, maksaa laskuista sekä omat että kumppanin, kantaa vastuu kodista ja puolustaa heikompia, mutta ei kuitenkaan esiintymällä liian vahvana. Tämä on paljon vaadittu. Luonnollista on että pitää muuttua ja oppia uutta, mutta alan omaamaan ymmärrystä niille joiden mielestä osa tästä on sanalla sanoen epäreilua. Miehillä on paljon uusia velvollisuuksia mutta kovin vähän uusia oikeuksia. Ehkä ne olivat aiemmin pahasti epätasapainossa, vaan löytyy se epätasapaino toisestakin päästä.

Sitten maustetaan psykologialla

Niin ikään tuore uutinen kertoo naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Vastoin äänekkäimpien huutajien mietteitä, en näe tässä valeuutista vaan koen tarvetta lukea sitä tarkkaan. Nyt tarkkana: on eri asia sanoa on kokenut tai on raportoinut sekä vielä on tapahtunut. Etenkin ns. somekratian aikana kollektiivinen muisteleminen on yleistä ja myös valemuistot ovat yleisiä. Lisäksi on tuttu ja valitettava tosiasia että kokemus- ja ilmoituskynnykset heiluvat huomattavasti. Niin sukupuoli, kulttuuritausta kuin yhteiskunnallinen ilmapiirikin vaikuttavat siihen ketkä raportoivat herkemmin mistäkin asioista milloinkin. Yle on uutisoinut asiat oikein mutta vaatii tarkkasilmäisyyttä ymmärtää sanojen erot. En nimeä ketään valehtelijaksi, mutta fakta on että kaikki koetuksi kerrottu ei ole tapahtunut ja kaikki tapahtunut ei ole koetuksi kerrottu.

Jatketaan yhä tarkkaavaisuudella: On tervettä puhua yhteiskunnan ongelmista. On luonnollista että miestenKIN pitää muuttua kun maailma ympärillä muuttuu. Osa tästä muutoksesta on selvää pässinlihaa, mutta osa on tietenkin vain turhan paljon mediatilaa saavien kiihkomielisten *isti-poliitikkojen huutoa. He haluavat mediatilaa ja ”tappakaa kaikki miehet” on aika hyvä tapa saada sitä. Ei se tee heistä todellista keskustelukumppania eivätkä moiset idioottimaiset huutelut ole mikään syy alentua heidän tasolle. Ehkäpä tärkein asia mitä miestenKIN pitää oppia on ymmärtää somekratiassa elämisen taidot. Kaikki kritiikki ei ole pahasta, jokainen ehdotus ei ole miesvihaa ja fiilikset ovat vain fiiliksiä, eivät korkeimman oikeuden ennakkotapauksia. Väärästä syytöksestä voi yhä joutua käräjille esimerkiksi kunnianloukkauksen rikosnimikkeellä.

Lopulta etsitään syyllinen

Lopuksi heitän haasteen. On yllättävän usein sama henkilö, jonka mielestä jokainen islaminuskoinen on syyllinen terrorismiin mutta jonka mielestä on väärin syyllistää kaikkia miehiä muutamien sikailusta. Tämä on ristiriitaista. Ehdotan, että syyllinen on tasan syyllinen per oikeusistuin, mutta mahdollisuus toimiin on oma keskustelunsa. Tällä hetkellä miehille tyypillistä rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä tutkivat turhan suurelta osin turhan paljon vihan voimalla toimivat naisryhmät, joiden ratkaisuehdotukset eivät aina ole rakentavimmasta päästä. Mielestäni miehillä on paljonkin annettavaa tähän keskusteluun, johon on tavalla tai toisella päästävä mukaan. Pientä yritystä on, mutta paljon ememmän tarvitaan. Katson tässä myös median suuntaan, jolle ehdotan JSN:n 21. journalistin ohjeen näkemistä laajalta kantilta.

Somekratiassa tuntemuksia, fiiliksiä ja huhuja on paljon. Paras ratkaisukeino on keskittyä niihin faktoihin jotka varmaksi tiedämme. Kaikille sukupuolille on tasavertaisesti tilaa yhteiskunnassa. Sukupuoli yksin ei voi syyllistää tai etuoikeuttaa ketään. Perusoppeja jää kaksi plus yksi: Ensinnäkään syyllisyyden leimaa ei tule lyödä koko ryhmän päälle. Toiseksi oman viiteryhmän keinot tilastollisesti havaitun ongelman korjaamiseksi ovat usein tehokkaimmat. Viisaan toiminnan lopputuloksesta hyötyvät kaikki.