Vihollisen vihollinen on ystävä, on jo hyvin vanha ja edelleen hyvä opetus.
Sitä opetti mm. Suomen Tasavallan presidentti ja suojeluskuntavääpeli Svinhufvud.
Vihollisen vihollisen kanssa ei edes tarvitse olla kaikesta samaa mieltä – yhteistyö voi heikentää vihollista, josta sitten on hyötyä molemmille osapuolille. Ns. Win-win. Aina se ei tietenkään ole pitkällä tähtäimellä hyödyllistä, mutta silti opetus kannattaa pitää mielessä.
Suomen kannalta ehdottomasti tärkein ja sotilaallisessa mielessä käytännössä ainoa vihollinen on imperialistinen roistovaltio Venäjä.
Otsikon mukaista opetusta mielessä pitäen Suomen valtiojohdon kannattaisi kaveerata Venäjän vihollisten kanssa.
Venäjä pitää vihollisenaan mm. Viroa ja Suomi aivan oikein kaveeraa Viron kanssa. Suomi on mm. kouluttanut virolaisia upseereita ja rajavartijoita. Suomi on lahjoittanut Virolle kenttätykkejä ammuksineen ja varusteineen, sekä antanut Viron kenttätykistölle koulutusta ja antanut heidän harjoitella kovapanosammunnoin Suomessa. Itse olen ollut (ja olen) Suomen valtion linjalla jo yli 26 vuotta auttaen Viron maanpuolustuksen rakentamisessa.
Suomen pitäisi mielestäni pitää otsikossa mainittua faktaa mielessä myös mm. Georgian, Ukrainan ja Tshetshenian suhteen – puhumattakaan Puolasta. Venäjän vihollisia olisi Suomen oman edun mukaista tukea, vaikka vain salaa.