Ihonvärit, etniset taustat ja sen semmoiset ovat vanha juttu etuoikeuskeskustelussa. Yks merkittävä etuoikeutettu ryhmä ovat eduskuntapuolueiden jäsenet. Asiassa on, kuinkas muutenkaan, puolensa ja puolensa.
Joukossa on voimaa
On vanha totuus, että porukalla on voimaa tehdä asioita mihin yksi ei pysty. Jos porukka on vielä vähän samalla aaltopituudella, kuten puolueessa usein, on voima vielä suurempi. Toinen yhtä tunnettu asia on, että kaveria ei jätetä, omaa lähipiiriä puolustetaan. Kolmas esittämäni lähtökohta on, että tällä hetkellä hyökkäävät asenteet ovat valtavirtaa, oli aihe tai aate mikä vaan.
Omalla kokemuksellani havaitsin pieneksi yllätykseksi, että liityttyäni isompaan puolueeseen, saamani tappouhkaukset vähenivät huomattavasti. Kritiikkiä toki tuli, kuten tekevälle ihmiselle pitääkin, mutta se ei ollut täysin rajatonta. Yhden kerran puoluetoimistolta soitettiin ja kyseltiin että mitäs tässä on taustalla, mutta se johti erittäin avoimeen ja fiksuun keskusteluun josta tultiin ulos suuremmalla keskinäisellä luottamuksella. Huomasin myös pian, että omien parissa oli varsin tervettä selustan turvaamista. Se ei ollut sokeaa samanmielistymistä, vaan lähinnä kaverin turvaa. Viime vuosina olen oppinut tuttavien kautta, että tämä sama pätee useissa muissakin puolueissa, pääpiirteittäin samanlaisena.
Pääosin tämä on hyvä asia. Jatkuvan vihan ja hyökkäysten keskellä on mainiota nähdä että kaveria uskalletaan yhä puolustaa. Toki tämä vaatii porukalta myös valppautta. Aina ei kannata lähteä suin päin puolustamaan selvittämättä taustoja, sillä saattaapi se olla että kritiikki puoluekollegaa kohtaan onkin perusteltua. Silmät sopii pitää auki kontekstista riippumatta. Aina joskus niinkin fiksuja ihmisiä tulee, jotka toteavat että palaavat asiaan selvitettyään taustat. Kyllä, heitä on olemassa, olen nähnyt heitä myös unien ulkopuolella.
Mistä muille puolustaja?
Mielestäni meistä jokainen tarvitsee turvakseen myös verkossa ystävän, joka puolustaa kun viha alkaa käymään liian kovaksi – etenkin jos se viha ei ole ansaittua. Kaikilla ei luojan kiitos ole puolueen jäsenkirjaa, mutta ehkäpä löytyisi muitakin sosiaalisia konstruktioita ihmisen tueksi. Väitän sen tekevän hyvää älylliselle viestinnälle laajemminkin.
Ehkäpä tämän koko jutun punaiseksi langaksi riittää toteamus siitä, että kovasti parjatut puolueet tekevät myös jotain hyvää. Ne ovat yhteisöjä ja ihmiskunta tuppaa aika ajoin hyötymään yhteisöistä.
