Kun heräsin Juhannuspäivän aamuna, oli vähän voimaton olo. Ei ollut tukka kipeä, mutta väsytti. ”Jahka pääsen takasin kotio, tästä tulee tylsä lepopäivä”, pohdiskelin. No ei tullut.
Tyypillisiä uutisia
Yleensä tähän aikaan vuodesta luemme hukkumiskuolemien määriä, känniläisten tohelointeja sekä jotain mukauutisarvoisia keventäviä juttuja ministerien juhannustaioista, lintujen pesinnästä sekä Eija ja Erkki Esimerkin mökkitalkoista.
Okei, kyllähän tuotakin piisaa. Hukkumisista en löytänyt juttua, mutta känniläisten tohelointia on tapahtunut Helsingin apulaispormestarin tähdittämänä. Lintujen pesintäjuttua lähellä on vaikkapa uutinen valkoposkihanhien suojelun muutoksista. Mökkitalkoita taas harjoittaa muuan Gösta Serlachius lapionsa kera. Kirsikkana kakun päälle juhannustaiaksi voisi varmaan laskea suuren ihmeen, kun eduskunnassa puhuttiin taidokkaasti ilman akateemista koulutusta.
Sitten oli joku juttu jostain klassisen musiikin bändistä keikkailemassa venäjällä, olikohan siinä mitään…
Selkeästikään Wagnerin musiikista ei pidetä, kun sekä Putin että Medvedev ovat paenneet Moskovasta ennen konsertin alkua. Bändin suosiosta huhuillaan jopa Belarusin puolella, jossa johtaja on niin ikään päättänyt rentoutua lomailemalla Turkissa. Siellä on vissiin parempaa musiikkia. Sääli, että kaikki eivät ymmärrä sotaherrojen huolia. Iran ei halua osallistua levyraatiin lainkaan. Pöhköä!
Mutta vakavasti
Venäjällä on syytä olla ylpeä. Heidän armeijansa on jo toiseksi vahvin armeija venäjällä – ei o häpee olla hopee. Myös armeijakaluston tehosta on uutta lupaavaa tietoa: Venäjän ohjukset pystyvät sittenkin osumaan kohteisiinsa. Ainakin omiinsa. Mahtavaa!
Mutta ketkä ovat nämä klassiset konsertoijat? Kyse on sotilaista, jotka on pitkälti uitettu veressä. Heillä ei ole himpsun piiruakaan inhimillisyyttä tai moraalia, mutta sitäkin enemmän kokemusta todellisilta taistelukentiltä. Venäjällä voi olla lähes rajaton määrä miehiä laittaa kuolemaan, mutta heiltä puuttuu motivaatio, taito ja varusteet.
Tätä kirjoittaessa bändi on parin tunnin päässä Moskovasta. Tänä iltana saatamme lukea uutisia, jotka joko jäävät historian sivulauseiksi tai nousevat korkealle. Joko tämä on nopeasti tuhottu ja unohtunut vallankaappausyritys, tai tästä lähtee iso sisäinen kriisi, os. sisällissota.
Entäpä muualla?
Wagner on ollut se ainoa tapa, millä venäjä on pitänyt kavereita mm. Syyriassa, Venezuelassa sekä puolessa Afrikkaa. Kun se katoaa, jäljelle jää kraatereita. Venezuelassa on kohta yksi työtön bussikuski enemmän ja Syyriassa puolestaan joutuu yksi silmälääkäri kortistoon. Toivottavasti heillä ei ole työttömiä kiusaavaa oikeistohallitusta.
Suomen rajoilla on melkoiset totuuden hetket. Jos idässä romahtaa, huomaamme pian näkevämme itärajalla kymmenen miljoonaa venäläistä sisällissodan pakolaista, joille periaatteessa pitäisi avata ovet. Siinä kohtaa voi olla pulaa niin naurusta kuin eurooppalaisesta solidaarisuudestakin.
Ukrainassa… enpä lähde spekuloimaan. Antaa heidän suorittaa strategiaa siellä ilman tarpeettomia kommentaattoreita.
Hyvässä lykyssä ei mene pitkää aikaa siihen, että Ukraina, Belarus, Georgia ja Moldova ovat vapaita miehityksestä.
Huonossa lykyssä aseistus kovenee ja sitten ollaan tässä sodassa joka ukko ja akka Tallinnasta Pariisiin asti.
Yksi on varmaa. Tänä juhannuksena ei istuta hiljaa potemassa krapulaa, rauhallisen tietoisena siitä ettei siellä uutisissa kuitenkaan olisi mitään.