Jatkosodan jälkeen kommunistit ryömivät koloistaan julkiseen toimintaan Suomen Kommunistisen Puolueen nimissä. Kyseinen puolue oli perustettu Moskovassa, eikä suinkaan Suomessa. SKPn tavoitteena oli Kremlistä johdettu Neuvosto-Suomi.
SKP täytti suoraan Kremlistä, eli NKPltä tulevat käskyt, minkäänlaista itsenäisyyttä puolueella ei todellisuudessa ollut.
Jo Talvisodan aikana oli kuitenkin tullut selväksi, että kommunismilla ja kommunisteilla ei ollut Suomessa merkittävää kannatusta.
Siksi kommunistit perustivat Suomeen erilaisia kommunistien peitejärjestöjä, kuten SKDL. SKDL ei ollut julkisesti SKPn tytärjärjestö, mutta käytännössä se oli täysin kommunistien komennossa. Pääsääntöisesti telaketjukommunistien ja stalinistikommunistien komennossa, vaikka kaikki SKDLn johtohenkilöt eivät olleet SKPn jäseniä. Saatiin SKDL näyttämään julkisesti eriltä kuin SKP.
”SKP valmisti valmiit ehdotukset toimintasuunnitelmiksi ja johtoelinten kokoonpanoiksi ennen keskeisiä kokouksia SKDL:ssä, SDNL:ssä ja muissa kansandemokraattisissa järjestöissä. Ehdotuksia käsitteli SKP:n kaaderijaosto, eikä niitä voinut enää muuttaa myöhemmin. Kun taustalla vaikuttivat valtaa pitävät kommunistit, kuten Ville Pessi, Aimo Aaltonen, Hertta Kuusinen, Martti Malmberg, Veikko Hauhia, Yrjö Enne ja Nestori Parkkari, muutosten tekeminen jälkikäteen oli toivotonta. Purnarit pantiin ojennukseen, ellei muuten niin erottamalla.” (Jukka Seppinen – Kivi bolshevikin kengässä; 2014; sivu 284)
Suomen Rauhanpuolustajat ry. oli vastaavasti suoraan Moskovan johdettavissa oleva kommunistien peitejärjestö. Sillä oli vain kaksi pääsihteeriä pitkälle 1980-luvulle ja molemmat stalinisteja tai taistolaisia. (Seppinen, sivu 322)
Neukkulan romahtaessa oli kommunisteillekin päivänselvää, ettei kommunistit pääsisi Suomessa kommunisteina valtaan. Niinpä kommunistit perustivat Vasemmistoliiton uudeksi kommunistien peitejärjestöksi. Vasemmistoliiton papereissa ei puhuta kommunismista, sillä se karkottaisi äänestäjiä. Vasemmistoliitto on kuitenkin selvästi kommunistipuolue – sinne ryömivät piiloon kommunistit ja SKPn annettiin mennä konkurssiin. Toki kommunisteja meni myös Vihreisiin.
Jos joku luulee, että Vasemmistoliitto ei ole kommunistipuolue, niin kannattaa tutkia ketkä olivat ennen vasemmistoliittoa kommunistien ehdokkaita ja missä samat nimet kuten esimerkiksi Esko Juhani Tennilä ja Jaakko Laakso myöhemmin vaikuttivat.
1. Li Andersson: ”Ei minua kiinnosta kuinka ne rahat on saatu budjettiin – olen kiinnostunut niiden jakamisesta!
