Uusnatsien hyökkäyksen ajankohta ehkä harkittua

Oulussa tapahtuneet uusnatsien puukkohyökkäykset noudattivat perinteistä terrorismin kaavaa: välitön tuho on toissijaista välillisen rinnalla. Suomalaiset on onnistuttu saamaan toistensa kurkkuihin, syyllisiä etsitään poliittisista vastapuolista ja panikoinnin taso on suurta. Vaaditaan kovia toimia ilman edes ymmärrystä tapahtuneesta. Ajankohdassakin on jotain kiintoisaa.

Persut.

Persujen liittymistä asiaan voi mielestäni katsoa useammalta kantilta. Ensinnäkin on totta, että heidän jäseniä on joskus esiintynyt samoissa tapahtumissa uusnatsien kanssa. Itse en pidä tästä assosiaation pohjalta tuomisemisesta lainkaan, mutta selvähän se on että ei tuo hyvältä näytä ja kritiikki on perusteltua. Jos se on käynyt kerran, anteeksipyyntö ja selvitys riittää. Jos sitä käy toistuvasti, on luottamusta huomattavan vaikea ansaita takaisin. Jatkuva tuomitseminen jo käsitellyistä tapauksista on kuitenkin vain typerintä mahdollista politisointia.

Toinen kysymys on kielenkäytössä. Kritiikki on perusteltua ja perusteetonta. Väestönvaihtoteoria salaliittoinen on sellaista huuhaata jota ei ikinä pitäisi eduskunnassa kuulla. Väestön vaihtumisen ja demografiamuutosten analysointi puolestaan on jotain mistä pitäisi puhua enemmänkin, koska siinä ollaan yhteiskunnan perusrakenteiden äärellä. Termi on lievästi sanoen monitulkintainen. Tyhjentävää vastausta ei ole, vaan tapauskohtaista harkintaa tarvitaan. On syytä olla varuillaan, mutta yhtä lailla syytä olla panikoimatta ja menemättä tässäkään typerään politisointiin. Kahtiajakoja ei pidä syventää vain oman somesuosionsa pönkittämiseksi, ei persujen, ei vassarien, ei kenenkään.

Kolmas huomio on, että PVL:n kaltaisille toimijoille perussuomalaiset ovat pahin vihollinen ja tunne on molemminpuolista. Vaikkakin persuissa on rääväsuita ja riidankylväjiä, joukossa on myös yhä lisääntyvä määrä asiallisesti argumentoivia ihmisiä, jotka haluavat maltillistaa, tieteellistää ja muutoinkin kehittää maahanmuuttokeskustelua hyödyllisempään suuntaan. Sellainen toiminta nostaa maahanmuuttokeskustelua asiatasolle, kohti ongelmia ja pois vihasta – ja se vie uusnatsien kannatuspotentiaalia pois.

Tällä hetkellä persut ovat ottaneet osumaa. Penkin alle menneet eurovaalit, järisyttävän kovat säästötoimet ja heikkenevä kannatus. Persut ovat juuri nyt heikoimmillaan moneen vuoteen. Nyt on oikea aika iskeä heitä vastaan ja siirtää heidän kannatusta joko maahanmuutto-ongelmista vaikeneviin toimijoihin ja/tai ulkoparlamentaarisiin voimiin. Molemmat optiot ovat uusnatseille voitokkaita. Siksi spekuloin, ettei ajoitus kenties ole sattumaa.

Oppositio.

Opposition on pidettävä meteliä tällaisissa tilanteissa, mutta aina väkivallan äärellä pitäisi myös ymmärtää asian vakavuus. Persujen summittainen syyttäminen uusnatseiksi heikentää mahdollisuutta toimia. Hallituksen ja/tai ministerien syyttäminen turvattomuudesta on tehokkaampaa. Stragisesti ajatellen opposition pitäisi onnistua kaappaamaan ratkaisukärki; asema jossa he voivat johtaa koko eduskuntaa toimissa järisyttävää yhteiskunnallista ongelmaa vastaan. Tässä haetaan johtajuutta, ei kykyä potkia hiekkaa toisten kengille.

Summittainen syyttely pelkkien mielikuvien avulla ei ole koskaan johtanut vaalimenestykseen. Sillä saa lööpin tai pari, mutta ei poliittista jalkaa ongelmankäsittelyn oven väliin. Oppositio ei nosta valtaansa viholliskuvilla, vaan nostamalla itsensä asemaan, jossa he ottavat johtoasemaa hallitukselta. Opposition ei pidä etsiä tapaa tehdä persuista syyllisiä, vaan tapa saada persut soittamaan yhteistä sinfoniaa heidän asettamien nuottien mukaan. Kriisistä saa irtopisteitä haukkumalla, mutta pitkäjänteistä poliittista vetoapua saa vain osoittamalla johtajuutta. Vanhoista demareista tätä taitoa ainakin löytyy. Käyttäkää sitä.

Venäjä.

Ei sovi myöskään vähätellä sitä, ketkä uusnatseja tukevat. Venäjällä aivan suora natsisymboliikkakin on noussut suureen arvoon viimeisen parin-kolmen vuoden aikana, joten tämä on myös erittäin helppoa myydä kansalle. En pitäisi kaukaa haettuna sitä, että sekä ajoitukseen että metodologiaan annettiin työntöapua joko suoraan venäjältä, tai venäjältä neuvoja saavien tahojen toimesta.

Persuille tilanne on sietämätön ja järkyttävän vaikea. Heille olisi viisasta olla mieluiten hieman ylimääräistä nöyrempiä ja toisaalta hieman tomerampia rikollisuutta vastaan. Jälkimmäisestä merkkejä näkyykin, edellisestä ei.

Persujen poliittisten vastustajien asema ei ole sen helpompi. Ottaako lyhytaikaisia irtopisteitä, vaikka siitä hyötyisivätkin lähinnä putin ja uusnatsit – vaiko yrittääkö pelata shakkia ja hakea voimia tuleviin vaaleihin?

Kielletäänkö natsisymbolit?

Hakaristilipun kantaminen ei ole rikos, totesi Helsingin käräjäoikeus. Asiasta puidaan vielä jatkokierroksia ainakin hovissa, mutta jo nyt voi pohtia asian eri kulmia. Ainoa käytännössä yksimielinen asia on, että emme halua Suomen kaduille uusnatseja heiluttelemaan lippujaan. Se on helppo sanoa, mutta toteutus onkin sitten oma asiansa.

VAROITUS: En ole lainoppinut, tuomari, syyttäjä, poliisi tai päättäjä.

Symboli

Natsi-Saksan hakaristi on lievästi sanoen väkevä symboli. Tämä symboli on joissain maissa kielletty lailla, mutta ei Suomessa. Vastaavaa lakia lobataan hyvin isolla rahaa moniin maihin käyttöön ja minä varaan aina oikeuden huolestua, kun isosti rahoitetut lobbarit ajavat asiaa. Olemme myös oppineet eri maista, että symbolikielto johtaa nopeasti kissa ja hiiri -leikkiin. Yksi symboli kielletään, toinen tulee tilalle, se kielletään ja taas tulee uusi. Operaatio muistuttaa yhä enemmän puskafarssia ja yhä vähemmän mielekästä toimintaa. Ongelmaksi tulee myös taiteellisen käytön rajaus. Der Untergang meni vielä läpi, joskin isolla tappelulla, mutta videopeli jossa tapetaan natseja ei olekaan hyväksyttyä. Jos tuot pelin eri maasta, voit olla rikollinen.

Porttihuume

IT-alalla on keskusteltu hurjasti teknologiayritys Applen uudesta lapsipornosuodattimesta. Kukaan ei vastusta sotaa lapsipornon levitystä vastaan, mutta jokainen asiantuntija tietää järjestelmän ongelman. Apple toisi suodattimen ihmisten kännyköille, ei verkkopalveluihin joissa ne ovat jo pitkään olleet arkipäivää. Sama tekniikka, joka on jo todettu erittäin haavoittuvaiseksi, muuttuu minuuteissa toisinajattelijoiden etsimisvälineeksi. Sama algoritmi joka pyrkii etsimään seksuaalista materiaalia, voi etsiä myös kritiikkiä vallanpitäjiä vastaan tai tietoja oppositiosta. Joku sanoo että lastensuojelu on niin tärkeää, että sen hyväksi kannattaa luopua vapauksista. Moni muu sanoo, että koska lastensuojelu on niin tärkeää, sitä ei pidä tehdä tavalla joka tuo korkeintaan lyhytaikaista etua, mutta vaikeuttaa samalla työtä pitkässä juoksussa.

Lopputulos

Ajattelin vihdoin päästä asiaan. Natsilippujen kieltäminen tai salliminen on juridinen metodi. Mikä on tavoite? Mielestäni tavoitteen pitää olla maa, jossa väkivaltaisia ääriryhmiä, kuten uusnatseja, ei esiinny. Onko natsisymbolien kieltäminen tapa, jolla siihen päästään? Minä en tiedä. Tätä ei pidä kysyä poliitikoilta tai voimakkaan puolueellisilta tutkijoilta, vaan parhailta ammattilaisilta. Poliitikkojen pitää puolestaan omata tarpeeksi selkärankaa myöntääkseen asian vaikeus. On helppoa kieltää symboli, mutta on vastuullista katsoa huomiseen ja varmistaa, että valitut metodit toteuttavat haluttua lopputulosta. Vielä kerran: metodi ja lopputulos eivät ole sama asia. Tätä on monen vaikea ymmärtää.

On täysin mahdollista, että natsisymbolien kieltäminen johtaa ääriryhmien heikkenemiseen. Jos näin on, päätös kannattaa tehdä nopeasti. On myös mahdollista, että asiassa on ongelmia esimerkiksi juridiikan muotoilun, yhteiskunnallisten ilmiöiden, psykologisten näkökulmien tai sosiaalisten lopputulemien kannalta. On siten myös mahdollista, että symbolin kieltäminen pahentaa ongelmaa. Tätä ei voi tarpeeksi korostaa: tavoitteen pitää olla yhteiskunnan hyvinvointi, ei moraaliposeeraus. On liian helppoa voittaa taistelu julkisuudessa vain vihaamalla pahuutta. Se on hyvin houkuttelevaa. Hyvillä aikomuksilla on kuitenkin taipumus päätyä erään hyvin tunnetun tien päällysteaineeksi.

Minun ei käy sekunninkaan verran kateeksi sitä päättäjää tai toimittajaa, joka yrittää avata älyllistä keskustelua aiheesta. Jos sellaisen näen, lupaan kiittää ja kumartaa. Todennäköisemmin näemme kuitenkin paheksuntaa, julistusta ja mutkien oikomista. Jos sellaista näen, lupaan olla yllättymättä ja suuttumatta, sillä olen jo täysin turtunut ilmiöön. Suuttumukseni ei myöskään asiaa auttaisi. Toivoakseni ongelman ytimestä puhuminen auttaa.