TVssä eilen katselin kun Katainen sanoi luopuvansa tykkänään politiikasta. Kertoi 46 vuotiaana vielä katselevansa itselleen jotakin uutta askarta jossa kuitenkin voisi käyttää hyväkseen monessa mukana olleen miehen kokemuksia.
Omalta vaatimattomalta osaltani onnittelen ja toivotan hänelle menestystä ja mielenrauhaa uusien tehtäviensä parissa mitä ikinä ovatkaan. Toivottavasti ehtii myös enemmän hirvimetsälle laatuaikaan luonnossa tavallisten tasajalkaisten savolaisten kanssa, havukka-aholaisittain maailmaa parantamaan ja sen menoa ihmettelemään , se on kokolailla erilainen näkökulma maailman menoon kuin on Brysselistä päin katsottu. Siinä saattaa maailmankuva rikastua niin Kataisella kuin muilla jahtimiehillä.
Ei se kovin yleistä ole että niinkin pitkälle päässyt poliitikko noin vain kääntää kelkkaansa, uusia haasteitakin EUnkin puitteissa olisi ollut näköpiirissä. Voisiko Kataisen kohdalla soveltaa tai muistella vanhoja kansanviisauksia kuten ”aikansa kutakin mies, vaikka aidan vittaksena” tai ”aikansa kutakin sano pässi kun päätä leikattiin”.
Jonkinlainen menetyshän asia nyt on osalle tämänkin blogin kirjoittajia niin monet kitkerät vuodatukset on Kataisen väärintekemisistä ja tekemättä jättämisistä sydänverellä tänne vuodatettu. Mutta eihän syytä lopulliseen synkkyyteen, vuosiksi vielä riittää peräänantamattomalla paremmin asiat tietävillä nakerrettavaa ja mahdollisuutta tehtyjen virheiden toisteluun Kataisen (ja Urpilaisen) hallitusajoilta.