Orvon oppivuodet

Tämä on toinen osa sarjassamme, ”Mitä nyt edellisen hallituksen pääpukarit?” ( 1. osa )

Orvon huokaus
Orvon huokaus

Paperi-Hesarissa oli syviä luotaava juttu Petteri Orvosta.  Oppositioon joutumisen jälkeen hän oli kesän kuluessa löytänyt uuden motivaation ja saanut lisäpotkua Rinteen Anan budjetin piiskaamisesta.

Kokoomuksen tappioon johtavista syistä talvella mainittiin sivumennen Oulun muslimien tekemät  raiskaukset. Tai pahin taisi olla, että niistä uutisoitiin.  Mutta uusien tavoitteiden kohdalla ei sanallakaan puhuttu maahanmuutosta ja sen ongelmista. Uutta karavaania on luvassa, kun Kreikka, Balkan, Italia ja Espanja alkavat työntää #ylivuoto­a kohti pohjoista.
Jatka lukemista ”Orvon oppivuodet”

Missä Soini, siellä…

Vilkaisin tässä Soinin plokia. Soini käyttää paljon sanoja vakuuttaakseen, että on nyt onnellinen mies. Matka on taittunut Kaitaan lukion jumppasalista maailman valtioiden peilisaleihin 1. luokassa.  Ja nyt takaisin pääpuhujaksi iivisniemen urheiluseuran juhlaan samaiseen saliin.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Soini  haluaa jotenkin ottaa kunnian itselleen Halla-ahon tuomasta kannatuksen noususta puolueelle.

Islanti – kohtalon saari

Ulkoministeri Timo Soini on joutunut sairaalahoitoon korkeakuumeisen infektion takia, tiedottaa ulkoministeriö.
Ulkoministeriön mukaan Soinin huomiseksi suunniteltu vierailu Islantiin siirtyy sairausloman vuoksi myöhempään ajankohtaan.

Näin uutisoi tämän päivän ilta-sanomat.

Olipa hyvä ettei Timpsukka lähtenyt, sillä Kekkoselle Islanti koitui viimeiseksi matkaksi.

Opposition moraali herää hitaasti

Soinia grillataan abortin vastaisista toimista eikä hallituskaan pidä rivejään kasassa. Soinin toimet ovat sinänsä sataprosenttisesti vastaan maamme linjaa eivätkä ne kestä edes objektiivisen loogista tarkastelua, mutta eipä kestä opposition kampanjakaan. Tässä touhussa on hieman vaalikampanjan makua.

Kas, nyt herätään

Jos nyt asia tiivistetään, Soini on vuosien varrella tehnyt massiivisia ulostuloja jotka ovat räikeän homofobisia, naisvihamielisiä ja demokratian vastaisia, vain muutama mainitakseni. Niitä on ilmennyt myös ministeriaikana. Oppositio on kuitenkin tyytynyt lähinnä Hesarin mielipidekirjoituksiin. Edes vahvimman oppositioaikansa aikana Vihreät eivät yrittäneetkään tuoda epäluottamuslausetta peliin ja vasemmisto on tyytynyt ihailemaan peilistä omaa täydellisyyttään. Vaikkapa homofobia on ilmeisesti siis ihan okei niin kauan kun vaalit eivät ole nurkan takana.

Vaikken pidä hallituksen kaatamista hyvänä tavoitteena näin kylmän pragmaattisesti ajatellen, tunteellinen minäni nauttisi ajatuksesta että Soini kaadetaan lopullisesti ja häpeällisesti. Hän on ollut pölhöpopulismin ja vihapolitiikan kärkinimi jo pitkään. Olisi ilo nähdä hänen kaatuvan kivuliaasti pienen Sipilöinnin ja selkäänpuukotuksen jälkeen. Ihmisvihamielisen petturin kohtalon sietäisikin olla surkea. Hänen salonkikelpoinen syrjintä on pahempaa kuin mihin koko jäljelle jäänyt persujoukko pystyy yhdessä.

Hallitus tuskin kuitenkaan kaatuu jolloin jäljelle jää lähinnä pohdiskelua. Pohdiskelua siitä milloin ihmisoikeuksilla on väliä ja milloin ei. En ole Vihreiden kanssa samaa mieltä vihasta yrittäjiä kohtaan tai ydinvoimavastaisuudesta, mutta olen aina syvästi kunnioittanut ja kaivannut heidän kykyään puolustaa ihmisten oikeutta erilaisuuteen. Touko Aalto toteutti sitä lähes moitteettomasti, kun hän jätti edeltäjänsä tökerön populismihuutelun taakse. Vaan niin se kai lienee että vihreätkin on vain puolue ja puolueen on elettävä vaalidemokratian realiteeteissa: aatteen puolustaminen kannattaa vain vaalien lähestyessä, muuhun aikaan se on hyvien ammusten kuluttamista hukkaan.

Melkein kaikessa on jotain hyvää

Lähes joka poliitikossa ja puolueessa on jotain hyvää. Sinisiäkään en kykene summittain haukkumaan. Esimerkiksi Sampo Terho on ylivoimaisesti paras kulttuuriministerimme vuosikymmeniin, mutta hänen reipas asenne elämään hukkuu Soinin mielikuvitusnostalgian pohjattomaan kyynelteen saaviin. Soinista en pysty löytämään mitään hyvää. Hän on paha ystäville ja vihollisille. Hän pettää. Hän valehtelee. Hän vihaa kaikkea hyvää mitä ihmiskunnasta on jäljellä. Hän kuuluu äärimmäisen lyhyeen listaani poliitikkoja jotka ovat tehneet vain pahaa pahan jälkeen.

Täten koen olevani dilemmassa. En tiedä mitä tämä tekee uskolleni ns. vihervasemmiston ihmisoikeusnäkemyksiin. En tiedä mitä haluaisin hallitukselle tapahtuvan. Tiedän että kepu pettää aina, mutta muilta osin en tiedä mihin uskoa. Kuulen jonkun koputtavan korvalehdelleni, kuiskaten: ”sitä kutsutaan länsimaiseksi demokratiaksi”. Noh… sille?

Soinin yksityisajattelu ja mielipiteen vapaus

Hyväksyn myös ministerin oikeuden omiin mielipiteisiinsä ja uskomuksiinsä.
Soinin ”Ploki” on hänen oma kanavansa ja kaikki olisi mielestäni hyvin paitsi jos ei:

Samuli Virtanen
Valtiosihteeri
samuli.virtanen@vnk.fi
puh. +358 295 160420

Ulkoasiainministeriö

Joku sininen tunari on mennyt panemaan tälle sivulle valtion virkamiehen yhteystiedot ja linkin Ulkoasiainministeriöön. Tämä yhdistää Soinin yksityisajattelun ikävällä tavalla ulkoasianministeriön linjauksiin. Vahinko on jo tapahtanut.

Yhden syyllisen taktiikka

Olen kiitollinen Yleisradiolle sen pitäessä esillä tärkeää aihetta seksuaalisesta itsemääräämisoikeudesta, nostaen esille myös arvostamani Väestöliiton näkökulmia. En ole kuitenkaan vakuuttunut aiheen polarisaatiosta ja kun nyt luin läpi koko päivän uutiskommentit tästä, olen vielä huolestuneempi. Yksi taho, minulle tuntematon ”Agenda Europe” on nyt määritelty kolmannen osapuolen toimesta yksin syylliseksi aika lailla kaikkeen ihmisoikeuksien vastaiseen toimintaan. En luota tällaiseen yhden syyllisen taktiikkaan.

Perusteltu mielipide kestää debatin

Minä hyväksyn laajan seksuaalisen itsemääräämisoikeuden, sukupuolineutraalin avioliiton ym. aiheet ihmioikeuksissa aksioomina. Mielestäni Suomen tilanne on melko asiallinen, translain ollessa ainoa merkittävä juridinen ongelma. Edelleen mielestäni argumentit kannoilleni ovat vahvoja ja äärimmäisen loogisia. Ne kestävät kunnioittavan debatin eri mieltä aiheesta olevien kanssa. Minulla alkaisivat hälytyskellot soida jos pelkäisin kuulla jostain aiheesta eriävää mielipidettä. Samaiset kellot saivat tekemistä lukiessani em. Ylen juttua. On epäilemättä tulkinnanvaraista rikotaanko tässä journalistin ohjeiden 21. kohtaa, mutta vähintään hyviin tapoihin kuuluu vastapuolen näkemyksen mukan ottaminen. Nyt Väestöliitto yksin kertoi mitä heidän poliittinen vastustajansa tekee, miten ja miksi, vailla pienintäkään journalistista kritiikkiä tai faktantarkistusta.

Aiheesta on puhuttu viime viikkoina laajemminkin, kun Timo Soini sekoitti ulkoministerin työhön omaa lomaa. Voin kirkkain silmin todeta että Soini on mielestäni vaarallisin poliitikko tässä maassa. En pidä yhtälöstä jossa yhdistyy naisten oikeuksien vastaisuus, seksuaalivähemmistöjen halventaminen, uskonnollinen ultrakonservatiivisuus ja ministerin asema. Yhtä kaikki olen valmis marssimaan myös hänen sananvapauden puolesta. Ministerin asema toki laittaa selviä rajoitteita joita hän ei noudattanut, mutta mikään laki ei voi pakottaa ketään päättäjää olemaan henkilökohtaisesti tiettyä mieltä. Hänellä on oikeus mielipiteeseen ja sen ilmaisuun. Oikean ajan ja paikan se toki tarvitsee eikä ministerin virallinen ulkomaanmatka ole sellainen.

Vapauden hinta on valppaus. Vaikka EU ja Eurooppa ovatkin mennneet eteenpäin ihmisoikeusasioissa, on toki pidettävä silmät auki. Sen voisi kuitenkin tehdä ilman somekratiassa niin suosittua ylidramatisointia. Yksi blogi ei ole ”ennennäkemätön hyökkäys”, etenkin kun tulokset puhuvat aivan muusta. Jo selvinä numeroina paljon pahempi uhka ovat ääriuskonnolliset liikkeet, olivat ne sitten kristillisiä tai islamilaisia. EU on osoittanut olevansa täysin kyvytön ääriuskontojen edessä. Maallinen tallaaja teilataan somessa ja mediassa inasenkin standardia poikkeavasta mielipiteestä kun uskontoa keppihevosena käyttävä saa helposti kaiken anteeksi. Tämä asenne epäloogisesta polvistumisesta mielikuvitusystävän äärellä on merkittävä uhka niin ihmisoikeuksille kuin sananvapaudellekin. Sen korjaamiseksi on katsottava aivan eri suuntaan ja varauduttava paljon jäykempään debattiin.

Älä tuomitse viestinviejää

Haluan vielä korostaa että Väestöliiton edustajaa ei sinänsä voi moittia oman agendansa ajamisesta värikkäin sanakääntein – lobbarille maksetaan lobbaamisesta ja sitä hän teki. Hän ilmaisi itsensä mielestäni hyvin ja kuten todettua, arvostan heidän asiaa. Lopputulos lieni kuitenkin se että eräs eurooppalainen änkyräkonservatiivinen blogi sai juuri tuhansia uusia lukijoita, Ylen toimittajat lukuisia uhkauksia ja eri osapuolten barrikadit lisää sementtiä. Yksi totuus, yksi osapuoli ja yksi versio tarinasta ei ole universaali menestystarina dialogin rakentamisessa. Toisaalta aika huono on myös kaksien sääntöjen malli, josta kritisoin etenkin EU:n johtoa.

EU kenties epäonnistui rauhanliikkeenä, mutta se on ollut melko hyvä voima parantamaan kansalaisten ihmisoikeuksia useissa maissa. Monissa maissa tilanne on jo hyvä, mutta sen ylläpito vaatii entistä kovempaa työtä. Se edellyttää rehellisyyttä, yhteisiä pelisääntöjä ja asiallista debattia – ei silmitöntä huutelua ja dramatisointia. Nyt olisi tsemppaamisen paikka.

Sampo Terhon arvaus: kivi vai purje?

Ensin haluan onnitella Sampo Terhoa siitä, että hän on kirkkaasti paras kulttuuriministeri maassamme aikapäiviin. Hän on valmis paitsi puhumaan kulttuurista, myös tekemään sitä ja hyväksymään kulttuurin tapahtumisen ilman byrokratiaa ja julkisvallan holhousta. Tätäkin isompi haaste hänellä on kuitenkin puoluejohtajana jossa koko puolueen olemassaolo riippuu enemmiltä osin muista puolueista.

Ei Halla-ahon perintö vaan…

Sinisten menneisyydessä kuin mahdollisessa tulevaisuudessakin on kyse maahanmuuttokriittisyyden ykkösnimestä Jussi Halla-ahosta ja hänen noususta Perussuomalaisten johtoon. Välittömien vaikutusten näkökulmassa siniset valitsivat Audin pehmeät penkit, mutta pitkässä juoksussa sininen elintila riippuu toisella tapaa Halla-ahosta. Kysymys on tämä: onko Halla-aho, tai ”halla-aholaisuus” riippakivi joka vie pohjalle, vai onko se purje joka vie nousuun. Jos Halla-ahon linja ei miellytä kansaa, on sinisillä kaikki mahdollisuudet varastaa ns. isänmaallisen kansanjoukon äänet pitkässä juoksussa. Jos sen sijaan Halla-ahossa on vielä nostetta, sinisten arvaus meni väärin ja tulevaisuus jää näkemättä. Jokerivaihtoehto on että molemmat jatkavat ja alkuun nousevat, potkien hiekkaa toistensa kengille ja vähitellen vieden toisiltaan niin uskottavuuden kuin kannatuksenkin. Sitten vietettäisiin kahden puolueen hautajaisia.

Sitä minä kovasti ihmettelen että miten tämä kaikki uppoaa mediaan. Jälleen tänään sai Timo Soini rakkautta ja ymmärrystä mediassa, kuten hän on saanut jo pitkään. Toisaalta siniset koittavat olla imagoltaan ”persut ilman pelleilyä”, mutta toisaalta puolueen de facto kummisetähahmo on iät ja ajat osoittanut paljon Halla-ahoa kovempaa suvaitsemattomuutta niin naisiin kuin seksuaalivähemmistöihinkin. Jussi Halla-aho on rikkonut lakia ja käyttäytynyt harkitsemattomasti, se on selvä, mutta tekeekö Jussin vihaaminen henkilöstä automaattisesti pyhimyksen? Tätä en jaksa ymmärtää, enkä myöskään sinisten imagoa tältä osin. Puolueessa on Tiina Elovaaran kaltaisia sydämellisiä, humaaneja ihmisiä, mutta samaan pieneen pakettiin mahtuu myös Soini. Kyllähän näin toimin ääniä saa, mutta miten ihmeessä siitä saa uudelle puolueelle selkeän imagon?

Peli jatkukoon

Ylen radiouutisten perusteella toriväen ymmärrys sinisten suuntaan on puutteellista. Reaktio on ymmärrettävää, paljastihan perinteinen tutkiva journalismi selkäänpuukotusoperaation koko tarinan. Tavallaan silti jokin pieni osa sisälläni myös ymmärtää sinisiä. Vaikka persuissa on paljon aivan fiksua väkeä, on öyhöttäjien painolasti vaan yllättävän raskas taakka. Ymmärrän halun yrittää luoda salonkikelpoista isänmaallisuutta, EU-kritiikkiä ja maahanmuuton reformia, mutta ymmärrän myös että se harvoin toimii. Puhun kokemuksen rintaäänellä tässä kohtaa. Tunteellinen minäni haluaisi uskoa että Sampo vie joukkonsa tähän tavoitteeseen, mutta looginen puoleni arvioi sen olevan tuhoon tuomittu yritys.

Yhtä kaikki, pelin nimi on politiikka ja säännöt ovat kutakuinkin selviä. Sininen tulevaisuus on hyväksytty kentälle pelaajaksi ja säännöstö nimeltä demokratia suo heille tilaisuuden näyttää taitonsa. Tuomitkaamme tai palkitkaamme heidät tekojen perusteella. Peruutuspeilissä voi näkyä mustaa, vaan ei semmoista kuoppaa olekaan mistä suomalainen ei ylös pääsisi. Päätän tämän pahimpaan kliseeseen mitä keksin: elämme jännittäviä aikoja.

Soini – väärin meni Tampereella

(KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA)

Sinisten smurffien Tampereen puolue-kokouksesta Hesarin mukaan:

~ Soini piti kokousta hyvänä ja näki siinä kasvun edellytykset. ”Linja on hyvä, mutta puolueen pitää olla kiinnostava. Pitää olla sanoma, voita leivän päällä”, hän sanoi tarkoittaen lisää populismia ja reippaita ulostuloja.
”Sampo, sälvät auki.”

Timpsukka, se on salpa – salvat! Sälpä on maankuoren mineraali.

”Linja on hyvä”? Joidenkin tietojen mukaan juuri linjasta ei ole vielä mitään käsitystä.

Luinpa juuri melkoisen ”agenttiromaanin”…

Aika moni agenttiromaani tuntuu tämän kirjan jälkeen tylsältä ja mielikuvituksettomalta.

Toisaalta tulee myös mieleen, että päärooleissa voisivat aivan hyvin olla Jim Hacker, Sir Humphrey ja Bernard Woolley, ja kyse olisi klassikkosarjan (Kyllä, herra ministeri/pääministeri) unohduksiin painuneesta ja toteuttamatta jääneestä käsikirjoituksesta.

Tässä tarinassa kuitenkin ydintapahtumien käsikirjoituksen laati suurelta osin Suomen istuva hallitus.

Perussuomalaisten puoluetoimisto

Tarkemmin sanottuna toimistohuoneisto Helsingin Yrjönkadulla.

Sen kohtalo oli lievän mielenkiinnon kohteena PS:n puoluekokouksen ja puolueloikkauksen jälkeen:

  • Halla-aho ilmoitti, että ”uusi” PS on hakemassa uutta toimistotilaa indikoiden, että nykyinen on joko liian suuri tai vuokra liian kallis.
  • Toisaalta PS-säätiön hall. puhj.joht. Vistbacka on antanut ymmärtää, että vuokraamalla ulkopuoliselle säätiö saisi tiloista paremman hinnan.

Jälkimmäistä on tosin vaikea uskoa, koska nähdäkseni koko kyseenalaisellaa vuokrajärjestelyllä Soini&kumpp. tavoittelivat maksimaalista määrää veronmaksajien kustantamaa puoluetukea koplan myöhempää käyttöä varten.

Nyt tämän ympärillä vallitsee hiljaisuus. Vistbacka pysyy PS:n jäsenenä. Kuvitteleeko Soini, että hänellä on mahdollisuus seuraavassa puoluekokouksessa kaapata puolue takaisin? Näin säätiön varoja ei tarvitsisi ohjata ”Sinisille” vaikeasti toteutettavan sääntömuutoksen avulla.