tietotekniikka – Pirkan Blogit

22.11.202222.11.2022

Opas: älypuhelin peruskäyttäjälle

Muinainen itseironinen TV-mainos lupasi tietokoneesta että siinä on megaa, gigaa, rommii, rammii. Hiukan vastaava fiilis on selatessa nykyisiä kännykkätarjouksia lehdessä. Numeroita on paljon, vaan niistä jotkut ovat oleellisempia kuin toiset. Aivan kuin kodissa, autossa tai vaikka matkalaukussa, älypuhelimessakin on oleellista keskittyä siihen mikä on itselle tärkeää. Tässä jutussa pyrin vastaamaan siihen peruskäyttäjän näkökulmasta. Tarjoan näkökulmia ja ehdotuksia sopiviksi tuotteiksi.

Tämä juttu ei millään muotoa kilpaile Tekniikan Maailman tai vastaavien laatujulkaisujen laitevertailujen kanssa. Suosittelen niitä lämmöllä kun haet yleisluontoista, laadukasta teknistä vertailua tai syväluotausta ominaisuuksiin. Tämä juttu sen sijaan ei ole yleisluontoinen, vaan keskittyy ainoastaan tietyn käyttäjäryhmän tarpeisiin.

Määritelmiä ja taustoja

Peruskäyttäjällä tarkoitan henkilöä, jolle puhelin ei ole elämäntapa vaan väline. Käyttö ei ole monta kertaa minuutissa vaan muutama kerta päivässä. Käyttötarkoitukset ovat nettipankki, musiikin ja radio-ohjelmien kuuntelu, uutisten luku, nettipankin asiat, äänikirjat, teksti- ja kuvaviestintä läheisten kanssa, ehkä jopa puheluiden soitto. Ei kuitenkaan pelit, aktiivinen somettaminen, videoiden teko tai erikoiset työelämän tarpeet. Peruskäyttäjä voi olla esimerkiksi seniori, mutta myös työntekijä jolle puhelin on vain työpäivän aikainen viestintäväline.

Taustatietona käytän kokemuspohjaa sekä eri medioiden testejä ja vertailuja. Työni puolesta osallistun älypuhelinten hankintaan, jakeluun ja ylläpitoon yrityskäytössä. Olen oppinut huomaamaan merkkien laatueroja, jotka tulevat vastaan kun käytössä on satoja puhelimia. Ymmärrän riittävästi aiheeseen liittyvää tekniikkaa sekä tietoturvaa. En myy puhelimia, enkä saa puhelinvalmistajilta tai myyjiltä mitään korvauksia. Joskus ovat markkinointitilaisuuksissa kahvin ja mainoskynän tarjonneet.

Kustannuksista mainittakoon sen verran, että painotan laitteissa käytönaikaisia kokonaiskustannuksia enemmän kuin hankintahintaa. Kännykkää käytetään vuosien ajan, joten on mielekästä katsoa mitä se tulee maksamaan käytössä. Vertauskohtana käy auto: pieni lisähinta on usein mielekästä maksaa autosta, jossa on pienempi kulutus. Olen vetänyt riman siihen, mikä on mielestäni edullisin mielekäs hankinta ao. kriteereillä

Puretaan ominaisuudet osiin

Kännykkäkaupoilla eteen tulee todellakin hurja määrä numeroita ja termejä. Käyn tässä läpi niistä oleellisimmat peruskäyttäjän näkökulmasta. Korostan vielä, että alla oleva teksti ei ole pätevää vaikkapa parasta pelipuhelinta ostavalle. Vaan jos Piia tai Pertti Peruskäyttäjä lukee, laitoin (+) merkin niihin kohtiin joihin kannattaa kiinnittää huomiota.

Näytön koko (+) on näytön ominaisuuksista peruskäyttäjälle tärkein. Näytön koko ratkaisee kännykän koon. Pieni mahtuu pienempään taskuun, mutta isommalla näytöllä tekstiä saa joko enemmän tai isompana ja myös painonapit ruudulla ovat isompia. Pienempi mahtuu myös pienikätiselle yhteen käteen, mutta isompaa voi olla mukavampi käyttää jos näkö tai sormet eivät ole parhaassa vedossa. Isompi näyttö yleensä implikoi myös isompaa akkua ja painoa. Vaikka isompi näyttö vie enemmän virtaa, isompinäyttöisessä puhelimessa on myös isompi akku.

Näytön muut ominaisuudet eivät mielestäni ole peruskäyttäjälle tärkeitä, mutta avaan ne lyhyesti. Suurempi tarkkuus tarkoittaa, että näytölle saa enemmän pientä tekstiä ja että kuvat sekä videot näyttävät terävämmiltä. Paneeliteknologia on esimerkiksi LCD tai OLED joista molemmista on lukuisia alatyyppejä. OLED on parempi ja ero näkyy esimerkiksi videoiden parempana kontrastina. Peruskäyttäjälle tällä ei ole yleensä suurta väliä. Kirkkaus on yksiselitteinen – isomman kirkkauden tarjoavaa näyttöä voi paremmin käyttää myös auringonvalossa, mutta pääosalle peruskäyttäjiä tällä ei ole väliä. Näytön suuri kirkkaus syö myös akkua nopeammin. Virkistystaajuus kertoo montako kertaa näytön kuva päivittyy sekunnissa, perusmalleissa usein 60 ja paremmissa jopa useita satoja. Suurempi luku tekee liikkuvasta kuvasta ja selailusta pehmeämmän näköistä, mutta peruskäytössä tällä ei ole mitään väliä. Värintoisto kertoo miten aidosti näyttö toistaa värit. Tällä on käytännön merkitystä niissä harvoissa tilanteissa kun näytöllä näytettävä materiaali on alun perin tallennettu väreiltään tarkasti. Tästäkään ei siis kannata peruskäyttäjän maksaa. HDR kertoo, että näyttö pystyy videotoistossa korkeampiin kontrastieroihin. Sopivalla videomateriaalilla tämä näyttää todella hienolta, mutta ei heiluta peruskäyttäjän arkea mihinkään suuntaan.

Akun kapasiteetti ilmaistaan milliampeeritunteina mAh. Isompi parempi, mutta yksin se ei kerro paljoakaan. Eri kännykät, jopa saman kokoiset, käyttävät hyvinkin eri määrän virtaa. Pienempiakkuinen voi jopa kestää käytössä pidempään. Älä siis takerru tähän lukuun. Hyödyllisempi tieto on puolueettomassa vertailussa hankittu tieto siitä, kauanko puhelin suoriutuu tietystä tehtävästä yhdellä latauksella. Muista myös, että akku kuluu käytössä, eikä se ole parin vuoden päästä yhtä hyvä kuin uutena. Varaudu henkisesti laittamaan puhelin lataukseen aina öisin.

Latausominaisuudet ovat jatko edelliselle. Eri puhelimet lataavat eri tyyppisillä latureilla eri vauhdilla. Jos et elä todella kiireistä elämää, älä takerru tähän. Älä maksa lisähintaa erikoislatureista, ellei sillä ole todella suuri merkitys sinulle lataatko puhelimen tunnissa vai kahdessa. Tavallinen, joka puhelimeen sopiva peruslaturi irtoaa noin kympillä. Jos ostat pistorasiaan menevän laturin sekä siitä puhelimeen menevän kaapelin erikseen, saat juuri haluamasi mittaisen johdon.

Suoritin eli prosessori on laitteen sydän. Sen teholla on toki suuri vaikutus siihen miten nopeasti asiat sujuvat ja eri malleilla on hurjasti eroja. Väitän kuitenkin että tätä on turha tuijottaa muutamastakin syystä. Ensinnäkin merkit ja mallit eivät ole mitenkään helposti vertailukelpoisia, joskin laatulehtien vertailut pyrkivät kaivamaan eroja esiin. Toisekseen mikään moderni älypuhelin ei ole niin tehoton etteikö se selviäisi peruskäyttäjän tehtävistä (sama pätee tietokoneissakin). Kolmannekseen, vaikka suoritin A olisi selkeästi B:tä parempi, käyttökokemus peruskäytössä on näppituntumalla lähes identtinen. Suorittimen erot tulevat vastaan tehokäytössä nopeasti, mutta peruskäytössä eivät juuri koskaan.

Käyttömuisti eli RAM ei ole sama kuin tallennustila, josta joskus hämäävästi muistina puhutaan. Muistin määrällä on vaikutusta peruskäytön suorituskykyyn usein enemmän kuin suorittimella, mutta ero tulee vastaan lähinnä silloin kun puhelimessa käyttää lukuisia ohjelmia samanaikaisesti rinnan. Jotkut valmistajat nostavat asian huipulle, toiset eivät puhu siitä lainkaan. Perinteisissä tietokoneissa tämä on tärkeämpi ominaisuus, sillä niiden avoimessa ympäristössä pitää varautua tarpeisiin eri tavoin. Kännykät ovat kuitenkin rajattuja ympäristöjä, jotka on pitkälti suunniteltu saatavilla oleville resursseille. Kiintoisa aihe, vaan ei peruskäyttäjälle tärkeä.

Tallennustila (+) on tärkeä, sillä se kertoo paljonko ohjelmia, valokuvia, äänikirjoja tai musiikkia laitteelle mahtuu. Joissain laitteissa sitä voi laajentaa muistikortilla ja kaikissa pilvipalveluilla, mutta ne eivät ole ominaisuuksiltaan vastaavia. Tallennustila on kuin auton peräkontti, muistikortti puolestaan peräkärry. Tilan käyttö kasvaa jatkuvasti, sillä uudet turvapäivitykset, korjaukset, ohjelmalaajennukset sun muut vievät tilaa vähitellen, vaikket lataisi itse mitään uutta laitteelle. Lisäksi kännykkä hidastuu merkittävästi jos tila on liian täynnä. Tallennustilassa ainoa tärkeä asia on sen koko, peruskäyttäjälle sen nopeus on merkityksetöntä. Nyrkkisääntönä 128 GB (gigatavua) on riittävä perusmäärä.

Kamera on yksi ominaisuus jota peruskäyttäjäkin arvostaa, mutta johon ei mielestäni kannata takertua. Jokainen tämän päivän kännykkä tarjoaa vähintään tyydyttävät kameraominaisuudet. Jos taas haluaisit todella huippuluokan kuvia, niin että tuloksella olisi havaittavaa eroa, joudut pulittamaan aivan eri mittaluokan summia. Kännykkäkameroiden markkinoinnissa on myös paljon täysin mitätöntä markkinapuhetta. Esimerkiksi megapikselien määrällä ei ole mitään merkitystä peruskäytössä ja harvoin edes ammattikäytössä. Numeroita ei voi vertailla keskenään, sillä lopputulos on paitsi lukuisten eri numeroiden – mainostettujen ja pikkupränttiin piilotettujen – summa, mutta siihen vaikuttaa myös suoritin, käyttöjärjestelmä, sen optimoinnit ja vaikka mitä.

Päivitysten saatavuus (+) on peruskäytössä niin tärkeä asia, että sitä on vaikea ylikorostaa. Kännykkä pysyy ajanmukaisena ja turvallisena vain päivitysten saatavuuden ajan. Sen jälkeen ohjelmat voivat vähitellen lakata toimimasta ja käytön riskit kasvavat, vaikkakaan laite ei suoraan seinään siinä kohtaa pysähdykään. Peruskäyttäjä todennäköisesti käyttää puhelinta pitkään ja usein juuri tämä ominaisuus ratkaisee lopulta kauanko puhelin on käyttökelpoinen. Älä edes harkitse puhelinta, jossa tämä on alle kolme vuotta hankintahetkestä.

Huollettavuus (+) on pitkäaikaiseen käyttöön hankittavalle puhelimelle tärkeää. Siinä missä läppärin ostajaa suosittelisin varmistamaan että valmistaja jakaa ohjeet laitteen omatoimiseen huoltoon, kännyköissä moinen on vielä pitkälti toiveajattelua. Tällöin yleensä painoarvo tulee merkille. Tutuille merkeille on parempi saatavuus huolloille ja varaosille. Voit olettaa saavasi yleiseen malliin esimerkiksi uuden akun vielä vuosienkin päästä ja murtuneen näytön vaihtopalvelukin löytyy.

Ympäristönkestävyys (+/-) tarkoittaa laitteen kestävyyttä eri tavoin katsottuna. Paljon mainospuhetta on esimerkiksi näyttölasin laaduista, mutta ne eivät ole kovinkaan oleellisia. Tärkein huomio kohdistuu IP-luokitukseen, joka kertoo laitteen pöly- ja vesitiiviydestä (ks. lisätietoja). Mitä suurempia numeroita, sen parempi suojaus. Yhä useamman mallin tarjoama IP67-luokitus on hyväksi, sillä se tarjoaa erinomaisen pölynsuojauksen, eikä pieni vesimääräkään sitä tuhoa. IP67-puhelinkaan ei kestä ihan mitä tahansa. Jos aiot maastoon mennä, harkitse maastokelpoista erikoispuhelinta, jossa on kumisuojukset yms. Ympäristönkestävyyttä voi toki parantaa myös hyvillä suojakoteloilla, joista myöhemmin lisää. Tämän kohdan osalta en sano onko se tärkeää vai ei, sillä tämä on vahvasti yksilöllistä. Jos käytät puhelinta lähinnä kotona, tällä ei ole isoa merkitystä. Jos liikut paljon, mökkeilet, hoidat puutarhaa yms, asian merkitys kasvaa.

Verkkonopeudet eli 4G, 5G, Wifi sun muut voit jättää peruskäytössä huomiotta. Jokainen kännykkä suoriutuu aivan kaikesta mitä peruskäytössä tarvitset. 5G on peruskäytössä täysin turhaa, joskin se nykyään löytyy lähes joka puhelimesta eikä siitä haittaakaan toki ole. Uudemmat huippumallit tarjoavat hulppeita latausnopeuksia eri verkoissa, mutta niistä on harvoin hyötyä edes tehokäyttäjille. Vertauskohtana käy taas auto: kuinka tärkeää on auton nopea kiihtyvyys yli moottoritienopeuksien? Jätä nämä ominaisuudet huomiotta, mutta keskity toki sopivaan liittymään, josta myöhemmin lisää.

Muita huomionarvoisia asioita

Tässä muutama muu asia, joihin on syytä kiinnittää huomiota kännykän oston yhteydessä. Ne eivät ole kännykän ominaisuuksia, mutta käytössä tärkeitä.

Liittymä eli DNA:n, Elisan tai Telian sopimus. Avainsääntö on yksinkertainen, älä maksa turhasta. Toinen avainsääntö on, että myyjät koittavat taatusti myydä sinulle turhaa ties minkälaisilla korupuheilla ja yhä useammin suoraan valehdellen, etenkin senioriasiakkaille. Erityisen ikävä ansa on mainos jossa luvataan tietty kuukausihinta, mutta pienellä präntillä kerrotaan sen olevan voimassa vain pari ensimmäistä kuukautta jonka jälkeen hinta pompsahtaa. Osta vain se mitä tarvit ja kaikella todennäköisyydellä peruskäyttäjälle se ei ole paljoa. Jos et aio katsoa videoita, edullisin 4G-liittymä riittää, noin 15 euroa kuussa. Jos katsot videoita, pykälää nopeampi on hyvä. Toki, jos hintaero paremman ja paljon paremman välillä on hyvin pieni, voi lisämaksu olla mielekästä maksaa. Älä hatkahda lisäominaisuuksiin, et niitä tarvitse. Muista, että jos koet sinua huijattavan, kuluttajaviranomaiset ovat apunasi ja voit aina perua huonon sopimuksen kunhan teet sen välittömästi.

Kaupan lisäturvat kuten takuun parannukset ovat suoraan sanoen pöhköjen asiakkaiden rahastusta. Jokaisessa kännykässä on takuu ja lisäksi kuluttajansuoja pätee. Kotivakuutuksesi voi myös tulla apuun vahingon sattuessa. Jos lisätakuuta haluat, valmistajien omat takuulaajennukset ovat yleensä melko selkeitä apuja, joskin nekin yleensä hinta/laatukulmalta turhia muissa kuin huippumalleissa. Varmista sen sijaan valmistajan perustakuun ominaisuudet. Jotkut valmistajat tarjoavat pidemmän takuun, kun suoritat puhelimen maksuttoman rekisteröinnin. Tästä kannattaa ottaa hyöty irti.

Näytön suoja kannattaa ehdottomasti hankkia. Ylimääräinen suojakalvo näytön päälle on halpa henkivakuutus. Jos puhelin putoaa, suojakalvo hajoaa mutta puhelin pysyy ehjänä. Et tarvitse hienointa mallia, riittää että se on sopiva. Suojakalvon asennus edellyttää hyvin vakaita käsiä ja malttia, mutta ei sinänsä ole millään muotoa monimutkainen operaatio. Jos epäilet suoritumista, pyydä myyjää asentamaan se. Monet kännykkähuoltoliikkeet tarjoavat suojan asennuspalvelua odotellessa.

Suojakotelo on myös ehdottomasti suositeltava. Kestävyyden kannalta paras optio on silikonisuojus, jonka avulla puhelin kestää pieniä pudotuksia täysin oireetta. Käytettävyyden kannalta joillekin voi olla parempi ns. lompakkokotelo, johon mahtuu puhelimen lisäksi myös pankkikortti tai pari. Moni lompakkokotelo on myös varustettu silikonirakenteilla, mutta osa ei. Toki ilmankin silikonirakennetta siitä on merkittävää apua puhelimen suojaamisessa. Valitse maun mukaan, mutta älä jää ilman. Huomaathan myös, että yleisimpiin merkkeihin ja malleihin saatavuus on hurjasti laajempi, joka tarkoittaa paitsi tyylillisiä valinnan vapauksia mutta myös tiukempaa hintakilpailua. Makuasioitakin saa harjoittaa, osta rohkeasti taiteellinen ja värikäs kotelo jos se tyyliisi sopii.

Käytetty puhelin on usein esiin nouseva ehdotus. Jos tuttava sinulle ilmaiseksi antaa vanhan puhelimensa niin hinta-laatusuhdetta on vaikea voittaa. Keskimäärin käytettyjen ostamista en kuitenkaan voi suositella peruskäyttäjälle. Käytetty huippumalli voi maksaa saman kuin uusi perusmalli, siinä on nopeampi suoritin, tarkempi näyttö ja paremmat kamerat – kaikki ominaisuuksia, joilla ei ole peruskäyttäjälle väliä. Sen sijaan siihen ei saa enää päivityksiä, akku voi olla heikko, huollettavuus kyseenalaista. Tässäkin kohtaa huomataan läppärin ja kännykän ero. Läppärien osalla suosittelen lähes poikkeuksetta hyvää käytettyä peruskäyttäjälle, kännyköissä en.

Puhelimen vaihto on aina tietynasteinen prosessi. On loogista ajatella että ostaa vain halvan puhelimen ja sitten kun se hajoaa, ostaa uuden. Jos kännykkä on vain puheluille, tämä pätee, mutta älypuhelimessa on usein muutakin. Esimerkiksi pankkitunnusohjelman siirto on aina melkoinen toimenpide, joka voi edellyttää myös pankissa asiointia. Jos olet viestitellyt tuttaville paljon, voi koko viestihistoria kadota vaihdossa. Mitä enemmän ohjelmia sinulla puhelimessa on, sitä enemmän on vaiheita siirrossa. Osaavalle käyttäjällekin toimenpide on kaikista automaatioistakin huolimatta melkoinen. Peruskäyttäjällä voi päästä itku. Apua voi toki ostaa, mutta jos maksat satasenkin joka kerta tiedonsiirrosta ja päälle pari päivää omaa vaivaa, voi halvan puhelimen säästö jäädä saamatta.

Hankintaehdotuksia

Tämä lista ei ole tyhjentävä tai ehdoton, vaan lyhyt ja suuntaa-antava. Se sisältää muutaman ehdotuksen ja perustelut. Mallit vaihtuvat nopeasti, joten tämä loppuvuoden 2022 ehdotuslista voi olla ajastaan jäljessä jo muutamassa kuukaudessa. Jos kiinnostusta on, päivitän listaa myöhemmin. Makuasioita en kuitenkaan nyt tai jatkossa voi tuomita. Listalta puuttuvat aivan halvimmat tuotteet, sillä totta puhuen siinä hintaluokassa en näe yhtään suosittelun arvoista puhelinta. Kuten aiemmin todettua, halpa puhelin voi tulla kalliiksi.

Samsung A33 – hintaluokka 350 €

Samsungin edullisemman keskiluokan puhelin on kännyköiden kansanauto. Mikään ominaisuus ei ole hintaluokkansa paras, mutta kaikki on riittävää. Akku on reilun kokoinen, näyttö on peruslaadukas ja IP67-suojausluokka suojaa pölyltä ja roiskeilta. Kameraa ja suoritinta voi pitää alisuoriutujina, mutta peruskäyttäjää tämä ei häiritse. Samsung tekee huomattavan ison osan valmistamisesta itse eikä alihankkijoilla, jonka ansiosta laatuvaihteluja on vähemmän. Vuosien varrella olen havainnut ”Samppojen” kestävän ongelmitta keskimäärin paljon pidempään kuin vastaavien kilpailijoiden. Merkki on yleinen, joten huoltopisteitä on paljon, tarvikesaatavuus mainiota. Samsung lupaa turvapäivitykset laitteelle viideksi vuodeksi julkaisupäivästä, mikä on kilpailijoiden rinnalla erinomainen suoritus.

Apple iPhone SE (vm 2022) – hintaluokka 550 €

Jos olet tottuneempi Applen tuotteisiin, edullisin iPhone on hyvä ostos. Samsungiin verrattuna se on merkittävästi pienempi, siinä on heikompi kamera mutta vastaavasti massiivisesti tehokkaampi suoritin. Perusmallin 64 GB tallennustila voi olla liian vähän, jolloin muutaman kympin lisähinta lisätilasta voi olla perusteltua. Myös iPhone on IP67-suojaluokiteltu ja erittäin yleisenä merkkinä varaosa- ja huoltosaatavuus on erinomaista. Apple ei lupaa tiettyä turvapäivitysten saatavuusaikaa puhelimiinsa, mutta käytäntö on osoittanut huolet turhaksi. Applen päivitystuki on aina ollut markkinoilla täysin ylivertainen, eikä ole syytä epäillä tämän muuttuvan.

Fairphone 4 – hintaluokka 500 €

Hollantilainen Fairphone on täysin eri puusta veistetty kuin kilpailijansa. Fairphone on tuotettu äärimmäisellä vastuullisuudella, huollettavuudella ja pitkäikäisyydellä. Tekniset ominaisuudet ovat korkeintaan tyydyttäviä etenkin hintaluokassaan, mutta mitään varsinaista vikaa niissä ei ole. Valinta voi olla perusteltua, mikäli planeettamme huominen huolettaa, mutta vastuullisuusominaisuudet tuovat myös peruskäyttäjälle mielenrauhaa. Fairphonen huolto onnistuu jopa kotosalla, varaosien saatavuus on ensiluokkaista ja päivityslupaus on viisi vuotta kuten Samsungillakin. Tarvikesaatavuus on muita merkkejä heikompaa, mutta kaikki perustarpeet on saatavilla.

Entäpä ne muut merkit ja mallit?

En väitä tuntevani jokaista markkinoiden merkkiä ja mallia, mutta pyrin seuraamaan asiaa aktiivisesti. Ylläoleva kolmen lista ei ole tyhjentävä vaan suuntaa antava. Jos mielessäsi on jokin tietty kapula josta haluat kuulla kommentteja, tai joka mielestäsi on edellisiä parempi, kommentoi alla ja jutellaan. Kommentointi on mahdollista myös ilman rekisteröitymistä.

11.4.2021

Elektroniikka kortilla

Teknologisten tuotteiden saatavuus on asia, josta moni on lukenut ohimeneviä otsikoita. Lapset (tai lapsenmieliset) eivät saa pelikonsoleitaan, hipstereille ei riitä sähköavusteisia polkupyöriä, porvarit jonottavat sähköautoja, sohvaperunat telkkareita ja sitä rataa. Ongelma alkaa kuitenkin olemaan sitä tasoa, että se koskee jo ihmisiäkin.

Kiusaa pikkujutuissa

Vastaan työssäni aika paljon laitehankinnoista. Keskivertoyritys tarvitsee läppäreitä, näyttöjä, näppäimistöjä, hiiriä, kuulokkeita, mustekasetteja ja kaikenlaista. Jokaisesta edellä mainitusta tuotteesta on pulaa. Normaalisti päivässä saatavien läppärien odotusaika oli pari kuukautta. Kuulokkeet ovat täyttä lottoa. Näyttöjä piti saada kolmessa kuukaudessa mutta nyt arvio on tuplat enemmän. Joitain vaihtoehtomerkkejä ja -malleja on usein saatavilla, mutta olen äärimmäisen huono ostamaan sekundaa. Mustekaseteissa ei ole kovin korkealentoista elektroniikkaa, mutta sama toimitusketju, jolloin pigmentein ehostettu kasvisöljykin päätyy kortille. Päästäisiinköhän vihdoin siihen paperittomaan toimistoon, näin sivuvaikutuksena…?

Oma lukunsa on luettavana komponenttipuolella. Lähes kaikki kuluttajanäytönohjaimet ovat kiven alla. Näytönohjaimia tarvitaan tehotyöasemiin ja pelikoneisiin. Tehotyöasemien malleja jonkin verran löytyy, mutta pelikäyttäjillä ei ole toivoa. Ikävin haittavaikutus on, etten ole saanut rakennettua yhtään hyväntekeväisyyteen lahjoitettavaa pelikonetta (vähävaraisille lapsiperheille) lähes puolen vuoteen tämän vuoksi. Kiusallinen tilanne. Moni muu komponentti on myös tiukalla, haitaten tietokoneiden huoltoja ja uusien rakentamista. Useammallekin taholle olen jo todennut etten suostu myymään uutta konetta juuri nyt, koska se meinaisi ylihintaista sekundaa. Laadukkaita käytettyjä on toistaiseksi piisannut, mutta saa nähdä…

Markkinatalous kompuroi miljardien äärellä

Okei, ollaan hetki rehellisiä. Mikään yllä mainituista ongelmista ei suuressa kuvassa ravista maatamme. Hieman syvemmälle kun kaivaa, löytää toki myös pahempia ongelmia, kuten teknologiayritystemme kohtaamat haasteet. Silti maailmanlopusta ei ole kyse. Enemmänkin tämä pistää miettimään maailmankauppaa. Vanha sääntö on, että jos on pulaa, markkinatalous hoitaa. Tällä hetkellä kysyntä ja tarjonta ajavat eri junia, eri raiteilla ja vielä eri raideleveyksilläkin.

Siruvalmistus on harvan kauppaa. Uuden tehtaan perustaminen maksaa vähintään Olkiluoto kolmosen verran riihikuivaa (n. 10 mrd), eikä tehdas valmistu hetkessä. Isot pelurit ovat isoja: Samsung myy 56 miljardilla dollarilla siruja vuosittain ja käyttää niitä itse 36 miljardin edestä – ja Samsung on vasta 4. suurin toimija. Mittaluokkaa kuvannee siruvalmistaja TSMC:n laajennussuunnitelmat, joihin on budjetoitu vaatimattomat 100 miljardia dollaria. Suuret pelurit ovat käytännössä Taiwanissa ja Etelä-Koreassa, pienessä määrin Kiinassa ja USA:ssa. Kiinan ja USA:n kauppasota ei helpota asiaa lainkaan, vaan ilmankin tätä sotaa tilanne olisi tuima. Koronan piti tukahduttaa markkina mutta se painoikin kaasua. Kuluttajat haluavat, mutta valmistajat eivät kykene.

Äänestä kukkarolla ja odota rauhassa

Välittömistä vaikutuksista ensimmäinen on vanha tuttu: musta pörssi kukoistaa ja hinnat nousevat. Jos voit lykätä elektroniikan ostoksia vuodella eteenpäin, tee niin. Kaikki on juuri nyt liian kallista. Hinnat ovat nousseet 20-30% muutamassa kuukaudessa. Elektroniikkaketjut Suomessakin käyttävät äärimmäisen häpeällisiä valheita perustellessaan hintojaan ja väittäessään aikaa nähneitä tuotteita uusiksi huippumalleiksi. Tämä ei toki ole mitään uutta esim. Gigantin tai Powerin liiketoiminnassa, mutta röyhkeys on silti saavuttanut uusia huippuja. Caveat emptor.

Mielestäni siinä kohtaa kun markkinatalous epäonnistuu, on kuluttajan vuoro sanoa mielipiteensä. Minä en osta uutta läppäriä tai uutta näytönohjainta, enkä suosittele sitä muillekaan. Antaa syyllisten siivota oma pesänsä ja koronkiskurien näyttää todelliset hampaansa. Nyt on hyvä aika katsoa vierestä. Osta halvan elektroniikan sijaan vaikka käynti hierojalla.

24.1.2021

Tietotekniikan vastuullisuutta voi kehittää

Tietotekniikka ja vastuullisuus ovat kuin vasta tavanneet tuttavat, vielä kaukana ystävyydestä saati lähemmästä suhteesta. Hieman uskalletaan jutella toinen toisesta mutta sitoutumisiin ei olla valmiita. Katsoen missä määrin vastuullisuutta haetaan muualla yhteiskunnassa, sanoisin tähän tarvittavan mittavia muutoksia, joita nyt muutamia ehdotan.

Käytetään pitkään, huolletaan ja kierrätetään

Aloitetaan arkisesta laitteistosta, tietokoneet, läppärit, printterit ja sen semmoiset. Tätä nykyä iso osa organisaatioita ostaa tai vuokraa ne sopimuksella, jossa myyjä sitoutuu ottamaan ne muutaman vuoden käytön jälkeen takaisin. Osa näistä myyjistä käyttää laitteet palauttamisen jälkeen edelleen mahdollisuuksien mukaan, pääosa toteuttaa tämän heikosti. Lähtökohtaisesti ajatus siitä, että ulkopuolinen yritys toteuttaa laitekierron on ihan mainiota, mutta rimaa pitäisi saada reilusti korkeammalle, usein eri keinoin.

Ensinnäkin pidempi käyttöikä laitteille. Monessa sopimuksessa läppärin vaihtoväli on kolme vuotta. Se voi olla viisi vuotta. Meillä päin käytetään töissä vielä pidempäänkin ja pöytäkoneissa päästään kymmeneen vuoteen. Se onnistuu pistämällä vähän lisää rahaa hankintaan, ostamalla laatua ja pitkää ikää. Lisäksi laitteita pitää huoltaa vikojen sattuessa, ei vain vaihtaa. Huoltosopimuksen voi ostaa laatumerkeille viideksi vuodeksi ja senkin jälkeen fiksuihin laitteisiin saa osia. Toki on käyttökohteita jossa tehot loppuvat kesken nopeammin, mutta leijonaosassa tapauksia kone vanhenee arvokkaasti, vaatien vain pieniä töitä, kuten läppärissä akun vaihtoa muutaman vuoden välein.

Kun laitteista luovutaan, on laitettava vaatimukset kierrätykselle. Henkilökohtaisten tietojen turvapuhdistuksen jälkeen käyttökelpoiset koneet pitää huoltaa siistiksi. Käyttökohde vaihtelee omistajan mukaan. Yksityinen firma voi valita menot miten haluaa, mutta julkishallinnolla haluan tätäkin rimaa ylemmäs. Esim. kaupungin käytössä olleet koneet pitäisi koordinoida sosiaalityön, seurakunnan ja kolmannen sektorin avustuksella vähävaraisille tarvitsijoille. Kuntalaiset ne koneet maksoivat, kuntalaiset niistä hyötyköön. Tämä on jo mukava määrä koneita joka voisi tehdä merkittävää hyötyä vähävaraisten arkeen. Muita hyviä käyttökohteita ovat yhdistykset, seurat ja järjestöt.

Katsotaan käyttökuluja

Tähän on maailman yksinkertaisin esimerkki: vaihtakaa 95% lasertulostimista pois. Lasertulostimet ovat toimistojen de facto -ykköstulostimia, turhaan. Laser vaatii paljon sähköä ja heikentää sisäilman laatua. Lähes joka kohteessa sen voi korvata mustesuihkutulostimella, jonka virrankulutus on murto-osa, käyttökulut edullisemmat, vaihdettavia osia vähemmän ja käytettävä muste ekologisesti kestävää. Osastokoon mustesuihkutulostimiin saa useiden kymmenien tuhansien sivujen mustekasetteja. Leasing-firmat eivät tarjoa näitä tuotteita herkästi, mutta kyllä niitä markkinoilta saa. Eräässä hoitamassani ympäristössä on vaihdettu puolensataa laseria mustesuihkuksi ja kokemukset ovat erinomaisia. Ei lämpenemisaikaa, vähemmän vikoja, nopeampi toiminta – tämä kaikki ympäristöetujen lisäksi.

Katse kumppaneihin

Kirjoitin taannoin pilvipalvelujen vastuukysymyksistä pitkän kaavan mukaan, joten en mene siihen nyt. Yleisemmällä tasolla pääperiaate on sama: vastuuttomuutta ei saa ulkoistaa. IT-kumppanien ja -palveluntarjoajien on toimittava vastuullisesti. Sen ei tarvitse tarkoittaa eeppisiä sertifikaatteja, jotka käytännössä on ison firman helppo ostaa tekemättä mitään. Se voi olla keveämmän byrokratian sitoutumisia, yksinkertaisimmillaan sellaisia asioita kuin verovelvoitteiden tutkimista, työoikeuden toteutumista, ym. Pitkälle päästään jo sillä, että tämä kysymys esitetään tarjoajille, vakavasti, henkilökohtaisesti, kasvotusten, ja tehdään selväksi että siihen halutaan oikea vastaus. Ei juristin kirjoittamaa selitettä, ei vessapaperin arvoista sertifikaattia, vaan vaikkapa listausta todellisista vastuullisuustoimista viime vuosien ajalta. Keinot saavat vaihdella, kunhan ne näyttävät hyvältä.

Katse käyttäjiin

Vastuullisuutta on myös omasta henkilökunnasta välittäminen. Tietotekniikkaa ei pidä tehdä osastopomojen fiilisten mukaan, eikä poliitikkojen kaverisuhteilla. Tietotekniikka on vasara, työkalu, jonka pitää sopia käyttäjiensä käteen. Sen pitää säästää työaikaa, ei lisätä työstressiä. Erinomainen esimerkki löytyy potilastietojärjestelmiä vertailemalla. Kotimaan tarpeisiin, tarve edellä kehitetty Esko-järjestelmä sai kouluarvosanan keskiarvon 8,2, kun taas puhtaan poliittisella kulmalla (ja hitosti kovemmalla hintaa) hankittu Apotti-järjestelmä sai arvosanan 5,6. Toinen on hankittu käyttäjille, toinen päättäjille.

Ideaali hankintaprosessi lähtee käyttäjien tarpeista ja pääosin oman organisaation teknologisesta osaamisesta. Kumppaneita voi käyttää katalyytteinä, mutta tulosta halutessa oman organisaation pitää olla mukana pelissä: käyttäjien, ylläpitäjien, johtajien. Tämä toteutuu aniharvoin. Yksityinen firma saa toki munata miten lystää, vastaten lähinnä osakkeenomistajilleen. Julkinen sektori ei näin kuitenkaan saa tehdä, sillä se on verorahojen väärinkäyttöä ja pahimmillaan riski potilasturvallisuudelle. Toisin sanoen, vastuutonta toimintaa.

Verenpaine ja lompakon paine

Jos ns. moraalinen selkäranka ja halu kantaa vastuuta eivät riitä perusteiksi, käytettäköön helpommin mitattavia asioita. Vastuullisuus vähentää stressiä, sillä se tekee ratkaisuista pitkäjänteisempiä ja kestävämpiä, niihin voi luottaa. Kun asenne muuttuu jatkuvasta vaihtamisesta pitkäjänteiseen kehittämiseen, on käyttäjillä ja pomoilla molemmilla helpompaa. Vastuullinen asenne näkyy myös lompakossa, kerta toisensa jälkeen. Alussa voi olla haasteita ymmärtää miten kulut muodostuvat eri tavoin, mutta hyvin nopeasti suorat säästöt ovat ilmiselviä.

Kirsikkana kakun päälle julkisen sektorin tapauksessa on vielä nähtävä kokonaisedut. Kun käytetään kumppaneita jotka maksavat veronsa, voi yhteiskunta paremmin. Kun kierrätetään laitteet niitä tarviseville asukkaille, voivat he paremmin lukuisin tavoin. Kun asenneilmapiiri on reilu, on mieliala parempi. EU:n kilpailulainsäädäntö antaa laveat mahdollisuudet lisätä tarjouskilpailuun reilusti välitöntä hintaa tärkeämpiä kriteerejä. Laki ei ole esteenä, tämä ei tarvitse kuin tekemistä.

P.S. Otsikkokuvan konekin huollettiin siistiksi.

24.3.202024.3.2020

Kaikki tämä etätyö pyörii tietokoneilla

Pahoittelen jos otsikko sisälsi tietoa, joka mullisti jonkun elämän. Niin se vaan on että kun on kotona ja tehdään etätöitä, luetaan blogeja ja pelataan nettipelejä, niin jossain sen kaiken tekniikan laskenta on tehtävä. Tilanne on asettanut uusia haasteita konesaleille, laitetoimittajille ja sinne sun tänne tietotekniikan alaa. Avaan tässä hieman konepeltiä kiinnostuneille.

Samoja ja erilaisia osia

Oli palvelu sitten laskutusmuodoltaan pilvipalvelu tai perinteinen ATK-huoneessa pyörivä palvelin, taustalla on aivan samanlaisia komponentteja: prosessoreja, keskusmuistia, tallennustilaa, verkkosovittimia, koottuna yhteen emolevyillä, koteloilla ja virtalähteillä. Prosessoreista pääosan tekee Intel, AMD:n ja muutaman pienemmän haastaessa sivulta. Perusmodernin kotiläppärin prosessori perustuu samaan tekniseen runkoon ja usein tulevat samalta tehtaaltakin. Palvelimissa on isompia siruja, isompia tehoja jotka jakaantuvat useampiin samanaikaisin tehtäviin ja on myös isompi virrankulutus, kun taas kotikoneissa keskitytään virransäästöön ja pienempään määrään samanaikaisia tehtäviä. Kotitietokoneiden kysyntä on jo romahtanut, palvelinten kasvanut ja tuotantolinja ei aivan yön yli muutu. Valmistajat ovat luvanneet kestävänsä muuttuneen tilanteen ja kehuvat toimitusaikojen yhä pitävän, mutta haaste on selvä ja toimituksissa on jo vaikeuksia.

Sitten meillä on verkkoliikenne. Sitä voi ihan oikeasti kutsua putkiksi. Vertaus käy vaikkapa vesiputkeen, jolla on tietty halkaisija ja siten läpi pääsee tietty määrä litroja vettä sekunnissa. Jos kysyntä on kovempaa kuin putken läpäisykyky, paine laskee loppupäässä ja sama metafora pätee Internet-kapasiteettiin. Valitettavasti maailmassa on harvoja maita, Suomi mukaanlukien, jossa Internet-kapasiteetti kestää yllätyksiä hyvin. On kuitenkin sellaisia Internetin kehitysmaita kuten Saksa ja Ranska, joissa runkoverkot ovat huonossa hapessa, mobiiliverkot huonommassa. Langaton yhteyskin on langaton vain lähimmälle tukiasemalle asti, siitä eteenpäin se jatkuu valokuituna. Miljoonat videopuhelut vaativat osansa myös verkosta, kuten myös kymmenien miljoonien kotiin jääneiden ihmisten halu katsella TV-sarjoja ja elokuvia verkossa. Tämä mielessä, kaikki merkittävimmät verkkovideotarjoajat (Netflix, Apple, Amazon, Youtube, ym.) ovat jo Euroopassa tiputtaneet kuvanlaatua, jotta Keski-Euroopan nettiputket eivät täysin hajoa tuskaansa. Olisi ikävää jos elintarvikekaupan tilaussanomat eivät mahtuisi nettiin, koska saippuasarjojen katselijat varasivat koko kapasiteetin. Varotoimenpiteet näyttävät toistaiseksi riittävän.

Mainitsin äsken valokuidun. Se on mitä mainioin teknologia tiedonsiirtoon ja nykyään sangen edullinen. Hyvin ohuessa kaapelissa saa kulkemaan uskomattomia määriä tietoa, erittäin nopeasti, erittäin pitkälle. Valokuitukaapelin molemmissa päissä on lähetin, useimmiten pikkuriikkinen palikka. Riippuen halutusta nopeudesta ja kuidun pituudesta, lähettimen hinta on mitä tahansa parista kympistä tuhansiin euroihin. Homman juju on, että maailman valokuitulähettimistä melkoinen osa valmistetaan Kiinan Hubeissa, eli alueella josta koronavirusepidemia sai alkunsa. Toimitusajoissa on siten ollut hieman haasteita, joskin Kiina on määrätietoisesti lähtenyt korjaamaan ongelmaa. Itse odottelin lähettimiä kolme kuukautta.

Omia kokemuksia

Koska tosiaan kaupan alan tekniikkaa koitan pitää kasassa, on laitetarpeita jonkin verran tullut. Tällä hetkellä ajan aika monilla rattailla ja koitan tilata tarvittavia komponentteja rinnakkain monesta suunnasta pieniä eriä. Odottelen tavaroita niin Pirkkalasta kuin Puolasta – ja jopa Suomen Turusta (!), katsotaan kuka ehtii ensin. Olenpa jopa kodin tietokoneista joutunut ryöstämään komponentteja lainaan palvelinkäyttöä varten. Pirkan blogien alustajärjestelmästäkin on pitänyt lainata yksi vikasietoisuuspalikka hetkellisesti. Tilanne on vain melkoisen jännä.

Tietojärjestelmät ovat myllerryksessä siinä missä muukin yhteiskunta ja tilanteeseen pitää sopeutua. Uutiset eivät kuitenkaan ole vain surkeimmasta päästä. Hajautetun laskennan projekti Folding@Home päihittää jo maailman seitsemän tehokkainta supertietokonetta laskentatehossa. Tässä projektissa kuka tahansa tietokoneen omistaja voi lahjoittaa laskentatehoa koronavirustutkimukseen ja vapaaehtoisista ei ole ollut pulaa. Lopulta siis käydään täysi kierros: supertietokone voikin rakentua aivan tavallisista kodin tietotekniikan osista, kun vain vähän kikkaillaan.

P.S. Joku kuitenkin on utelias. Tuo Folding@Home laskentaprojektin huipputeho oli 470 petaflopsia. Numeron 470 perässä on 15 nollaa ja mittayksikkö on liukulukulaskua sekunnissa. Teholla on jo saatu mullistavia oppeja viruksen toiminnasta ja tavoista hyökätä sitä vastaan, teho kun riittää viruksen tutkimiseen atomitasolla.

29.3.201929.3.2019

Blogiartikkelien lukuystävällisyydestä

Jotkut runoilevat tai copy/pasteavat tänne pitkiäkin juttuja. No mikäs siinä, kun palvelimessa tilaa riittää.

Mutta hankaluus tulee, kun käyttää Kaikki blogaukset -lukutoimintoa. Seuraavaan blogiin päästääkseen saa kelata ja kelata alaspäin.

Olisi erittäin huomaavaista kirjoittaa lyhyt yhteenveto tai muutoin muutaman kappaleen jälkeen blogieditorin tarjoamaa [more]-toimintoa. Graafisessa muodossa rivillä näkyy katkoviivat. Sitä painamalla tai shift-Alt-T tulee alla näkyvä teksti Jatka lukemista. Sen jälkeinen sisältö näkyy sitten, kun klikkaa sitä tai blogin otsikkoa alkaakseen lukee sitä. Itse käytän sitä myös liittäessäni suurehkoja kuvia tai yksityiskoht. tietoja, taulukoita tai liitteitä. Ks. alla lisää:
Jatka lukemista ”Blogiartikkelien lukuystävällisyydestä”

16.11.2018

Onko enemmän tehnyt meistä parempia?

Nyt en puhu tavaran omistamisen onnesta, vaan informaatiosta laajalla skaalalla. Vanha sanonta ”byrokratian on kasvettava vastatakseen kasvavan byrokratian haasteisiin” on ikävän totta. Niin teknologiat kuin lakitekstitkin paisuvat paisumistaan. Onko kukaan kysynyt saldoa?

Villejä kertoimia

Palautan mieliin blogaukseni Nikita Prokopovin havainnoista. Monet tietojärjestelmät tekevät tänä päivänä saman asian mitä pari vuosikymmentä sitten, mutta vaativat sen tekemiseen sata- tai tuhatkertaisen määrän ohjelmakoodia ja suoritustehoa. Toisaalta, teollisuudessa ja esim. ydinvoimaloissa käytetään 1970-luvun PDP-järjestelmiä vielä pitkäänkin eikä se sähkö siitä tunnu olevan moksiskaan. Kehitysvauhdin huuma ei koske vain tietotekniikkaa. Kun henkilötietolaki vaihtui EU-GDPR:ään, lakitekstin määrä 20-kertaistui, vaikka asian ydin on lähes täysin sama. Maataloustukiaisissa lakitekstin kasvumäärä on jopa monituhatkertaistunut. Sotesoppaa keitetään kymmenien tuhansien arkkien tekstillä. Valiokuntien jäsenten pitää lukea tuhansia sivuja tekstejä päivässä-parissa ja sitten kyetä tekemään fiksuja päätöksiä.

Asettelen kysymykseni seuraavasti. Koska kaikki tämä tiedon määrän kasvu on suoraan tai välillisesti tehty meistä jokaisen rahoilla, olemmeko varmistuneet siitä että rahalle on saatu vastinetta? Kun uusimme tietojärjestelmää monimutkaisemmaksi, saammeko moninkertaisia tuloksia? Sujuuko työ paremmin? Kun kirjoitamme lain monikymmenkertaiseksi, vähentääkö se ongelmia? Säästääkö se rahaa? Helpottaako se kansalaisten arkea? Onko mitään näitä asioita tutkittu? Jos on, kiitän tästä mutta jos ei, olen huolestunut. Määrän kasvu ei saa olla aksiooma, eli uuden ei pidä aina olla vanhaa suurempi. Sisustuksessa moni on nykypäivänä oppinut, että tavaroiden suuri määrä ei tuo onnea. Voisikohan sama autuus löytyä kodin ulkopuoleltakin?

Nostetaanpa pöydälle valokeilassa olevat eduskunnan valiokunnat. Olen saanut tutustua tähän työhön jonkin verran. Satojen sivujen sekatametelisopan sijaan asiasta voisi pienellä työllä tehdä kymmensivuisen tiivistelmän, joka kertoo MITÄ ehdotetaan, MIKSI, KUKA sitä ajaa sekä tiivistelmä lausuntokierroksen tuloksista, ”13 tahoa vastustaa, tärkeimpinä perusteinaan x ja y”. Sitten olisi selkeät tiedot millä sivulla on mistäkin lisää. Näin asian alkuun pääsisi nopeasti. Mitä tulee lakitekstiin, se on ilmaistava minimaalisella määrällä tekstiä ja sen on läpäistävä kansantajuisuustesti. Vaikkapa sata tai EU-tasolla 10 000 kansalaista saa tekstin luettavaksi ja leijonaosan lukijoista pitää todeta teksti kansantajuiseksi, jotta se voidaan hyväksyä. Tietotekniikassa asia on vieläkin helpompi. Uuden järjestelmän pitää säästää työaikaa ja/tai muita resursseja. Hyödyn tulos pitää näkyä numeroilla tai laskua ei makseta.

Numeroille on myös käyttöä

On tietenkin paikkoja joissa suurempi on parempi. Tieteellisessä tutkimuksessa voidaan tehdä pieniä ihmeitä massiivisilla datamäärillä ja niiden analysoinneilla. Lääketiede, fysiikka, kemia ja moni muu ala kiittää teknologiaa. Teoriassa myös yhteiskunnan hallintoa voitaisiin tehostaa tällä tavoin, mutta esimerkiksi uusi OmaVero-palvelu perustuu tietoon, joka on ollut automaattisesti käsiteltävissä jo vuosikymmeniä. Nettiportaalia myöten sen olisi voinut toteuttaa 1990-luvun tekniikalla, jos nyt ehkä vähän vähemmän graafisia tehosteita olisi ollut mukana. Katsoen miten katastrofaalisen surkea uuden suomi.fi:n tulorekisteripalvelu on, näen painajaisia kun ajattelenkin miten tehottomasti nämä uudet palvelut on rakennettu.

Viimeisenä tulee sitten se pikkuinen juttu, että totuudella on aika vähän väliä. IT-huijariyritys Tieto juhli taannoin poliitikoilta saamiaan kehuja uudesta, mahtavasta järjestelmästä. Valtio kiitti ja lappasi rahaa, lupasi uusia diilejä. Sääli vaan, että totuus oli vähän muuta. Järjestelmä sai pohjanoteerauspisteet käyttäjiltään laidasta laitaan. Kyllä, se oli uudempi, massiivisempi, kalliimpi, mutta ei suinkaan oikotie onneen. Tämä, ja moni muu suurennusleikkaus vie oikotietä helvettiin. Ja se, hyvät lukijat, minua huolettaa.

27.4.2018

Malliesimerkki julkisen sektorin IT-osaamisesta

Olemme lukeneet useita juttuja Hämeenlinnan moottoritietunnelin haverista jossa tuhoutui valvontakameroita, viimeisimpänä tieto uudesta huollon viivästymisestä. Aiemmin luimme, miten operaatio on vaikeaa koska tietyn mallisia kameroita ei ole saatavilla ja ne ovat hurjan kalliita. Tämä on oivallinen pieni esimerkki siitä miten surkealla jamalla julkisen sektorin tietohallinto on.

Joku mietti tämän jo

Valvontakameroita toden totta on hurja määrä eri merkkejä ja malleja. Valvontakameroiden hallinta-, tallennus- ja analytiikkajärjestelmiä on myös vino pino. Vielä vuosikymmen sitten piti varmistaa yhteensopivuudet merkki- ja mallikohtaisesti ja se oli melkoinen suo. Siitä on kuitenkin päästy ja relevantin standardin nimi on ONVIF. Standardin avulla mikä tahansa kamerajärjestelmä voi käyttää minkä tahansa valmistajan kameroita. Standardi on kattava ja sisältää kuvan siirron lisäksi hallinnan, hälytysrajapinnat, analytiikan, moottoroidun kameran ohjauksen, ym. Lisäksi löytyvät varmat standardit kaapeleille, liittimille, kuvamuodoille, optiikalle, mekaaniselle asennukselle, yms.

Kuitenkin jostain syystä julkisella sektorilla on lukittauduttu vanhaan ajatusmalliin. Yksi valmistaja, yksi malli, yksi paikka, nolla aivosolua. Eikä tämä ole ainoa paikka. Pelkästään yksi yritys, Tieto on tarjonnut viime kuukaudet tusinoittain malliesimerkkejä miten käy kun ei pelata standardeilla rajapinnoissa. Epäonnistuneita lääkärikäyntejä, vääriä potilastietoja, vääriä lääkkeitä potilaille, lukemattomien miljoonien vahinkoja ja mittaamatonta inhimillistä kärsimystä.

Ulkoista vastuu, sisäistä hinta

On yksinkertaistamista nimetä vain yksi paikka ja yksi syy ongelmille, mutta esitän merkittävän katalyytin. 90-luvun laman jälkeen eliminoitiin julkiselta sektorilta iso määrä osaamista ja ryhdyttiin sen sijaan käyttämään konsultteja. Ulkoistuksessa ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta se ei voi koskaan toimia jos ulkoistuksen tilaajalla ei ole kaikki johdot käsissään. Julkisen sektorin ongelma on että se ulkoistaa myös hallinnon asiantuntemuksen. Maksaja ei tiedä mitä ostaa. Vaikka konsultilla olisi selkärankaa vastuulliseen toimintaan, hänellä ei koskaan ole kokemusta loppukohteen arjesta.

Se kuuluisa joku on kirjoittanut johonkin hallinnon paperiin, että Hämeenlinnan tunneliin saa ostaa vain baijerilaisessa puutalossa kristillisin menoin keskiyöllä valmistettuja valvontakameroita. Se kuuluisa kukaan ei ole omannut päättäjänä järkeä että olisi huomannut ongelman. Se tosi tunnettu veronmaksaja kärsii. Taas.

9.4.2018

Kotiverkon huolto: kun nettivideo pätkii

Hyötyblogien sarjassa tarjoillaan tällä kertaa laaja kokoelma vinkkejä ja taustoja netin pätkimiseen. Tänä päivänä ärsyttävintä lienee kun netflix, hbo, areena tai muu verkkovideopalvelu nykii kesken katselun. Omassa taloyhtiössäni olen ratkaissut tapauksia kymmenkunta ja sanottakoon lohdullisin tieto heti alkuun: yleensä ongelma on melko helppo korjata.

Paikallista ensin vian kohde

Oletetaanpa yleinen tilanne. Sinulla on äly-tv, televisioon kytketty soittolaite tai tabletti. Siitä on langaton yhteys reitittimeen ja sieltä nettiin. Katselemasi nettilähetys pätkii. Onko vika nettiyhteydessä, soittolaitteessa, langattomassa vaiko reitittimessä? Usein ensimmäinen tehtävä on eliminoida eri tekijöitä yhtälöstä. Kokeile seuraavia mahdollisuuksien mukaan.

Jos laite sitä tukee, kokeile langallista yhteyttä reitittimen ja soittolaitteen välille langattoman sijaan – vaikka ex tempore lattian yli vedetyllä piuhalla. Jos tämä auttaa, vika lienee langattomassa.
Sammuta reititin muutamaksi minuutiksi ja käynnistä sitten uudestaan. Jos vika poistuu ainakin hetkeksi, reitittimessä voi olla vikaa.
Aja nopeustesti yhteydelle – onko nopeus riittävä haluamallesi nettivideolle? Joissain tilanteissa on eduksi ajaa se muutamaan kertaan eri vuorokauden aikoina. Ehkäpä yhteys on kuormittunut tiettyyn aikaan, yleistä etenkin 4G-yhteyksille. Eri tarpeet vaativat eri nopeuksia, ks. esim. Netflixin ohjeet.
Katso sama video toisella laitteella, esim. kännykällä, tabletilla tai tietokoneella. Esiintyykö pätkimistä myös tällä? Tämä voi viitata soittolaitteen hätiin.
Kokeile väliaikaisesti kytkeä verkosta irti muut laitteet. Jokin muu laite kotiverkossasi voi aiheuttaa ongelmia, vaikkei se näyttäisi kuormittavan verkkoa lainkaan.

Seuraavaksi avataan hieman eri ym. ongelmia taustoineen.

Reititin on hyvä tuntea

Jos kotonasi on useampi laite verkossa, sinulla on reititin. Se kytketytyy ulkoverkkoon kiinteällä (kuitu, kupari, dsl) tai langattomalla (4G) yhteydellä ja jakaa yhteyden edelleen kotona. Reititinvalikoimaa on vino pino, hinnat parista kympistä useaan sataseen. Yleisiä merkkejä ovat esimerkiksi Asus, Zyxel, Huawei, TP-Link ja Telewell. Perusmalleissaei juuri ole eroa merkkien välillä, mutta lähestyessä satasen hintaluokkaa erot nousevat esiin. Mitään erityisen surkeaa merkkiä ei ole, mutta itse olen pitänyt Asusia ja Huaweita toimivina merkkeinä.

Pääosaan koteja riittää melko edullinen malli eikä lisähinta tuo mitään etua. Lähinnä kestävyys tuppaa olemaan heikompi aivan halvimmissa malleissa. Ei ole mitenkään tavatonta joutua vaihtamaan reititintä kahden-kolmen vuoden käytön jälkeen. Reititin ei aina hajoa kerralla täysin vaan saattaa ensin toimia epävakaasti. Monesti laite toimii hetken aikaa uudelleenkäynnistyksen jälkeen ja oireet alkavat laitteen lämmettyä.

Reititin on lopulta vain pieni tietokone. Se tarkoittaa, että sen ohjelmistoa voi päivittää. Merkistä riippuen toimenpide ei ole aina helpoimmasta päästä aloittelijalle, mutta usein erittäin suositeltava. Pelkkä ohjelmiston päivitys voi riittää ongelman korjaamiseen eikä uutta laitetta tarvitse ostaa. Fiksuimmat laitteet päivittävät itse itsensä tai tarjoavat toimenpiteen helpottamiseksi kännykkä-appia.

Reitittimen valinnassa tärkein kriteeri on yhteystyyppi. Jos kotiisi ei tule kiinteää yhteyttä, valitse 4G-malli. Kiinteälle yhteydelle taas on tärkeää valita oikea tyyppi. ADSL-linja vaatii modeemilla varustetun mallin, siinä missä uudemmissa/remontoiduissa kiinteistöissä tulee suora ethernet-yhteys, jolloin modeemitoimintoa ei laitteessa tarvita. Tarkista tämä asia taloyhtiöltäsi ennen kauppaan menoa. Jotkut valmistajat tekevät monitoimimalleja jotka soveltuvat usealle eri yhteystyypille, jopa samanaikaisesti. Merkittävin poikkeus ovat kaapelimodeemit, eli kaapeli-tv-yhteyden kautta tulevat yhteydet. Tällöin valinnan varaa on harvoin ja tulee tyytyä operaattorin toimittamaan laitteeseen.

Reitittimissä voi olla myös lisätoimintoja, kuten mahdollisuus yhteisen tulostimen tai tallennustilan jakamiseen. Peruskäyttäjää nämä harvoin kiinnostavat, mutta niihin voi tutustua mikäli tällainen tarve löytyy. Keskimäärin reitittimien ominaisuudet näiltä osin ovat rajallisia ja turhan usein myös melko vaikeaselkoisia. Kehitys kuitenkin kulkee parempaan päin. Jos haluat kotiisi yhteisen musiikki-, valokuva- tai leffakirjaston, fiksumpaa voi olla ostaa erillinen kodin tallennusyksikkö. Se voi tarjota myös muita toimintoja, kuten kameravalvontaa. Kaikkien mahdollisten toimintojen pulttaaminen yhteen laitteeseen voi säästää tilaa muttei hermoja.

Merkittävin reitittimen valintakriteeri on siis yhteystyyppi, mutta välittömänä kakkosena tulee langaton tekniikka, josta seuraavassa kappaleessa lisää. Toki joillekin esteettisyys on tärkeä kriteeri ja moni valmistaja onkin ryhtynyt kiinnittämään huomiota laitteiden tyyliin.

Tehokkaimmat reitittimet tarjoavat kyseenalaista tyyliä ja aimo pinon antenneja, kuvassa Asus GT-AC5300

Langaton on fiksu mutta oikukas tekniikka

Standardoitu langaton lähiverkko on ollut saatavilla kohta 20 vuotta. Valitettavasti osa vuosituhannen vaihteen rajoitteista on jäänyt painolastina mukaan. Tämän vuoksi osa laitteita käyttää yhä vain rajallista 2.4 gigahertsin taajuutta. Se riittää verkkopankissa käyntiin, mutta etenkään taajama-alueella sillä ei ole mitään virkaa nettivideoiden katseluun. Rajattu taajuusalue menee tukkoon jo parin naapurin vaikutuksesta. Omakotitalossa metsän keskellä ongelma on pienempi.

Kaiken A ja O on varmistaa reitittimestä löytyvän kahden taajuuden (2.4 GHz + 5 GHz) toiminto, yleensä markkinatermillä ”dual band”. Tällaisten mallien hinnat alkavat alle 50 eurosta. Hinta kasvaa kun antenneja tulee lisää ja markkinapuheissa puhutaan useiden satojen tai peräti tuhansien megabittien langattomasta vauhdista. Lähes idioottivarmalla todennäköisyydellä nettiyhteytesi nopeus on 100 megabittiä tai alle, jolloin langattoman lisänopeus ei tuo mitään etua – säästä siis eurojasi. Lisäksi langattoman tekniikan gigabitti vastaa korkeintaan puolta vastaavasta langallisen verkon nopeudesta. Tehokäyttäjät ovat toki asia erikseen ja heillä kriteeristö voi muodostua aivan eri tekijöistä.

Lähes jokainen moderni päätelaite hanskaa kaksi taajuutta, mutta aivan halvimmat tabletit, kännykät, älykodin laitteet ja vanhemmat läppärit saattavat olla lukittu yhdelle taajuudelle. Useimmiten tätä rajoitusta ei voi kiertää, mutta ongelma on nykyään melko harvinainen. Jos löydät laitteen tekniset tiedot, siinä yleensä ilmoitetaan tuetun langaton standardin nimi. Se alkaa numeroilla 802.11 ja perässä on kirjainyhdistelmiä. Kirjaimet b ja g viittaavat vanhaan 2.4 gigahertsin taajuuteen, n voi tarkoittaa kumpaa vaan, kun taas a (harvinainen) ja ac (nykyään yleisin) viittaavat kahden taajuuden tukeen. Lähes jokainen tällä hetkellä myytävä laite tukee ac-taajuuksia. Voit toki käyttää vanhan taajuuden laitteita upouudessa verkossa, mutta suorituskyky tai verkon kantavuus voi jäädä vajaaksi.

Laitteet jotka on suunniteltu käytettäväksi vain langallisella yhteydellä, kuten pöytätietokoneet, voi kytkeä langattomaan yhteyteen erilaisilla adaptereilla. Käytä kuitenkin langallista aina ensisijaisena optiona mikäli mahdollista.

Esimerkkejä laitepaketeista: yllä laite joka tukee vain 2.4 GHz taajuutta, alla molemmat taajuudet tukeva laite.

Megabitti ei ole aina megabitti

Tiedonsiirtonopeudet ovat ihailtavan yksinkertaista matematiikkaa. Yhden megabitin nopeus kiinteässä verkossa tarkoittaa reilu 120 kilotavun liikkumista sekunnissa. Tähän se yksinkertaisuus loppuukin.

Sama megabitti ei ole aina saman arvoinen. Langattomissa yhteyksissä nopeuden saa jakaa vähintään puolella jotta saa langallisen verkon numeroita vastaavan luvun. Operaattorien nopeuslupaukset ovat myös melko teoreettisia. Valokuitupohjaisissa yhteyksissä lupaus saattaa täyttyä prikulleen. Muilla tekniikoilla lupauksessa voi olla leijonaosa ilmaa.

Nopeus on lähes aina eri kumpaankin suuntaan, Internetistä kotiin ja kotoa Internetiin. Nettitelevision katselussa vain vauhti netistä kotiin on oleellista, mutta omien kuvien tai videoiden lataus nettiin vaatii vauhtia myös toiseen suuntaan.

Nopeuden vakaus on nettivideoille tärkeää. Etenkin mobiiiliyhteyksissä nopeus voi heilua huomattavasti. Pieni heilunta on normaalia, mutta liian suuri määrä kenguruita kaapelissa voi tehdä katselusta mahdotonta. Jos kiinteän yhteyden nopeus heiluu eikä se johdu kotiverkon laitteista, soita operaattorillesi. Mobiiliyhteyden tapauksessa lisäantenni voi auttaa.

Kahden suunnan nopeuden lisäksi kolmas nopeustestien mittaama asia on vasteaika (myös ping tai latenssi). Se tarkoittaa aikaa kauanko tiedolla kestää matkata kotoa testipalvelimelle. Valokuitu tarjoaa parhaan vasteajan, mobiiliyhteys huonoimman. Vasteajalla on merkitystä videopuheluissa ja etenkin nettipeleissä, mutta silllä ei ole juuri mitään merkitystä nettiselailussa tai videoiden katselussa.

Jotkut testit raportoivat myös pakettihäviön, packet loss. Tämä kertoo mikä määrä liikenteestä hukkuu matkalla. Nettivideot kestävät yleensä pienen pakettihäviön, nettipelit ja puhelut ovat sille krantumpia. Kotimaan liikenteessä pakettihäviötä ei kuitenkaan pitäisi näkyä kuin aniharvoin. Usein pakettihäviön ilmentyminen on vain oire pahemmasta ongelmasta muualla. Tehokäyttäjä voi tutkia pakettihäviötä eri kohteisiin rinnakkain ja näin selvittää onko vika kodin verkon sisällä vai sen ulkopuolella.

Ohessa muutamia päteviä lukuja eri käyttöön sekä alla kuva miten tunnistat tiedot speedtest.net-palvelusta.

Vasteaika: Alle 20ms erinomainen, alle 50ms hyvä, alle 100ms tyydyttävä
Nopeus netistä kotiin: 1-2 Mbps riittää nettiselailuun, 5-10 Mbps nettivideoihin, 30 Mbps huipputarkkuuden nettivideoihin. Jos samanaikaisia katsojia on useampi, kukin tarvitsee saman verran vauhtia.
Nopeus kotoa nettiin: 1-2 Mbps riittää peruskäyttöön, 10 Mbps nopeudella lataa jo isompaakin sisältöä verkkoon mukavasti.
Pakettihäviö: 0-1% normaali, yli 5% on jo merkki ongelmasta.

Vedä piuhaa tai oikaise sähköverkon kautta

Langaton lähiverkko on hieno tekniikka, mutta silläkin on rajansa. Paksut kiviseinät ja kerrosvälit voivat osoittautua langattomalle ylivoimaiseksi, etenkin jos tarkoitus on katsoa nettivideoita parhaalla laadulla. Reititin voi olla sijoitettuna paikkaan josta kuuluvuus ei ole paras. Runsas käyttäjämäärä kotona voi johtaa verkon tukkeutumiseen, etenkin jos seassa on myös vanhempia laitteita. Vanhan standardin laite voi joissain oloissa tiputtaa koko verkon yhteensopivuustilaan, jolloin kaikki laitteet toimivat hitaammin.

Ratkaisu on selkeä: langallinen yhteys. Jos kovin monen huoneen läpi ei tarvitse matkata, valmis lähiverkkokaapeli ja muutama seinäklipsu riittävät siistiin vetoon. Voit myös ostaa pelkkää kaapelia ja tehdä liittimet itse. Se ei vaadi sähköasentajan lupia, näppäryys ja parin kympin työkalut riittävät. Yleinen kompromissiratkaisu on vetää itse piuhat ja tilata ulkopuolinen asentaja tekemään niiden perään siistit rasiat. Piuhoja kannattaa samalla vetää useampi, sillä sekä kaapeli että liittimet ovat varsin edullisia.

Langallisen yhteyden voi haaroittaa verkkokytkimellä. Kodin reitittimessä on yleensä neljä langallisen yhteyden liitäntää ja tämän laajentamiseksi kytkimiä löytyy kotikäyttöön viidestä kuuteentoista porttiin, yritysmalleissa isompiakin. Nykyajan verkkostandardeilla näiden käyttö on erinomaisen helppoa, kytke vain reitittimeen menevä piuha mihin tahansa porttiin ja halutut laitteet muihin. Nopeus ja muut asetukset löytyvät automaattisesti. Varmista, että kytkin on gigabitin nopeuksinen, jotkut kauppiaat voivat vielä pitää nurkissaan vanhoja sadan megatavun malleja joissa on monia rajallisuuksia. Gigabittimallien hinnat alkavat alle 20 eurosta etkä kotikäytössä tarvitse perusmallia parempaa.

Piuhan vedolta voi välttyä myös täysin. Powerline-niminen standardi kykenee siirtämään nopeita datayhteyksiä käyttäen talon sähköverkkoa. Tavalliseen pistorasiaan menevä powerline-adapteri kytketään molemmissa päissä, esimerkiksi reitittimen luo eteiseen ja television luo olohuoneeseen. Powerline ei vastaa nopeudeltaan datakaapelia, mutta päihittää etenkin vakaudessa langattomat ja toimii useimmissa kiinteistöissä. Halvimmillaan parin powerline-adaptereja saa alta 50 euron, kun satasta lähestyessä on tarjolla suurempia nopeuksia. Tässäkään kohtaa et todennäköisesti hyödy lisänopeuksista tippaakaan.

Langatonta verkkoa voi myös jatkaa langattomilla toistimilla. Kokemukseni mukaan niiden toiminta ei ole erityisen varmaa, mutta jos mitään muuta optiota ei ole saatavilla, tätäkin voi kokeilla. Toistimet toimivat signaalin vahvistimena, ottaen vastaan langattoman signaalin ja lähettäen sen edelleen vahvistettuna. Toistimen käyttö laskee nopeutta ja kasvattaa vasteaikaa.

Edullisia Powerline-adaptereita

Mitä verkossasi kulkee?

Yhä useamman kodin tietoverkossa on laitteita kiinni melko reilusti. On tietokoneet, läppärit, tabletit, kännykät, pelikonsolit, älytelevisiot, soittolaitteet, älykaiuttimet, ehkäpä etäohjattavia pistorasioita tai valaisimia tai muita modernimpia älylaitteita. Melko tavanomaisen lapsiperheen kodista olen itse tavannut lähemmäs viisikymmentä laitetta. Tiedätkö mitä jokainen laite tekee? Saako jokainen laite turvapäivityksiä? Onko jokaisessa tietokoneessa, tabletissa ja kännykässä tietoturvaohjelmat? Vaikka paranoiaan ei olekaan tarvetta, on moinen sekametelisoppa jo melkoinen haaste ongelmatilanteiden selvittelyyn.

Moni reititinlaite tarjoaa työkaluja verkon tutkintaan. Myös tietokoneelle voi asentaa kodin verkkoa tutkivan ohjelman. Vaikka ruokkisit vain hullun uteliaisuutta, on katsaus kotiverkon syövereihin joskus hyvä idea, jos edes listaamaan kaikki verkosta löytyvät laitteet. Nykypäivänä yhä useammin syy uteliaisuuteen on kuitenkin selustan suojaaminen. Kodin älylaitteet ovat häkkereiden ykköskohteita niiden heikon suojaustason vuoksi. Murrettu älylaite voi kasvattaa sähkölaskua, hidastaa verkkoyhteyttä ja vaarantaa muiden kodin laitteiden toiminnan. Operaattori voi myös katkaista koko nettiyhteytesi jos verkossasi on saastuneita laitteita. Olemme heräämässä ongelmaan melko hitaasti ja pahasti myöhässä. Suomi ei ole mitenkään immuuni globaalin tietoverkon rikollisuudelle ja tässäkin maassa on kodeissa varmasti vähintään satoja tuhansia murrettuja tai helposti murrettavia laitteita.

Jotkut reitittimet antavat mahdollisuuden rakentaa erillisiä vierasverkkoja jotka on eristetty muista laitteista tehokkaammin. Tämä on hyvä tapa rajata vähemmän varmat laitteet sivummalle. Pidemmälle menevät turvareitittimet, kuten kotimainen F-Secure Sense. Sense on erinomainen idea etenkin paljon ja monenlaisia laitteita kotona pitäville. Uuden laitesukupolven tuotteena sillä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta jo tällaisenaan se parantaa tietoturvasta huolehtivan yöunia roimasti. Kännykkäsovelluksen avulla näet mitä kaikkea kodin verkossa liikkuu ja voit automaattisesti estää monet uhat. Hintaan sisältyy myös perinteinen tietoturvasovellus tietokoneille ja mobiililaitteille.

Markkinoille tulee ja on tulossa yhä enemmän kotiverkon reitittimiä jotka tarjoavat bitin liikuttelun lisäksi myös turvaa. Yritysverkoissa moiset toiminnot ovat jo kovin tuttuja, joten teknologia sinänsä on laajalti saatavilla. Pahaa pelkään että muutama lööppi kodin tietoturvan tragediasta vielä tarvitaan markkinoiden heräämiseen. Ehkäpä voimme tässä muistaa miten turvavöitäkin vastustettiin ankarasti alkuvaiheessa jonka jälkeen vielä pitkään voivoteltiin kustannuksia ja vaivaa.

F-Secure Sense turvareititin

Hankintavinkkejä

Ohessa pari tällä hetkellä (04/2018) pätevää laitesuositusta reitittimiksi. En missään nimessä sano että nämä ovat joka olosuhteessa parhaat tai ainoat hyvät optiot, mutta ovat osoittautuneet päteviksi.

Langallinen yhteys (dsl tai ethernet) – Asus DSL-AC52U, hintaluokka 100 EUR. Jos et tarvitse modeemitoimintoa (ethernet-yhteys), muutaman kympin halvempi Asus RT-AC53U riittää.
Langaton yhteys (4G) – Huawei B525S, hintaluokka alle 200 EUR. Myös muut Huawein tuotteet ovat varsin laadukkaita. Taajaman ulkopuolella varaa muutama kymppi lisäantenniin. Sen voi kiinnittää vaikka tv-antennin putkeen tai talon seinustaan.
Turvareititin F-Secure Sense, hintaluokka 200 EUR. Toimii vain kiinteiden ethernet-yhteyksien perässä, muut yhteydet vaativat erillisen modeemin. Turvaominaisuudet maksavat ensimmäisen vuoden jälkeen n. 100 EUR/vuosi.

Reitittimien hinnoissa ei ole juuri eroa kaupasta toiseen, mutta tarvikkeet ovat asia erikseen. Esimerkiksi langallisen verkon kaapeleissa tai haaroitinkytkimissä on hurjaa hintahajontaa. Viiden metrin langallisen verkon kaapelin tukkuhinta on alle viisi euroa, mutta kauppahinnat heiluvat reilu vitosesta jopa useisiin kymppeihin. Edullisilla sisäänheittotuotteilla varustettu kauppa ottaa usein katteensa vähemmän kiinnostavista tuotteista kuten tarvikkeista, jolloin kuluttajan on aiheellista olla valppaana.

Entäpä itse yhteyden valinta? 4G-yhteyksiä testataan tuon tuosta eri medioissa. Taajamassa lähes kaikki toimivat identtisesti, kun taas sen ulkopuolella on yleensä yksi tietty hyvä optio jokaiselle sijainnille eikä tähän ole helppoa sääntöä. Kiinteissä yhteyksissä selvitä aina ensin onko taloyhtiöllä yhteinen yhteys käytettävissä, sillä se on yleensä paras ja edullisin optio. Jos tällaista ei löydy, yhteyden voi saada mielekkäästi kaapeli-tv:n rinnalle, mutta perinteisiä adsl-yhteyksiäkin yhä myydään. On toki tapauksia joissa jopa taajama-alueella 4G:n nopeus päihittää ruuhka-aikoinakin nopeimman saatavilla olevan kiinteän yhteyden. Koska yleistä nyrkkisääntöä ei ole, paras vinkki on varmistaa sopimuksen peruutusoikeus mikäli yhteys ei osoittaudu laadukkaaksi.

Loppusanat

Mikä yhdistää reititintä, tietokonetta, älyllistä ja älytöntä televisiota sekä jääkaappia? Ei suinkaan Internet, vaan pöly. Muista, että pöly on laitteiden vihollinen ja pitämällä sen kurissa pidennät laitteiden käyttöikää, vähennät sähkönkulutusta ja poistat kodistasi yhden merkittävän tulipaloriskin.

Riskeistä puheen ollen, on lohdullista tietää että tietoverkkokaapeleissa ei kulje paljoakaan virtaa eivätkä ne siten ole kovin vaarallisia. Toki netti-tv-lähetyksen katkeaminen kesken jännittävän hetken voi olla mielenrauhalle vaarallista, joten piuhojen vedossa kannattaa huomioida käytännöllisyys sekä lattialla ryömivien lasten/lemmikkien/tossun alle päätyneiden aviomiesten vaikutus niiden turvalliseen jatkuvuuteen. Datakaapelit ovat myös erittäin herkkiä puristuksille ja tiukoille taitoksille, eivätkä ne kestä kovaa kulutusta siinä missä vanhat puhelin- tai kaiutinjohdot.

Viimeinen vinkkini tulee sinulle, jolla on kotinetti kunnossa ja netin perässä parasta viihdettä tarjolla isolta ruudulta aimo pino. Muista pistää ruutu myös joskus kiinni. Lähde lenkille, kastu syysmyrskyssä ja kompastu ruusupuskaan. Koe sellaisia aitoja 4D-tuntemuksia mihin tekniikka ei vielä kykene.

5.4.2018

Kun kiinalainen palvelimen teki

Oheinen tarina perustuu tositapahtumiin, kun päädyin itse ensi kertaa työskentelemään kiinalaisen Huawein konesalipalvelinten kanssa. Jo yksittäisen koneen hinnan ylittäessä 15 000 euroa on kriteerejäkin kotitarpeiksi. Aiemmin amerikkalaisten dominoima markkina-alue saa siis haastetta idästä – joten miten kävi? Lyhyt vastaus on että Trumpilla on syytä huoleen.

Hiottu paketti

Perinteisessä mallissa amerikkalainen firma rahastaa, intialaiset suunnittelevat ja kiinalaiset valmistavat. Tällä kertaa pallo on keskitetysti yhdessä maassa joskin Huawei harjoittaa tuotekehitystä ympäri maailman, myös Suomessa. Huomattava määrä perinteisesti ulkoistetuista asioista on tehty itse, mutta toisaalta helposti ulkoistettavissa asioissa ei ole kikkailtu. Tietyt osat ovat äärimmäisyyksiin asti geneerisiä, kun jenkkifirmat yleensä hajottavat standardiosia juuri sen verran että niitä ei voi käyttää yleisillä tavoilla. Huawei ei ole tehnyt tästä itselleen uutta rahastusautomaattia tai tapaa kiusata asiakkaita.

Entäs sitten se teknologia? Tällaisissa laitteissa esiin nousevat vaikkapa asiat kuten tietoturva ja hallintaominaisuudet. Vielä muutama vuosi sitten Huawei otti takamatkalta kiinni kilpailijoita mutta nyt se näyttää kaapin paikan. Jos nyt ei ajoittain vähän heikkoa englannin kielen ilmaisua lasketa, teknologia on kahdella sanalla sanoen terävintä kärkeä. Lähes jokainen asia mikä kilpailijoiden tekniikassa ärsyttää on tässä korjattu. Hallintatoimintojen nopeus pesee kilpailijoilla lattiaa. Tietoturvatasot ovat oletusarvoisesti erittäin korkealla, jälleen CIA:n toivomia ala-arvoisia jenkkimalleja paljon tiukemmalla ja säätövaraa on myös reilusti enemmän. Tässä paistaa läpi sama mikä komponenttivalinnoissa: käyttäjälle tarjotaan aimo pino avoimia standardeja ja säätövaraa, joista voi valita itse toivomansa lähestymistavan. Asiakas on jälleen kuskin paikalla. Erinomaista toimintaa!

Jos jostain pitää vähän kritiikkiä antaa niin kirjallinen osuus. Ohjeita on vino pino ja selvä paikka mistä niitä haetaan, mutta selkeä konekohtainen ”tässä ovat kaikki tuoreimmat ohjeet” listaus puuttuu. Joka asia on aina seitsemän linkin takana. Materiaalia on paljon, mutta teksti on hieman jaarittelevaa, turhankin pilkuntarkkaa. Kieliopissa on myös parantamisen varaa ja näin oikolukijan hommaa tehneenä näen siinä paljon tekemistä. Kaikesta selviää eikä ohjeita paljoa tarvitse, mutta niiden lukeminen on turhauttavaa. Teknologisella puolella virheitä on myös muutama, mutta ne ovat varsin pieniä ja viattomia.

Kehitys jatkuu

Monet amerikkalaisfirmat ovat vuosien varrella pärjänneet pitkälti kevyillä revisioinneilla, aika laiskalla tuotekehityksellä ja lähinnä hintoja jatkuvasti nostamalla. Jokainen lisätoiminto omaa lisähinnan ja jokainen asiakkaan lisätoive tuo lisälaskun. Tällaisen kehitysvastaisen toimintamallin ainoaksi plussaksi voinee laskea nopeat toimitusajat. Huawein toimituksia lykättiin monta kertaa, jopa usealla kuukaudella, eikä moisella tunaroinnilla ole markkinoille asiaa. Logiistiikka ei heiltä vielä suju mutta teknologia, siinä he ovat oikeassa paikassa. Ennen kaikkea kehityksen vauhti ja asenne ovat vakuuttavia. Uudet ohjelmaversiot ja laitesukupolvet tuovat merkittäviä parannuksia, osin täysin maksutta laitteen jo ostaneille. Heitä ihan oikeasti kiinnostaa kehitys.

Amerikkalaiset ovat paniikissa pistäneet jo monenlaisia tuontirajoituksia kiinalaisille tuotteille siinä missä EU on antanut kaupan tapahtua. Amerikkalaisilla on kaikki syyt pelätä sekä teknologisen että vakoilun monopolin osalta. Tokihan kiinalaisetkin vakoilevat, mutta paljon kertoo tilanteesta Huawein menestys tietoturvastaan hyvin kriittisten pankkien kanssa. Kiinalla on ehkä siellä täällä huono maine, mutta jenkeillä se maine on katastrofaalinen. Jos Trumpin kansa jatkaa kilpailua vastakin työntämällä päänsä pensaaseen, heille ei käy tässä kisassa hyvin.

P.S. Entäs hinta? Kilpailutuksessa Huawein hinta oli pienen karvan verran kilpailijoita edullisempi, eli markkinahäiriköksi heitä ei voi tältä pohjalta laskea.

11.3.2018

Ideoita tietotekniikan hyötyblogiin

Koitetaanpa tällaista. Haen ideoita tietoteknisten aiheiden hyötyblogauksiin, semmoisiin jossa menee viikko-pari kerätä materiaalia ja sisältö on pitkäaikaisempaa. Minulla on pari ideaa, mutta otan mieluusti toiveita vastaan.

Iän vaikutus läppäriin. Ottaisin saman merkin aivan tuliterän huippukoneen, rinnalla vaikkapa 3 vuotta vanha ja 6 vuotta vanha, vertaillen toimintojen nopeutta, iän vaikutusta, huoltotarpeita, yms.
Kodin tietoverkot. Reititin, modeemi, langaton, 4G vai kuitu, tietoturva ja joka maailman älylaitteet. Mitä palaset tekevät ja miksi ne sinua kiinnostavat?
Sähköpostin tekniikat ja pelisäännöt. Kirjoitin 8-osaisin blogisarjan Aamulehteen aikanaan sähköpostista, ennen kaikkea yhdistyksille ja yhteisöille, mutta myös kuluttajanäkökulmaa. Tätä voisi päivittää.
Joku muu, mikä? (Jos satun aihetta tarpeeksi osaamaan

Tuli idea mieleen kun piti eräälle ulkomaan elävälle lähettää tietohallintoa koskeva blogaus, piipahdan nimittäin aiheesta puhumassa Tukholmassa myöhemmin keväällä. Ajattelin että luulisi jotain ihmisille hyödyllistäkin voivan kirjoittaa.