Filosofi Jukka Hankamäen kirjan ”Totuus kiihottaa” julkaisu Suomen ajatuspajalta aiheutti kohun, johon älykkäätkin ihmiset reagoivat idioottimaisesti. Sosiaalisessa mediassa liikkuvien yksittäisten sitaaatttien perusteella osa oli valmis ristiinnaulitsemaan Hankamäen, toiset taas syyttivät Perusuomalaista puoluejohtoa vihervasemmiston talutushihnassa juoksemisesta sen irtisanouduttua kirjasta. Lopulta Suomen Perusta veti kirjan pois verkkolevityksestä uudelleenarviointia varten. Tämä oli ymmärrettävää syistä, joihin palaan tuonnempana, mutta ongelmaksi muodostuu se, etteivät halukkaat päässeet ottamaan selvää kirjan todellisesta sisällöstä. Tämän takia minä ja useat muutkin latasivat kirjan verkkoon vapaasti luettavaksi (linkki).
Tällaisenaan ”Totuus kiihottaaa” tarjosi opetus-ja kulttuuriministeriölle oivan tilaisuuden periä valtionavustuksia takaisin ideologisesti vieroksumaltaan ajatuspajalta. En toisaalta tiedä, onko se huono asia, sillä kansallismielisten ei ylipäätään kannattaisi luottaa vastustajiensa säätelemiin rahahanoihin.
Se, että julkaisujen pitäisi edistää ”tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta” on niin järjenvastainen ajatus, ettei julikaisupolitiikkaa ja rahoitusta pitäisi ainakaan sellaiseen sitoa.
——————————————————————-
Edellä oleva on Timo Hännikäisen kirjallisuusarvio (Verkkolehti Sarastus) filosofi Hankamäen kirjasta ”Totuus kiihottaa”. Ensimmäinen kappale on Hännikäisen kirjoituksen alusta, toinen kirjoituksen lopusta.
Tämän mukaan näyttää siltä, että kirjan hyvin jäsennellyn tietoteoreettisen alun jälkeen kirja muuttuu rähjääväksi pamfletiksi. Ei hyvä.
Olen lukenut sen verran Timo Hännikäisen kirjoituksia, että luotan hänen arvostelukykyynsä. Toki aion myös lukea kirjan jahka ehdin.
Kannatan itse tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta. Kun vielä tietäisi miten ne määritellään ja mitataan. Miten olisi Märtä Tikkasen määritelmä ”Samat oikeudet, samat velvollisuudet”, jolle määritelmälle feministit eivät lämmenneet.