Avainsana: terveys

Julkaistu

Ei tartte auttaa!

Haluatteko tuiman tehokkaan diagnoosin? Mies. Siinä se. Yksi sana kuvastaa hemmetisti tietynlaista tautia joka tekee sairauksista kahta pahempia.

Kyllä te olette jokainen sen nähneet, ketkä peilistä, ketkä tuttavista tai läheisistä. Mies, joka on sitä mieltä että ei tämä tauti niin pahaksi ole. Mies, joka ei tarvitse apua vaikka on missä tilassa. Mies, joka ei myönnä että hänessä on mitään vikaa vaikka olisi pää kainalossa.

Kyllä minä sen itsessänikin näen. Jos vaikka on telonut itseään tai on kovassa kuumeessa niin ei missään nimessä kelpaa että puoliso lämmittäisi soppaa tai toisi kupin teetä. Kyllä minä pystyn, kyllä minä hoidan itse.

Onhan siitä pahempiakin merkkejä näkynyt. Ei sitä ny kehtaa joka pikkuasiaan apua hakea ja kun vihdoin apua saa, lääkärille jää hädin tuskin aikaa soittaa papille. Tarina, jonka olen nähnyt ja jonka kovin moni muukin on todistanut. Vähemmän traagisia mutta silti ikäviä esimerkkejä osaisin kertoa useampiakin. Niin sinäkin.

Oli tosin yksi sellainenkin tapaus että mies ei viitsinyt isommin valittaa, vähän voivotteli ja pohti vaimon kanssa että josko sittenkin lääkäriin. Vaimo haukkui laiskaksi paskaksi ja sanoi että ei sinussa mitään vikaa ole, keksit vaan nuo kivut. Puoli vuorokautta myöhemmin mies oli kuollut. Pari kuukautta myöhemmin naisella oli uusi mies. Sääli, että perheessä oli kaksi lasta jotka joutuivat tuota seuraamaan.

Mutta jos nyt tuota yleisempää ”ei tartte auttaa” versiota katsoo niin onhan siinä kulmia. Kyllä sen voi sanoa, että siinä on jotain jaloakin: ei valiteta turhasta, hommat pitää hoitaa ja vastuu kantaa. Joskus toki sopii muistuttaa, että haudasta käsin työt tulevat kovin huonosti tehdyksi.

Tätä kaikkea pohdiskelin tässä viikolla kun oli monta päivää täysin voimaton ja hengitys kävi työstä. Sitten kun vielä muistelin että jos sairasvakuutuksen vakiolääkärille soitan, saan sieltä vain huonoa kohtelua. Vakuutusehdot kuitenkin sallivat myös muun lääkärin käytön kunhan itse hoitaa paperityöt ja päätin, että koitetaan sitten. Siitä on nyt pari päivää ja sangen maltillisen tehoiset lääkkeet ovat saaneet minut jo melkein eloon.

Joskus saa valittaa. Joskus saa ottaa apua vastaan. Ei se tee miehestä vähemmän miestä – etenkin kun on taas voimissaan, pystyy auttamaan muita. Nöyryyskin on tärkeä taito.

Julkaistu

Porvarin terveydenhoito

Minulla on hyvä työterveyssopimus ja minulla on loistava sairaskuluvakuutus. En onneksi ole usein näitä tarvinnut, mutta kun tarvitsen, apu on melkoisen lähellä. Kun katson tätä mallia ja vertaan julkiseen puoleen, totean että jommallakummalla täytyy olla matematiikan täysin pielessä.

Onko hoito hyväksi?

Omassa tapauksessani, tosielämän kokemuksiin perustuen: jos tarvitsen lääkäriä, pääsen sinne yleensä noin tunnissa. Jos diagnoosi kaipaa magneettikuvausta, siihen pääsee alle tunnissa. Hyvässä lykyssä erikoislääkärin tutkimus, kuvantaminen ja diagnoosi onnistuu ennen kuin päivä on puolivälissä. Tästä tulee kuluja, mutta vakuutusyhtiön pointti on että se on ihan okei, koska mitä nopeammin henkilö on terve, sen parempi bisnekselle. Tuo on heidän toimintamallinsa ydin. Kas, jos henkilö on kipeänä pitkään, sitten heidän pitäisi maksaa päivärahakorvauksia. Työtä tekevä ihminen on se mihin pyritään.

Julkisella puolella pitää jonottaa ensin lääkärille viikkoja, sitten erikoislääkärille kuukausia, sitten magneettikuvaukseen vähintään puoli vuotta. Tässä asemassa on usein työtön. TE-toimisto kyllä muistaa käskeä hakemaan töitä vähintään viikottain. Sillä ei ole väliä että henkilö on työkyvytön, tai sillä että sairaus ehtii kroonistua tuossa ajassa ja että väliaikainen työkyvyttömyys voi muuttua pysyväksi. Julkinen talous on laskettu sen varaan että optimoidaan ja säästetään, ei hosuta.

Toinen kahdesta edellisestä on väärässä.

Säästämmekö oikeasti?

En väitä sairaanhoitopiirejä idioottien johtamiksi tai terveyskeskuksiamme surkeiksi. Siellä on hurja määrä hyviä lääkäreitä ja hoitajia, joista jälkimmäisten palkankorotuksille on korkea aika. Joku tässä loogisessa mallissa kuitenkin mättää. Kas, tiettyyn pykälään pieni odotus on loogista. Magneettikuvauslaitteiden tehokas käyttö paranee kun niitä ei käytetä viiden minuutin varoajalla, vaan päiväaikataulut voidaan suunnitella hieman ennalta. Sama koskee monia muita kohtia.

On siis järkevää, että tietyissä kohdin kiiretöntä apua tai jatkoprosessia voi lykätä päivän-kaksi, se tehostaa prosesseja hurjasti. Siitä ryhdyimme vaan jossain kohti venymään. Ensin viikko, sitten kuukausi, sitten vuosi. Sitten tuo koko teoria muuttuu hienosti öljytystä koneesta haisevaksi kasaksi ruostuneita pultteja ja muttereita. Kyse ei ole vain siitä että lääkäripula tuolla, hoitotakuu siellä, vaan puhumme laajalti kroonistuneesta ongelmasta. Koko lähtökohta on väärä.

Ajatuksen pitäisi olla se, että henkilö saa hoitoa välittömästi, mutta siitä välittömyydestä voidaan pieni määrä joustaa jos se saa koneiston käyttöasteen paremmaksi. Lähdökohdaksi tulisi välittömyys, jousto on siitä vähän eteenpäin. Nyt lähtökohta on viive, jonka jälkeen koitamme lotota kuinka pitkäksi viivettä voidaan venyttää. Tällä lähtökohdalla ei voida koskaan saavuttaa tilannetta, jossa ihmisten saaminen nopeasti takaisin terveeksi on arvokas tavoite. Mielestäni tuon pitäisi olla ykköstavoite – ei sivulause, eikä taatusti ö-mappiin heitetty ajatus.

Tai sitten julkisen nykymalli on vain parasta mitä on, ja yksityisen tapa hoitaa asioita on väärä.

P.S. Juttu on kirjoitettu alkuvuodesta, mutta jäi muiden alta julkaisematta. Totesin sen yhä riittävän ajankohtaiseksi etenkin hoitotyön kriisin myötä.

Julkaistu

Työnhakijoistakin saa pitää huolta

Kirjoitan tämän sekä työantajana, että keskusteltuani lukuisten muiden työnantajien kanssa. Työttömissä työnhakijoissa on lukuisia potentiaalisesti erinomaisia tekijöitä, mutta järjestelmä tuntuu tekevän kaikkensa tehdäkseen heistä vähemmän houkuttelevia työnantajille. Yksi monista kulmista on terveydenhoito.

Ja ensiksi työterveyden tarkastukseen

Moni työpaikka ohjeistaa uuden työntekijän melko pian aloittamisen jälkeen työterveyden vierailuun. Jos aloittava työntekijä on ollut pidemmän aikaa työnhakijana tätä ennen, tämä johtaa hyvin usein piilossa olleiden terveysongelmien ilmenemiseen ja laajoihin jatkotoimiin. Useimmiten tarinan loppu on onnellinen ja henkilölle saadaan apua, jolla työelämästä saa kiinni. Joskus käy toisin ja selviää, että ongelmista selviäminen ja täysipäiväiseen töihin palaaminen ei ratkeakaan aivan tuossa tuokiossa. Molemmissa tapauksissa työterveyden lasku työnantajalle on melkoisen kova. Rehellisyyden nimissä, useimmiten tällainen työntekijä saa palkkatukea, joten lopputulosta voi pitää tasapelinä.

Työnantajana koen että työntekijöiden terveys on parhaita paikkoja mihin rahaa voi pistää, mutta väkisinkin ihmettelen miten julmetun huonoa huolta heistä on pidetty aiemmin. Moni ei ole nähnyt lääkäriä tai hoitajaa vuosikausiin. Monen oireet ovat jääneet huomiotta, tai he ovat ottaneet yhteyttä terveysasemalle josta on hädin tuskin ruuhkan keskellä ehditty vastata ”ota buranaa”. Joukossa on monia, jotka kärsivät jatkuvista kivuista, liikuntaelinsairauksista tai monista muista oireista, jotka olisivat kaikki täysin hoidettavissa. Aivan liian moni heistä on työtön vain siksi, että järjestelmämme ei halua heistä työkykyisiä. Aivan sama katsotko asiaa taloudellisesti, inhimillisesti vai poliittisesti, tämä on jäätävän typerä päätös. Kyllä, kutsun sitä päätökseksi enkä vain tahattomaksi lopputulokseksi. Sote-järjestelmämme tila ei ole muodostunut huonoksi, se on rakennettu huonoksi ja ylläpidetty huonommin.

Kuten tuoreessa Suomen Kuvalehdessäkin kirjoitettiin, työperäinen maahanmuutto muodostaa kuilua oppositiopuolueiden välille. Ehkä työperäinen maahanmuutto on hyväksi, ehkä varauksin, ehkä ei, mutta siitä tappeleminen ei ole mikään syy laiminlyödä omia työttömiämme. Järjestelmän pitäisi auttaa heitä takaisin työn pariin, ei työntää heitä yhä kauemmas siitä. Perustason terveystarkastuksen pitäisi kuulua työnhakijan pakettiin aina ja yksiselitteisesti. Tämän myötä, jos terveydenhuollon ammattilainen toteaa tietyn terveysongelman olevan työnhaun esteenä, se pitäisi hoitaa mahdollisuuksien mukaan pikaisesti. Tämän pitäisi olla maalaisjärjen pohjalta täysin selvää.

Ei oikopolkuja

Jos joku niin luulee, en ole ehdottamassa työttömille työnhakijoille oikopolkua terveysasemille. Terveyasemien ongelmien korjaus on oma, pitkä tarinansa, joka tarvitsee niinikään ammatillista otetta eikä poliittista show-painia. Koen kuitenkin, että TE-palveluiden palvelupakettiin on lisättävä terveydellisten asioiden hoito. Se ei ole optio, se ei ole kiva suositus, vaan kriittinen välttämättömyys. Työnhakijan terveydentilan ylläpito on kiistaton edellytys työnhaun onnistumiselle.

Terveys lähtee toki isolta osin korvien välistä. Syö niitä vihanneksia, käy siellä lenkillä ja huolehdi mielen hyvinvoinnista. Sillä pääset pitkälle, mutta jokainen meistä silti tarvitsee myös lääketiedettä aina joskus. Tämän luulisi olevan itsestäänselvyys näin sivistyneessä maassa. Surukseni huomaan, että näin ei ole. Onneksemme asia on korjattavissa.

Julkaistu

Muutama kuukausi ja kilo

On taas tullut se aika vuodesta, että jokavuotinen kolmen kuukauden viinalakko on ohi. Suurenmoisia juhlallisuuksia ei ole tiedossa, mutta jotain uutta on tapahtunut. Onnistuin laihtumaan hieman viinalakon aikana, ensi kertaa sitten rituaalin aloittamisen muutama vuosi sitten.

Propagandamedian syytä!

Tämä hirveä vuosittainen käytäntö tuli itselle tavaksi kun tuo meidän propagandanhajuinen valtionmediamme Yle aikanaan teki ison kampanjan ”sata päivää ilman viinaa”. Tässä moraalisesti kyseenalaisessa tempauksessa oli maskottina mm. sittemmin edesmennyt mäkihyppy-puukkohippa-kansantaidepersoona Matti Nykänen. Se levy jäi sitten päälle ja lääketiede tuntuu puoltavan ajatusta. Kolmessa kuukaudessa kroppa resetoituu aika hyvin. En halua jakaa terveystietojani tarkkaan, mutta totean että tästä tempauksesta on ollut paljon enemmän hyötyjä kuin ennalta arvasin. Moni tuloksista on tarkkaan mitattavia.

On toki se toinen puoli. En minä sitä halua kaunistella: mahtuu kolmeen kuukauteen muutama ilta jolloin viinistä kieltäytyminen suoraan sanoen v-tuttaa paljon. Ensimmäinen kuukausi menee helposti, toisen kuukauden lopulta alkavat nämä vieroitusoireen kaltaiset. Kun tietää niiden tulevan, sitä tietää varautua. Aiemmin asiaa on kompensoinut makealla, mutta nyt on onnistunut sitä vähentämään. Ehkä juuri siksi paino otti muutaman kilon alaspäin suuntaa. Yleensä tämä viinalakon aika on painonnousun aikaa. Jotkut kuulemma järjestäen laihtuvat reilusti viinalakolla, kuulostaa hullulta mutta maailmaan mahtuu hulluja asioita.

Valintoja, valintoja…

Yksi asia on helpottanut: alkoholittomien juomien tarjonta on räjähtänyt. Nostan esiin muutaman tuotteen, joista osa on ollut Aamulehden testissä (maksumuumi), osa on omaa löytöä. Nämä ovat makuasioita, joten niistä sopii kiistellä. Oma kulmani ovat kuivat, vähemmän makeat tuotteet ja listalleni mahtuvat vain 0,0% alkoholittomat, 0,5% juomia en salli vaikka juridisesti ovatkin alkoholittomia.

  • Raikas yllätys: A. Le Coq alkoholiton lonkero. En ole suuri lonkeroiden ystävä, mutta tämä on parempaa kuin yksikään alkoholillinen.
  • Voi veljet: Nokian Panimo Italian spritz. Julmetun katkeroinen, aivan ehta maku, suvereenin eeppisesti onnistunut tuote.
  • In vino veritas: Torres Natureo -sarjan viinit. Kaikki tähän asti maistamani alkoholittomat viinit ovat olleet lähinnä pliisuja marjamehuja, mutta nämä ovat mainioita, rotevia, persoonallisia. Etenkin rose oli upea makuelämys.
  • Kirkasta pöytään: Helsinki Nolla. Kutsuvat sitä viinattomaksi viinaksi ja vähän sitä se on. Kirkasta, tymäkkää, tislattua joka sopii sellaisenaan tai osana juomasekoituksia. Suosikkini on limemehu+nolla+tonic, pari jääpalaa ja väriefektiksi pinnalle puoli teelusikallista jotain tummaa mehua, esim. karpalo.
  • Limpparilinja: Nokian Panimo Root Beer. Ei pärjää amerikkalaisille pientuottajien valmisteille, mutta niitäpä ei Suomesta saa, joten saatavilla olevista paras. Toivottavasti vielä jatkokehittävät reseptiään.
  • Kaljaa: Yhtään 0,0% olutta en halua suositella, kohtuullisia on mutta ei hyviä. Oluiden lähelle sen sijaan tulee pari Radleria, Sinebrychoff Crisp Vadelma sekä San Miguel Radler, molemmat raikkaita ja kivoja.

Tähän pitäs vissii kirjottaa joku fiksu loppukaneetti mutta kettuakos sitä semmoisella. Valinnan vara on lisääntynyt enkä pirullakaan löydä siitä mitään valittamisen aihetta. Kaikki on hyvin. Jatkakaa.

Julkaistu

Ylikunto

Olen ollut hyvä keräämään kokemuksia kaiken maailman pienistä terveydellisistä kärhämistä. Tällä kertaa vastaan tuli ylikunto, joka oli kieltämättä aika kaukaa katsottuna jo näkyvissä. Tästäkin selvitään, joten voisi vaikka jakaa kokemuksia.

Haaste on uhkapeliä

Ei ole mitään vikaa pelata kavereiden korttia leikkirahalla, voi olla todella mukavan sosiaalinen tilaisuus. Toisaalta, sama laji muuttuu aika ongelmalliseksi kun pelaat isoilla panoksilla ja velkarahalla, pian menee koti, työ ja perhe. Yllättävän paljolti sama pätee haasteisiin. Kas, nämä nykyajan älylaitteet esittävät haasteita: ensi kuussa liiku tällä tavalla tuon verran. Ne pyrkivät aina nostamaan panoksia. Fiksu ihminen ymmärtää että se on haaste, ei käsky. Minä en. En ole koskaan osannut perääntyä haasteesta, vaikka aika usein olisi pitänyt.

Älylaitteen haasteet ovat yksilön oman liikkumisen pohjalta muodostuvia. Tammikuussa piti aktiiviliikkua kolmena päivänä 1600 kcal edestä. Helmikuussa tavoite oli 34 400 kcal koko kuukauden aikana. Maaliskuussa piti liikkua kolmen sijaan kuutena päivänä 1600 kcal edestä. Huhtikuussa piti kävellä 434,6 kilometriä. Toukokuussa piti aktiiviliikkua 4 250 minuuttia kuukauden aikana. Nyt kesäkuussa kuukauden kcal-tavoite on jo 43 700. Tuon saamiseksi tuo aiemmin peloteltu 1600 kcal kuudesti kuussa oli pientä, se kun piti saavuttaa kuusitoista (!) kertaa putkeen kuun alkuun. Lepopäivää aktiiviliikkumisesta ei ole ollut koko vuonna. Ei ihme että on ruvennut hyytymään. Eihän sitä pakko ole ollut tätä tahtia vetää missään kohtaa mutta… haaste.

Ei liiku evä

Jo muutaman päivän on ollut haastavaa nousta ylös sängystä. Jokainen kävelyaskel on tuottanut tuskaa. Herätessä on rättiväsynyt vaikka muka nukkui tarpeeksi. Ruokahalua ei ole. Perusvauhtinen kävelykin nostaa pulssia jo lähemmäs satasta ja jo muutama minuutti tuntuu liialta. Tänään jopa tuolilla istuminen väsyttää niin paljon että pitää mennä lepäämään pian. Jokainen lihas koittaa ilmaista poliittista mielipidettään äänekkäästi. Ei vaan pysty, ei pysty. Lipittelen sängyssä ensiluokkaista kraanavettä ja tuijotan ikkunasta monimutkaista maailmaa/kosmosta.

Kiitos aiheen artikkelien, tiedän miten asiaan sopii suhtautua. Älylaitteen haasteille sanotaan ei kiitos ja otetaan muutama päivä lepäilylle. Toivotaan että työkaverit antavat armoa. Seuraillaan viikon päivät ja jos ei auta, kysytään viisaammilta lisää neuvoa.

Julkaistu

Suosituissa levitteissä käytetään epäterveellistä palmuöljyä

Tavallisissa levitteissä voi olla vajaa kolmasosa kovaa rasvaa ja silti niissä voi olla sydänmerkki.
Tyypillinen kova kasvisrasva levitteissä on kohuttu palmuöljy.
Vegetuotteissa voi olla erittäin suuria määriä kovia, terveyden kannalta haitallisia kasvisrasvoja.
Esimerkiksi Flora normaalisuolainen sisältää palmuöljyä. Palmuöljystä kerrotaan siinä aivan pienellä painetussa pakkauksen tekstissä.
Palmuöljyn määrää ei mainita, mutta tuoteselosteen mukaan 100 grammaa levitettä on rasvaa 60 grammaa, josta tyydyttynyttä rasvaa on 18 grammaa. Palmuöljy on tyydyttynyttä rasvaa.

Palmuöljystä huolimatta tuote on saanut Sydänliitolta oikeuden käyttää sydänmerkkiä, jonka pitäisi olla jonkinlainen tae terveellisyydestä.
Sydänmerkki ei kuitenkaan tarkoita,että kyseinen tuote olisi täydellisen terveellinen vaihtoehto. Sydänmerkki osoittaa vain, että tuote tai ruoka-annos on terveyden kannalta omassa tuoteryhmässään se ”parempi” vaihtoehto.
—————————————
Kirjoitukseni lähde: Iltalehti 17.10.2019 otsikolla ” Suosituissa levitteissä kohuttua palmuöljyä, silti niissä on sydänmerkki – mistä on kysymys?”

Julkaistu

Paska juttu

Jo muinaiset kiinalaiset siirsivät ulosteita.
– Lisääntyvät havainnot suolistomikrobien yhteydestä ihmisen terveyteen ovat synnyttänet keskustelua ulosteensiirroista hoitokeinona.
Ulosteensiirrossa henkilön suolistoon tuodaan sellaisia hyviä bakteerikantoja, joita siellä ei ole tai on liian vähän. – Idea on periaatteessa sama kuin taikinajuuressa: pienikin annos riittää, sillä bakterit ovat tehokkaita lisääntymään.
Keino ei ole ihan uusi, sillä sen tunsivat jo muinaiset kiinalaiset, jotka käyttivät ulosteensiirtoja ripulin hoidossa.

Myös Suomessa ulosteensiirtoja on hyödynnetty antibiootiripulin hoidossa silloin, kun ihmisen oma suolistobakteeristo on lähes kokonaan tuhoutunut tai haitallisen bakteerin vallassa. Tällöin potilaalle annetaan esimerkiksi lähisukulaisen tervettä ulostetta. Tyypillisesti tämä tapahtuu ruiskuttamalla luovuttajan ulosteesta tehtyä liuosta peräsuolen kautta potilaan paksusuoleen.
Bakteeriopin professori Pentti Huovinen kertoo, että ulosteensiirtojen mahdollisuuksia tutkitaan hyvin monessa eri tautiryhmässä. Ongelmana on haittavaikutusten riski.
Turvallisempi, helpompi ja todennäköisesti nopeammin yleistyvä suolistomikrobien säätelykeino ovat erilaiset suun kautta otettavat bakteeripillerit. Niihin kuuluvat jo pitkään tarjolla olleet maitohappobakteerivalmisteet. Pillereiden avulla pystytään tarkasti rajaamaan se, mitä bakteereja potilas saa. – –

Esillä on ollut myös ajatus ulostepankeista, joihin voitaisiin tallettaa henkilön omaa tervettä ulostetta mahdollista myöhempää hoitotarvetta varten. Turussa on aloittanut toimintansa yliopistollisen keskussairaalan ja yliopiston yhteinen Mikropistopankki, jonka tavoitteena on tutkia ja kehittää uusia hoitokeinoja.
————————————
Kirjoitukseni lähde. Lapin Kansa 14.10.2019 otsikolla ”Kakan kunnianpalautus”.

Julkaistu

Mindfulness, huuhaata vai hyötyä?

Luin Ylen uutisen mindfulness- eli tietoisuusharjoituksista. Juttu ei herättänyt pientä hymyä enempää tunteita, mutta jutun kommentit olivat toinen puoli. Ihmiset olivat silminnähden vihaisia sille että uutinen edes kirjoitettiin. Asia kaipaa lisää keskustelua.

Apu se on vähäkin apu

Tunnen itse lajia melko vähän, mutta sen verran olen kokeillut näitä harjoituksia että tiedän mistä on kyse. Parempi aloittaa ensin siitä mistä ei ole kyse. Se ei ole ihmelääke, se ei tee sinusta eri ihmistä, eikä se ole millään etäisellä muodollakaan uskonnollinen rituaali. Se ei myöskään ole mitenkään erityisen nykyaikainen ilmiö vaan melkoisen perinteikäs opin aihe. Siinä on mielestäni myös monia samoja aatteita kuin C.G. Jungin psykoanalytiikan opeissa, jotka ovat vankka osa länsimaista psykiatrian tiedettä.

Lääketieteellinen Aikakauskirja Duodecim kuvailee mindfulnessin terveysvaikutuksia monipuolisesti ja jalat maassa. Rohkenen itse kuvailla asiaa niin, että vaikutukset ovat vähän samanlaisia kuin terveet elämäntavat. Lenkkeile ja syö vihanneksia niin kroppasi voi paremmin. Siihen päälle toki tarvitaan vielä mielen huolto. Jotkut huoltavat mieltä luonnossa, toiset käyttäen mielen harjoitteita, kuten esimerkiksi nyt mainittua mindfulnessia.

Omalta osaltani olen havainnut kymmenen minuutin päivittäisen harjoittelun parantavan kaamosmasennuksen oireita, kehittävän keskittymiskykyä ja miten sen nyt sanoisi – vähentävän vatutusta. Ennen kaikkea huomaan olevani vähemmän ilkeä itselleni, valmiimpi oppimaan virheistäni. En murehdi aivan niin paljoa asioista joihin en voi vaikuttaa. Nämä vaikutukset eivät ole mitään salamaniskuja kirkkaalta taivaalta, lähinnä pieniä tönäisyjä parempaan päin. Viisauden sanotaan asuvan ärsykkeen ja reaktion välissä ja ehkäpä juuri siihen väliin tämä harjoitus osuu. Osaan ottaa sen ylimääräisen sekunnin silloin tällöin pohtiakseni miten reagoin tilanteeseen. En tietenkään sano etteikö sitä voisi oppia muillakaan tavoin. Korostan myös mitä voimallisimmin, että nämä ovat minun henkilökohtaisia kokemuksia, eikä niistä voi tehdä johtopäätöksiä massoihin. Kuuntele kroppaasi ja lääkäriäsi.

Turvasatama huuhaan myrskyissä

Tänä aikana kun huuhaalääketieteet, homeopatiat ja rokotevastaisuudet leviävät, on ilahduttavaa lukea jalat maassa kirjoitettuja tekstejä helpoista, kaikille saatavilla olevista ja tieteellisesti pätevistä avuista. En usko että olemme keskimäärin valmiita uskomaan ihmelääkkeisiin, mutta otamme mieluusti vastaan ajatuksia joilla suuntaa voi kääntää paremmaksi. Ylen kommenttien perusteella se rima on vain todella korkealla, jotkut ihmiset suorastaan pelkäävät ajatusta että ongelmia voi korjata muilla kuin pillereillä tai myrkyillä.

Minä en suosittele kenellekään mindfulnessia mihinkään nimenomaiseen ongelmaan. Sen sijaan suosittelen avointa mieltä kaikkiin hyviin, tieteellisesti päteviin keinoihin tehdä jokaisesta päivästä hieman parempi. Syö porkkana, mene metsään tai meditoi. Tee se itsellesi.

Julkaistu

Vedänkö vaivihkaa turpaan?

Arvon lukija, esitän sinulle nyt spekulatiivisen kyselyn. Haluaisitko, että sinua vedettäisiin yhtäkkiä turpaan, ilman edes tekosyytä, paikassa jossa moista ei pitäisi koskaan tapahtua? Haluaisitko että kaadut maahan, haukkaat henkeä ja huudat tuskissasi? Haluaisitko, että lyöjäsi tulee sitten huutamaan sinulle että helvettiäkös siinä voivottelet? Toivon, että ainakin osa kieltäytyisi kunniasta. Mutta.

Tämä haisee

Ylläoleva on tapahtunut itselleni pari-kolme kertaa. Ainoa vaan on että lyönti on tässä kohtaa korvattu voimakkaalla hajusteyliannostuksella. Lopputulos on silti sama ja lattia yhtä likainen. Yleisimmin puhutaan pukuhuoneista joissa on lähes poikkeuksetta kielletty spray-dödöjen käyttö. Sitten joku tulee ja ruuttaa puoli purkkia ohi kainalonsa, jolloin hengitysoireiset ympärillä tippuvat kuin itikat hyönteismyrkystä. Kieltoja rikkova sankari on yleensä helvetin vihainen että mikä oikeus sinulla nyt on kärsiä siitä että hän sikailee? Sitten jää työpäivä kesken, rattiin ei voi enää mennä ja vuorokauden-pari saa kärsiä päänsärystä ja huimauksesta. Pahemmin herkille kaivetaa kalliit kohtauslääkkeet ja soitetaan lanssia. Sääntöjä rikkonut ja ongelman aiheuttanut ei joudu vastuuseen, vaan vaatii anteeksipyyntöä joka yleensä pitää toimittaa.

Okei. Harvinaistahan tämä on ja vielä harvemmin pahantahtoista. Valitettavasti ajattelemattomuus johtaa yhtä pahaan. Maassamme on paljon kaltaisiani allergikkoja ja astmaatikkoja jotka kärsivät lähinnä todella rajuista aerosolien yliannostuksista. Ns. maalaisjärjellä varustetut annostelut dödöjä, parfyymejä tai muita eivät haittaa lainkaan. Toisin sanoen tämä ongelma on helppo korjata. Vain pieni määrä ihmisiä pitäisi saada tajuamaan että aamuisin ei tarvitse työntää päätä parfyymisaaviin eikä dödöä tarvitse ruutata kahta purkkia päivässä pysyäkseen coolina.

Pyydänkin siis, että ajattelisimme vähän. Toiveikkuudesta huolimatta päätän juttuni kuitenkin ukaasiin. Jos et ajattele ja jos ei muu auta, otan opin isäni vanhasta sanonnasta joka tepsi kuulemma tupakoitsijoihin. ”Jaahas, herrat tupakoi. Sopiiko että minä piereskelen?”