Avainsana: Tampere

Julkaistu

Tamperetta puhdistetaan 050418

Edellinen artikkelini Suomen Vapaussodasta teemalla 100 vuotta sitten löytyy täältä. Se on Tampereen taisteluista edellisenä päivänä.

Puhdistustyötä ja kaupungintalon valtaus

”Aamusta alkaen huhtikuun 5 p:nä suoritettiin puhdistustyö käsi kädessä Grafströmin ja Ausfeldin joukkojen tunkeutumisen kanssa länteen päin. Malmbergin suuresti pienentyneet joukot huolehtivat koskesta itään päin olevien kaupunginosien vartioimisesta. Päivän taistelua ei voinut verrata molempien edellisten päivien ratkaiseviin käänteisiin ja jännitykseen. Rauhallisesti ja järkähtämättömän varmasti raivasivat valkoiset joukot tiensä länteen päin. Sitkeämpää vastarintaa teki oikeastaan vain kaupungintalo, joka suorastaan täytyi piirittää. Sitä puolustivat venäläiset ja naissotilaat. Vasta klo 5,40 ip. sen valtasi Wingen pataljoona yhdessä Ausfeldin joukkojen erinäisten osien kanssa. Useassa paikoin herkesivät punaiset taistelemasta ja antautuivat, niin pian kuin valkoiset joukot näyttäytyivät. Jääkärivääpeli Hackzell Schaumanin pataljoonasta otti palokunnantalossa 15 miestä johdossaan 1000 vankia ja suuren saaliin autoja, moottoripyöriä ja hevosia. Ylipäänsä otettiin tänä päivänä lukuisia vankeja sekä hyvin suuri saalis ei vain aseita ja muita sotatarpeitta, vaan kaikenlaisia varastoja, säilykkeitä, viljaa, karjaa ym.”[i]

Raakoja hurjisteluja ja kommunismia

”Hajaantuminen punaisella oli nyt jo täydellinen. Kaikki olivat paenneet Pispalaa kohti. Johtajat pysyttelivät syrjässä, antautuen raakoihin hurjisteluihin, taikka suunnittelivat he uusia yrityksiä, joiden tarkoituksena oli viimeisessä hetkessä jättää se kaikki kurjuus, jonka he olivat esiin loihtineet. Kaduilla ja teillä, missä aseelliset ja aseettomat, naiset ja lapset tungeksivat ajoneuvojen, nälkiintyneiden hevosten ja irtipäässeen karjan joukossa, jaettiin pirtua, tupakkaa, ruokatarpeita taikka varastettua tavaraa rajattomia määriä kaikille haluaville. Yhdennellätoista hetkellä, ennen tuomiota toteutettiin käytännössä kommunismin oppia.”[ii]

Antautumisneuvottelut

”Eversti Wetzer määräsi illalla, että olisi kaikin tavoin koetettava päästä neuvotteluihin vihollisen kanssa antautumisesta. Samaan aikaan uudisti hän käskyn, jossa määrättiin tarkasti vartioimaan vihollisen murtautumisyrityksiä. – –

Klo ½ 9 aikaan oli kolme lähettilästä saapunut reessä valkoisten linjojen luo. Heidät vietiin Ausfeldin esikuntaan ja täällä, eräässä rautatievaunussa asemalla, alkoivat neuvottelut, jotka tulivat johtamaan punaisen varusväen antautumiseen.”[iii]

Punaiset päälliköt

”Nyt selvittivät punaiset neuvottelijat lyhyesti punaisten puolella vallitsevan tilanteen. Yksimielisesti he selittivät, että miehistö tunsi taistelun jatkamisen toivottomuuden, mutta myös, etteivät päälliköt millään ehdolla halunneet kuulla puhuttavankaan antautumisesta. Monet olivat yrittäneet ehdottaa päällystölle aseiden laskemista, mutta useat näistä uskalikoista olivat menettäneet henkensä. Punaiset päälliköt istuivat esikunnissaan, joivat itsensä humalaan ja huvittelivat epäilyttävien naisten kanssa.”[iv]

Johtajat pakenevat

”Joko punaiset päälliköt olivat saaneet vihiä neuvotteluista taikka jo aikaisemmin suunnitelleet pakoa, joka tapauksessa pelastuivat he tänä yönä rohkeasti pakenemalla Näsijärven yli. Ei tiedetä, kuinka tämä tapahtui, kun valkoinen vartiosto ei mitään huomannut. Kuitenkin lienee satakunta – toiset sanovat 200 – rekeä päässyt pakoon. Matkueessa olivat myöskin Aaltonen, Evä ja Orjatsalo. Matka kulki Pengonpohjaan ja sieltä suuressa kaaressa Viljakkalan ja Siuron kautta Vesilahteen.”[v]

Arvomerkit ja punaiset nauhat heitetään pois

”Valkoiset joukot, jotka nyt kaikkia teitä pitkin lähestyivät Pispalaa, kohtasivat kaikkialla punaisia, jotka heittivät aseensa ja repäisivät pois kaikki arvomerkit ja punaiset nauhat. Ei löytynyt yhtäkään näiden tuhansien joukossa – jotka äsken olivat taistelleet kommunismin ja venäläisvallan puolesta – joka olisi omannut niin suuren itsetunnon ja ollut niin uskollinen mielipiteilleen, että olisi rohjennut astua hallituksen joukkojen eteen kapinallisen armeijan merkit puvussaan.”[vi]

Perivihollinen ja sen liittolainen

”Vapaussota oli alusta alkaen ollut vapaaehtoisten voimien kannatuksen varassa, voimien, jotka luonnollisesti eivät saattaneet tajuta ja ymmärtää operatiivisia kysymyksiä ja sotilaallisia vaatimuksia. Harvinaisen uhrautuvasti oli pohjoisen Suomen rahvas noussut vapauttamaan synnyinmaata Venäjän ikeestä, ja innolla oli noudatettu kutsua ensimmäisiin taisteluihin perivihollista ja hänen kotimaista liittolaistaan vastaan.”[vii]

——

[i] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 527

[ii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 528

[iii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 529

[iv] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 529

[v] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 530

[vi] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 533

[vii] Kai Donner, et al; Suomen Vapaussota V; 1925; sivu 539

Julkaistu

Lauri Lyly on kartan tarpeessa

Olin tänään Peltolammin homekoululla kuuntelemassa pormestaria seurueineen, aiheena eteläisen Tampereen kehittäminen. Tilaisuudessa kuultiin yleisön kysymyksiä, tutustuttiin alueen palveluihin ja kävipä pari kertaa semmoinenkin ihme että yleisön kysymyksiin vastattiin. Itse koin merkittävimpänä vaikutuksena poliitikkojen kyvyn tai kyvyttömyyden esiintyä yleisön edessä.

Vastauksia ja vaalipuheita

Kuten arvata saattaa, satapäisen yleisön joukossa oli myös heitä, joilla oli jotain pientä hampaankolossa päättäjien suuntaan. On se toki perusteltuakin, eteläisen Tampereen kaupunginosat on pitkälti unohdettu kaupunkikehityksessä. Samalla kun Hervanta saa ratikan ja Tesoma upouudet palvelutalot, ei Peltolammille saada edes suojatietä aikaan. Merkittävät pisteet annan tosin Aleksi Jäntille, sillä hän tuntui ottavan huolet vakavasti, paikat katsottiin kartasta ja puitiin haasteita sopivien viranomaisten tavoittamisen huolista.

Myös hieman toiselta kantilta asioita kommentoinut Anna-Kaisa Heinämäki oli hereillä. Hän onnistui tarjoamaan numerot selkeinä paketteina eikä pitänyt yleisöä pilkkanaan. Puhujapöydän ulkopuolella me-säätiön edustajat olivat pirteinä ja pyrkivät tuomaan esille monenlaista maksutonta toimintaa alueen asukkaille. Ei siis ihan turha ilta.

Mutta voi herranjestas tuota meidän pormestaria. Puhe oli lähinnä mutinaa, katsetta yleisöön ei löytynyt ja hänellä ei ollut etäistä hajuakaan siitä missä hän oli. Kun kysyttiin Multisillan asioista, hän kertoi mitä on tarkoitus tehdä Lakalaivassa. Jos mies ei edes tunne Tampereen kaupunginosia, miten hitossa hän kuvittelee olevansa pormestari? Lisäksi hänen ”vastaukset” olivat lähinnä sitaatteja demarien vaaliohjelmasta, mitäänsanomattomia fiilistelyjä. Yhteenkään suoraan kysymykseen ei saanut mitenkään asiaan liittyvää vastausta. Kyselyosuuden jälkeen hän esiintyi vielä äärimmäisen ylimielisesti yleisön joukossa. Tosi huono suoritus. Onneksi hänen virkakollegansa olivat fiksumpia.

Hyvä mutta parannettavissa

Tällaiset tilaisuudet ovat hyviä ja tästä jäätiin selvästi plussan puolelle. Yleisöäkin voisi vähän ravistella, aivan sama kysymys kysyttiin monta kertaa ja se oli sentäs kysymys johon oli annettu yksiselitteinen vastaus. Ihmisten huolia kannattaisi kuitenkin kuulla ja osoittaa edes hitusen ymmärrystä. Seitsemän vuotta ilman koulurakennusta on hiton pitkä aika, eikä ”tällaista se byrokratia on” ole pätevä vastaus. Tai jos ihmisten taloja vahingoitetaan louhintatöiden yhteydessä, ”tarttis kai olla tarkempi” on sekin ikävä asenne.

Lopulta tarjoan evääksi yksinkertaisen asian. On selvä, että hyvinvointikeskusta ei joka kortteliin tule. Sen sijaan joka kaupunginosassa on asioita joista kunnan on huolehdittava. Kuulkaa näitä pieniä, helposti ratkaistavissa olevia murheita vaikkapa suojateistä ja risteyksistä – ja korjatkaa niitä. Ottakaa ne pienet murheet vakavasti ja vastatkaa huoliin konkreettisesti, ennenkuin niistä tulee isoja murheita.

Julkaistu

Eikö tamperelaisia huolestuta?

Eihän asia minulle kuulu, mutta suuresti ihmettelen järvien täyttämistä. Niihin tungetaan milloin mitäkin jätettä ja nyt niitä ollaan täyttämässä peräti ratikkaa varten.

Onko se ratikka niiltä osin niin tärkeä, että sen ehdoilla voidaan tuhota tärkeitä luonnonarvoja. Mitä tulee tapahtumaan järvien vesille, nyt jo sitä ymmärtäkseni kuormitetaan ihan riittävästi, jos oikein olen ymmärtänyt. Miten käy muiden luontoarvojen, onko huomioitu linnuston ja kalojen tarpeet. Niitähän ei oikeastaan ihminen voi muuta, kuin huonontaa.

Mitenkä ratikka ja järvien täyttäminen vaikuttavat lähikiinteistöjen ja vapaa- ajan asuntojen kauppa- arvoihin ja niiden käyttöön. Miten ratikan melusaasteet on huomioitu, nekin kantautuvat satojen metrien päähän, vähintäänkin. Varmasti harmittaa monia, kun ratikka kitisee kauniina, tyynenä sunnuntai- iltana ja ääni kuuluu todella hyvin vettä pitkin.

Meillä täällä maalla kehitys kulkee ihan toisinpäin. Luontoarvoja ja vesistöjä ei saa tuhota eikä häiritä. Rakentaminen pitää tehdä mahdollisimman kaukana rannoista. Jätevesiä ei saa päästää järveen puhdistamattomina, maanviljelijöiden pitää  jättää suojakaistat pelloille.

Minä vaan ajattelin, niitä sääntöjä kyllä piisaa, no meillä on tilaakin, mutta ei ratikkaa kiusana.

Julkaistu

Se on niitä prioriteetteja, nääs

Tampereen kaupunki, Lempääläntien vierellä kulkeva pyörätie, Peltolammin seutu. Katsokaapas.

On prameaa ja uutta pintaa, juu. Meinaan tällainen oli lähtötilanne sen suhteen.

Onhan se vähän aikaa nähnyt, mutta ei ole kuoppia tai uria. On niin sanoakseni käyttökelpoinen jos nyt ei ihan kiiltävä. Vaan niin on että lähestulkoon joka ikinen kesä tuo pyörätie päällystetään uudestaan. No mikäs siinä, onhan se kilttiä. Pyöräilijöistä välitetään.

Ongelma vaan on se siitä vierestä menevä Lempääläntie. Se jossa menee autoja, busseja, rekkoja. Sille kun ei olla tehty mitään vuosikausiin ja ne kuopat ovat jo useamman sentin syviä ja niitä on monta. En suostunut vaarantamaan liikennettä menemällä kännykkäkameran kanssa sohimaan keskelle ajoväylää.

Mutta näin se nähkääs menee. Oikeat prioriteetit? Hyvät diilit asfalttifirman kanssa? Päättäjät jotka eivät kilometriä kauemmas keskustorilta suostu liikkumaan? Joku muu, mikä?

Julkaistu

Soini – väärin meni Tampereella

(KUVA: MARKKU ULANDER / LEHTIKUVA)

Sinisten smurffien Tampereen puolue-kokouksesta Hesarin mukaan:

~ Soini piti kokousta hyvänä ja näki siinä kasvun edellytykset. ”Linja on hyvä, mutta puolueen pitää olla kiinnostava. Pitää olla sanoma, voita leivän päällä”, hän sanoi tarkoittaen lisää populismia ja reippaita ulostuloja.
”Sampo, sälvät auki.”

Timpsukka, se on salpa – salvat! Sälpä on maankuoren mineraali.

”Linja on hyvä”? Joidenkin tietojen mukaan juuri linjasta ei ole vielä mitään käsitystä.

Julkaistu

Lähelle on pitkä matka

Koska vielä ei ole talvi, elämme Suomen toista vuodenaikaa jonka nimi on tietyöt. Hyvähän se on että uutta rakennetaan, mutta mielestäni ainakin Tampereella hoidetaan rakennuksen aikaiset ratkaisut nykyään aika surkeasti. Kävelin lauantaina pitkään ja huomasin, että jalankulkijoita laitetaan ajoittain tekemään todella pitkiä kiertoteitä. Tässä kaksi otetta.

Valtaväylän yli

Teiskontietä ei niin vaan ylitetä, jos sattuu yliopistosairaalalta päin tulemaan. Vihreällä on normaali reitti joka siis on tietöiden katkaisema. Punaisella on se mitä piti käyttää, kunhan sen ensin löysi. Hetki meni siihen kun kuvittelin että lähempää löytyisi parempi optio. Oletin myös kaukaa katsoen että uusi kevyt silta olisi käytössä mutta katin kontit. Punaiseen reittiin kuului myös yhden tarpeettoman, onneksi matalan naruaidan ylitys ja valaisematon soratie joka oli aivan lätäköillä.

Tietyön kiertotie TAYSin lähellä (iso kuva)

Messukyläntien ansa

Jos Teiskontietä ei ylitetä niin Messukyläntietä ei niin vaan aliteta. Plussana mainittakoon että täällä sentäs oli kiertotie kyltitetty selkeästi, mutta voisin kuvitella vähän heikompijalkaista hirvittävän – sen verran jyrkkiä nousuja tähän liittyi kun Kalevankankaalle asti piti kiivetä välissä.

Tietyön kiertotie Kalevankankaalla (iso kuva)

Olipa keskustassakin

Vähän aiempaa tulee mieleen Ratapihankatu yliopiston lähellä, jossa oli toista vuotta kierrettävä puolen tusinaa korttelia päästäkseen Kalevantien yli, kun alikulku oli turhaan estetty. Aika heikko tilanne on tällä hetkellä myös Itsenäisyydenkadun ja Kalevan puistotien risteyksessä. Esimerkkejä piisaa pienellä kävelyllä ja kaikkia yhdistää sama yhtälö. Jalankulkureitti on katkaistu, kiertotietä ei ole mietitty ja minuutin kävelymatkaan voi tulla puoli tuntia lisää, kuten Teiskontien esimerkissä.

Tehkää teitä, tehkää ratikoita mutta herran tähden, joku roti siinä paljonko jalankulkijoita tarvitsee kiusata.

Julkaistu

Koko Tampere ei vihaa natseja!

Jopa tällainen somesta eristäytynyt tollo on altistunut sen verran näkemyksille viime lauantain uusnatsien säälittävästä ilmauksesta, että pistää väkisinkin ajattelemaan enemmän. Vastamielenosoituksen nimi oli ”koko Tampere vihaa natseja”. En pienin varauksinkaan kritisoi vastamielenosoituksen olemassaoloa, mutta ehdotan että sen sanoma on turhan pieni osa totuudesta.

He vihaavat natseja

On hyvin perusteltua vihata SVL:n tai esim. Odinin soturien kaltaisia järjestöjä, eli siis lyhyesti natseja. Miksipä sitä ei vihaisi järjestöä joka muuttaa avoimen torialueen väkivallan pesäksi? Miksi ei vihaisi järjestöä, joka yhdistää rotuopin avoimeen väkivallan käyttöön? Heidän vaaransa ihmisille on osoitettu toistuvasti ja kun tällainen vaara vaikuttaa vapaasti turuilla ja toreilla, viha on ymmärettävää.

En kuulu tähän ryhmään, sillä en usko tulen kaatamiseen tulella. Mielestäni viha ei ole ratkaisu parempaan huomiseen. Viha synnyttää lisää vihaa ja kuten huomasimme, lauantaina osa vihaajista osoitti vihaavansa myös esimerkiksi virkavaltaa. Olen saanut monesta lähteestä ymmärtää, että tämä ryhmä oli joukossa hyvin pieni vähemmistö, mutta kuitenkin muistutus siitä mihin vihassa eläminen voi viedä. Olen nähnyt liian paljon esimerkkejä siitä, miten sinänsä erinomaisen hyvää aatetta ajava ryhmä pystyy hyvin ikäviin toimiin istumalla porisevan vihapadan äärellä tarpeeksi kauan. Ymmärrän vihan syyt, mutta toivon parempaa.

He pelkäävät natseja

Ounastelen, että merkittävä osa asiaa aktiivisesti seuraavista kansalaisista kuuluu pelkääjien ryhmään. Perusteet tulivat jo edellä, eli pelko on hyvin perusteltua. En osta trendikästä ”älä anna pelolle valtaa” mainoslausetta juurikaan, vaan uskon psykologiseen pelkojen esiintuomiseen ja käsittelyyn. Tampereen käräjäoikeudella on tämän pelon käsittelyyn keinot olemassa. Medialla on myös mahdollisuus asian käsittelyyn hieman lööppihysteriaa paremmin. Ennen kaikkea voimme auttaa toinen toisiamme eli siis olla ystävänä, tukena.

He ovat suruissaan natseista

Itse lasken kuuluvani ryhmään, joka on hyvin surullinen kun yhteiskunnastamme nousee tällaisia voimia. Se on mielestäni osoitus siitä, että yhteiskunnassa on jokin epäonnistunut. En usko olevani yksin, vaan uskon monen muunkin katsovan surullisesti miten avoin kaupunkikeskustamme muuttuu äärimmäisen vihan keskipisteeksi. Osana tätä surua ymmärrän myös, että ongelma ei poistu nopeasti tai voimakeinoilla. Natsiryhmiä syntyy kun niillä on tilaa kasvaa. Jos sen tilan täyttää jollain paremmalla, on pahalla vähemmän polttoainetta. Kyllä, edellinen on ideologista höttöä, mutta hyvää sellaista.

Bonustehtävä: he vihasivat sotaa

Haluaisin loppuun jakaa hyvän muiston. Ennen Irakin sodan alkua osoitettiin Suomessa ja myös Tampereella laajalti mieltä sotaa vastaan. Osallistuin itsekin mielenilmauksiin innolla. Meteliä oli paljon, ulosanti sisälsi voimasanoja, mutta sanoma oli selvä. Me vastustimme sotaa sekä George Bush tyhmempää, mielipuolista sotaloordia. Emme vastustaneet poliisia, emme USA:n kansalaisia, vaan poliittista päättäjää ja poliittista päätöstä. Oli ääntä, oli toivoa, oli tahtoa paremmasta. Taustalla oli pitkälti samoja poliittisia värejä ja järjestöjä mitä viime lauantainakin. Väitän, että aate oli aivan yhtä vahva, terävä ja kunnioitettava silloinkin. Jostain syystä vain metodit ovat koventuneet. Modernimpi vertaus olisi, että haluaisin kyllä marssia Israelin laittomia siirtokuntia vastaan, mutta en halua samalla julistaa Hamasia rauhanjärjestöksi ja Israelin kansaa murhaajiksi. Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa.

Tampere ja Suomi ovat parempia paikkoja ilman natseja, tästä tuntuvat olevan samaa mieltä kaikki ihmisryhmät, kaikki ikäluokat, kaikki puolueet – jopa persut kirjoittivat SVL:stä suorat sanat. Haluaisin, että tämä mielessä juhlistaisimme parempaa Tamperetta. Mitä jos mentäisiinkin keskustorille laulamaan? Mitäpä jos käveltäisiin koko kylä Pyynikin ympäri? Mitäpä jos rakentaisimme sen paremman, natsittoman paikan mitä haluamme? Mitäpä, jos pystyisimme siihen ilman vihaa?

Julkaistu

Joukkotappeluiden aika

Jälleen on uutisoitu isosta ja vaarallisesta joukkotappelusta Tampereella (AL, IS, Tamperelainen). Tämä ei ole suinkaan harvinainen uutinen tänä päivänä ja näitä tuntuu tulevan yhä lisää.

Outoja merkkejä tässä on että poliisia uhkaillaan rankasti koska kehtaakin keskeyttää joukkomurhan alkuunsa – niin, onhan moinen todella törkeää. Asevalikoima (IS:n juttu) näyttää myös todella omituiselta. Muilta osin tämä on kai vain tätä nykyajan ihanuutta. Somekupla kypsyttää mutta kun se ei riitä, pitää käydä hoitamassa asia perinteisin asein. Mikä lie tässäkin tarinan tausta, sitä voi vain arvailla kunnes poliisi kertoo lisää.

Tampereen tapauksessa oma veikkaukseni olisi urheilufanien tappelu, aika paljon samoja merkkejä kun siinä toiminnassa mitä jäähallin luona uutisoidaan tapahtuvan tuon tuosta, jos nyt isommassa mittakaavassa tällä kertaa. Mahtaako olla paras idea pistää verorahoja tällaisen tukemiseen, pohdin mä…