Avainsana: Tampere

Julkaistu

Tulitikkuleikkejä persujen toimistolla

Perussuomalaisten toimisto Tampereella

Luitteko päivän lehdistä tuhopoltosta Perussuomalaisten toimistolla Tampereella? En minäkään. Tamperelainen ja Aamulehti mainitsivat palosta, mutta tätä kirjoittaessa eivät tarkentaneet mitä talossa on. Kohde sattuu olemaan alle kahden minuutin kävelymatkan päässä toimistolta niin on aika tuttu.

Ei varmaa, mutta varmaa

Tuhopoltosta on aika ilmeiset merkit, koska poliisi on verrattain aktiivinen ollut alueella ja naapurusto kertoo että tuhopolttoa tutkivat. Tuhopolton kohde toki on vain arvaus, mutta tuleen pistettiin ensimmäisen kerroksen tila juuri persujen toimiston alapuolella. Tuleen pistetyssä tilassa oli vain kiinteistyöyhtiön tiloja, tuskin erityisen tuhopoltolle alttiita. On kuitenkin helpompi sytyttää 1. kerroksessa ja odottaa tulen menevän ylöspäin, kuin murtautua eri ovien läpi ja päästä 2. kerroksen kohteeseen. Onneksemme palokuntamme oli tuttuun tapaan valppaana ja palo sammutettiin ennen sen leviämistä.

En tiedä että persujen toimisto oli kohteena, mutta vetoa sen puolesta löisin koska vaan. Ihan toinen kysymys on että miksi nyt. Mediassa ja tietyillä osin puoluekenttää oli kylvetty viimeisen viikon ajan todella rankkaa kommenttia persuista. Puolueen tuhoamista oli vaadittu ja mekkalointiin yllytetty. Puheet ovat olleet todella, todella rajuja. En tietenkään väitä pöhkömpien tyyliin että puhe johtaa suoraan tekoihin, ei nyt eikä yleisestikään. Puhe voi kuitenkin olla katalyyttinä henkilölle, joka on jo ennestään epävakaa. Puhe ei ole syy, mutta vähintään kiinnostava tekijä.

Myös somejulkisuus saattaa olla haussa. En ihmettelisi yhtään vaikka jollain väkivaltaryhmittymän sivustoilla ilmestyisi joku kehumaan tekoaan sopivan anonymiteetin suojasta. Sitä todennäköisesti seuraisi rikollisten ylistämistä ja juhlistamista. Jos hän jää kiinni, veikkaanpa että myös sakkojen ja korvausten maksamiseen löytyy avustajia. Silloin voidaan toki kysyä näiden ryhmittymien vastuuta. USA:sta on edelleen liian tuoreita muistoja siitä, kun usutetaan väkeä rettelöimään kaduille ja pian tuleekin pahaa vahinkoa. Nyt ihmisvahingoilta vältyttiin, mutta vahinkojen korvauksiin saa helposti kuusinumeroisen summan uppoamaan. Onko kiihottajilla kollektiivista vastuuta?

Antakaa puolueiden toimia

En ole persu tai heidän kannattaja, mutta demokratiaa kannatan väkevästi. Jos sinulla on laillinen puolue, sinulla on laillinen oikeus toimia. Hyökkäys yhtä puoluetoimistoa vastaan on hyökkäys kaikkia puoluetoimistoja vastaan. Koston kierre on vihoviimeinen asia mitä haluamme nähdä. Se kuitenkin on riskinä, jos puoluejohtajat vähättelevät tekoa tai osoittavat ymmärrystä sitä kohtaan.

Jos taas persut haluavat tässä asiassa omata pelisilmää, voisi olla kohteliasta ottaa yhteyttä tuhoutuneessa tilassa työskennelleisiin henkilöihin ja kysyä voivatko auttaa. Ehkä joku tarvitsee remontin ajaksi säilytystilaa tai jotain?

Julkaistu

Tampereella on hyvä pormestarionni

Olin väärässä. Minulla oli todella matalat odotukset ja ikävä kuva Kummolasta kun hänen pormestarikausi alkoi. Vaan kun kausi alkoi, kerta toisensa jälkeen hän on osoittanut olevansa aikaansaava osaaja ja realisti, sopivasti mutta ei liian särmikäs, valmis haastamaan oman maailmankuvansa.

Kolmen suora

Ikonen, Lyly, Kummola. Minun pitää todeta että jokainen heistä ansaitsee hatunnoston. Huomioiden minkälaisia tunareita valtuustomme on täynnä, jaksan vain ihmetellä miten hemmetin hyvä pormestarionni meillä on ollut. Jokainen on tuonut omaa tyyliään eikä toiminut täysin kuten edeltäjä, mutta yksi samanlaisuus löytyy. Jokainen on ottanut tehtäväkseen pyrkiä olemaan kaikkien tamperelaisten pormestari. Ei Lyly käynyt vain demareita lähellä olevissa tapahtumissa saarnaamassa AY-liikkeen oppeja, eikä Ikonen keskittynyt vain bisnekseen ja työnantajiin. Kummolan kiinnostus kulttuuritoiminnan kehittämiseen oli niin iso shokki että useampikin toimittaja ihmetteli hänen kykyään kokeilla jotain uutta.

Tampereella ei ole kaikki hyvin. Toisin sanoen, pormestarille on vielä paljon työtä jäljellä. Viimeksi on juteltu Tampereen mielivaltaisesta pysäköinninvalvonnasta. Areenan kanssa on vielä paljon, paljon ongelmia käsittelemättä. Lähiöiden kehitystä kyllä harjoitetaan, mutta edelleen täysin vailla kokonaiskuvaa. Asuntotuotanto keskittyy yhä lähes yksinomaan sijoittajille myytäviin pieniin yksiöihin. Kouluissa ei ole turvallista. Liikennesuunnittelu kompuroi. Sote on toki oma juonensa, mutta se ei ole kaupungin vastuulla.

Koska tilanne on nyt kuitenkin se, että meillä on ollut ja meillä yhä on hyvä pormestari, aion nostaa rimaa vieläkin korkeammalle. Kummolalla on pari vuotta aikaa nostaa vaikkapa edellä mainituista aiheista pari pöydälle ja työntää kädet saveen. Kuten moni kanssablogaaja on muistuttanut, velanotto myös kasvaa ja talouden harmaita pilviä leijuu ylle. Nyt jos koskaan todella tarvitsemme parasta mahdollista pormestaria.

Julkaistu

Fantasia- ja scifikirjallisuutta Tampereella

On maksamattoman tapahtumamainoksen vuoro. Scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtuma Finncon palaa ensi viikonloppuna vihdoin Tampereelle, koronan takia poikkeuksellisen pitkäksi venyneen tauon jälkeen. Tapahtuma pidetään Tampereen Yliopiston keskustakampuksella (se wanha tuttu yliopiston päärakennus) ja sinne on vapaa pääsy.

Historiaa ja tulevaisuutta

Finnconilla on kiitettävän pitkä historia joka ulottuu vuoteen 1986 asti. 1990-luvulta alkaen se on kiertänyt aktiivisesti Suomea, useimmiten pk-seudun, Turun, Jyväskylän ja Tampereen välissä. Vuosien varrella se on nähnyt monia muotoja ja kiintoisia kunniavieraita. Ohjelmaa on välillä formaalin akateeminen luento ja riemullisen vapaamuotoiset kilpailut sekä työpajat. Kun genreinä ovat fantasia ja scifi, aiheeseen nousevat niin perinteiset kuin alati uudetkin lajin ilmentymiset juuri tässä ajassa.

Kirja on ikuinen, mutta sen ympärillä tapahtuu. TV-sarjat ja elokuvat ovat tuttua juttua, mutta yhä enemmän pitää keskustella myös peleistä, somesta ja fanitaiteen alati kehittyvistä muodoista. Oman ajan aiheiden heijastaminen on tyypillistä genrelle, joka näkyy useallakin tapaa. Toisaalta scifi on hyvä tapa käsitellä tämän ajanhetken yhteiskunnallisia ja globaaleja haasteita. Toisaalta tieteen kehittyminen tarjoaa aina uusia ns. vakavan scifin (hard scifi) materiaaleja, kuten toisaalta myös uusia haasteita spekulatiiviselle puolelle. Ja kun tulevaisuudesta on saatu mehut irti, muistetaan historiaa – Kalevalasta ammennetaan tänäkin päivänä irti uutta materiaalia fantasian tueksi.

Vakava voi olla myös hauskaa, tai sitten sen ei tarvitse olla lainkaan vakavaa. Vuosia sitten naurunhörähdyksiltä ei voinut välttyä, kun kovan tieteen asiantuntija kävi läpi kuuhun laskeutumisen salaliittoteorioita ja ampui ne palasiksi yksi kerrallaan. Juuri tässä Finncon onnistuu usein: timantinkovasta tieteestä tehdään kaikille sopivaa nautittavaa, josta voi saada elämyksiä ilman pisaraakaan akateemista taustaa. Tänä vuonna aiheista löytyy vaikkapa avaruusalusten moottoreita, aikamatkustusta, siirtokuntia vierailla planeetoilla, ihmissusien mytologiaa, alkemian historiaa ja… noh, tuollahan ne lukevat.

Välissä voi nauttia kuorolaulusta, naamiaisista tai vaikkapa keskiaikaisen tanssin näytöksistä. Jos tekee mieli paeta hetkeksi yliopistolta, voi aina harjoittaa oheisohjelmaa. Luonnollisesti iltajuhliakin on tiedossa.

Finncon 2023, 7.-9. heinäkuuta, järjestää Finncon-yhdistys ry lukuisten vapaaehtoisten voimin. Allekirjoittanut on yksi heistä.

Julkaistu

Jääurheilukisat ovat katastrofi Tampereelle

Kauppa käy ja rahaa tulee? Tai sitten ei, toteaa Yle. Juttu vahvistaa sen mitä jo tiesimme: pääosa faneista ei viihdy ja kuluta palveluita, vaan lähinnä estävät liiketoimintaa. Pimeän viinan tai huumeiden vaikutuksen alaisena rettelöinti ei varsinaisesti rikasta mansesteriamme.

Kokonaislaskut puuttuvat

Viime vuonna esitettiin, miten paljon rahaa Tampere ”sai” järjestettyään jättiurheilukisat. Se perustui erinäisiin arvioihin, mutta siinä oli laskettu vain tulot – ei menoja. Sitäkään ei oltu laskettu paljonko tuloista itse asiassa tuli lopulta Tampereelle, tai edes Pirkanmaalle tai Suomeen. Ainoastaan sitä paljonko rahaliikennettä pyöritettiin täällä.

Tällä hetkellä kaupunki on täynnä lähinnä huligaaneja. Suurten joukkuelajien fanit ovat tunnettuja väkivallantekijöitä ympäri maailman. Kaupunki on täynnä ja vaarallinen. Poliiseja tarvitaan hurjat määrät, järjestyshäiriöitä on äärimmäisyyksiin asti. Seksuaalirikollisuuden kasvusta myös puhuttiin, sekään ei ole pientä. Miten edes lasket hinnan sille, että ihmiset joutuvat raiskatuksi urheilufanien toimesta? Parhaassa turvassa lienevät ne naiset, jotka on huijattu jakamaan pokaaleja bikineissään areenan lattialla. Heille sanotaan että tästä se ura lähtee nousuun. Mikä ura, alkoholismi?

Bussiliikenne katkotaan isolta osin, osalla estäen ja osalla tunneilla viivästyttäen töihin menoa. Kuka laskee menetetyt työtunnit? Turismi pysähtyy täysin, vieden asiakkaat palvelualoilta, kuten Yle jo yllä totesi. Kuka laskee menetetyt työt ja ansiot? Kaupungista leviää kuvia vaarallisena tappelukeitaana. Kuka laskee menetetyn mainehaitan kulut? Omaisuutta tuhotaan ja paikkoja rikotaan, entäpä tämän kulut? Ekologinen hinta on aivan hirvittävä, kuka sen laskee? Lisääntyneen huumevälityksen hoitokulut? Lisäpoliisien palkat? Areenan menetetyt vuokratulot? Listasta saisi surullisen pitkän.

Sen sijaan muistatteko miten paljon sosiaalisia ongelmia tuli yleisurheilun Suomi-Ruotsi-ottelusta taannoin? Muutama lämpöhalvaus, muutama juoppo, muutama kompastuminen portaissa. Siinä se. On se kumma miten lajilla on väliä.

Tampere kaipaa hyviä tarinoita

Mielestäni kaupunkiamme on pääosin hoidettu hyvin niin demarien kuin kokkarien johdossakin. Pitkälti kiitos on sivistyneen yhteistyön, jossa on uskallettu katsoa eteenpäin. Tässä on kuitenkin sokea piste. Kaikki tapahtumat eivät ole identtisiä, eikä jokainen kävijä ole saman arvoinen. Pitäisi osata laskea tarkemmin kuinka paljon, miten ja missä eri tapahtumien kävijät käyttävät rahaa. Vaakakupin toisella puolella pitäisi laskea heidän aiheuttamia kuluja, suoria ja välillisiä.

Kuten olemme lukeneet viime kuukausina, Hakametsässä jääurheilun ympärillä on ollut massiivista, vuosikymmenten kestävää korruptiota. Olemme luomassa samanlaista korruption ja pahuuden ilmapiiriä uuden areenan ympärille. Korruption keskellä toimivat puliveivaavat kaupungin tekemään itselleen haitallisia toimia ja rahat valuvat veronkiertona kauas pois. Meille jää vain loppulasku ja paljon tuhoutuneita elämiä.

Tampere on tätä parempi. Palauttakaamme Tampereen monimuotoisuus, viihtyisyys ja asukkaiden ilo. Se tapahtuu helposti: suuret jääurheilutapahtumat helvettiin täältä. Väkivaltaiset urheilufanit helvettiin täältä. Emme halua, kaipaa tai totta puhuen edes varauksin siedä teitä.

Julkaistu

Kun vanhaa puutaloa remontoi…

Aleksanterinkatu 6

Tuossa oli eilen Tepivaarin ansiokas avaus asiasta. Teen uudena avuksen liittääkseni muutaman kuvan ja linkin.

Esimerkkinä olkoon Juhannuskylässä, Aleksanterinkadulla sijaitseva puurakenteinen rivitalo 1920-luvulta. Saara Hildenkin on siinä aikoinaan asunut.

Aleksanterinkatu 6
Aleksanterinkatu 6

Kun talon perusta ja rakenteet ovat kestäviä ja hyvin hoidettuja, kannattaa tehdä rahakkaampikin remonntti. Ko. yhtiössä on se jo tehty jo useampaan asuntoon ja samalla otettu aiemmin ullakkovarastona tominut tila asumiskäyttöön. Pari kuvaa viimeismmästä remontista:

kattoikkunat
kattoikkunat
Hirsiseinä keittiö
Hirsiseinä keittiö

Kiertokäynti asunnossa

Julkaistu

Tampere voi kiittää suomenruotsalaisia

Kuuntelin juuri viime viikon jakson Roman Schatzin Maamme-kirjasta. Tällä kertaa puhuttiin Tampere-ilmiöstä yhdessä kaupunkimme moniottelija Perttu Pesän sekä kirjailija Linda Huhtisen kanssa. Toimittaja oli jälleen tehnyt läksynsä ja ohjelma paljasti uutta jopa paljasjalkaiselle.

Puutos ja pakko

Tampereen kehitys on ollut vähintään tyydyttävää viime vuosikymmeninä. Syitä tähän on monia. Yksi on pakko – kun savupiiput alkoivat kaatumaan, oli pakko etsiä uutta. Se toi kaupunkiin tiedettä ja osaamista. Kun oli pulaa tulevaisuuden suunnasta, se rakennettiin. Leijonaosaa historiallisista päätöksistä koristaa halu ja valmius tehdä jotain täysin uutta. Tämä johti keskustelijat käymään läpi kaksi todella merkittävää asiaa, mitä Tampereelta puuttui: vanha raha ja ruotsin kieli. Kummallakaan ei ole ollut minkään asteen merkittävää asemaa kylässämme 1900-luvun jälkipuolella.

Tässä kohtaa täytyy nostaa hattua työväenliikkeen historialle. Tampere on historiallisesti näyttänyt niin mitättömän pahaiselta duunarikylältä, että yksikään hienopieru ei ole halunnut toriamme läsnäolollaan rikastaa. Vastaavasti työväenliike on rakentanut ja ylläpitänyt ihmisille sopivia palveluita halki kulttuurikentän. Tänne on jäänyt muodostumatta sellaisia pitkäaikaisia dynastioita, jotka pitävät de facto veto-oikeutta muutosten ja kehityksen tiellä. Helsinki on malliesimerkki kyvyttömyydestä kehittyä: kriittisen tärkeitä kehityshankkeita lykätään ja lykätään, hallinnoidaan huonosti, tehottomia käytäntöjä ylläpidetään. Suomenruotsalainen eliitti (eliitti; ei koko kansanryhmä) on painanut jarrua joka kerta kun Helsingissä on ehdotettu pöhköjä asioita kuten nopeusrajoitukset, julkinen liikenne tai opetuksen kehitys.

Käymme yhdessä ain

Miten eri tavoin Tampereen parempi malli sitten näkyy? Otetaan esimerkiksi opiskelu. Tampereen korkea-asteisiin opintoihin pääsee kiinni pisteillä ja/tai pääsykokeilla, selvällä hakuprosessilla jossa katsotaan hakijan kykyjä. Helsingissä ja Turussa hurja osa paikoista on lukittu kielikiintiöihin. Tämä heikentää rajusti tieteen tasoa ja luo rajua kitkaa osaajien välille. Sama pätee laajalti Tampereen ruohonjuuritasolla. Uimarannat, julkiset saunat, päiväkodit, museot, ravintolat ja vaikka mitä – etnistä profilointia on tehty lähinnä suosikkiurheilujoukkueiden välille. Tampereen palvelut ovat yhtenäisiä ja siitä on syytä olla todella ylpeä.

Toki Tampereella suomenruotsalaisia on, mutta he elävät täällä kuin ketkä tahansa rotvalliin kompastujat: ihmisinä, tasavertaisina ja kaiken kokemukseni mukaan ihan mukavina kavereina. He muistuttavat siitä, että eliitin niin rakastama kielisota ja etninen profilointi on paitsi vahingollista, myös täysin tarpeetonta. Leena vai Lena, Pertti vai Per, parhaiten pärjäämme kavereina. Synnymme, käymme koulua, lyömme vetoa väärän joukkueen puolesta, kiroilemme paluumatkalla nyssen kyydillä ja mutustamme murheeseen mustaamakkaraa.

Koko tarinasta voi ottaa tämän opetuksen: vanha puutalo on kaunis ja tuo toivoa, vanha raha puolestaan vie sitä.

Julkaistu

Emme valtaa, mutta väritämme

Aamulehti teki sen taas: xx valtaavat paikan yy -tyyppinen otsikko. Tällä kertaa (taas) upeat asut valtaavat Sorsapuiston. Näin tapahtuman yhtenä perustajana voin luvata että emme valtaa, mutta väritämme taatusti.

Piipahda kiireiltäsi

Olen aina joskus ennenkin tämän muistutusblogauksen tehnyt. Nyt se on ehkä entistä enemmän tarpeen. Tampereen asukkaat ovat olleet täydellisen käärmeissään parin viikon takaisesta blockfest-festivaalista. Kävelykadut suljettiin, musiikki pauhasi pitkin yötä, poliisi jahtasi huumediilereitä moninkertaisin vahvuuksin, ensiavussa oli täysi kaaos, joukkotappelut levisivät niin laajalti että ravintoloita piti sulkea. Yleisötapahtumien maine meni.

Mutta ehkä teitä hieman lohduttaa se tieto, että Tampere-talossa ja Sorsapuistossa tänä viikonloppuna ei ole anniskelua – itse asiassa alue on päihteetön. Siellä ei myöskään suljeta yhden ensimmäistä kävelytietä – tapahtuman aikaan puistossa saa kävellä, sillä puisto-ohjelma on myös maksutonta. Elävää musiikkia toki paikalla on, mutta kuten ohjelmasta voi tarkistaa, lavan ohjelma loppuu klo 20 mennessä joka päivä, eli ihmisille sallitaan yöunet. En myöskään mitenkään voi olla muistuttamatta, että tapahtuma toimii yksinomaan vapaaehtoisvoimin, emme käytä siihen senttiäkään julkista rahaa.

Joten, jos kiireiltäsi kerkeät, piipahdapa katsomaan Sorsapuistoa viikonloppuna. Toki isoin osa tapahtumasta on Tampere-talossa, mutta valitettavasti tapahtuma myi loppuun melkoisen ajoissa. Eiköhän sieltä tosin materiaalia julki tule ihan mukavasti. Itse odottelen pelonsekaisin tuntein omia juontohommia sekä riemullisin tuntein Unreality-kuoron ja Ylioppilaskunnan soittajien suurta konserttia.

Luonnollisestikin tilaa on myös moralisoiville kansalaisille, joiden mielestä nuoriso on ihan hunningolla. Jos Päivi Räsänen tulisi paikalle, varmaan antaisimme hänelle vapaan pääsyn. Onhan hän inspiroinut Traconin järjestäjien lentävän lauseen: Ei. Kaikki on kielletty.

Julkaistu

Rahakas ja haiseva halli

Nokia areena. Siinä se seisoo keskellä kyläämme, yhdistäen suuret ulkomitat ahtaisiin ja sekaviin sisätiloihin. Kaupungille areena saattaa osoittautua hyväksi diiliksi, vastoin aiempaa arviotani. Kaupungin asukkaille sen kuvaamiseen kävisi kuitenkin lähinnä sellaiset sanat, joita en kehtaa tähän kirjoittaa.

Liikenne ei toimi

On selvää, että autoliikenne ei toimi areenan lähistöllä, koska joku tunarien ylijumala päätti rakentaa pytingin kaupungin ahtaimpaan paikkaan. Mikään muu kaupunki ei tee tätä virhettä, mutta meidän ehdottomasti piti. Okei, autoilun ei pidäkään olla liian helppoa keskustassa ja sen rajoituksille on muitakin hyviä syitä. Pientä ymmärrystä irtoaa. Sen sijaan aika vähän voi kukaan ymmärtää, miksi liikenteenohjainlaitteet piti tilata Italiasta. Toivon mainiota yliopistoamme tutkimaan tarkkaan, kuinka ’tanan typerä ihmisen pitää olla tilatakseen mitään Suomen talvessa käytettävää Italiasta.

Vaan entäpä kun myös bussilla liikkuvat heitetään oman bussinsa alle? ”Työmatkani piteni tunnilla” kommentoi eräs. Koska bussipysäkit ovat levällään kuin jokisen eväät, ei vaihtoaikatauluja ole enää mietitty. Kolmen vartin odottelu pysäkillä piristää pitkän työpäivän jälkeen varmaan monia niitä, joiden maksamilla verorahoilla tätä farssia pyöritetään. Suunnitelmallisuuden täyttä puutetta esiintyy lopputulemassa. Nysse-verkosto on haasteineenkin aika hyvin mietitty kokonaisuus – kokonaisuus, joka on nyt heitetty romukoppaan. Tampereen kaupunki on yksinkertaisesti päättänyt, että kaupunkilaiset kärsiköön jotta Jean-Pierre ja Einar-Håkan pääsevät järjestämään nyrkkitappelun keskustassa.

Lukittaudu kotiisi!

Autolla et pääse, bussilla et pääse, mutta aina voit kävellä? No, ei sekään enää suositeltavaa ole kaupunkilaisille, ellet halua vierasta kättä persukseesi. Häirintätapausten määrä ja kirjo on sitä tasoa että kohta jäävät Oulun seksuaalirikokset kakkoseksi. Sanoisin että on aika moni asia pielessä, jos kaupunki järjestää sellaiset puitteet ettei iso osa asukkaista pysty enää liikkumaan siellä. Ongelman äärimmäinen vähättely ei helpota asiaa tipan tippaa.

Itse aiheutettu, itse laiminlyöty

Lopulta eniten minua ja aika montaa muutakin tässä ketuttaa se, että ongelmat ovat joko täysin itse tehtyjä tai niiden korjaamista, saati ennaltaehkäisyä ei sallita. Mikään laki ei kiellä kaupunkia suunnittelemasta julkisen liikenteen poikkeuskäytäntöjä niin, että matkustaminen ei tarpeettomasti sotkeennu. Bussit olisivat voineet toimia paljon paremmin, jos asenne ei olisi tämä. Linja taitaa olla ”jeejee saadaan jäänyrkkeily kylään, ihan sama, jyrätkää tiet ja bussit, jeejee kaljaa”. Edellinen on suora sitaatti Kalervo Kummolan johtaman komitean kokouksesta. Koska olen kiltti, en kerro mielipidettäni kyseisestä henkilöstä, tulisi pian paloturvatarkastajat ovelle.

Mitä tulee turvallisuusongelmiin, mikään ei olisi estänyt ylimääräisiä poliisipartiointeja alueella. Sitä ei tehdä, koska jääherrat vaativat niin. Kas, jos poliiseja näkyy, joku voisi kuvitella että urheilu ei olekaan se täydellinen, viaton ja ongelmaton laji miksi sitä myydään. Tässä kohtaa toimittaja Vesa Rantanen haluaisi lausua erimielisyytensä. Olemme yksinkertaisesti päättäneet, että naisten ahdistelu on hyväksyttävä hinta urheilun teflonpinnan ylläpitämisestä. Mielestäni tuota hintaa ei pidä ikinä, koskaan maksaa mistään, eikä etenkään väkivaltafantasian suorittamisen ilosta.

Potentiaaliakin olisi

Ei tuo areena mikään täysi junaturma ole, onhan se junien yläpuolella. Kun kuuntelin siellä Popedaa, nautin kovasti Popedasta vaikkei laitos muuten kovin hyvin toiminutkaan. Pääsykin oli itselle aika helppoa, koska kävelymatkaa tuli työpaikalta vain pari kilometriä. Myös parempi Nokian nimi areenan kyljessä on ihan fiksu juttu, sopivan kansallinen mutta riittävän mitäänsanomaton. Nimen uskaltaa mainita keskustelussa kuin keskustelussa. Näin suuressa kuvassa, ei se halli paljoa kilpailijoitaan huonompi ole, tekniseltä kyvykkyydeltään aika tasaisessa seurassa suomalaisten vastaavien laitosten parissa. Kaiken kaikkiaan tyydyttävä tilanne.

Vihaisen villakoiran ydin tiivistyy tähän: jos kaupunki ei toimi lainkaan tapahtumien aikana, on aivan sama miten hieno areena on. Bussiliikenteen sabotointi tunniksi-pariksi on ikävää, moneksi viikoksi se on anteeksiantamatonta. Seksuaalisen häirinnän hyväksyminen on väärin aina. Niin tamperelainen kuin kovasti haluankin olla, sallin aina tilaa terveelle kritiikille: Kaupunki, joka vähät välittää asukkaidensa asioista, on surkea kaupunki. Tällä hetkellä Tampere on todella surkea kaupunki. Nyt tsemppiä!

Julkaistu

Kauneimmat kansankekkerit

Kenellekään paikkakuntalaiselle ei ole jäänyt epäselväksi, että Tampereella on pidetty hiphop-konserttitapahtuma nimeltänsä Blockfest. Alkuvaiheessa lehdistö suhtautui siihen nuivasti, mutta 180 asteen käännös tapahtui Aamulehden kärähdettyä tekaistusta yleisönosaston kirjoituksesta pari vuotta sitten. Niin Aamulehdelle, Ylelle kuin muillekin medioille tapahtuma on nyt parasta ja kauneinta, vailla kritiikin sanaa. Onko tapahtuma kuninkaallisen maineensa arvoinen?

Sattuu ja tapahtuu

Törkeitä ja vähemmän törkeitä huumerikoksia, yhtä henkilöä ammuttiin ja seksuaalirikoksia vielä palan painikkeeksi. Siinä on poliisin kertomus siitä, mitä tapahtuma-alueella ja sen ympärillä tapahtui. Perään korostetaan että nämä eivät mitenkään liity tapahtumaan. Itse tapahtuman sisällä on tietenkin tilanne fiiniä. Väkivallattomuutta, rakkautta, armoa ja herran siunausta sun muuta markkinahumua tarjoavan tapahtuman pääesiintyjä on hetki sitten Ruotsissa tuomittu väkivaltainen taparikollinen. Aivan vailla virkavallan harakanvarpaita eivät monet muutkaan esiintyjät ole.

No mutta, väkivaltaa niin kovasti kaihtavan tapahtuman kannattaisi ainakin ottaa etäisyyttä hittiesiintyjänsä arvomaailmaan? Tai ainakin he puolustavat pohjoismaista oikeusvaltiota? Katin kontit! Tapahtuma oli itse ottanut aktiivisesti osaa mm. Donald Trumpin tähdittämään ”kampanjaan”, jossa vaadittiin hänen vapauttamista ilman tutkintaa ja oikeudenkäyntiä, syyttäen samalla Ruotsin viranomaisia aika ala-arvoisin salaliittoteorioin. Onneksemme pullolla ihmisiä hakkaavalla tähdenlennollamme oli hyviä kavereita mediassa, sillä koko tarina leivottiin jopa Ylellä parhain päin. Näin törkeä väkivalta muuttui hyveeksi ja koko riemullinen kansakunta huusi Ruotsin vastaisia iskulauseita koko viikonlopun. Anteeksi nyt vaan arvon toimittajat, mutta ettekö te juuri sanoneet että kansakuntaa vastaan esitetty vihapuhe olisi pahaksi?

Musiikki on mainiota

Hiphop- tai rap-musiikissahan ei ole mitään vikaa. Okei, siinä on se oma sektorinsa, jossa laulujen sanoma on lähinnä että varastakaa ase ja menkää tappamaan kaikki (valkoiset/vääräuskoiset/poliisit/joku muu mikä). Siitä en erityisesti piittaa, mutta se ei pilaa koko genreä. Bassoradio on Yle Ykkösen jälkeen suosikkiradiokanavani ja mielestäni koko musiikkigenre on rikas, kiinni ajan hengessä ja aina valmis kokeilemaan uutta. Itse en ole kova kuuntelemaan vanhoja klassikoita, vaan pidän kehittyvästä, muuttuvasta musiikista. Sitä tämä genre tarjoaa. Siinä mielessä on hienoa, että myös sen ympärillä pidetään konsertteja. Onhan sekin myös selvää että kun on noin iso väenpaljous, noin vahvaa kansankiihotusta ja noin olematon turvallisuuden hoito, ikävyyksiä tapahtuu. Humalaiset ihmiset ovat idiootteja, hiphopilla tai ilman.

Sanottakoon myös, että nimeni ei ole Jon Cederberg, enkä vaadi tai ehdota tämän(kään) konsertin kieltämistä. Ainoa toiveeni on että media ottaisi hetkeksi laput pois silmiltään ja ymmärtäisi, että väkivalta tai kiihotus ei ole kauneinta ja parasta, kritiikittömän ihailun arvoista. Uskon, että voisitte rohkaista tällaista festivaalin tapahtumaan myös rakentavampien arvojen pohjalta. Hiphop ei edellytä pahuutta kuulostaakseen hyvältä.

Julkaistu

Meillä taitaa olla sama suunta

Torilla tavataan

No nyt se, kuka oli se ajatuspaja hallituksen ohjelman takana ja missä se sijaitsi, selvisi. Tampereen Koskikeskuksen aukiolla oli teltta, josta käsin Raikku loi visioita ”tulevaisuusinvestoinneista”.
Ja tässä tulos