Avainsana: Talvisota

Julkaistu

Talvisota, Jatkosota ja Ukrainan sota

Imperialistinen roistovaltio Venäjä yritti Talvisodassa valloittaa koko Suomen.

Kun Suomi ei ollut varustautunut kunnolla sotaan, luottaen typerästi mm. Venäjän kanssa voimassa olleeseen hyökkäämättömyyssopimukseen, niin meinasi mennä itsenäisyys ja suuri osa suomalaisista olisi murhattu Venäjän toimesta ja vielä suurempi osa olisi lähetetty kävellen Siperiaan. Onneksi Suomi kuitenkin saavutti torjuntavoiton, jääden itsenäiseksi valtioksi. Suomen ei olisi ollut mikään pakko tehdä Talvisodan erittäin raskasta rauhansopimusta, vaan sotaa olisi voitu vielä jatkaa. Edessä oli kelirikko, joka olisi antanut lepotauon suomalaisille ja esimerkiksi Suomen Ilmavoimat vahvistuivat kaiken aikaa: maahan virtasi mm. Brewstereitä ja Fiateja. Jos Suomi olisi jatkanut sotaa, niin Englannista olisi tullut 50 pommikonetta apuun. Silloin käytettävissä olevan tiedon mukaan Suomi päätti kuitenkin solmia rauhan – ehkä oikein, ehkä väärin.

https://jput.fi/Talvisota.htm

Jatkosota

Kun Venäjä ei onnistunut valloittamaan koko Suomea Talvisodassa, niin Venäjä valmistautui hyökkäämään uudelleen Suomen kimppuun ja hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan. Jatkosodassakin Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta onneksi Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot jääden itsenäiseksi valtioksi. Ehkä Suomen olisi kuitenkin kannattanut sotia täysillä, eikä solmia Jatkosodan raskasta rauhansopimusta.

https://jput.fi/Suomi_pelasti_Venajan.htm

Ukrainan sota

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan jo vuonna 2014 yrittäen valloittaa koko Ukrainan. Ukraina kuitenkin pisti kovasti hanttiin, joten sota muuttui asemasodaksi. Venäjä teki täysimittaisen suurhyökkäyksen Ukrainan valloittamiseksi 24.2.2022, mutta epäonnistui jälleen yrityksessään ja sota on tätä kirjoitettaessa 26.6.2022 muuttumassa jälleen asemasodaksi.

Mielestäni Ukraina ei missään nimessä saa suostua mihinkään laillisten alueidensa luovutuksiin, vaan Ukrainan pitää kansansa tahdon mukaisesti taistella voittoon saakka.

Läntisten demokratioiden täytyy toimittaa Ukrainalle kaikkea Ukrainan pyytämää apua, että Ukraina voittaa tämän sodan imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan.

Julkaistu

Suomi hävisi sodat?

Aina silloin tällöin näkee väitteitä, että Suomi olisi hävinnyt sodat. Näitä väitteitä esitetään anonyymisti ja/tai niitä esittävät punikit.

Katsotaanpa joitakin esimerkkejä hävityistä sodista:

Saksa Ensimmäisessä Maailmansodassa

Saksa ei suinkaan ollut syyllinen sotaan. Ensimmäisen Maailmansodan halusi saada aikaan Venäjä. Tarkkoja yksityiskohtia, siitä miten se oikein meni, löytyy täältä.

Silti kun Saksa lopulta hävisi sen sodan, niin Saksa polettiin voittajien toimesta sitaateissa maan rakoon. Saksalta kiellettiin mm. sukellusveneet, lentokoneet, panssarivaunut, jne. Armeijan koko rajoitettiin aivan olemattomaksi.

Vaikka Saksa voitti Venäjän siinä sodassa, niin Saksa tuli nöyryytetyksi voittajien toimesta aivan perusteellisesti. Toki se, että Venäjä hävisi Ensimmäisen Maailmansodan mahdollisti mm. Suomen itsenäistymisen, mutta se on kokonaan eri asia. Suomi joutui kuitenkin käymään voitollisen Vapaussodan Venäjää vastaan säilyttääkseen itsenäisyytensä.

Saksa Toisessa Maailmansodassa

Saksa ei halunnut syttyvän Toistakaan Maailmansotaa. Senkin sodan halusi saada aikaan Venäjä. Niin, Saksa hyökkäsi Puolaan, mutta senkin sodan taustoihin ja tapahtumiin olisi syytä tutustua. Monesti unohdetaan, että Puolan kimppuun hyökkäsi Saksan liittolaisena myös Venäjä.

Niin, Saksa hävisi sodan ja antautui ehdoitta. Saksa jaettiin neljään miehitysvyöhykkeeseen ja miehitettiin kokonaan. Saksan asevoimat lakkautettiin ja kalusto varastettiin tai tuhottiin. Sotilaat ja valtaa pitäneet pistettiin vankileireihin, vankiloihin ja melkoinen määrä heistä tuomittiin kuolemaan. Saksalaiset naiset joutuivat varsinkin venäläisten sotilaiden raiskaamiksi, miljoonia uhreja.

Japani Toisessa Maailmansodassa

Japani hyökkäsi USAn Pearl Harboriin 7.12.1941 aloittaen USAn ja Japanin välisen sodan. Toisen Maailmansodan alusta tarkkaa tietoa päivämäärineen löytyy täältä. Em. artikkelin valossa on vähintäänkin kummallista, että kuvitellaan Toisen Maailmansodan alkaneen 1.9.1939.

Huomattakoon, että Japanilla ja Venäjällä oli voimassa hyökkäämättömyyssopimus kun Venäjä hyökkäsi Japanin kimppuun ryöstämään Japanin alueita itselleen.

Oli miten oli, Japani hävisi sodan ja joutui miehitetyksi. Japanin armeija, ilmavoimat ja merivoimat lakkautettiin. Tuhkasta nousi jenkkien avulla täysin uusi demokraattinen Japani.

Entäpä Suomi, hävisikö Suomi?

Edellä oli esimerkkejä oikeasti sodat hävinneistä maista.

Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun 30.11.1939 aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Talvisodan. Talvisodassa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään. Suomi jäi miehittämättä, itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi rakentamaan maanpuolustuksen entistä tehokkaammaksi. Ei ole oikein sanoa Suomen hävinneen Talvisodan – torjuntavoitto.

Venäjä hyökkäsi uudelleen Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 klo 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Jatkosodassa Venäjä yritti valloittaa koko Suomen, mutta epäonnistui yrityksessään. Suomi jäi miehittämättä, itsenäiseksi demokraattiseksi valtioksi. Suomen Puolustusvoimat olivat Jatkosodan lopussa vahvemmat kuin koskaan ennen. Ei ole oikein sanoa Suomen hävinneen Jatkosodan – torjuntavoitto. Oikeastaan pitää sanoa, että Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:

– Tali-Ihantala;

– Äyräpää-Vuosalmi;

– Viipurinlahti;

– Nietjärvi;

– Ilomantsi.

 

Julkaistu

Leningradin sotilaspiiri valehteli Suomen tappiot

Virallinen Venäjä valehteli Suomen tappiot Talvisodassa moninkertaisiksi todellisiin tappioihin nähden – noin kolme kuukautta Talvisodan jälkeen.

”(käsin:) Julkaistu 3.6.40 (Pravda, No. 153)

Leningradin sotilaspiirin esikunnan tiedonanto.

Suomessa on ilmoitettu virallisesti, että Suomen menetykset Suomen ja Neuvostoliiton konfliktissa olivat 66 400 henkeä, joista 2594 upseeria, 11564 aliupseeria ja 52 248 sotilasta. Kaatuneita oli 19 576, kadonneita 3263 ja haavoittuneita 43 ja puoli tuhatta henkeä. Suomalaisten mielestä tappiot olivat erityisen kovat sodan viimeisen viikon aikana taisteluissa Karjalan kannaksella ja Laatokan luoteispuolella.

Leningradin sotilaspiirin esikunta katsoo velvollisuudekseen ilmoittaa, että yllä esitetyt sotilasviranomaisten viralliset ”tiedot” vääristävät karkeasti suomalaisten tappioita Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin [Talvisota – jpu] aikana. Itse asiassa suomalaiset menettivät taisteluissa kaatuneina yli 70 tuhatta henkeä, ja jos otetaan haavoihin kuolleet vähintään 15 000 henkeä, menettivät suomalaiset yhteensä vähintään 85 000 miestä kaatuneina. Suomalaisten menetykset haavoittuneina ovat yli 250 000 henkeä.

Näin ollen, mikäli Suomen armeijan vahvuuden konfliktin aikana olleen 600 tuhatta henkeä, joista taistelukykyisiksi voidaan katsoa parhaassa tapauksessa kaksi kolmannesta armeijasta, voidaan päätellä suomalaisten menettäneen armeijansa lähes koko taistelukelpoisen osan. Itse asiassa suomalaiset olivat konfliktin lopulla jo aivan armeijattomia. Tällä oikeastaan selittyykin se, että voitoistaan meteliä pitäneet suomalaiset, jotka väittävät Neuvostoliiton armeijan kärsivän Napoleonin armeijan kohtalon Venäjällä, jos vain saavat jotakin apua ulkomailta, onkin pakotettu antautumaan heti Neuvostoliiton joukkojen ensimmäisen (käsin lisätty: vakavan) iskun päätteeksi (vedetty yli: kolme kuukautta konfliktin alun jälkeen, käsin korjattu:) Karjalan kannaksella huolimatta siitä, että ovat saaneet huomattavasti apua Norjalta, Ruotsilta, Englannilta, USA:lta, Ranskalta ja muilta mailta.

Suomalaiset kirjoittavat suurista tappioistaan ”Karjalan kannaksen taistelujen aikana” konfliktin viimeisinä viikkoina, mutta eivät kerro, paljonko he näiden taistelujen aikana ovat menettäneet. Leningradin sotilaspiirin vahvistamattomien tietojen mukaan pelkästään helmikuun 11. päivän jälkeen, jolloin Neuvostoliiton joukot aloittivat hyökkäyksensä Karjalan kannaksella, aina maaliskuun 12. päivään eli konfliktin päättymiseen asti, suomalaiset menettivät kaatuneina päivässä keskimäärin vähintään 2 tuhatta henkeä.

Esikunta on pakotettu julkistamaan tietonsa tehdäkseen lopun Suomen, Euroopan ja Amerikan lehdistön järjestelmällisesti levittämistä, Neuvostoliiton ja Suomen konfliktin ajan suomalaisten todellisia menetyksiä koskevista naurettavista valheista.

Delo 580, sivut 150-151.”[iv]

Ylläoleva on Venäjän virallinen valhe Suomen tappioista Talvisodassa – noin kolme kuukautta sodan päättymisen jälkeen. Katsotaanpa millaisia lukuja löytyy suomalaisista sotahistoriaa koskevista teoksista.

Suomen miestappiot 1939-40: Kaatuneita 21 396; Lopullisesti kadonneita 1 434; Haavoittuneita 43 557; Yhteensä noin 66 400.[v]

Tässä on esitetty yksi kappale artikkelista Venäläinen valehtelu.

[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 218

[v] Suomi 85 – Itsenäisyyden puolustajat – Rintamalla (Ohto Manninen); 2002; sivu 113

Julkaistu

”Ei ole käskyjä” – joten Venäjä ei hyökännyt

Otsikossa on yksi sotahistorian kirjoituksen dilemmoista.

Sotahistoriaa kirjoitettaessa arvokkaimpia dokumentteja ovat alkuperäiset arkistodokumentit. Se komentaja käski sinä päivänä tekemään sitä ja sitä.

Jos jotakin on vain tapahtunut, niin se ei ole niin arvokas todiste kuin, että löytyy arkistosta käsky, josta ilmenee kuka on sen hyökkäyksen, tms. käskenyt.

Venäjää koskien tämä on erityinen ongelma, sillä tärkeät arkistot eivät yleensä aukene edes puoli vuosisataa tapahtuman jälkeen puolueettomille tutkijoille. Siten joudutaan kokoamaan faktaa kuten tuhansia paloja käsittävää palapeliä.

Edellä mainittuun ongelmalliseen ”teräsbetonipatoon” on kuitenkin silloin tällöin ajoittain tullut pieniä ”halkeamia”, joista alkuperäisdokumentteja on päässyt vuotamaan tutkijoiden käsiin.

Yksi sellainen ”halkeama” oli kun neukkula kemahti ja juopon presidentti Jeltsinin aikana jotkut tutkijat pääsivät lähinnä vahingossa satunnaisesti penkomaan joitakin arkistoja lyhytaikaisesti. Silloinkaan eivät suinkaan kaikkia arkistoja. Hyvin monet arkistot ovat Venäjällä edelleen tiukasti suljettuja koskien vaikkapa vuotta 1941. Mitä kaikkea silloin tapahtui ja kenen käskystä?

Jokainen ”vuoto” on arvokas ja auttaa kasaamaan palapeliä nimeltään historiallinen totuus. Tietysti pitää koko ajan olla tarkkana, että ei erehdy luulemaan väärennettyä dokumenttia aidoksi.

Talvisota on sotahistoriassa jo yleisesti ottaen selvää ”pässinlihaa” – mutta sieltäkin puuttuu usein niitä alkuperäisiä arkistodokumentteja.

Siksi muutaman päivän kuluessa nettiin ripustamani neljä alkuperäistä käskyä ovat arvokkaampia kuin moni niitä lukeva tietääkään:

Voroshilov alkoi johtaa sotatoimia Suomea vastaan 9.12.1939

Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. armeijalle ja Pohjoiselle laivastolle

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle

Tässä ei tietenkään ole kaikki, mutta on nimenomaan konkreettisia käskyjä, joista ilmenee Venäjän tavoitteita.

Ilmenee myös jopa divisioonan resoluutiolla mitä minkin divisioonan piti saada aikaiseksi. Tiedetään mitä ne tekivät, mutta nyt on olemassa myös ne kysytyt käskyt.

Kyseessä eivät olleet Venäjän armeijan lomalaiset, jotka olivat eksyneet Suomen alueelle – kuten nyt väitetään olevan Ukrainan alueella.

Julkaistu

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”Pikana Koodikielellä Esikuntapäälliköiden kautta
9. armeijan komentajalle
Kopiot: 14. armeijan komentajalle, 8. armeijan komentajalle, 7. armeijan komentajalle

Kartta 420 000, 1000 000

1. Vastustaja yrittää 9. armeijan rintamalla pidätellä joukkojemme hyökkäystä erillisin pataljoonin.
2. 9. armeijan joukot ovat edenneet Kuolajärvelle, Suomussalmelle ja Nurmijärvelle.
3. 9. armeijan oikealla puolella 14. armeija on miehittänyt Petsamon ja Luostarin sekä on saanut tehtäväkseen vallata Rovaniemen ja Kemin kaupungit.

Vasemmalla puolella 8. armeija on edennyt Megrijärvelle (10 km. Ilomantsin pohjoispuolella) Tolvajärvelle ja Loimolan aseman itäpuolelle sekä hyökkää Pitkärantaa kohti vallatakseen Sortavalan kaupungin.

4. 9. armeijan sotatoimien päätehtävä on vallata Oulun ja Kajaanin kaupungit. Tämän vuoksi:
122. tarkka-ampujadivisioonan on hyökättävä Kemijärven ja Rovaniemen suuntaan ensimmäisenä päämääränään Kemijärven alueen haltuunotto.

Muilla divisioonillaan armeija hyökkää:
163. divisioonalla Puolangalle varmistaen sivustansa Taivalkosken ja Pudasjärven suuntiin;

54. divisioonalla Kontiomäen aseman suuntaan, jonne pysähtyy.

Koko 44. divisioona on purettava Vienan Kemin asemalla ja toimitettava nopeasti Uhtualle sekä edelleen 163. divisioonan perään.

5. 9. armeijan ilmavoimien on:
a) toimittava tiiviissä yhteistyössä armeijan maavoimien kanssa tuhoten vastustajan elävää voimaa;
b) tuhottava Kontiomäen ja Oulun rautatiesolmut sekä järjestelmällisin hyökkäyksin estettävä rautatieliikenne mainittujen paikkojen kautta;
c) hävitettävä kaikki rautatiesillat, myös suuret;
d) suojattava armeijan joukkojen hyökkäystä.

6. On otettava huomioon, että saavuttuaan Rovaniemen seudulle 122. divisioona siirtyy 14. armeijalle.

7. Jalkaväkemme liikehdintään ehdottomasti tykistötulen suojassa on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja jalkaväen kärkijoukkojen mukana on oltava 45- ja 76-millistä rykmentintykistöä.

Armeijan insinööri- ja rakennusjoukoista on koottava erityisiä sulkuosastoja.

8. armeijan toimintarajat: 14. armeijan kanssa – Apatityn asema, Pelkosenniemi (kummatkin 14. armeijalle)
9.armeijan kanssa – Maaselän asema, Pielisjärvi, Kuopio (kaikki 8. armeijalle)

9. Armeijan esikunnan operatiivinen ryhmä on Suomussalmella.

10. Tämän ohjeen saamisesta ja jaetuista käskyistä on raportoitava.

Ylipäällikkö – Vorošilov, Pääsotaneuvoston jäsen – J. Stalin, Yleisesikunnan päällikkö – B. Šapošnikov

No. 0362

10 joulukuuta 1939 19.20

Delo 578, sivut 134-135.”[i]

Lisätietoa

163. divisioonan ja 44. divisioonan kohtaloista löytyy täältä.

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 186-187

Julkaistu

Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”Pikana Koodikielellä Esikuntapäälliköiden kautta

8. armeijan komentajalle

kopiot: 14. armeijan komentajalle, 7. armeijan komentajalle, 9. armeijan komentajalle

Kartta – 1:420 000, 1:1000 000 ja 1:100 000

1. Vastustaja 8. armeijan rintamaa vastaan yrittää vahvistamattomien tietojen mukaan lähes kolmen jalkaväkidivisioonan voimin pidätellä joukkojemme hyökkäystä.

2. 8. armeijan 6. [p.o. 56] tarkka-ampujadivisioona on edennyt Megrijärvelle (10 km Ilomantsin pohjoispuolella). Tolvajärvelle ja Loimolan itäpuolelle sekä hyökkää kohti Pitkärantaa.

3. Sen oikealla puolella 9. armeija on edennyt Kuolajärvelle, Suomussalmelle ja Nurmijärvelle, ja sen sotatoimien päämäärä on Oulun sekä Kajaanin kaupunkien miehitys.

Sen vasemmalla puolella 7. armeija on edennyt Kyyrölään, Koukkuniemeen (pohjoinen), Suvantojärven etelärantaan, Kiviniemeen, Vuoksenvirran etelärantaan, Punnusjoen etelärantaan, Muolaan eteläreunaan, Pällälään, Bobošinoon, Kauppolaan ja Toivolaan. Armeijan tehtävänä on Viipurin kaupungin Valtaus.

4. 8. armeijan sotatoimien tärkein tehtävä on Sortavalan valtauksen jälkeen jatkaa päävoimillaan hyökkäystä Parikkalaan ja Hiitolaan edetäkseen 7. armeijaa vastaan puolustautuvan vastustajan selustaan.

5. 155. tarkka-ampujadivisioonan on varmistettava oikea sivustansa Joensuun suuntaan, asetettava siihen suuntaan vahva sivustasuoja ja jatkettava Ilomantsin kautta lounaaseen Värtsilän aseman suuntaan.

6. 8. armeijan ilmavoimien on:

a) tuhottava vastustajan elävää voimaa tiiviissä yhteistyössä armeijan maavoimien kanssa;

b) hävitettävä Matkaselän ja Sortavalan rautatiesolmut;

c) estettävä huolto ja täydennysten siirtäminen Korpiselän, Värtsilän aseman ja Sortavalan linjalla;

d) suojattava armeijan joukkoja.

7. Jalkaväkemme liikehdintään ehdottomasti tykistötulen suojassa on kiinnitettävä erityistä huomiota, ja jalkaväen kärkijoukkojen mukana on oltava 45- ja 76-millistä rykmentintykistöä.

Armeijan insinööri- ja rakennusjoukoista on koottava erityisiä sulkuosastoja.

8. Armeijan toimintarajat:

9. armeijan kanssa Maaselän asema, Pielisjärvi, Kuopio (kaikki paikat 8. armeijan alueella)

7. armeijan kanssa Laatokan länsiranta, Launtsaari, Mikrilä, Parikkala (kaikki paikat 8. armeijan alueella)

9. Armeijan esikunnan operatiivinen osasto on Suojärven asemalla.

10. Tämän ohjeen saamisesta ja jaetuista käskyistä on raportoitava tänne.

 

Ylipäällikkö – Vorošilov, Pääsotaneuvoston jäsen – J. Stalin, Yleisesikunnan päällikkö – B. Šapošnikov

No. 0363/OP

9 joulukuuta 1939 19.30
Delo 578, sivu 134.”[i]

——

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 185-186

Julkaistu

Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. Armeijalle

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”14. armeijan komentajalle, Pohjoisen laivaston komentajalle

Kopio: 9. armeijan komentajalle, 7. armeijan komentajalle, 8. armeijan komentajalle, Laivastoasiain kansankomissaarille.

Kartta – 1:420 000 ja 1:1000 000

1. Vastustaja toimii 14. armeijan kaistalla pieninä osastoina ja pyrkii puolustautumaan Petsamon tunturissa suojaten Petsamosta Kemiin johtavaa tietä.

2. 14. armeijan joukot ovat ottaneet haltuunsa Petsamon ja Luostarin sekä jatkavat 52. tarkka-ampujadivisioonan keskittämistä.

3. Vasemmalla 9. armeija on edennyt Kuolajärven – Suomussalmen rintamalle seuraavina tehtävinään Oulun ja Kajaanin kaupunkien miehitys. Sen 122. divisioona hyökkää Kemijärven asemaa kohti.

4. Käsken:
a) Petsamon ja Luostarin alue on miehitettävä vahvasti, mereltä ei saa päästää ketään nousemaan maihin Murmanskin alueelle eikä Norjan alueelta sallita aseistuksen tai elävän voiman tuontia;
b) Kaikkien 52. divisioonan joukkojen keskittymistä Petsamon alueelle on joudutettava;
c) Sotatoimen tärkein päämäärä on vallata Rovaniemi ja Kemi sekä katkaista suomalaisten yhteys Ruotsiin.

52. divisioonan on toimittava yhteistyössä 9. armeijan 122. divisioonan joukkojen kanssa. Vahvistetun 52. divisioonan on ensi vaiheessa edettävä Nautsin ja Nollimin [ensimmäinen kirjain epäselvä] alueelle.

Hyökkäystä on jatkettava korkeintaan pataljoonan vahvuiset liikkuvat osastot edellä, ja niillä on ehdottomasti oltava mukaan 45- ja 75-millistä rykmentintykistöä, panssarivaunuja sekä pioneerijoukkoja esteiden raivaukseen ja teiden pikaiseen kunnostamiseen. Divisioonan päävoimien on edettävä kärkijoukon takana divisioonan tykistö mukanaan.

Joukkojen liikehtiessä eteenpäin Norjan rajan suuntaan Petsamosta Nautsiin on jätettävä sivustavarmistuksia, ja sivustojen varmistamiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Nikkelikaivosten miehityksen yhteydessä niiden vuokraajia ei saa loukata, ja heidän kanssaan on pidettävä mahdollisuuksien mukaan ystävälliset välit.

d) Saapuvasta suomalaisesta erityisrykmentistä on jätettävä yksi pataljoona Petsamon alueelle, ja sitä on käytettävä Norjan-rajan vartiointiin. Muut kaksi pataljoonaa on lähetettävä Kemin valtauksen jälkeen Tornion seudulle Ruotsin rajan vartiointiin.

Suomalaisen erityisrykmentin kolme pataljoonaa on lähiaikoina laajennettava kolmeksi suomalaiseksi rykmentiksi eli divisioonaksi.

5. 14. armeijan ilmavoimien on:
a) toimittava tiiviissä yhteistyössä armeijan jalkaväen kanssa avustaen joukkojen etenemistä tuhoamalla vastustajan elävää voimaan;
b) estettävä vastustajan huolto ja vahvistusten siirtely Kemin-Petsamon tietä;
c) pommitettava Rovaniemeä ja Kemiä sekä vastustajan laivaston ilmestyessä Barentsinmerelle tuettava Pohjoista laivastoa sen tuhoamisessa;
d) suojattava Murmanskin ja Petsamon alueita sekä armeijan joukkoja.

6. On otettava huomioon, että operaation kuluessa 52. tarkka-ampujadivisioonan on kohdattava 122. tarkka-ampujadivisioonan joukot Rovaniemellä, jonka jälkeen viimeksi mainittu siirtyy 14. armeijan komentajan käyttöön.

7. Pohjoinen laivasto ei saa sallia maihinnousua Muurmannin rannikolle tai ulkomaalaisten laivojen lähestymistä Murmanskin ja Petsamon alueelle.

8. Toiminta-alueen raja 14. armeijalle on Apatitystä Pelkosenniemelle, kumpikin paikka 14. armeijan alueella.

9. Armeijan esikunnan operatiivinen ryhmä on Petsamossa.

10. Yleisohjeiden vastaanotosta ja jaetuista käskyistä on raportoitava tänne.

 

Ylipäällikkö – Vorošilov, Pääsotaneuvoston jäsen – J. Stalin, Yleisesikunnan päällikkö – B. Šapošnikov

No. 0364
10. joulukuuta 1939 19.10
Delo 578, sivut 129-131.”[i]

——

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 183-184

Julkaistu

Vorošilov alkoi johtaa sotatoimia Suomea vastaan 9.12.1939

Kun Venäjän sotatoimet Suomea vastaan Talvisodassa eivät sujuneet suunnitellusti, niin Venäjän puolustusministeri otti Ylipäällikkönä sotatoimet johtoonsa. Pääsotaneuvoston jäsen Stalin kuului Vorošilovin esikuntaan poliittisena jäsenenä.

Täysin salaisen käskyn teksti

Venäläinen arkistodokumentti

”SNT Liiton puolustusasiain kansankomissaarin käsky [9.] joulukuuta 1939

Leningradin sotilaspiirin alueelta käsin sotatoimia suorittavien joukkojen ja laivastojen johdon tehostamistarkoituksessa suoraan komentooni siirtyvät kello (tyhjää) joulukuuta 1939:

  1. 14. armeija – komentajadivisioonankomentaja tov. Frolov: 104., 14. ja 52. tarkka-ampujadivisioona, 104. järeä tykistörykmentti, viisi sekalentorykmenttiä, kaksi kaukopommituslaivuetta, erillinen panssaripataljoona ja armeijaan kuuluvat tekniset joukot. Armeijan esikunta on Murmanskissa, esikunnan operatiivinen ryhmä Petsamossa. Pohjoinen laivasto jää 14. armeijan komentajan operatiiviseen alaisuuteen.
  2. 9. armeija komentaja armeijakunnankomentaja tov. Duhanov: 47. ja Erillisen tarkka-ampuja-armeijakunnan hallinto, 44., 54., 122. ja 163. tarkka-ampujadivisioona, yksi DB3-rykmentti, 10. hävittäjärykmentti, yksi R5-laivue 12 konetta sekä yksi U2-laivue 15 konetta, kaksi panssaripataljoonaa ja muita armeijan kokoonpanoon kuuluvia teknisiä joukkoja. Paitsi niitä, ilmavoimien komentajan määräyksestä toiminta-alueelle siirretään yksi raskas TB3-lentorykmentti. 9. armeijan esikunta on Uhtualla, esikunnan operatiivinen ryhmä Kemilässä.
  3. 8. armeija – komentaja divisioonankomentaja tov. Habarov: 1. ja 56. tarkka-ampuja-armeijakunnan hallinto, 15., 56., 75., 139., 155. ja 168. tarkka-ampujadivisioona, 108. tykistörykmentti, 365. erillinen järeä patteristo, 49. hävittäjärykmentti, 18. pikapommitusrykmentti sekä puna-armeijan ilmavoimien päällikön määräyksistä siirretyt 9. pikapommitusrykmentti, yksi I153- laivue, yksi R5-laivue 15 konetta sekä yksi U2-laivue 15 konetta, 34. panssariprikaati, 111. ja 218. panssaripataljoona sekä muita armeijan kokoonpanoon kuuluvia teknisiä joukkoja. Armeijan esikunta on Prääsässä, esikunnan operatiivinen ryhmä Suojärven asemalla.
  4. 7. armeija – komentaja 2. luokan armeijankomentaja tov. Meretskov, komentajan varamies 2. luokan armeijankomentaja tov. Jakovlev:3., 10., 19. ja 50. tarkka-ampuja-armeijakunnan hallinto, 24., 43., 49., 90., 70., 142., 123., 136., 138., ja 150. tarkka-ampujadivisioona, 101., 116., 136., 301., 302., 311., 316., 320. ja 402. tykistörykmentti, 316. ja 317. järeä patteristo, Leningradin kaupungin ilmatorjuntajoukot, 6., 21. ja 53. DB3-rykmentti,19., 26., 44., 25., 38. ja 68. hävittäjärykmentti, 44., 58., 35., 50., 13., 54., 2., 24. ja 41. pikapommitusrykmentti, 7. raskas lentorykmentti, 9. rynnäkkölentorykmentti, 1., 13., 20., 35. ja 40. panssariprikaati, 201., 204. ja 210. panssaripataljoona sekä muita armeijan kokoonpanoon kuuluvia teknisiä joukkoja. Armeijan esikunta on Leningradissa, esikunnan operatiivinen ryhmä Kivennavan kirkolla.
  5. Punalippuinen Itämeren laivasto ja Laatokan sotalaivue siirtyvät operatiivisilta osin alaisuuteeni kell (tyhjää) joulukuuta.
  6. 7. armeijan varakomentaja, 2. luokan armeijankomentaja tov. Jakovlev siirtyy Leningradin sotilaspiirin hallinnon johtoon, ja hänen alaisekseen siirretään 65. tarkka-ampuja-armeijakunnan, 11. tarkka-ampujadivisioonan, 24. ratsuväkidivisioonan joukot sekä piirin alueelle sijoitetut reservi- ja selustajoukot sekä laitosten ja tukikohtien miehitys.
  7. Nimitetään: 7. armeijan esikuntapäälliköksi prikaatinkomentaja tov. Isserson, 8 armeijan esikuntapäälliköksi eversti tov. Rubtsov.
  8. 14., 9., 8. ja 7. armeijan kaikki huoltotoimenpiteet jäävät Leningradin sotilaspiirin hallinnolle.
  9. Käskyn vastaanottamisesta on ilmoitettava.

SNTL:n puolustusasiain kansankomissaari Neuvostoliiton marsalkka [Vorošilov]

Yleisesikunnan päällikkö 1. luokan armeijankomentaja (käsin) B. Šapošnikov

Delo 578, sivut 158-160.”[i]

Varsinaiset käskyt armeijoille

Tämän komennonottokäskyn jälkeen annettiin heti käskyt kyseisille armeijoille mm. kohteista, jotka pitää valloittaa Suomen alueelta:

  • Ylipäällikön käsky 10.12.1939 14. Armeijalle ja Pohjoiselle laivastolle (vallattava Rovaniemi ja Kemi, sekä katkaista suomalaisten yhteys Ruotsiin)[ii]
  • Ylipäällikön käsky 9.12.1939 8. Armeijalle (vallattava Sortavala, Parikkala ja Hiitola edetäkseen 7. armeijaa vastaan puolustautuvan vastustajan selustaan)[iii]
  • Ylipäällikön käsky 10.12.1939 9. Armeijalle (vallattava Oulu ja Kajaani)[iv]

——

Suluissa on kyseisen osion kirjoittaja.

[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivut 181-182

[ii] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 183

[iii] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 185

[iv] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 186

Julkaistu

Kovia tosiasioita Suomen käymistä sodista

Näyttää ihan siltä, että viime vuosina osa suomalaisista on uussuomettunut, osa on toki koko ajan ollut ryssien kätyreitä, jotkut ovat nielleet ryssien ja kommunistien propagannan ”karvoineen”, joillakin ei ymmärryskyky riitä monimutkaisten asioiden ymmärtämiseen, jotkut ehkä elävät vihasta – ja voi olla ziljoona muutakin syytä valheiden levittämiseen sotahistoriasta ja Suomen historiasta.

Kun neukkula näytti olevan voimissaan, niin monet kyllä tiesivät totuuden, mutta itsesensuroivat julkisia mielipiteitään. Jotkut olisivat halunneet julkaista totuuden, mutta heidän kirjoituksensa sensuroitiin tai julkaisu estettiin kokonaan.

Kun neukkula kemahti noin vuonna 1991, niin näytti aivan siltä kuin pato olisi murtunut ja totuudenmukaisia kirjoituksia historiastamme tulvi julkisuuteen niin kirjoissa kuin lehdissä. Se oli vapauden huumaa, josta ainakin minä nautin suunnattomasti.

Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008, niin silloin jotkut tahot (kuten esimerkiksi Väyrynen) olivat taas suomettuneita väittäen Georgian hyökänneen. Oletan, että yleisemminkin oltiin varovaisempia totuuden julkituomisessa, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi. Edelleen julkaistiin tosiasioita kertovia kirjoja ja kirjoituksia, mutta oli jo uussuomettumista havaittavissa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014, niin se saattoi hyvinkin olla käännekohta uussuomettumisessa – en ole tutkinut asiaa, vaan vain oletan. Jotkut tahot kertoivat aivan oikein siitä mitä tapahtui Ukrainassa.

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä kuitenkin tarkoituksellisesti tai sattumalta uussuomettuminen näyttää puhjenneen kukoistukseen. Alettiin taas valehtelemaan Suomen historiasta, vaikenemaan tosiasioista, jne. En tiedä oliko kyseessä Kremlistä tullut ohjaus, Kremlin pelko, vai mikä motiivi – sitä pitäisi tutkia.

Kertaan ihan pikkuisen Suomen historiaa, jota suomettumisen aikana valehdeltiin ja nyt uussuomettumisen aikana taas valehdellaan.

  1. Vapaussota. Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomen alueelta. Päinvastoin Venäjä lähetti lisää joukkojaan hyökkäämään itsenäisen Suomen kimppuun. Se yritetään valehdella sisällissodaksi.
  2. Talvisota. Vuonna 1939 Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun yrittäen valloittaa koko Suomen. Yritetään aktiivisesti ”unohtaa” että Venäjä rikkoi törkeästi voimassa olleita Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, allekirjoittamaansa YKn edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä. Sota muka vain alkoi noin vaan, tai jopa Suomea syyllistetään sodan alkamisesta.
  3. Jatkosota. Nimenomaan Venäjä hyökkäsi jälleen ENSIN, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Venäjä hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Kuinka ollakaan historiankirjoitusta vääristellään yleisesti väittäen Suomea hyökkääjäksi. Minusta se on ihan perseestä.
Julkaistu

Me kohta kotiin tulemme (kirja)

Heikki Väisänen on julkaissut vuonna 2017 kirjan Me kohta kotiin tulemme. Kirjan ytimessä on 3. konekiväärikomppania Jalkaväkirykmentistä 39 – Talvisodassa Laatokan Karjalassa. Väisänen alkoi työnsä kyseisen konekiväärikomppanian sotapäiväkirjan puhtaaksikirjoituksella. Homma laajeni III pataljoonan sodankuvaukseen, mutta samalla kerrotaan oikeastaan 13. divisioonan ja IV armeijakunnan historiasta oleellisia osia. Jopa Talvisodankin historiaa.

Heikki Väisänen on poiminut kirjaa otteita lukuisista sotapäiväkirjoista, mutta myös postikorteista ja kirjeistä.

Sotatoimista ei kirjassa ole minulle sotahistorioitsijana oikeastaan mitään uutta, mutta nyt mentiin myös taistelupoterotasolle, saunassakäymiset, lomat, täydennykset, jne.

Väisänen on kerännyt kirjaan myös tappiotietoja varsin monipuolisesti ja tarkasti.

On ”erilainen” sotahistoriankirja – suosittelen kirjaa lämpimästi.