Keksit vuosimallia 1991 ja sinihomejuusto vuosimallia 2021 sopivat hyvin yhteen

Minulla on ollut (ja on edelleen) kaapissani saksalaisista taistelumuonapakkauksista keksejä Hartkeks ”BW Vorrat” valmistettu vuonna 1991. Ne on pakattu 125 g nettopainoisiin alumiinipinnoitetusta muovista tyhjiöpakkauksiin. Niitä on ollut minulla varmaankin neljännesvuosisadan – ja ovat syöntikelpoisia varmaan vielä toisenkin neljännesvuosisadan.

Keksit ovat kovia hieman makeita vehnäpohjaisia ja ilmeisesti tarkoitettu syötäväksi samaisissa taistelumuonapakauksissa (joita me Viron Suojeluskunnassa kutsuimme NATO-pakkauksiksi) olevien esimerkiksi maksapasteijoiden kera.

Tähän mennessä en ole keksinyt niille käyttöä, mutta en ole myöskään heittänyt menemään – jospa joskus tarvittaisiin.

Kun viimeisimmältä ”sotareissultani” Baltiaan minulla oli (ja on edelleen) hyvää pehmeää levittävää sinihomejuustoa (saksalaista Bavaria Blu – Bavarian alppien maidosta), niin mieleen tuli kokeilla miten ne sopivat yhteen. Kaikki kokeiluni eivät ole onnistuneet hyvin, mutta tämä kokeilu onnistui. Nyt tiedän miten niitä kovia vanhoja keksejä voi hyödyntää. En tosin tiedä miten hyvin se sinihomejuusto säilyy varustekätkössä. 🙂

Suklaa kovettuu melko kovaksi noin 30 vuoden varastoinnissa

Kierrätin kaapissani taistelumuonapakkauksia. Otin sieltä noin 30 vuotta vanhan saksalaisen NATO-pakkauksen (Einmannpackung, Combat Ration, Individual) ja laitoin tilalle melko tuoreen virolaisen taistelumuonapakkauksen. Saksalaisessa pakkauksessa oli tietysti saksalaista suklaata (Schokolade, Stollwerck AG, Köln). Suklaa oli valmistettu kesäkuussa 1991.

Nautiskelin juuri sen 50 g suklaata. Maku oli edelleen ihan hyvä, mutta tarvittiin melkoisesti voimaa suklaan paloittelussa.

Keksien metalloidut vakuumipakkaukset olivat säilyttäneet vakuuminsa, joten ne varmaan säilyvät vielä toiset noin 30 vuotta.