Avainsana: suomen vastarintaliike

Julkaistu

Natseilla on vahva brändi – mutta miksi?

Petteri Orpo on oikeassa perustellessaan ongelmia natsilipun kanssa, mutta myös Jussi Halla-ahon väite symbolikieltojen ongelmista kestää kriittistä tarkastelua. Maailma on täynnä monia väkivallan symboleita, mutta vain yhdellä on näin vahva brändi. Miksi natsisymboliikka on näin vahvaa, vaikka mitattavin suurein kuvittelisi sen jo hävinneen kilpailijoilleen?

Historian rikastaminen

Väitän, että hakaristilipun voimasta vain osa tulee sen natsipuolueen aikaisesta historiasta Saksasta. Tokihan heillä oli maailmanluokan propagandakoneisto, mutta se kaikki tuhoutui hirveästi ja vielä moneen kertaan. Ensin, kun he hävisivät sodan ja tuhosivat kansansa samalla. Pian sen jälkeen uudestaan, kun heidän rikokset ihmisyyttä vastaan tulivat kaikkien kansojen tietoon. Se, mitä jäi kytemään, ei ollut yksin riittävän vahva jäädäkseen näin suureksi voimaksi näin pitkäksi aikaa.

Suoraan sanoen osa ongelmaa on tapa, jolla etenkin viime vuosikymmeninä on käyty natsiaatteen kimppuun. On päivänselvää että natsirikolliset eivät saa paeta rikosvastuuta, mutta esimerkiksi Simon Wiesenthal -järjestön toiminta ei jää tähän. Heidän, ja muiden vastaavien järjestöjen toimesta on lausuttu ukaaseja, tehty länsimaista oikeuskäytäntöä huonosti kestäviä tempauksia ja käyty aika lailla jokaisen tahon kimppuun joka ei osoita aktiivista, oikeaoppista vihaa natseja kohtaan. Toiminta on räväkkää, yhdistäen kaupallisuuden ja politiikan ikävät puolet – ja samalla tarjoten tarpeetonta brändiarvon nostoa aatteelle, jonka olisi pitänyt kuolla pysyvästi jo vuonna 1945.

Historiallisesti Neuvostoliiton symboliikka implikoi paljon suurempia joukkotuhoja ja raakuuksia kuin hakaristi. Vielä raaempia lukuja löytyy maolaisuudesta. Tietyt ääri-islamin symbolit taas ovat paljon kurantimpia kuin mikään historian optioista. Niistä yksikään ei kuitenkaan ole pystynyt haastamaan hakaristin massiivista brändiarvoa. Miksi? Ehkäpä siksi, että niistä yhtäkään vastaan ei olla käyty niin lujaa, niin suurella rahaa, niin suurella poliittisella painolla ja niin globaalisti. Liittoutuneet ja neukut ampuivat natseja tykillä vuoteen 1945 asti. Sen jälkeen olisi pitänyt vaihtaa pistooliin, kuten tehtiin kommunismin haudalla.

Tavoite edellä

Tietenkään kansanmurhaa ei pidä unohtaa eikä suhtautua millään muotoa välinpitämättömästi natsilippujen heiluntaan Suomen kaduilla. Välttäkäämme kuitenkin yliampumista. Viiva natsismin tuomitsemisella ja sen brändiarvon korottamisella ei mielestäni ole veteen piirretty. Vähän vähemmän oman moraalin korostamista, vähän vähemmän yleistyksiä ja vähän enemmän huomiota haluttuun lopputulokseen.

Lopputuloksena nimittäin se mitä lähes jokainen suomalainen haluaa on saada SVL ja muut uusnatsit pois kaduilta, pois toreilta ja pois muustakin toiminnasta. Se on tärkeä ja kunnioitettava tavoite, joka vaatii monen ammattilaisen työtä. Älkäämme siis lähtekö soitellen sotaan.

Julkaistu

Kansallissosialistinen medikalisaatio

Työpaikan lähiseutujen liikennemerkit ja sähkökeskukset on taas peitelty uusilla ilmoituksilla, tällä kertaa vastustaen kansallissosialistisen puolueen nousua Suomen Turussa. Liikennemerkkien tuhrimista lukuun ottamatta energinen mielenilmaus on hyvä merkki demokratian tilasta, mutta viestinnästä pystyy havaitsemaan melkoista dramatisointia. Pahoin pelkään että medikalisoimalla väärät mielipiteet saatamme pahentaa ilmapiiriä.

Volyymikysymys

Tarkistamieni tietojen mukaan kansallissosialistinen puolue ei ole saanut vaaleissa ääniä viime aikoina, Turussa tai muissakaan kunnissa. Luonnollisestikin tästä vaarallisesta aatteesta lainauksia ottava vastarintaliike on olemassa. Kieltämättä he lienevät maamme toiseksi vaarallisin äärijärjestö aika lailla kaikilla mittareilla, heti Isisin jälkeen. Tippaakaan en väheksy vastarintaliikkeen vaaraa, myrkyllisyyttä ja tuhovoimaa, mutta me puhumme onneksi vain parista sadasta hengestä. Pidän sinänsä täysin kohtuullisena heidän kutsumista natseiksi – sama aate, samat keinot.

Kun kuuntelee mieltään ilmaisevien näkökulmia, natseja tuntuisi kuitenkin maassamme olevan seitsennumeroinen luku. Esimerkiksi jokainen joka ei tuomitse SVL:ää, jokainen persujen, kepun ja kokoomuksen jäsen, kaikki heidän kannattajat perheineen, leijonaosa blogaajista, läjä toimittajia ja lista jatkuu. Oikeastaan volyymikysymyksen voi tiivistää siihen, kun ryhmä aktiivisia anarkisteja nimesi Vasemmiston kansanedustaja Anna Kontulan natsiksi hänen kritisoidessaan pientä yksityiskohtaa erään anarkistin toimissa. Voin olla Kontulan kanssa vahvasti eri mieltä hänen suhtautumisestaan yrittäjiin, mutta hän on jokaisella sanan kauniilla merkityksellä sivistyneen suvaitsevaisuuden malliesimerkki. Ja siis myös natsi. Anarkistit lienevät ottaneet George Bush tyhmemmän tunnetuksi tekemän mietelauseen: jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Kontulalla on kiihkeitä mielipiteitä, mutta äärikastiin en suostu häntä asettamaan. Joku muu suostuu.

Ameriikoissa medikalisaation surullisia esimerkkejä on runsaasti. Eräs lääkeyhtiö päätti varoittaa vuorotyötä tekeviä, ajoin väsymyksestä kärsiviä että saattavat kärsiä oudosta oireyhtymästä. Lääketiedettä taustalla ei ollut mutta kyllä vain pillerit tekivät kauppansa. Yhtäkkiä oli kymmeniä miljoonia uusia sairaita jotka eivät kärsineet mistään lääketieteellisin mittarein havaitusta taudista. Se johti tarpeettomaan lääkitykseen ja massiivisiin sivuoireisiin sekä myös todellisten oireiden marginalisointiin. Se on ongelma jotta tässä murehdin. Meillä on ihan oikea ja todellinen ongelma vastarintaliikkeen kanssa. Jos heijastamme jokaisen anarkistien ajatusmaailmaa kritisoivan natsiksi, emme arvosta todellisen ongelman ydintä. Metaforan tasolla voisi sanoa että varhaisessa vaiheessa havaitun syövän hoitokeinoksi nähtäisiin vain potilaan tappaminen. Pienikin erimielisyys kiihkomielisen huutosakin kanssa diagnosoidaan kansallissosialismiksi. Lääke on nyrkinisku. Saisinko toisen mielipiteen?

Kuiskaus jää huudon alle

Mielestäni ylivoimainen lääke ääriajattelua vastaan on yhteinen mieli dialogin puolesta, vastaan äärimielisiä julistuksia. Toivon demokratian puolesta että puolueet ovat vastakin eri mieltä veroista ja soteista sun muista, mutta heidän sietäisi olla samaa mieltä vähintään keskustelun tärkeydestä. Mitä enemmän lisäämme huutoa, sitä harvemman puhe kuuluu. Mitä enemmän asetamme ns. väärien puolueiden ihmisiä ali-ihmisten lokeroon, sitä vähemmän keinoja meillä on sen ongelman korjaamiseen, jota näin toimien väitämme korjaavamme. Kyllä, tämä on myös puoluetason ongelma, sen verran tehokkaasti turhan kiihkeitä mietteitä puoluekoneistojen voimin pyöritetään. Minkä puolueen kanssa ei voi jutella, mikä puolue on uhka Suomelle. Arvon kansanedustajat, pystytte kyllä parempaan.

Nyt ei ole oikea aika kertoa kuka ei saa leikkiä kenenkä hiekkalaatikolla. Uskokaa tämä: joka ikinen eduskuntapuolueista pystyy yhteistyössä muiden kanssa hoitamaan maata tyydyttävästi, eikä mikään niistä ole tässä suvereenin ylivertainen tai absoluuttisen kelvoton. Eduskunnassa on ehkä 200 toheloa, mutta 0 kansallissosialistia. Se on hyvä asia josta sopii pitää kiinni. Yhtä kaikki, toivotan asianomaisille äänekästä mutta rauhanomaista mielenosoitusta.

Julkaistu

SVL:n lakkautuksella on suuri symboliarvo

Varsin odotetusti Pirkanmaan Käräjäoikeus päätyi lakkauttamaan uusnatsijärjestö SVL:n sekä samaan rahaan myös Magneettimedian. Kauan saa hakea suomalaista jonka mielestä hyökkäävää väkivaltaa käyttävä uusnatsipoppoo olisi jotenkin hyväksi, joten sinänsä päätös on helppo vastaanottaa. Päätöksen vaikutusten pohdinta on kuitenkin monimutkaisempi kysymys.

Symboli kantaa

Symbolisesti päätös on tärkeä. Tässä tehdään selväksi että yhdistysten luvatussa maassakaan ihan kaikki peli ei vetele. SVL:n osalta asia on erinomaisen selvä, Magneettimedian osalta vähän häilyvämpi. Edellinen on osallistunut tappamiseen, jälkimmäinen ”vain” hiuskarvat nostattavaan äärimmäisen räikeään vihapuheeseen. Kukaan ei varmasti kuvittele että pahuus maailmasta katoaisi oikeuden päätöksellä, mutta kansan oikeustajua heijastelevassa sanomassa on paljon hyvää. Mielipiteenvapaus ei tarkoita vapautta ajaa mielipidettään kättä pidempää apuna käyttäen. Tästä voi tulla ennakkotapaus joka antaa hyvät valmiudet toimia vastakin. Toki poliisilla on täysi työ erottaa teot aatteista, väkivalta kun on aivan yhtä pahaa riippumatta sen motiivin laadusta. En näe tässä suurta ongelmaa, poliisissa osataan tarpeen vaatiessa käyttää myös järkeä.

Teko hoipertelee

Siinä missä symboli voi olla vahva, teko voi olla heikko. Toisin asiaa katsoen muistamme etteivät uusnatsiaatteiden kannattajat tästä mihinkään häviä. Kampanjointi ei lopu ja järjestö voi kehittää uuden nimen tuossa tuokiossa. Se voi myös muuttaa toiminnan vähäisen valvonnan alaisuudesta täysin olemattomaan valvontaan. Toiminta voi jatkua salatuissa verkoissa, yhdistysrekisterin ulkopuolella ja maksuliikenne hoituu kätevästi kryptovaluutoilla. Poliisin vähätkin mahdollisuudet valvontaan putoavat lähelle nollaa. Pahimmillaan järjestö voi saada salaliittöhörhöistä uutta nostetta, nyt kun he voivat esittää marttyyria pahiten päästään seonneelle yleisölle. Se voi rohkaista entistä ikävämpään toimintaan. Toisaalta, jälleen on hyvä muistaa että poliisilla on myös järkeä, eivätkä he jää sivustakatsojiksi tässäkään tapauksessa.

Pelisäännöt on tarkastettava

Varsin suuri määrä yleisön kommentteja on ymmällään siitä, millä säännöin tällaisia päätöksiä lopulta tehdään. Suomessa on useita väkivaltaa käyttäviä järjestöjä ja vielä useampia jotka vähättelevät väkivallan tekijöiden vastuuta. Ei ole montaa vuotta kun oikeusministerimme puolusti väkivaltaa käyttänyttä nuorisojoukkoa heidän hyökätessään joukolla laillista nimenkeräystä harjoittaneen vanhuksen kimppuun. Jos kaikkea väkivaltaan kehotusta haluamme tuomita, saadaan maahan perustaa pari käräjäoikeutta lisää pelkästään näitä hoitamaan. Viha lipsuu niin äkkiä saunan taakse ulottuvaan retoriikkaan, vaikka todellinen väkivallan uhka on onneksi harvassa. Peruskysymys on nähdäkseni tämä: pitääkö joidenkin joutua elämään väkivallan uhan alla, eli onko jonkun koskemattomuus vähemmän tärkeä? Onko eläinoikeusryhmän väkivaltauhka turkistarhaajaa kohtaan enemmän tai vähemmän vakava kuin uusnatsien uhka esimerkiksi maahanmuuttajia kohtaan?

Oikeus sanoi tänään jotain, johon voin yhtyä: väkivaltajärjestö ei nauti lain suojaa. Oikeus ei voi kuitenkaan nuijaa koputtamalla lakkauttaa maastamme pahuutta. Sitä varten tarvitsemme suurempaa yhteisöä ja yhteistä halua tehdä maastamme parempi paikka. Pahaa pelkään että kuljemme tältä osin vastakkaiseen suuntaan. Ettei olisi taas unilukkarille töitä tarjolla?

Julkaistu

Koko Tampere ei vihaa natseja!

Jopa tällainen somesta eristäytynyt tollo on altistunut sen verran näkemyksille viime lauantain uusnatsien säälittävästä ilmauksesta, että pistää väkisinkin ajattelemaan enemmän. Vastamielenosoituksen nimi oli ”koko Tampere vihaa natseja”. En pienin varauksinkaan kritisoi vastamielenosoituksen olemassaoloa, mutta ehdotan että sen sanoma on turhan pieni osa totuudesta.

He vihaavat natseja

On hyvin perusteltua vihata SVL:n tai esim. Odinin soturien kaltaisia järjestöjä, eli siis lyhyesti natseja. Miksipä sitä ei vihaisi järjestöä joka muuttaa avoimen torialueen väkivallan pesäksi? Miksi ei vihaisi järjestöä, joka yhdistää rotuopin avoimeen väkivallan käyttöön? Heidän vaaransa ihmisille on osoitettu toistuvasti ja kun tällainen vaara vaikuttaa vapaasti turuilla ja toreilla, viha on ymmärettävää.

En kuulu tähän ryhmään, sillä en usko tulen kaatamiseen tulella. Mielestäni viha ei ole ratkaisu parempaan huomiseen. Viha synnyttää lisää vihaa ja kuten huomasimme, lauantaina osa vihaajista osoitti vihaavansa myös esimerkiksi virkavaltaa. Olen saanut monesta lähteestä ymmärtää, että tämä ryhmä oli joukossa hyvin pieni vähemmistö, mutta kuitenkin muistutus siitä mihin vihassa eläminen voi viedä. Olen nähnyt liian paljon esimerkkejä siitä, miten sinänsä erinomaisen hyvää aatetta ajava ryhmä pystyy hyvin ikäviin toimiin istumalla porisevan vihapadan äärellä tarpeeksi kauan. Ymmärrän vihan syyt, mutta toivon parempaa.

He pelkäävät natseja

Ounastelen, että merkittävä osa asiaa aktiivisesti seuraavista kansalaisista kuuluu pelkääjien ryhmään. Perusteet tulivat jo edellä, eli pelko on hyvin perusteltua. En osta trendikästä ”älä anna pelolle valtaa” mainoslausetta juurikaan, vaan uskon psykologiseen pelkojen esiintuomiseen ja käsittelyyn. Tampereen käräjäoikeudella on tämän pelon käsittelyyn keinot olemassa. Medialla on myös mahdollisuus asian käsittelyyn hieman lööppihysteriaa paremmin. Ennen kaikkea voimme auttaa toinen toisiamme eli siis olla ystävänä, tukena.

He ovat suruissaan natseista

Itse lasken kuuluvani ryhmään, joka on hyvin surullinen kun yhteiskunnastamme nousee tällaisia voimia. Se on mielestäni osoitus siitä, että yhteiskunnassa on jokin epäonnistunut. En usko olevani yksin, vaan uskon monen muunkin katsovan surullisesti miten avoin kaupunkikeskustamme muuttuu äärimmäisen vihan keskipisteeksi. Osana tätä surua ymmärrän myös, että ongelma ei poistu nopeasti tai voimakeinoilla. Natsiryhmiä syntyy kun niillä on tilaa kasvaa. Jos sen tilan täyttää jollain paremmalla, on pahalla vähemmän polttoainetta. Kyllä, edellinen on ideologista höttöä, mutta hyvää sellaista.

Bonustehtävä: he vihasivat sotaa

Haluaisin loppuun jakaa hyvän muiston. Ennen Irakin sodan alkua osoitettiin Suomessa ja myös Tampereella laajalti mieltä sotaa vastaan. Osallistuin itsekin mielenilmauksiin innolla. Meteliä oli paljon, ulosanti sisälsi voimasanoja, mutta sanoma oli selvä. Me vastustimme sotaa sekä George Bush tyhmempää, mielipuolista sotaloordia. Emme vastustaneet poliisia, emme USA:n kansalaisia, vaan poliittista päättäjää ja poliittista päätöstä. Oli ääntä, oli toivoa, oli tahtoa paremmasta. Taustalla oli pitkälti samoja poliittisia värejä ja järjestöjä mitä viime lauantainakin. Väitän, että aate oli aivan yhtä vahva, terävä ja kunnioitettava silloinkin. Jostain syystä vain metodit ovat koventuneet. Modernimpi vertaus olisi, että haluaisin kyllä marssia Israelin laittomia siirtokuntia vastaan, mutta en halua samalla julistaa Hamasia rauhanjärjestöksi ja Israelin kansaa murhaajiksi. Toivottavasti joku ymmärtää mitä ajan takaa.

Tampere ja Suomi ovat parempia paikkoja ilman natseja, tästä tuntuvat olevan samaa mieltä kaikki ihmisryhmät, kaikki ikäluokat, kaikki puolueet – jopa persut kirjoittivat SVL:stä suorat sanat. Haluaisin, että tämä mielessä juhlistaisimme parempaa Tamperetta. Mitä jos mentäisiinkin keskustorille laulamaan? Mitäpä jos käveltäisiin koko kylä Pyynikin ympäri? Mitäpä jos rakentaisimme sen paremman, natsittoman paikan mitä haluamme? Mitäpä, jos pystyisimme siihen ilman vihaa?