Avainsana: Suojeluskunnat

Julkaistu

Suojeluskunnat/Erikoisjoukot/Sissit

Suojeluskunnat ovat vapaaehtoisen maanpuolustuksen kulmakivi – ja myös yleensäkin maanpuolustuksen kulmakivi. Vapaaehtoiset erittäin korkeasti motivoituneet suojeluskuntalaiset ovat aina valmiina taisteluun Isänmaan vapauden puolesta – tarvittaessa kuolemaan saakka. He tietävät jo Suojeluskuntaan liittyessään, että ryssät tappavat heidät erittäin julmalla tavalla voittaessaan sodan. Tavallisen asevelvollisen motivaatio vaihtelee suuresti. Parhaimmillaan hän on kuten suojeluskuntalainen, mutta heikoimmillaan pakosta mukaan tullut, jolla ei ole minkäänlaista taistelutahtoa sodassa.

Erikoisjoukkojen sotilaat ovat suojeluskuntalaisten tavoin aina kaikki vapaaehtoisia. Heidät on yleensä valittu suuresta joukosta halukkaita tiukoilla valintakokeilla. Erikoisjoukkojen sotilailla on yleensä paras mahdollinen aseistus ja koulutus. Heidät koulutetaan mm. suorittamaan nopeita köysilaskeutumisia helikoptereista, hyppäämään laskuvarjolla varustuksen ja aseen kanssa, räjäyttämään, käymään lähitaistelua eri menetelmin, jne., jne. Erikoisjoukkoja on aina hyvin pieni osa sodanajan joukoista.

Sissi puolestaan tyypillisesti käy sotaa vihollisen alueella tai vihollisen valtaamalla omalla alueella epätavanomaisin menetelmin. Hän voi olla erikoisjoukkojen sotilas, suojeluskuntalainen tai kuka hyvänsä Isänmaansa puolesta taisteleva henkilö. Oikea sissi ei käytä ampuma-asetta kuin vain viimeisenä epätoivoisena yrityksenä pelastaa itsensä kun on joutunut tilanteeseen, johon ei olisi pitänyt joutua.

Sissi käy sissisotaa kontaktittomin keinoin – parhaimmillaan sissi tuottaa vihollisille suuria tappioita ilman, että vihollinen edes milloinkaan näkee häntä. Se tarkoittaa kylkimiinoja, viuhkapanoksia (molemmat tietysti kaukolaukaistuina), ja esimerkiksi tierumpujen tai siltojen räjäyttämistä vihollisen alta. Tyypillisesti vihollisen kolonnaa väijyy väijytyksessä vain yksi sissi tai sissien taistelijapari – mutta sillä erittäin pienellä määrällä sissejä tuotetaan viholliselle erittäin suuret tappiot.

Virossa

Olen ollut Viron Suojeluskunnan (Eesti Kaitseliit) aktiivijäsen pitkälti yli neljännesvuosisadan.

Nyt Viron Suojeluskunnan komentajana on aloittanut eversti Riho Ühtegi. Riho on edellinen Viron Erikoisjoukkojen (Virossa puolustushaara, eikä vain aselaji) komentaja.

Tulee olemaan äärimmäisen mielenkiintoista seurata Viron Suojeluskunnan (jonka aktiivijäsen edelleen olen) kehitystä eversti Ühtegin (joka noussee pian kenraalikuntaan) johdolla.

Ühtegi on lausunut julkisuuteen, että ryssät voivat kyllä valloittaa Tallinnan parissa päivässä – mutta ne tapetaan sinne. Se kuulostaa täysin ”Putkisen strategialta” – jota olen useaan otteeseen harjoittanut Virossa johtamissani valtakunnallisissa sotaharjoituksissa.

Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä miten hyvin tulevan kenraali Ühtegin ja minun näkemykset sopivat yhteen – olemme molemmat varsin itsepäisiä yksilöitä.

Julkaistu

Vapaaehtoisesta maanpuolustustyöstä

Varsinkin ennen Talvisotaa Suomessa tehtiin valtavalla innostuksella hyvin suuri määrä oikeaa vapaaehtoista maanpuolustustyötä. Se Suomen itsenäisenä säilymisen kannalta äärimmäisen tärkeä vapaaehtoistyö tehtiin Suojeluskunnissa ja Lottajärjestössä.

Ilman yllämainittua vapaaehtoista maanpuolustustyötä, jota tekivät antaumuksellisesti suojeluskuntalaiset ja lotat, Suomi tuskin olisi saavuttanut torjuntavoittoa Talvisodassa – eli todennäköisesti Suomi olisi menettänyt itsenäisyytensä Talvisodan seurauksena. Toki Suojeluskuntien ja Lottajärjestön merkitys oli valtavan suuri myös saavutettaessa Jatkosodassa loistavat torjuntavoitot, joiden ansiosta Suomi jäi itsenäiseksi.

Vuonna 1919 Valtiohoitaja Mannerheim lausui kultaiset sanat Suojeluskunnista.

Erinomaisia, tänäänkin paikkansa pitäviä, perusteluja Suojeluskunnille kirjoitettiin perusteluihin Lakiin Suojeluskunnista.

Minun vanhoja perustelujani ja Stalinin arvio Suojeluskuntien merkityksestä löytyy täältä.

Nykyisyys

Vapaaehtoisesti voi toki nytkin tehdä maanpuolustusta tukevaa työtä reserviläisjärjestöissä, mutta se on kuitenkin kaukana oikeasta vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta. Reserviläisjärjestöissä ja MPKssa kohotetaan henkeä, ja ylläpidetään joitakin yksittäisen sotilaan taitoja – mutta Suojeluskunnissa harjoitellaan toimintaa sotilasjoukkona ja valmistaudutaan konkreettisesti puolustamaan maata.

Esimerkiksi Viron Suojeluskunta (Eesti Kaitseliit) on tänään järjestö, jonka jäsenet tekevät oikeaa, todella merkittävää, vapaaehtoistyötä Viron maanpuolustuksen hyväksi. Minun mielestäni myös Suomeen pitää perustaa uudelleen Suojeluskunnat puolustusvoimain komentajan alaiseksi puolustushaaraksi.

Monenlaisia ajatuksiani Maanpuolustuksesta löytyy useista eri artikkeleistani täältä.

Julkaistu

Viron Suojeluskunnalla upea paraati

Viro ja Viron Suojeluskunta (Kaitseliit) viettävät tänä vuonna 100-vuotisjuhliaan.

Siksi tänään oli Tallinnassa kaikkien aikojen suurin Suojeluskunnan järjestämä paraati. Viidestätoista malevasta (Suojeluskuntapiiri) oli kaikista joukkueen verran sotilaita täydessä taisteluvarustuksessa edustamassa maleviaan. Osa malevista marssitti paraatilla myös ajoneuvojaan ja raskaampia aseitaan. Kranaatinheitinjoukkue tai useampiakin on esiintynyt aiemminkin. Samoin panssarintorjuntajoukkueita raskaiden sinkojen ja maastoajoneuvojensa kanssa.

Tällä kertaa oli myös useita panssarintorjuntajoukkueita raskaiden pitkän matkan panssarintorjuntaohjusten kanssa – ohjukset maastoajoneuvoissa. Hyvä!

Tietysti oli myös Viron Lottajärjestö (Naiskodukaitse), Suojeluskuntapojat (Noorkotkad) ja Lottatytöt (Kodutüdred) marssimassa.

Ilmeisesti kaikissa joukkueissa oli myös naissotilaita aseineen ja erikseen oli pelkästään naisista koottu joukkue täydessä taisteluvarustuksessa.

Kybersuojeluskunta luonnollisesti myös.

Ulkomaisia vieraitakin osallistui – myös Suomesta yksi joukkue sotilaita Suomen lipun kera.

Viron presidentti Kersti Kaljulaid piti hyvän puheen maanpuolustuksen, Kaitseliiton ja kokonaismaanpuolustuksen tärkeydestä. Kuulosti, että presidentin mielestä siihen kokonaismaanpuolustukseen pitää panostaa lisää, korottaen puolustusmäärärahoja entisestään. Presidentin mielestä paraati näytti vihollisillekin, että Viroa puolustaa koko kansa, eikä vain pieni joukko sotilaita.

Julkaistu

Reservipäällystön koulutuksesta (Halsti)

Yleisesikuntakapteeni Wolf H. Halsti kirjoitti pätevää tekstiä reservipäällystön koulutuksesta 80 vuotta sitten (1939):

”Suuret sotaharjoitukset ovat nimenomaan päällystön koulutuksen tärkeimpiä vaiheita, katselmuksia, joissa joukkojen sotakelpoisuus voidaan todeta. Suurella yleisöllä on usein aivan väärä käsitys asiasta se pitää »manööverejä» jonkinlaisena leikkiin vivahtavana ajanvietteenä. Näyttää siltä, että tilanne nyt on muuttumassa suotuisammaksi, koska kuluvaa vuotta (1939) varten jälleen on myönnetty koko armeijaa käsittävää harjoitusta varten määrärahat. Näiden koulutustilaisuuksien tulisi ehdottomasti muuttua jokavuotisiksi.

Koska aktiivipäällystöä ei läheskään riitä kaikkien sodan ajan armeijan virkojen täyttämiseen, on sen rinnalle koulutettava reservipäällystöä, t.s. on annettava sopiville asevelvollisille päällystökoulutusta. Näin menetellään kaikissa maissa, joiden puolustuslaitos perustuu yleiseen asevelvollisuuteen. Sodan aikana he toimivat päällystön alimmissa viroissa joukkueen johtajina ja osaksi komppanianpäällikköinäkin.

Tämän ryhmän koulutus on järjestetty siten, että asianomaiset vakinaisen palveluksen aikana – joka on 440 päivää – ensin käyvät aliupseeri- ja sen jälkeen reserviupseerikoulun, minkä jälkeen he resrviupseerikokelaina saavat käytännöllistä koulutusta. Kotiuttamisen jälkeen kelvollisiksi havaitut ylennetään reserviupseereiksi, ja reservin kertausharjoituksissa he johtavat sodanaikaista joukkoaan yhteensä 2×30 päivää. Varsinainen harjoitteluaika – koulutuksen tärkeinvaihe – on kaikkiaan n. 5-6 kuukautta. – –

Kokonaisuutena katsottuna reservipäällystömme taso on arvioitava verrattain tyydyttäväksi. Tästä saamme suureksi osaksi kiittää suojeluskuntajärjestöä, jonka riveihin huomattava osa siitä on liittynyt säilyttääkseen ja täydentääkseen tietoaan ja taitoaan.” (Wolf H. Halsti – Suomen puolustaminen; 1939/2006; sivut 144-145)

Julkaistu

Suojeluskunnat versus punakaartit

”On syytä muistaa, että porvaripuolueet perustivat suojeluskuntia, joita sosialistit kutsuivat halventavasti lahtarikaarteiksi, kurittomien venäläisten sotilaitten hillitsemiseksi ja suomalaisten turvallisuuden sekä omaisuuden varjelemiseksi. Niiden lopullisena päämääränä oli venäläisten miehitysjoukkojen ajaminen pois maasta yhdessä Saksassa koulutettavina olevien jääkäreiden kanssa. Sosialistien maalaama uhkakuva niiden käymisestä suomalaisen työväestön kimppuun oli pelkkää propagandaa ja vailla mitään pohjaa. Punakaartien perustaminen pohjautui sen sijaan vallankumouksen toimeenpanemiseen ja ”vastavallankumouksellisten” eliminoimiseen.

Kotkan seudun punaisten sotilaallinen järjestäytyminen oli varsin pitkällä jo loka-marraskuussa 1917, jolloin he perustivat kokonaisen armeijan, Kymin armeijan. Joukko-osastolle annettu armeija-nimitys on ehkä yliampuva, mutta sen käyttäminen kuvaa sille asetettuja tavoitteita. Sillä oli nimittäin hyökkäys- ja valloitustehtävä.22″ (Pentti Pylkkö – Punainen viima; 2016; sivu 21)

Julkaistu

Eräs tie Vapaussotaan

”Pentti Ilmari Tapio syntyi 9.10.1900 Kälviällä. Hän osallistui Vapaussodassa Kokkolan valtaukseen, taisteluihin Vilppulassa, Ruovedellä, Väärinmajalla, Enonrannassa, Korkeakoskella, Suinulassa, Messukylässä, Tampereella ja Viipurissa. Tapio haavoittui jalkaan 28.4.1918 ja vietiin sotasairaalaan. Hän piti tarkkaa päiväkirjaa tapahtumista ja hänen muistiinpanonsa ovatkin hyvä lähde Sk-joukon vaiheiden selvittämisessä.”[i]

Pentti Tapio

”Syksyn [1917] kuluessa syntyi kautta maan ajatus n.n. palokuntien perustamisesta, turvaamaan maata väkivaltaisuuksilta ja ajamaan ryssät pois maasta. Näitä palokuntia kutsuttiin salaisesti suojeluskaarteiksi. Tällainen palokunta perustettiin tännekkin [Kälviälle – jp], päivämäärä ei ole muistissani. Olin mukana tässä perustavassa kokouksessa muutamien ikätoverieni kanssa, mutta kun ikävuosia oli ehtinyt kertyä liian vähän, ei meitä alaikäisiä sillä kertaa hyväksytty jäseniksi. Liittymiseni suojeluskuntaan on merkitty tapahtuneeksi 15.10.1917.

Huolimatta siitä etten virallisesti heti päässyt palokunnan kirjoihin, olin mukana salaisissa harjoituksissa joka kerta kun niitä pidettiin. Penttilänmäen miehet pitivät harjoituksiaan tavallisesti Oskari Penttilän avarassa tuvassa ja niissä toimi kouluttajana ja päällikkönä karamellitehtailija Fritjof Riippa, myöskin entinen vanhanväen aliupseeri. Aseistuksesta ei ollut tietoa, luudan varret ym. saivat näissä harjoituksissa näytellä kiväärin virkaa. Näissä harjoituksissa, joita pidettiin tavallisesti iltaisin, harjoiteltiin käännöksiä ja ampuma-asentoja seisaalta ja polvelta sekä pistintaistelua. Kaiken täytyi tapahtua salassa, sillä ryssät täytyi pitää tietämättöminä asioista. Mieliala oli innostunutta ja valmistauduttiin jännittyneinä vastaanottamaan mitä tuleman pitää. Aseista vain oli kova puute. Minulla tosin oli isäni vanha Krafton kivääri, jota olin hoidellut kuin silmäterääni. Se oli piilossa Toivolassa, mutta olin tuonut sen kotia, kun aika tuli niin levottomaksi. Panoksia siihen ei ollut yhtään, eikä ollut tietoa mistä niitä saisikaan, lisäksi se oli minun silloisille voimilleni vähän liian raskaskin.

Eräänä kuutamoisena syysiltana, muistaakseni marraskuulla, lähdin tiedustelemaan ryssien majapaikan lähistölle, joka sijaitsi keskellä kylää nykyisen apteekin lähellä… entisessä kahvilassa. Ihmeekseni huomasin että asukkaat olivat poissa kotoa ja että ovet olivat lukitsematta. Uteliaisuuteni heräsi ja niin hiivin kasarmiin sisälle. Ajattelin että nyt ehkä saan kiväärin tai ehkä hyvällä onnella useammankin. Niitä siellä ei kyllä ollut, sen sijaan löytyi normaali puinen panoslaatikko Japanilaisen kiväärin panoksia, kenttälapio ja kirves, telttakangas ym. Hain avukseni nuoremman veljeni Paavon ja tullasin hänen avustuksellaan ”tavaritseilta” edellä mainitun panoslaatikon, lapion, kirveen ym. Meillä oli täysi työ kantaessamme raskasta panoslaatikkoa ym. tarvikkeita ilta pimeässä Tapiolaan.

Seuraavana päivänä olin jännittynyt ja utelias kuulemaan mitä tuleman pitää. Liekö ryssät olleet silloin jo vähän peloissaan ja aavistelleet tulevia tapahtumia sillä mitään ei tästä asiasta kuulunut ja pian sen jälkeen he siirtyivätkin omiensa pariin Kokkolaan.

Olin mukana kansalaiskokouksessa Kokkolassa 24.1… Siellä insinööri Piirainen piti raatihuoneen portailla voimakashenkisen isänmaallisen puheen, joka sitten seuraavana yönä maksoi hänen henkensä punaisten salamurhaajien luodista.

  1. p:nä tammikuuta hälyytettiin meidät kaikki illaksi Seurojen talolle, josta lähdetään Kokkolaa valloittamaan. Kahta käskyä en minäkään odottanut vaan valmistauduin nopeasti lähtemään Kraftonini kanssa talolle, toivossa että vielä jostakin löytyisi siihen panoksia. Kun niitä ei kuitenkaan löytynyt, täytyi minun jättää kiväärini pois. Kävi kuitenkin niin onnellisesti, että sain ison 12 m/m kaliperisen rullarevolverin, joita silloin kutsuttiin Krafton revolvereiksi, sekä joukon panoksia aseistuksekseni, en joutunut tätä asetta sillä retkellä kuitenkaan käyttämään.

Miehiä oli illan kuluessa kokoontunut lähtöpaikalle suuri joukko. Kaikilla ei ollut asetta ollenkaan, jokusella haulikko tai jokin luotipyssy. Taisi siellä joillakin olla oikea kiväärikin. Oli luonnollista että tällainen ennen kuulumaton meininki oli kaikille hyvin jännittävää. Matkalle lähdettiin jalkapatikassa pitkin rataa. Rimmin tiehaarassa poikettiin pois rautatieltä ja suunnattiin matka kohti Kokkola-Oulu maantietä.

Aamun sarastaessa saavuimme Ventuksen koululle, joka oli kokoontumispaikka noin 2 kilometrin päässä kaupungista. Tiellä meitä vastaan marssi pitkä rivi kivääreillä ja pistimillä aseistettuja ”palokuntalaisia”. Meillä oli toivoa että saisimme sieltä kokoontumispaikasta kättäpitempää, mutta kiväärit oli nähtävästi jaettu vastaantulleelle joukolle… sensijaan kiväärin panoksia oli eräs heinälato puolillaan…

Kaupungin suunnalta Jungsborgin tienoilta ym. alkoi ennenkuulumaton kiväärien pauke, hyökkäys oli alkanut. Kaikki oli kuitenkin harjaantumattomia ja tottumattomia ja ryssien vastus niin kiivasta että valloittamatta kaupunki siltä aamulta jäi eikä ryssätkään  antautuneet kovista uhkavaatimuksista huolimatta.

Useimmat meistä oli lähtenyt matkaan ilman evästä ja niinpä kävimmekin silloin päivällä kotona ruokaa hakemassa. Kun saman päivän iltana saavuimme uudelleen mainitulle koululle oli tilanne sikäli muuttunut, että nyt saimme kiväärit ja panoksia riittämiin. Päivä kului neuvotteluihin ryssien antautumisesta. Meidän ei enää tarvinnut juuri käyttää saamiamme kivääreitä, sillä ryssät nostivat valkoiset liput antautumisen merkiksi. Ventuksen suunnalla olleet jääkäriluutnantti N.Karhulan… joukot, johon mekin Kälviän miehet kuuluimme, marssivat kaupunkiin, siellä riisuttiin aseet ryssiltä ja punakaartilaisilta, joita niitäkin oli vastassamme ja heidät asetettiin tiukan vartioinnin alaiseksi. Sotasaaliiksi saatiin kuten myöhemmin on todettu, 5 tykkiä, 12 kuularuiskua ja vähintään 2000 kivääriä, suuri määrä ammuksia, mm. 12 kenttäkeittiötä ja 150 hevosta ym.

Taisteluiden aikana… kaatui suojeluskuntalaisia 4 ja yksi murhattiin. Venäläisiä kaatui 5 ja haavoittui vaikeasti 2. Sain vaihdetuksi sotasaalisvarastosta paremmin mittaani vastaavan Japanilaisen ratsuväen karpiinin, se oli nuorelle miehelle mieluinen ase.”[ii]

[i]     Ohto Manninen & Vesa Määttä, Muistelmia aktivismista ja Vapaussodasta, 1999, sivu 74

[ii]    Ohto Manninen & Vesa Määttä, Muistelmia aktivismista ja Vapaussodasta, 1999, sivut 75-78

Julkaistu

Akilleen kantapää – Jussi Niinistön puhe

Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö on tänään puheessaan todennut puolustusvalmiuden olevan Suomen puolustuksen Akilleen kantapää. Puheesta on referaatti mm. Kokoomuksen Verkkouutisissa.

Niinistö on täysin oikeassa. Suomi on lähes täydellisen puolustuskyvytön Venäjän yllätyshyökkäykselle – ja se Venäjän hyökkäys tulee yllätyksenä kun ei uskota näkyviä merkkejä.

Akilleen kantapäähän ollaan toki laittamassa laastarilappua, mutta ei se poista varsinaista ongelmaa.

Helpoin ja halvin ratkaisu ongelmaan on perustaa Suomeen uudelleen Suojeluskunnat Puolustusvoimain komentajan alaiseksi puolustushaaraksi. Tietysti suojeluskuntalaisille henkilökohtaiset aseet ja patruunat koteihinsa hyviin asekaappeihin, sekä raskaat aseet läheisten suojeluskuntatalojen asevarastoihin.

Nyt ei ole Maavoimissa käytännössä ketään pistämässä hanttiin kun Venäjä tekee yllätyshyökkäyksen viikonloppuisin, juhlapyhinä tai ikäluokan vaihtuessa. Suojeluskuntalaiset ovat aina valmiina kuin partiopojat.