Hyötyliikuntaa

Pyöräilin noin tunnin ampumaradalle, ammuin noin tunnin ja pyöräilin takaisin kotiin noin tunnin.

Aamupäivällä oli sen verran kylmää, että piti olla nahkasormikkaat alkumatkasta. Sitten matkalla vaihdoin nahkasormikkaat ohuisiin kangassormikkaisiin ja pistin myös verikauhan pyörän etutelineelle – ajoin loppumatkan avopäin.

Olisi pitänyt vähentää vaatetusta vieläkin enemmän matkalla, kun olin melkoisen hiessä perillä ampumaradalla. Oli hyviä mäkiäkin noustavana.

Ammuin kolmeen SRA-tauluun. Kaksi oli 25 m etäisyydellä ja yksi 50 m etäisyydellä. Kymmenen laukauksen sarjat pika-ammuntana. Tauluilla käynti, merkkaus punaisella huopakynällä – takaisin ja seuraava 10 laukausta. Kaikkiaan ammuin 9 mm sotilaspistoolilla 100 laukausta.

Oli hyvä reissu. Pyöräilyä, kävelyä, ammuntaa.

Oli hyvä päivä ampumaradalla

Ammuimme viiteen satunnaisesti eri suunnilla ja eri etäisyyksillä oleviin nouseviin SRA-taulujen kaltaisiin pahvitauluihin, sekä paikalta, että liikkeestä – ampujan valinnan mukaan.

Pieni porukkamme ampui lähinnä reserviläiskivääreillä 7,62×39 ja 9 mm pistooleilla. Niiden paukkuja kului porukaltamme varmaankin enemmän kuin 600 kpl.

Itse ammuin yhden satsin liikkeestä sotilaspistoolilla 30 laukausta kolmesta eri lippaasta ja yhden satsin liikkeestä 63 laukausta ”rynkyllä” kolmesta eri lippaasta. Lähinnä ammutin toisia halukkaita. Taulut tuli kierrettyä melkoisen monta kertaa – hyvää liikuntaa.

Mikä parasta kaikki sujui todella miellyttävässä hengessä – ei minkäänlaista kränää vaan miellyttäviä keskusteluja ammunnan lomassa.

Ai niin, yhdellä ampujalla oli pistoolissaan rumpulipas – se ei ollut pitkä, mutta patruunoita siinä yhdessä lippaassa oli kuin nälkävuodessa. Kun ammutin niin patit eivät tuntuneet loppuvan koskaan. Ilmeisesti lippaassa oli 50 kpl 9 mm patruunaa.