Tulin juuri kotiin yli kaksi viikkoa kestäneeltä Viron keikalta.
Jo ennen lähtöä suunnittelin ja valmistelin harjoitusta varsin perusteellisesti mm. karttojen, satelliittikuvien ja ilmakuvien perusteella. Perillä suoritin sitten useita maastotiedusteluja viimeistellen mm. väijytysten paikkoja, jopa kylkimiinojen ja viuhkapanosten paikkoja.
Harjoituksessa tehtiin ylivoimaisen vihollisen suurelle kolonnalle pieniä väijytyksiä hyvin pienien osastojen (partio) toimesta niin, että kolonna joutui pysähtymään vähän väliä ja kärsi merkittäviä tappioita. Harjoitusvastustaja yritti toki välttää tappioita lähettäen jalkaväkeä ajoneuvojen edessä yrittämään löytää väijytyksillä viivyttäviä partioita.
Sissitoiminta on poikaa. Hyvin valmistellut väijytykset ovat tehokas keino kuluttaa ja hidastaa vihollista. Iso väijytys vaikkapa joukkueen voimin tietää suuria omia tappioita.
Sää oli hankala: vähän lunta maassa ja sammal osittain jäässä, joten jälkiä tuli väistämättä. Sissien kuten minun piti sekä lakaista jälkiä kuusenoksalla, että tehdä runsaasti valejälkiä. Hyvin sujui.
Liikkumatta vihollisen odottaminen on ikävää puuhaa kun on pakkasta ja kova tuuli. Minullakin oli väijytyksessä vaatetta kunnolla ja huopavuoriset kumisaappaat, mutta teki mieli liikkua. Liike paljastaa hyvinkin naamioituneen sotilaan. Nytkin harjoitusvastustaja lähetti ensin jalkaisin kulkeneen tiedusteluosaston tutkimaan epäilyttäviä paikkoja ja sitten kaksi ajoneuvoa (tiedusteluosasto) kaukana varsinaisen kolonnan edellä liikkumaan hitaasti läpi epäilyttävän kohdan tähystäen sivuille. Eipä auttanut.