Tunnustan: uskon vahvasti kansankapitalismiin. Säästäväisyys on suomalainen hyve, se kaipaa vain pientä päivitystä ajalle, jossa pankista ei saa korkoa. Vaan kun katsoo sen ilmentymiä, olen sekä iloinen että ymmälläni.
Pelataan perusteet
Ensinnäkin, sille lukijalle joka toteaa että ei ole mistä säästää kun on neljäkymmentä lasta ja viisitoista hevosta ja jalka paketissa ja aviopuolisolla suu- ja sorkkatauti: asia selvä, nauti elämästä. Kaikille muille: jatka lukemista. Pistä raha poikimaan. Laita se tekemään jotain. Laita se tekemään jotain sinun ehdoillasi. Älä anna sitä Wahlroosille leikkikaluksi jättämällä se tilille, vaan sijoita se. Hanki osakesäästötili, hanki pienikuluisia rahasto-osuuksia, etsi kiva ETF, kikkaile Nordnetissä. Oleellista on että sinä, juuri sinä, laitat itse omat rahasi tekemään mitä sinä haluat niiden tekevän. Yst. terv. porvari.
Osakesäästötilin suosio on hyvä uutinen. Edelleen saa lukea väitteitä että tämä on rikkaille tehty veronkiertokeino, mutta valheen toisto ei tee siitä totta. Sori nyt, mutta 50 000 euron maksimirajalla varustettu tuote ei riitä rikkaille, ei edes säästeliäille keskiluokkaisille. Se on kuitenkin erinomainen tapa päästä helposti sijoittamaan. On mielestäni reilua, että verot maksetaan silloin kun saa rahaa, eihän palkastakaan tuloveroa makseta ennen palkkapäivää. Itse en käytä osakesäästötiliä, koska ehdin aloittamaan sijoittamisen jo hyvissä ajoin ennen niiden olemassaoloa. Toki syy voi olla myös se, että käytän kapitalisaatiopalveluita, holding-yhtiöitä, olen muuten helvetillisen rikas, tai olen rutiköyhä joka esittää porvaria. Saat ihan itse arvata pitääkö joku edellisistä paikkansa.
Mutta ne huijarit
Sijoittajakaverit kertoivat taannoin uusimmasta kryptovaluutasta. Siinä porukalla ihmettelimme miten joku oikeasti menee noihin vielä halpaan – mutta kyllä menee. Niin sitä luulisi, että kun kerran osoitetaan joku juttu huijaukseksi, kukaan ei enää siihen lankeaisi. Turhaan luulemme. Lähipiirin kontakteista löytyi yksi kaveri, joka kävi taannoin työkaverilta toiselle kehumassa kryptovaluuttaan ”sijoittamista”. Kaveri menetti kaikki säästönsä ja työkaverit ottivat jopa lainaa, menettäen lopulta kaiken. Voi kun ihmiset viitsisivätkin edes vähän selvittää mihin rahojaan tunkevat.
Mutta entä jos haluat pelata ns. sijoituslottoa? Haluat jättimäisiä riskejä ja mahdollisuuksia suurista voitoista? Ei siinä mitään, moni sijoittaja sijoittaa pienen osan rahoistaan ison riskin tuotteisiin. Niin kauan kun et pistä perheesi tulevaisuutta likoon, anna palaa. Riskisijoittaminenkin on tuottoisampaa kuin uhkapelaaminen Veikkauksen tuotteilla. Tämänkin lajin voi tehdä fiksusti, sijoittamalla oikeisiin firmoihin joilla on jotain oikeaa toimintaa. Suomestakin löytyy aivan oikeita, finanssivalvonnan seuraamia laitoksia joiden kautta voi tehdä sijoituksia kasvuyrityksiin tai korkeariskisiin yrityslainoihin. Itsekin olen näitä kokeillut. On tullut katsottua lukuisia häviöitä ja harvoja voittoja. Muista siis: korkea riski on korkea riski. Kaikkein suurin todennäköisyys on sille, että menetät rahasi. En laita linkkejä tähän, ettei Finanssivalvonta luule minua meklariksi.
Sitten se asenne
Kunnioitan suomalaista nöyryyttä. Kun kuuntelen vaikkapa Ylen Pörssipäivää, moni menestynyt sijoittaja elää varsin tavallista elämää. Ei ole hienoja autoja ja linnoja koteina. En kuitenkaan pidä ajatuksesta, ettei menestyksestä saisi puhua tai siitä puhumisen pitäisi johtaa naljailuun. Jos ei mistään muusta syystä sovi asennetta korjata, niin sen takia että keskiverto kansankapitalisti maksaa paljon veroja. Vain superrikkaat (tai rikolliset) voivat kiertää veroja tehokkaasti, mutta kaikki muut maksavat kiltisti. Mitä varakkaampia ihmiset ovat, sitä varakkaampi yhteiskunta on. Mitä varakkaampi yhteiskunta, sen paremmat mahdollisuudet on toteuttaa paitsi tärkeitä palveluita, myös niitä mukavia palveluita kuten kaupunginorkestereja tai lasten harrastuskerhoja.
No, olenko minä menestynyt sijoittaja? Varhaista sanoa. Kysy kymmenen vuoden päästä uusiksi. Nyt voin todeta kaksi asiaa. Ensinnäkin, aikanaan ensimmäisten työpaikkojeni palkoista tehdyt sijoitukset muuttuivat rökäletappioiksi. Toisekseen, isäni muinoin tuhannella markalla ostamat Suomen Yhdyspankin osakkeet ovat kymmenkertaistaneet arvonsa vuosikymmenten varrella. Muutoin isä ei koskaan pelannut pörssissä vaan keskittyi huolehtimaan perheestään. Tuota on vaikea moittia.
P.S. Tämä juttu on kirjoitettu puoli vuotta sitten, mutta päätin nyt julkaista aiempia, julkaisematta jääneitä juttuja kunnes pystyn uusia tekemään.