Keväästä asti olen syöttänyt siilejä pihallani. Olen tarjonnut kuivia koiranruoka pillereitä vedessä. Illalla yhdeksän jälkeen olen antanut, yritin ensin varhemmin mutta harakat tuppasivat tulla syömään. Ensin kävi vain yksi mutta vähitellen enemmän niin että enimmillään viisi kappaletta. Tuppasivat nahistelemaan, suurin usein röyhkeästi asettui keskelle syöttöastiaa. Vähitellen ovat kyllästyneet, olisiko niin että on enemmän ja maukkaampaa evästä tarjolla luonnon puolesta, olenkin jo lopettanut tarjoilun.
Mukava niitä on ollut seurata. Varhain keväällä sai seurata niiden parinmuodostusta, uroksen tuntikausia kestävää sinnikästä pyrkyä päästä suvunjatkotoimiin. Kova tuhina siinä kävi.