Otsikko on huonon kieliopin mukaisesti ”hipsuissa”, sillä tämä on siteeraus useammaltakin puoluejohtajalta vaalipuheissa, kun puhe tulee seksuaalirikoksiin. Niin vasemmiston kuin oikeistonkin parissakin pidetään kovia rangaistuksia parhaana reaktiona seksuaalirikoksiin. Minä olen tietenkin täysin eri mieltä, eihän tästä muuten blogausta syntyisi.
Niin helppo ja turha lupaus
Lupaus kovista rangaistuksista on toki ymmärrettävää vaalien alla. Se on helppo lupaus, siitä kaikki pitävät ja se saa äänestäjiin hetkellisen tunteen oikeudenmukaisuudesta. On helppo luvata kivoja asioita joista kukaan ei ole eri mieltä ja jotka eivät vaadi poliittisen pääoman pistämistä peliin. Vaan kun siinä on ongelmia.
Ensinnäkään kovemmat rangaistukset eivät pääosassa tapauksia tarjoa ennaltaehkäisevää vaikutusta. (Se on todettu. Toki rangaistusten koventamisesta on se ehdoton hyöty että rikollinen ei pääse kovin pian uusimaan tekojaan.
Toisekseen vankilalaitos on aika kallis. Jos vankeja tulee satoja lisää, ihan muutamalla miljoonalla emme selviä. Valtion kirstu on yksi ja sama – yksi vanki lisää on yksi hoitaja vähemmän, näin karrikoidusti sanoen. Kun poliitikot vaativat kovempia rangaistuksia, haluaisin kuulla myös mistä rahat niihin otetaan.
Moralistien uhrit
Jos nyt jälleen kärjistetään hieman, homma menee näin: mitä tiukemmat moraalilait, sitä moraalittomampia rikoksia. Maissa joissa on hyvin liberaali suhtautuminen pornoon omaavat keskimäärin vähemmän seksuaalirikollisuutta. Vaan voinemme olla varmoja ettet löydä poliitikkoa joka puolustaisi julkisesti esimerkiksi fiktiivistä eli uhritonta lapsipornoa vaikka miten numerot osoittaisivat että se suojelisi lapsia. Aika hissua on löytää myöskään puolustuspuheita pedofiilien ennaltaehkäisevään hoitoon. Totta puhuen aika vähän tuntuu olevan myöskin halua puuttua lasten hyväksikäyttöä suosivien uskontojen valtaan ja on aivan sama puhummeko lestadiolaisista vai muslimeista.
Tässä kohtaa puolueet jakaantuvat myös oudosti. Siinä missä persut ovat kovin valmiita kritisoimaan islamia, heidän muut toimet ovat omiaan lähinnä lisäämään seksuaalirikollisuutta vanhoillisilla moraalinäkemyksillä. Punavihreältä puolelta taas löytyy hyväksyntää monille ennaltaehkäiseville toimill, mutta myös täysi kyvyttömyys ja haluttomuus nähdä uskontoja tai maahanmuuttoa ongelmina. Yhdelläkään puolueella ei ole poliittista kanttia lähteä toimiin joilla seksuaalirikollisuus oikeasti vähenisi. Moralisointiin on aina aikaa ja rakkaus omaan ylemmyydentunteeseen lämmittää niin vaaliehdokkaan kuin toimittajankin mieltä. Ei toki sekään haittaa että yleisö hurraa.
Järjenkäytöstä rangaistaan ankarasti
On ihanaa olla puolueiden sisäpiirin ulkopuolella ja poissa ehdokaslistoilta. Voin vihdoin nostaa pöydälle näkökulmia joiden päälle lähinnä syljetään. Muistan vihreiden Jyrki Kasvin puheet kun lapsipornofiltteriä oltiin rakentamassa Suomeen. Hänellä oli teknologista osaamista, jonka pohjalta hän ymmärsi että järjestelmä lisää lapsipornon saatavuutta eikä vähennä sitä. Hän kuitenkin tunnusti avoimesti että jos hän sitä vastaan äänestäisi, ”ehdokkaan suosion puoliintumisaika olisi kovin lyhyt”. Media ja kansa kävisivät päälle kuin yleinen syyttäjä, eikä asiaa helpottaisi yhtään että tuossakin asiassa lobbarit olivat kovin valmiita myymään toimimattomia teknologioita sensuurin toteuttamiseen. Ja niin he myivätkin.
On täysin oikein että voimme pahoin kun uutisia hirveistä rikoksista nousee pinnalle. On ymmärrettävää vaatia kovimpia mahdollisia rangaistuksia. Pölyn laskeuduttua toivoisin kuitenkin edes medialta hitusen armoa sille osalle keskustelua jossa suojellaan enemmän lapsia ja vähemmän poliittista imagoa. Olen tätä pyytänyt ennen ja epäilemättä pyydän samaa yhtä turhaan vielä useiden vaalien ajan. Minä yksinkertaisesti haluan näistä rikoksista eroon.
