Yksi suosikkiohjelmiani radiossa, Ylen Horisontti ei pettänyt taaskaan. Ohjelmassa valt. yo Seida Sohrabi pui muun lomassa uskonnon merkitystä kotoutukseen, käyttäen pohjalla sekä pakolaistaustansa kokemuksia että mittavia opintoja aiheesta. Hänen mielestään uskonto on kotoutuksen ongelma eikä hän allekirjoita nykylinjaa jossa uskonto on kotoutuksessa tärkeimmässä roolissa.
Vallastahan siinä kyse
Olemme lukeneet ja kuulleet kaikki tarinat lestadiolaisista, Koivuniemen klaanista ja muista maamme tiukoista uskontoryhmistä. Tiedämme, että tällainen uskontokunta pyrkii tiukasti kontrolloimaan ihmisten elämää. Tiedämme niinikään lukuisista tutkimuksista ja dokumenteista pitkin Eurooppaa että moskeijoissa ohjeistetaan uusia tulijoita olemaan integroitumatta ja varomaan länsimaisia arvoja. Kun yhdistämme nämä taustat ja Seidan kaltaisten ihmisten opit, pystymme hahmottamaan kokonaisuuden turvapaikanhakijan tai pakolaisen edessä. Ei tämä ole uskontokysymys vaan äärimmäisen maallinen valtakysymys. Yhteiskuntaan integroituva henkilö ei ole enää uskontokunnan ohjattavissa ja se on näille uskontokunnille akuutti uhka.
Rahastahan siinä kyse
Kunnia jokaisen pyhäksi pitämille asioille on aksiooma, mutta rahan pyhyyteen en usko. Monet uskonnolliset yhteisöt sekä niiden vanavedessä toimivat järjestöt ovat löytäneet mahtavat tienestit integroitumis- ja kotoutustöistä. He ovat markkinoineet itsensä välttämättömiksi toimijoiksi. Kotimaan ja EU:n uutiset vilisevät tietoa huijauksistaa, välistävedoista ja muista kikkailuista, mutta emme koskaan ole kyseenalaistaneet itse lähtökohtaa. Meille on itsestäänselvyys että uskontojohtoinen kotoutusmalli on kriittisen tärkeää ja siten sitä on aina rahoitettava. Jos mallille kysytään perusteita, ne saadaan samalta taholta joka nauttii ilmaisesta rahasta. Ikiliikkuja on keksitty.
Ihminenhän siinä unohtuu
Minua häiritsee ajatus siitä, että turvaa hakeva voi olla uskovainen vain keskeltä pyöritetyn rahan ja maallisen vallan voimin. Minua häiritsee ajatus siitä, että moni heistä on paennut julmaa uskontoa vain joutuakseen sen armoille uudessa kotimaassaan. Minua häiritsee ajatus siitä, että emme näe tulijoita yksilöinä ja ihmisinä vaan ainoastaan uskontonsa edustajina. Ennen kaikkea minua häiritsee kuinka teemme tällaisia laajoja oletuksia vailla tutkimusta, vailla terveen tieteellistä asennetta. Jos kotosuomalainen haluaa irti uskonnosta, kehumme ja tuemme häntä. Jos maahanmuuttaja haluaa irti uskonnosta, pidämme sitä outona ja ikävänä. Mihinkä se tasa-arvo nyt katosi?
En usko salaliittoihin, mutta uskon tyhmyyden tiivistyvän joukossa. Ennen Seidan radioesiintymistä ei monikaan ollut uskaltanut kyseenalaistaa himmeliämme. Tämä himmeli on vuosikymmenten ajan tuottanut huonosti kotoutuneita, huonosti työllistyviä ja pahasti syrjäytyviä ihmisiä lukuisista maahanmuuttajaryhmistä. Ehkäpä olisi korkea aika terveelle kritiikille.