Sopivan mansellismielinen blogialusta
SDP on Venäjän viides kolonna Suomessa. 100 vuotta sitten SDP nousi aseelliseen kapinaan Suomen vapailla vaaleilla valittua Eduskuntaa ja laillista hallitusta vastaan Venäjän yllyttämänä ja Venäjän aseistamana.
Nyt SDP estää tiedustelulakien voimaantulon kiireellisenä – se on selvä turvallisuusuhka Suomelle.
Historia näkyy toistuvan.
Tullut katseltua aika paljon näitä presidentti ehdokkaitten oman itsensä kehumispuheita ja äärimmäisten totuuksien julistusta, haastatteluja ja hiillostamisia. Jankutetaan, tiukataan, kun ei osata tai haluta vastata niin maalaillaan taivaanrantoja vastaamisen sijasta, toistetaan kaikkien tunnistamia maailmamme ongelmia ja sanotaan että juuri minä haluan parannusta, syyllistytään populismiin ja kosiskellaan suosiota tylsillä kokkapuheilla ja vitseillä, toki aivan asiaakin on puheissa. Ja tottahan sekin ihmetyttää että niin paljon puhutaan ongelmista joiden kohdalla presidentillä ei ole mitään todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Näin tasapuolisesti tuli kaikki ehdokkaat ja heitä tenttaavat toimittajat katsottua ja arvosteltua mutta yhteen yksityiskohtaan vielä nyt kiinnitän huomiota. Se on demareitten ehdokkaan kohta, syystä jos toisestakin ei asettanut SDP ehdokkaksi puheenjohtajaansa, ei adjutanttia vaan lempeän Haataisen. Naisen jonka tapa esittää asiaansa on kuin toiselta planeetalta verrattuna SDPn silmäätekeviin tai taannoiseen demaripresidenttiin. Puhuu kiihkotta, paneutuu ihan omaan arvomaailmaansa eikä juuri alennu toisten arvostelemiseen ja mollamiseen, että tällaisiakin demareita löytyy, heitäkin kuitenkin riittää useampaan junaan ja hyvä niin.
No en minä Haataista äänestä vaikka kelpo ehdokkaalta vaikuttaakin, kun en osaa arvostaa valtiomiehenä, epäilys kytee siitäkin että jos vaikka keskittyisi liiaksi omiin mieliaiheisiinsa kaiken muun kustannuksella ja vähän pelottaa mielikuva joka edellisestä demaripressasta jäi.
Mutta onnea ja menestystä Haataisen Tuulalle toivotan.
