Kovasti näyttää siltä että Sanna Marin on keulimassa demarieliitin vetämänä uudeksi pääministeriksi. Edustaja Marinia voi analysoida monella tapaa – toki ihmisenä, mutta myös poliitikkona, demarina ja pääministerinä. Kaikilta osin on eri näkökulmat, joten katsotaanpa hieman.
Kokemusta Tampereelta
Edustaja Marinilla on melko paljon kokemusta Tampereelta. Hän on paikallispoliitikkona saanut oikeastaan kaksi erilaista mainetta. Hänet on nähty väkeväksi yltyneiden valtuustokokousten rauhoittajana ja tässä hän on osoittanut puheenjohtajan taitoja. Toisaalta, hänet on myös nähty muissa konteksteissa aika kovana räyhääjänä. Jos aiempiin demareihin pitää verrata niin hänessä on enemmän Paavo Lipposta kuin esimerkiksi Jutta Urpilaista. Marin ei peittele vihaa tai turhautumista ja joskus lipsahtaa matkaan vähän sammakonpoikastakin. Selvää on, että hän osaa olla jämäkkä puheenjohtaja, mutta myös irtopisteitä etsivä megafoni.
Hänet laitettiin myös olemattomalla varoajalla tuuraamaan Antti Rinnettä tämän sairastumisen vuoksi. Tästäkin mielestäni löytyi kaksi kulmaa. Toisaalta, hän oli puhevalmis, terävä ja kommentit olivat aivan ehtaa instituutipolitiikkoa, paljon mukavan kuuloisia mutta erittäin tulkinnanvaraisia vastauksia. Tämä implikoi selvää pääministeriaineista, sillä pääministeri yleensä nähdään mieluiten pehmeiden ulosantien tarjoajana. Toinen puoli oli hänen hyvin heikko tietämys asiakysymyksistä joista puhuttiin, mutta tässä kohtaa on annettava armoa äkkinäisen tilanteen vuoksi. Ei hän voinut mitenkään valmistautua lonkalta tietämään kaikki mahdollinen niistä aiheista, joita Rinne oli jo vuoden opiskellut. Sanotaanko niin että olen hitusen huolissani mikäli hän ei vaikuta olevan kovin innostunut monista valtakunnan kärkiaiheista. Huolta on siis kuitenkin vaan hitunen, sillä olosuhteilla lieni vaikutusta.
Entäpä ihmisenä? Kaunis ihminen kuiten kaikki muutkin ihmiset. Vahvasti humanistin taustaa, jonka myötä myös jonkin verran luonnontieteiden vastaisuutta. Tyypillistä tänä päivänä, mutta henkilökohtaisesti olen eri linjalla. Yhtä kaikki, en mene tähän syvemmälle, sillä nyt(kin) on paras keskittyä puhumaan päättäjästä, ei henkilöstä.
Entäpä demarien kärkinimenä?
Tuhannen taalan ja sadantuhannen äänen kysmys on tämä: mitä hän tekisi demareiden kannatukselle? Rinne veti mukanaan AY-liikkeen kannattajia ja duunareita. Edustaja Marin ei omaa tällaista pohjaa, vaan hän on poliittisesti hyvin lähellä vihreiden Ohisaloa ja vasemmiston Anderssonia. Kun kolme puoluetta ajavat samaa asiaa, samanlaisilla johtajilla, se voi johtaa muiden demareita lähellä olevien aihepiirien katoamiseen toisten puolueiden suuntaan. Työläisvasemmistolle ei ehkä enää ole perinteisessä vasemmistossa sijaa, joka voi johtaa puolueen kuihtumiseen entisestään. Vähän luulen, että pelkkä vihervasemmiston peesaaminen ei riitä nousuun.
Tietenkin on myös mahdollista, että se mitä demarien nousu kaipaa on tuoreita näkökulmia ja nuorempia kasvoja. Ehkäpä demarit löytävät näin uuden lokeron kotimaan politiikasta. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että saatamme päästä tutkimaan tätä teoriaa piakkoin. Jos näin käy, on vähintään kohteliasta toivottaa edustaja Marinille onnea jatkoon.
Nyt vihdoin ja viimeinen tämä niljake Veijo Baltzar jää kiinni teoistaan. Tätä niljaketta suojelleet SDP Vasemmistoliitto ja Kommunistit ja nostattatteet ja pönkittäneet tätä naisten ja lasten raiskaajaa. Ja se saanut valheilleen ja petokseen tukea politiikoista ja että kultuurin väen porukoissa niiltä jotka ovat niljake mies arvon omaavia ja naisia jotka ovat pönkittäneet tätä Baltzarien jätkä laumaa….Ja HS pysyy hiljaisena tässäkin asijassa jossa on kyse on se romanien tai muslimien taustaisten henkilöiden etenkin miesten ja joidenkin naistenkin törkeyksistä ja vedoten jopa etniseen taustaan ja rasismiin.
1. Li Andersson: ”Ei minua kiinnosta kuinka ne rahat on saatu budjettiin – olen kiinnostunut niiden jakamisesta!
