Pääministeri vaihtuu, samalla vaihtuu myös SDP:n johtotähti. Vaikka Antti Rinne jääkin puheenjohtajaksi niin todennäköistä on, että seuraavassa puoluekokouksessa tuleva pääministeri ottaa myös SDP:n johtoonsa. Kun SDP:n kannatus on ollut alamäessä niin kumpi olisi puolueen kannalta parempi johtaja?
Sanna Marin vaikuttaa olevan todellinen rautarouva. Kylmän viileä katse arvioi vastustajaa, kommentit ovat nopeita ja teräviä. Hänessä on selvästi aineksia johtajaksi joka tietää mitä tekee. Olisi mielenkiintoista katsoa vaalitenttejä Halla-aho vastaan Marin. Se olisi todennäköisesti kunnon miekkailua, kamppailuviihdettä parhaasta päästä.
Mutta Marin on myös hyvin liberaali ja vasemmistolainen. Vaikka hänen karismansa ja johtajuutensa innostaisi samoin ajattelevia, niin Perussuomalaisten kannattajiksi siirtyneitä entisiä SDP:läisiä se tuskin saisi palaamaan. Ehkä pako siltä osin kiihtyisikin. On kysytty aiemmin mihin Vasemmistolliittoa tarvitaan, miten se eroaa Demareista. Nyt jouduttaisiin ehkä kysymään mihin SDP:tä tarvitaan, miten se eroaa Vasemmistoliitosta?
Kaikki kolme vihervasemmiston johtajaa olisivat nuoria naisia jotka korostavat ympäristöä ja tasa-arvoa. Silloin kaikki myös kilpailisivat samoista äänestäjistä, liberaaleista, vasemmalle kallellaan olevista nuorista, eneimmäkseen naisista. Jos kaikki kalastaisivat samasta paikasta niin montako kalaa siitä jokaiselle riittäisi? SDP:n kannatus ei voi kovin paljoa nousta sillä että äänestäjiä siirtyy Vasemmistoliitosta ja Vihreistä.
Antti Lindtman on hieman vaisumpi, mutta ei niin sosialisti eikä niin liberaali. Toisin kuin Marin hän ilmoitti vaalikoneessa kannattavansa perinteisiä arvoja. Ay-pohjakaan ei ole huono jos ajatellaan SDP:n perinteisiä äänestäjiä. Hänellä voisi olla mahdollisuuksia nostaa SDP:n suosiota kentän oikealla laidalla.
Jos persoona ratkaisee, niin Marin voittaa, mutta se mikä toisia innostaa voi toisia inhottaa. Mitä jyrkempi linja sitä sitoutuneemmat -ja valikoituneemmat- kannattajat.