Avainsana: sananvapaus

Julkaistu

Sebastian Tynkkynen

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen oli jälleen uutisissa saatuaan toisen tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Mielestäni niin tässä oikeustapauksessa kuin henkilössäkin on monta kohtaa mihin voi tarttua ja valitsen niistä pari. Pyrin löytämään asiasta kaksi puolta, enkä aio tehdä edustaja Tynkkysestä sen paremmin sankaria kuin ilmestyskirjan petoakaan.

Näin kannattaa sanoa – mutta ei ole pakko – vai onko?

Mielestäni kaikki seuraavat pätevät:

  • Tynkkysen sanoma islamin ja terrorismin yhteydestä resonoi laajalti. Käytännössä vastaava sanoma on sanottu useasti myös vastuullisten medioiden sivuilla.
  • Tynkkynen olisi voinut ilmaista asian tavalla, josta ei tule tuomiota, mutta hän halusi käyttää väkevämpää sanamuotoa. Oletan, että tuomioistuin takertui ilmaisutyyliin varsinaisen sanoman sijaan.
  • Jos Tynkkynen olisi ilmaissut asiansa maltillisesti, häntä ei olisi noteerattu, eikä hän olisi nyt kansanedustaja. Vain ärräpäillä pääsee pinnalle, oli aate mikä vaan.
  • Nyt annettu tuomio sekä siitä käyty julkinen keskustelu, etenkin siltä osin missä Tynkkystä herjataan todella rankasti nk. punavihreiden taholta, tulee todennäköisesti satamaan hänen ja persujen laariin.

Toisin sanoen, Tynkkynen ottaa usein ilmaisullaan riskin ja se riski on poliittisesti katsoen kannattanut. Voidaan mutkat suoristaen sanoa että hän osti juuri edulliseen 4 050 euron hintaan todella näkyvän vaalimainoksen. Arvelen hänen toimivan jossain määrin strategisesti valitessaan rosoisen ilmaisutyylinsä, mutta toisaalta en kyllä näe hänessä mitään tarkoituksenmukaista ilkeyttä. Tästä varmaan tulee minulle kontillinen sitä itteensä niskaan, mutta mielestäni hänellä on usein pelissä myös todella hyvä motiivi. Joskus toki pinnalle paistaa selvästi viha – kelläpä ei – mutta usein näen hänessä myös hieman nykyajan Karpoa. Toivoisin kyllä että hän ajoin pysähtyisi ajattelemaan ilmaisunsa hedelmiä. Mielestäni hän on aivan tarpeettomasti satuttanut turhan monia.

Toisaalta häntä on hyvin vaikea lukea ja hänen yksipuolinen viestintä tekee siitä vaikeampaa. Ison osan viestinnästään, kuten kommentit tästä tuomiosta, hän jakaa vain lähipiirilleen suljetuissa ryhmissä. Kun olen toisesta asiasta häntä sähköpostitse lähestynyt, hän ei koskaan vastannut ja olen antanut itseni ymmärtää ettei hän muutoinkaan ole kova vastaamaan yhteydenottoihin. Kyllä hän aktiivisesti viestii, mutta selvästikin siinä on monia tasoja ja äärimmäisen vähän kaksisuuntaisuutta – aivan kuten erittäin monilla ammattipoliitikoilla halki puoluekentän. Laajemman viestintästrategiansa osalta hän mahtuu harmaaseen massaan, hyvässä ja pahassa.

Mitä tästä voi oppia? Mihin tämä voisi johtaa?

Päinvastoin kuin persut, en näe tässä tuomiossa mitään suuria mullistuksia tai johdannaisvaikutuksia, enkä taatusti aio asettaa itseäni oikeusistuimen ylle. On totta, että kansanryhmää vastaan kiihottaminen on ikävän tulkinnanvarainen lakipykälä ja on haastavaa erotella sanottu asia, ilmaisun tyyli ja arvioitu motiivi. Vielä haastavampi on laki uskonrauhan rikkomisesta (ns. jumalanpilkkalaki), joka on vielä ontommalla pohjalla, kuten jo muutamat tutkijatkin ovat huomauttaneet. Puhtaasti maallikkona en näe kumpaakaan näistä pykälistä tarpeellisena, sillä kaikki ns. maalliset, vähemmän tulkinnanvaraiset rikkeet näiden pykälien ympärillä sisältyvät jo muihin rikoslain pykäliin. Mutta, tämä on laki ja sitä tietenkin minäkin noudatan. Kansalaisaloitteet aiheista eivät ole keränneet huomiota, eikä eduskunnassa ole muutoshalukkuutta. Persuillekin nämä ovat toissijaisia asioita, mutta toki yksinhän he eivät näille mitään voi. Ounastelen, että tuomioistuimissa nämä tapaukset tulevat vain lisääntymään ja joukkoon päätyy yhä enemmän myös laajemmin tulkinnanvaraisiatapauksia, jotka herättävät kansalaisissa hämmennystä.

Ehkäpä se ydinongelma tässä koko paketissa on, että oikeusistuimista on tehty varsin aktiivisia politiikan markkinoinnin välineitä. Vain aniharva tapaus nk. rikoskynnyksen ylittävistä vihapuheista päätyy oikeuteen asti ja moni on kummissaan miksi yksi vihanpuuskaus johtaa tuomioon kun toista ei edes tutkita. Samalla niin oikean kuin vasemman kärjen ääripäät ovat tehneet näistä pykälistä lyömäaseita ja oikeutuksia ala-arvoiselle käytökselle. Mielestäni tällainen syö oikeusistuimen arvovaltaa.

Valitettavasti minulla ei ole ratkaisua mielessäni muuta kuin jälleen kerran rohkaista jatkokeskusteluun aiheesta. Sivistyneesti. Turha toivo.

Julkaistu

Sananvapauden jatko-osa: pakotetut viholliset

Toimittaja Sanna Ukkola otti blogissaan kantaa sananvapauskeskusteluun, muistuttaen että todellinen ongelma on omaehtoinen ennakkosensuuri. Lausuin itse samasta aiheesta vuosia sitten. Jatkan nyt tästä seuraavaan ongelmaan, nimittäin siiten mikä määrä ihmisiä on pidettävä vihollisina samoista syistä.

Absoluuttisen pahuuden listat

Olen osallistunut satoihin keskusteluihin, joissa on käytännössä välttämätöntä tuomita sataprosenttisesti esimerkiksi Jussi Halla-aho, Olli Immonen, Sebastian Tynkkynen, Junes Lokka ja muita maahanmuuttokritiikin näkyviä nimiä. Ei sillä ettenkö keksisi jokaisesta edellä olevasta henkilöstä kritiikin aihetta, mutta en haluaisi sen olevan sokeaa ja absoluuttista. Olen myös osallistunut melkoiseen pinoon keskusteluja joissa samalla listalla on vaikkapa Anna Kontula, Saku Timonen, Veronika Honkasalo ja muita punavihreitä aktiiveja. Sama pätee heihinkin: on kritiikin aihetta mutta ei sen pidä olla sokeaa ja kaiken kattavaa. Heistäkään ei saa löytää mitään hyvää ja heidän pahuutensa on absoluuttista. Ei kyse ole kirjoitetusta säännöstä, vaan siitä tietoisuudesta että niin kaverisuhteet kuin urakehityskin katkeavat herkästi jos osoitat ymmärrystä väärään suuntaan. Näiden henkilöiden kanssa ei sovi keskustella sosiaalisessa mediassa, heistä ei saa blogata positiivisia tai edes kuvailla maailmaa jossa hekin saavat elää.

Nimilistat ja kontekstit kasvavat ja nimiä tulee listalle nopeasti. Maria Nordin oppi sen männä viikolla ja päätyi hyvin monelle ym. kaltaiselle listalle transfoobiseksi väitetyllä julkaisullaan. Itse en löydä jutusta vihaa tai suvaitsemattomuutta vaan korkeintaan tahdittomuutta, mutta tarinan seuraukset olivat silti hurjia. Eikä tämä toki vain Suomen juttu ole. Kuulin lähipiiriltä miten Yhdysvalloissa rakennetaan nyt vastaavia mustia listoja ihmisistä, jotka kieltäytyvät kutsumasta maan maahanmuuttopolitiikkaa fasistiseksi keskitysleirien operoinniksi. Trumpin perusteltu kritisointi ei riitä, se on tehtävä oikeilla termeillä, eikä tästä tiukasta linjasta jousteta tuumaakaan.

Monet äsken mainitut nimet ovat toki ansainneet kritiikkinsä, joissain tapauksissa jopa täysin tietoisesti tehdyillä hölmöilyillä. Kritiikki voisi kuitenkin olla rakentavaa, joten miksi sen täytyy aina johtaa täydelliseen eristykseen? Näitä kaikkia nimiä kun yhdistää myös se, että heillä on jotain sanottavaa, johon löytyy myös perusteluja. He myös heijastelevat puheillaan useiden ihmisten mielialoja, etenkin sellaisia jotka eivät valtavirtaan mahdu. Hiljaisia ääniäkin pitää kuulla, vaikka niiden vahvistin olisikin epävireessä. Heidän kanssa pitäisi myös kommunikoida. Olen yhä vakaasti sitä mieltä, että on hurjan pieni määrä ihmisiä jotka ovat täysin pahoja, täysin keskustelun ulottumattomissa ja täysin yhteiskuntakelvottomia. Tämä lista nähdään joko massiivisena jos somejurylta kysytään, mutta mielestäni se on oikeasti kovin lyhyt. Tässä kontekstissa siinä lienevät lähinnä PVL:n aktiivit, pari Putinin trollia ja kourallinen väkivaltaisia anarkisteja.

Vanha viisaus ymmärryksestä

Minä haluaisin voida kommentoida aivan kenelle tahansa vaikkapa Twitterissä jos rakentavaa kommenttia mieleeni tulee. Haluaisin kirjoittaa positiivisia ajatuksia erilaisista ihmisistä, ilman pelkoa väkivallasta tai maalittamisesta (ja tämä pelko on usein todeksi osoitettu). Haluaisin meidän muistavan, että erilaisten ihmisten ja mielipiteiden ymmärrys ja niistä keskustelu ei tarkoita niiden ehdotonta allekirjoittamista. Se kylläkin tarkoittaa että tiedostan jatkuvan vihanpidon vievän terveyttä ja energiaa. En halua vihata koko helkutin ajan, joka helkutin suuntaan, aina varmistaen ennen keskustelun alkua että minulla on tilanteeseen sopiva vihollislista mielessäni. Tätä hiljaisesti vaaditaan, mutta mitä hiton hyötyä siitä on? Ovatko persut tippuneet eduskunnasta natseja hyljeksimällä? Ovatko pride-marssit hiljentyneet suvakkeja boikotoimalla?

Tietynlainen ehdottomuuden vaatimus kiusaa nykyaikaa. Se ei ole mitenkään uusi juttu ihmiskunnan historiassa, mutta harvemmin se on kovin hyvään johtanut. En ole ennustaja, mutta maallikkospekulaattorina veikkaan ettei tämä tälläkään kertaa johda hyvään. Hillitkäämme siis ehdottomuuttamme ajoissa ja kehukaamme myös pahiksia kun he sen ansaitsevat. Kyllä, kuplani mukaan myös toimittaja Ukkola on superpahis, joten aloitan tästä: kiitos blogauksesta, Sanna Ukkola.

Julkaistu

Kannattaako somessa sanoa mitä tahansa?

Paljon somessa sanotaan kaikenlaista, niin sopivaa kuin sopimatontakin. Onko se vaan aina niin oikein, sekin että sanotaan vasten parempaa tietoa. Onko oikein haukkua poliitikot, puolueet ja koko järjestelmä, vaikka ei olisi pienintäkään totuudenmukaista tietoa. Onko oikein, että mennään henkilökohtaisuuksiin ja toisten ulkoiseen olemukseen pelkällä oikeudella sanoa jotakin. Onko sananvapauden voima sittenkään täysin rajaton.

Eräs yritys HK Scan joutui ongelmiin yhden  naisihmisen Facebook päivityksen valehtelun ansiosta.

Siinä väitettiin, että sikoja oli pahoinpidelty teurastamolle tuotaessa, kun niitä oli purettu kuormasta. Poliisitutkimuksissa oli kuitenkin todettu, että väitettyä eläinten pahoinpitelyrikosta ei ole tapahtunut, eikä syyteharkintaa tehdä.

Väärän tiedon levittäminen netissä sensijaan tutkitaan ja epäillään kunnian loukkauksesta HK Scania kohtaan. Naisen tekemä Facebook – päivitys oli ehditty lukea jo tuhansia kertoja ja osittain siihen ja sen julkisuuteen nojaa poliisin tutkinta. Aika näyttää johtaako se syyteharkintaan.

Onko siis sittenkin parempi ensin ajatella hetki ja sanoa vasta sitten, eli ettei sano mitä ajattelee.

 

Julkaistu

Ilja pääsi vähällä

Joku kaunis päivä on mahdollista, että jokin tutkija ottaa tehtäväkseen massiivisen työn: selvittää kattavasti mitä kaikkea pahaa Ilja Janitskin temppuineen ja julkaisuineen sai aikaan, välilliset ja oikeudesta pois jääneet tapaukset mukaan lukien. Se päivä ei ole tänään. Tänään joudumme tyytymään siihen että rangaistus tuli lain mukaan, mutta vähän ontto olo silti jäi.

MV on seuraus, ei syy

Korostan, että minun tehtäväni ei ole tuomita Janitskinia. En ole oikeuslaitoksen yläpuolella, en tue oman käden oikeutta enkä hyväksy sitä muiltakaan. Tämä herra itse päätti toisin. Olen yksi tuhansista niistä, joista Iljan vittuilutehdas kirjoitti viha-artikkelin. Onneni on se, että Suomen mv-mieliset äärioikeistolaiset, vapautusrintamalaiset, odinit ja sen semmoiset ovat pitkälti saamattomia, juoppoja idiootteja. Pääsin aika vähällä, muutaman kuukauden yöunien menetyksellä mutta elinikäisellä opilla aiheesta. Moni joutui pahempaan. Paljon, paljon pahempaan.

Kuten on uutisoitu, viharikollisuus on nyt tähtäimessä. Viha ei ole poistunut mihinkään ja sitä esiintyy kovin monessa paikassa ja monella tekosyyllä. Ongelma ei ole yksin Ilja Janitskin. Ongelma ei ole yksin rasismi, Venäjä, journalistien vaino tai mikään muukaan tekosyy. Ongelma on somekratian aikana syntynyt ajatus siitä, että mielipiteiden on oltava äärimmäisiä. Ei pidä puhua, pitää huutaa. MV-lehti on yksi seuraus, ei syy. Olematon rangaistus siitä on myös yksi seuraus. Henkinen väkivalta on väkivaltaa. Nyt on tehty massiivista, harkittua väkivaltaa hurjalle määrälle uhreja. Minä näen tuon törkeänä pahoinpitelynä, mutta kuten totesin, en säädä tai valvo lakeja.

En halua vain valittaa, joten otetaanpa ehdotuksia. Ehdotan ratkaisuksi tällaista: ilmaistaan mielipiteitä! Keskustellaan mietteitämme – pakkoruotsi, maahanmuutto, ay-liike, lemmikit – kaikki arat aiheet. Mutta miten näistä puhumme, siinä avain. Oikea vastaus on keskustelu. Sinulla on mielipide, mainiota! Tiedät varmasti jonkun joka on toista mieltä. Nyt toista itsellesi tarvittava määrä kertoja, että tämä toista mieltä olevakin on ihminen, ehkä mukavakin ja osaa perustella kantansa. Onko tämä nyt mielessä? Hyvä. Nyt olet valmis ilmaisemaan mielipiteesi viisaasti.

Hiljeneminen ei ole hoitoa

Voitaneen argumentoida, että jotkut MV:n esille nostamista aiheista poliittisen korrektiuden tilasta omasivat kosketuspintaa totuuteen. Toisaalta, samalla MV:n tyyli likasi kaiken perustellun kritiikin maineen pitkäksi aikaa. Muistutan itselleni, että maassamme on Matias Turkkilan kaltaisia tahoja, jotka osaavat ilmaista kritiikin ilman vihanpurkauksia, uhkauksia tai henkistä väkivaltaa. Teemme viisaasti jos emme tuomion myötä mykistä korviamme vastakkaisille mielipiteille, vaan haastamme ne avoimeen, rehtiin debattiin.

Tänään on annettu tuomio ajallemme tyypillisen henkisen väkivallan harjoittamisesta. Toivon, että se nähdään ja muistetaan pitkään. Vielä enemmän toivon, että se nähdään tuomiona teosta, ei tekosyystä. MV:n toimet olivat traagisia. Toipuminen siitä edellyttää keskusteluyhteyden palauttamista haastaviin asioihin.

Julkaistu

Väärin kritisoitu – antisemitismiä ja uutta historiaa

Alkuun selvennys. En ole Israelin enkä Palestiinan ystävä tai vihollinen. Olen vain jatkuvasti enemmän ihmeissäni mitä ihmettä siellä tapahtuu. Tällä kertaa keskustelunaiheena on jotain mitä kotimaassa toimittajat ja poliitikot joutuvat tiuhaan puimaan, nimittäin herkkähipiäisyys.

Yksi mies ei ole yksi kansa

Israelin euroviisuedustaja mitä ilmeisimmin voitti kilpailun ihan ehdalla taidolla – oikea teos oikeaan aikaan, päivän trendeihin iskien ja ilmeisesti hyvin esitettynä. Eipä hänen musiikkia kait ole haukuttukaan. Vähän enemmän kritiikkiä on kohdannut hänen agendansa joka tuntuu olevan lähellä poliittista sionismia. Sehän sopii mainiosti sotaloordi Netanyahulle, joka on päättänyt kuluttaa loputkin urat levystä puhki pistämällä kaiken viisukritiikin antisemitismin piikkiin. Hollannissa tehtiin väärä pilailubiisi ja Saksassa väärä pilapiirros. Saksan tapaus toki johti pitkän uran tehneen pilapiirtäjän täydelliseen julkiseen häpäisyyn sekä välittömiin potkuihin.

Kukaan vähänkään järkeä omaava ei kiistä Euroopan mustaa historiaa viime vuosisadan alkupuolilta. Ne murhaajat ovat kuitenkin syöneet porkkanaa jo hyvän aikaa, jälkeläisistäkin leijonaosa. Ihan oikeasti, me opimme siitä jotain. Me emme enää elä sitä aikaa. Tämä sukupolvi ei ole syyllinen. On Israelin johdolta ja lobbareilta anteeksiantamattoman ala-arvoista pelata nykyväestöstä syyllistä historian hirmutekoihin. Tänä päivänä Netanyahu on johtava poliitikko siinä missä Sipilä, Trump tai Putin. Hänen on siedettävä rankkaakin kritiikkiä, pilapiirroksia ja huumorilauluja. Ne eivät ole hyökkäys Israelin kansaa tai juutalaisten uskontoa, vaan ainoastaan vastuutonta poliitikkoa ja hänen linjauksiaan vastaan. Netanyahu ei ole yhtä kuin juutalaisuus.

Selkärangan voisi ostaa myös Merkelille ja Saksan lehdistölle. Merkel johtaa liberaalia, kehittyvää ja suvaitsevaa valtiota. Hänellä ei ole tippaakaan tarvetta syyllisyyteen isoisiensä teoista. Hänen ei tule antaa maansa sananvapauden toimia historiaa halventavan vieraan vallan alisteisena. Jatkuvan antautumisen sijaan hänen tulisi julistaa tässäkin kohtaa läntisiä arvoja, niitä jotka sodan raunioille rakennettiin. Hänen pitäisi ylpeästi liputtaa sanan- ja mielipiteenvapautta. Näin toimien hän ottaisi niskalenkin historian pimeydestä. Hänen pitäisi katsoa eteenpäin parempaan huomiseen eikä menneisyyteen. Tällaisenaan Merkel, muutoin fiksuna johtajana, on osa samaa ongelmaa.

Globaali ilmiö

Jos nyt edes tasapainon vuoksi on toki tarpeen muistuttaa ettei monia palestiinalaisiakaan voi moittia huumorintajun käytöstä. Erinäiset Muhammed-pilakuvatapaukset on sielläki nostettu tikun nokkaan ja reilusti on lentänyt ilmaan kaikkea kipinöistä luoteihin. Kyvyttömyys käsittää kritiikkiä organisaatioita ja poliittisia päätöksiä kohtaan sietäisi olevan katoava asennevika, vaan se tuntuu olevan enemmänkin kasvamaan päin, maassa jos toisessakin.

Itsesensuuri on väärä vastaus uhkailevalle valtionpäämiehelle. Se on myös historialle väärin. Nürnbergin oikeudenkäynneissä luettiin 142 syyttävää tuomiota. Toistan luvun, 142. Ei koko Saksan kansa. Miksi siis nyt koko maailman kansa pitäisi lukea syylliseksi? Se ei ole uhrien kunnioitusta vaan törkeää historian väärentämistä. Siihen ei saa sivistysvaltio suostua.

Julkaistu

Kommentointioikeudesta jonkun bloginpitäjän blogiin

Minun mielestäni jokaisen bloggaajan pitää voida bannata halutessaan kuka hyvänsä kommentoija (parhaiten IP-osoitteen perusteella). Jos sama kommentoija kommentoi toisesta IP-osoitteesta, niin sitten sekin estoon napin painalluksella.

Tällainen estotoiminto pelasi hyvin mm. Uuden Suomen Puheenvuorossa. Siellä kommunistit ja ryssien /Cn nuolijat harrastivat tahallista häirintää ja resurssieni kuluttamista kirjoittamalla kommentteina ihan täyttä paskaa – valheita – minun blogiini. Minä vaan yksinkertaisesti painoin nappia, että tältä kommentoijalta en hyväksy kommentteja minun blogiini.

Se ei ole sananvapauden estämistä, vaan turhan häirinnän estämistä. Kyseinen anonyymi valehtelija voi valehdella puolestani ihan vapaasti muualla kuin minun blogissani. Minun blogini ovat olleet ja ovat puhtaasti asiablogeja, joissa minä todistan väitteeni pitkin suorin lainauksin luotettaviin lähteisiin antaen tarkat lähdeviitteet.