Kansanedustaja Juha Mäenpään (ps) mielipiteet ovat ikäviä. Hänestä jää kuva henkilönä, joka ei lainkaan pahastu loukkaavien ilmaisujen käytöstä. Kenties suun peseminen saippualla auttaisi. Yhtä kaikki, totean kaksi asiaa: En pidä Mäenpään mielipiteistä mutta puolustan yksiselitteisesti hänen oikeutta niihin.
Toki kutsun voi perua
Tietenkin tapahtuma voi perua esitetyn kutsun. Voidaan toki kysyä miksi kutsu alunperin edes esitettiin, koska hänen mielipiteensä olivat hyvin tunnettuja jo ennalta. Mielestäni perustelut siihen, ettei häntä kutsuta ovat täysin päteviä. Sen sijaan perusteet viime minuutin linjanmuutokseen ovat järjestäjiltä hataria, hutiloituja ja opportunistisia. Tuo oli huonosti hallittua PR:ää.
Monet tapahtumien järjestäjät ovat sen sijaan riemuissaan, koska heidän silmissään Mäenpäällä on sangen ikäviä mielipiteitä ja häntä on helppo vihata. Kyllä, hänellä on sangen ikäviä mielipiteitä. Ongelma vaan on, että tähän kelkkaan hypätessä lasten osuus pesuvedestä on huolestuttavan korkea. Ovatpa eräät poliittiset aktiivit ehdotelleet Provinssin esimerkin perässä että tapahtumista voisi heitellä pihalle myös ikävää mieltä olevia kävijöitä, tekijöitä ja muitakin. Nauraisin tuolle jos se olisi mustaa huumoria, mutta jotkut näyttävät olevan aika vakavissaan. Kieltäydyn linkkaamasta lähteisiin, koska en halua maalittaa ketään – etenkin kun uskon monilla heistä olevan ihan oikeasti vilpittömän hyvät motiivit. Ongelma ei ole sydämen asennossa, vaan lapuissa silmillä. Jos säännöt ovat eri ”hyviksille” ja ”pahiksille”, olemme tukevasti jokaisen historian diktatuurin alkukappaleilla.
Tapahtumien on oltava turvallisia
Näin 25+ vuotta yleisötapahtumia järjestäneenä pidän tapahtumien kulmakivenä turvallisuuden tunnetta kävijöille. Sen toteutumisessa on paljon maalaisjärkeä. Ohjeista kävijöitä käyttäytymään kohteliaasti toisiaan kohtaan ja kirjaa se järjestyssääntöihin. Varmista, että järjestyksenvalvojia on tarpeeksi ja he ovat fiksuja. Tee asialliset opasteet. Hoida asiakaspalvelu säntillisesti. Huolehdi ensiavusta. Auta hätään joutunutta kävijää. On myös hyvä idea tehdä vetää rajat siihen, minkälaisia työläisiä/vapaaehtoisia paikalle otetaan, esimerkiksi kieltämällä väkivalta- tai seksuaalirikostuomion saaneita osallistumasta. Se, mitä nykyään kirjoitetaan esimerkillisen selkeästi turvallisemman tilan periaatteissa, on lopulta vain uusi painos ajattomista neuvoista. Ole ihminen toiselle ihmiselle.
On päivänselvää, että vaikkapa toisen kävijän seksuaalisuutta tai ulkonäköä loukkaavaa kommenttia heittävä kävijä (tai järjestäjä!) ohjataan tapahtuman ovesta ulos. Sääntöjen rikkomisen on johdettava tarvittaessa seurauksiin, tai säännöillä ei ole arvoa. Siinä kohtaa on aivan sama olisiko sääntöjen rikkoja kansanedustaja vai kukkakauppias, herra, rouva tai joku muu, nimeltään Mäenpää tai Istvan Pölöstnik. Korostettakoon, että Mäenpäätä ei ole syytetty tapahtuman sääntöjen rikkomisesta. Status ei kuitenkaan tee immuuniksi säännöille. Olen todistanut, kun kunnia-arvoinen vieraskin talutetaan tapahtumasta ulos järjestyssääntöjen rikkomisen vuoksi. Juuri niin pitää toimia.
Tapahtumien on oltava monimuotoisia
Väitän, että minulla on liian pitkä kokemus ns. cancel-kulttuurista tapahtumien ympärillä. Minua on koitettu savustaa pihalle useista tapahtumista, kymmeniä kertoja. Joissain tapauksissa allekirjoitan kriitikoiden huolet ja tiedostan että sanomani ovat olleet surkeita. Näitä pyysin anteeksi. Joissain tapauksissa savustusoperaatio on ollut niin säälittävää pelleilyä ettei tosikaan. Nämä tapahtumat ovat yhä mielessäni ikävinä, ennen kaikkea siksi että niin moni kollega joutui näkemään tarpeetonta vaivaa ja murhetta. Olisin jättänyt monen mielipiteeni ilmaisematta vain siksi, että olisin säästänyt tuttavat siltä sopalta.
Toisaalta tiedän, että monissa tapahtumissa on järjestäjien pöydässä melkoisen lavea aatekirjo. Persu, kansallismielinen, demari, antifasisti, vihreä, aseharrastaja, pasifisti. Vuosikymmen sitten ihmiset olivat hyvin avoimia näistä erilaisuuksistaan. Se johti upeaan yhteistyöhön, ymmärrykseen ja lopulta siihen, että tapahtumasta tuli turvallinen kohtaamispaikka myös kävijöille yli aaterajojen. Tänä päivänä yhä useampi pitää mielipiteensä ominaan ja salailee aatteitaan, pelätessään seurauksia vain siksi, että hänellä on mielipiteitä. Se on surkea juttu tapahtumille, yhteiskunnalle, demokratialle ja tulevaisuudelle. Tarvitsemme enemmän rauhanomaisia kohtaamisia, emme vähemmän. Uskokaa kun sanon tämän: tulipunaisin antifasisti ja jäyhin kansallismielinen voivat monissa tapahtumissa istua sulassa sovussa vierekkäin ja tulla aivan hyvin juttuun – jos vain päätämme suvaita näin tapahtuvan.
Väärä valinta
Provinssi tuskin rikkoi mitään lakeja, mutta yhteiskuntaa he rikkoivat. Heillä olisi ollut tilaisuus pelata asiaa Voltairen (et.al.) hengessä, mutta he päättivät että lihava riita on parempaa bisnestä kuin laiha rauha. Heillä oli täysi oikeus päätökseensä, mutta se oli typerä, haitallinen, tuhoisa. Näin tehden he nostivat Mäenpään aivan liian monessa piirissä sankariksi ja sananvapaustaistelun ikoniksi – asema, johon hän ei mielestäni sovellu erityisen hyvin.
Tällä hetkellä Provinssin järjestäjiä pommitetaan vähintään ala-arvoisella, usein myös törkeästi lainvastaisella vihapostilla, Mäenpäälle rakennetaan patsasta ja ajatuspoliisien hankkimista tapahtumien suunnitellaan vimmatusti. Onko tämä nyt jukolauta se mitä kukaan haluaa? Vastaan: ei ole. Kuten pari kappaletta sitten sanoin: tarvitsemme enemmän rauhanomaisia kohtaamisia, enemmän siltoja yli aaterajojen. Se ei ole vastakohta turvallisille tapahtumille, vaan turvallisten tapahtumien luoma mahdollisuus. Nyt tarkkana!
