Suomessakin tehdään paljon itsemurhia, keskimäärin lähes 800 tapausta (tilastokeskus 2017) vuosittain. Se on paljon se ja enemmän, kuin monessa muussa maassa. Jostain syystä miehiä on enemmän kuin naisia, varmaan monestakin eri syystä johtuen. Tapoja on monenlaisia, en nyt ala niitä luetteloimaan, varmasti kaikki tietävät ja jos eivät, ei ole tarvettakaan.
Paljon on asioita tutkittu ja viisaat ovat aina jotain mieltä, mutta ovatko syyt sittekään aina selvillä. Kukaanhan meistä ei ole tullut takaisin kertomaan, minkä tähden ja hyvä niin.
Itsemurhia tehdään ihan kaikissa yhteiskuntaluokissa, joten pelkästä tulotasosta se ei ole kiinni.
Suru saattaa osua kohdalle ihan ministeritasollakin, artikkeli Ilta- Sanomista.
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000005854777.html
Tositarina:
Meillä oli aikanaan erittäin mukava ja asiallinen vallesmanni. Osasi tulkita asioita omalla tavallaan, kuitenkaan halkomatta pilkkuja. Kun hän jotain sanoi, niin siihen ei kenelläkään ollut moittimista, asia oli niin. Siis oikein sellainen vanhan kansan vallesmanni, joita enää ei ole, valitettavasti.
Hänellä oli kolme lasta, kaksi poikaa ja tyttö, nätti. Tunsin oikein hyvin heidät, kun olivat samaa ikää ja koulutovereita. Koko perhe oli meillä monena kesänä viettämässä lomiaan. Mieleeni on jäänyt tapahtuma, kun vallesmannin koira ajoi meidän kanat lähellä olevaan kuusiaitaan, samalla tappaen niistä pari.
Sitten se tarinan rujompi ja surullinen puoli. Toinen pojista tappoi itsensä ampumalla, toinen pojista ajoi moottoripyörällä lepikkoon, tulkittiin tahalliseksi, 20-30 vuoden välissä molemmat. Tyttö kuoli äkkinäiseen syöpään 30 vuoden paikkeilla. Vallesmannin vaimo kuoli aika pian sen jälkeen. Itse vallesmanni siis eli viimeiseksi muutaman vuoden jälkeenpäin, nyt jo hänkin kuollut.