En aio nimetä mitään kansanryhmää tai henkilöä idiooteiksi, mutta onneksi tämä ei suojele luottamustehtäviä. Pahoittelen edelleen, mutta tosiasia on että ruotsalaiset johtavat poliitikot ovat idiootteja. Mitä enemmän sieltä kuuntelen asiaa, sitä vaikeampi on välttää tätä. Vaan voimmeko oppia tästä jotain – tai voimmeko katsoa peiliin?
Kun kaikki on hyvin, se on huonosti
Voimme oppia jotain sopimuksista joilla kielletään faktat. Kyllä, nauramme jenkeille jotka vaativat lakia jonka mukaan piin arvo on 3. Nauramme ruotsalaisille valtapuolueille heidän tehdessään (sittemmin onneksi kuolleen) sopimuksen jonka mukaan vain nykyiset valtapuolueet voivat koskaan muodostaa hallituksen. Toisaalta, olemme säätäneet tähänkin maahan sensuurilakeja jotka tekevät virkavallan kritisoinnista rangaistavaa ja kovasti se koko kansan massavakoilukin on sieltä ensi hallituskaudella tulossa. Absurdistan ei ole Pohjanlahden saati Atlantin tuolla puolella vaan yllättävän lähellä.
En pidä ajatuksesta että vaikkapa kristillisdemokraatit tai siniset päättävät naisten ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksista. Toisaalta en pidä myöskään ajatuksesta että hallituksesta päätetään ennen vaaleja. Suomessa ei olla vielä yhtä pitkällä kun Ruotsissa, mutta olemme hiton hyviä matkimaan ja usein myös menemään pidemmälle. Meidän ei pidä pelätä sitä että kansa äänestää väärin, vaan rakastaa sitä. Jos kansa ei äänestäisi väärin, ei se olisi kansa vaan robottiarmeija. Väärän äänestystuloksen pitää voida johtaa väärään hallitukseen ja vääriin päätöksiin jotka väärin äänestänyt kansa löytää edestään ja oppii. Tai mitäpä jos löytyy mystinen aine nimeltä hallituskompromissi joka poistaa paketista pahimmat yliyönnit?
Ruotsissa kiellettiin monista asioista keskusteleminen täysin. Se ei ole mitään muuta kun absoluuttista, täydellistä typeryyttä, järjen köyhyyttä vailla vertaa. Vaan katsokaapa #metoo-kampanjaa Suomessakin. Katsokaa monien päättäjien puheita Venäjästä, Natosta tai EU:sta. Katsokaa keskustelua, tai sen puutetta tiedustelulaista. Katsokaa keskustelun puutetta yleissitovuudesta tai veronkierron kitkemisestä. Emme kenties ole ruotsalaisten toveriemme tavoin kieltäneet keskustelua metodisesti, mutta hiljaisesti olemme päätyneet samaan lopputulokseen mihin he päätyivät äänekkäästi. Meneekö meillä siis yhtään paremmin?
Keskikenttä tyhjenee ja kello käy
Moni media on noteerannut koko Euroopassa vallalla olevan liikehdinnän jossa keskellä olevat puolueet kuihtuvat ja äärimmäiset voimat nousevat. Pahimmillaan tästä tulee vain haukkumasota, parhaimmillaan keskustelu syistä. Ehkäpä politiikan keskikentällä ollut hitusen liian turvallista? Ehkäpä on tullut liikaa suojatyöpaikkoja, hyvävelikerhoja, liikaa etäisyyttä kansaan ja ongelmia metsän erottamiseen puista?
Emme voi Suomessa elää Ruotsin vaaleja, mutta voimme katsoa peiliin. Nyt on korkea aika vaihtaa poliittiset kivitauluihin kirjailut lyijykynään. Maailma muuttuu ja ihmiset mukana. Huolestukaamme aina, kun jokin poliittinen vaikuttaja on hieman liian rakastunut nykytilaan, saati menneisyyteen. Minun kelloni kulkee eteenpäin. Jos se ei ole normaalia toimintaa, kertokaa se minulle.