Ei vain ruoka, vaan palvelu ja fiilis

Nyt tulee taas porvarillista hapatusta, joten kärsikää. Olen nähkääs niitä ihmisiä, joka hakee ruokaa ravintolasta mukaan hyvinkin kerran-pari viikossa. Kotiinkuljetuksella en koskaan tilaa, vaan vierailen itse. Olen pohtinut syitä, mitkä saavat valitsemaan tietyn paikan.

Hyvistarina: Nina Pizza, Peltolammi

Nina Pizza on pintapuolisesti katsoen perinteinen lähiökebabbila Peltolammin kaupunginosassa Etelä-Tampereella. Se toimii pienessä mökissä joka ei näytä erityisen korealta. Sisustus on kiltisti sanoen kliseistä ja hätäistä, mutta vilkaisu lattialle ja hyllyille osoittaa, että siivoukseen suhtaudutaan vakavasti. Tämän vahvistaa myös paikan Oiva-raportti. Ruoka on luokassaan melko tyypillistä, joskin annoskoot ovat kautta linjan hieman suurempia kuin muualla ja pizzassa on täytteitä reilummin. Ratkaisevaa on kuitenkin palvelu, joka on aina poikkeuksellisen ystävällistä ja asiallista. Vaikka henkilökunnan taustoista saattaa arvata löytyvän tarinoita Suomen rajojen ulkopuolelta, en ole edes vaikeissa kysymyksissä törmännyt kielimuriin palaseenkaan. Vaikkei mieli tekisi pizzaa, täällä haluaa käydä vain siksi että siitä tulee hyvä mieli.

Pahistarinat: Punjab kebab ja Fire wok

Yksi Tampereen vanhoja kebabbiloita eli Punjab, Kirkkokadulla Keskustorin lähellä, oli pitkään vakiopaikkojani. Palvelu oli useimmiten sujuvaa ja ruoka maukasta. Vierailut kuitenkin päättyivät muutama vuosi kuin seinään, kun maksun kanssa tuli vaikeuksia. En katso tarpeelliseksi mennä yksityiskohtiin, mutta maksuvälinepetos voisi olla ratkaiseva termi ja meinasin joutua sen uhriksi. Myöhempi selvitys osoitti, että pientä kikkailua todellakin oli harrastettu. Tuosta vain meni maku, vaikka ruoan maku olisi edelleenkin epäilemättä hyvää. Tapa, jolla he käsittelivät ongelmaa hyvin ilkeämielisesti, ei auttanut lainkaan. Uteliaille mainittakoon, että uudeksi vakiopaikakseni tuli Tammelantorilta löytyvä Nile.

Toinen pahistarina on myöskin paikka, jossa on maukasta ruokaa ja hyvää palvelua, Pirkkalan Fire Wok. Paikka oli niin hyvä, että suostuin käymään siellä vaikka se sijaitsi kauppakeskus Veskassa, joka on surullisen kuuluisa ei-ihan-pienestä-määrästä ongelmia. Arvostin ennen kaikkea sitä, että paikka yhdistää pikaruoan ja suht. terveellisen vaihtoehdon. Lisäpisteitä saa myös siitä, että kasvisoptiot ovat maukkaita. Siihen tiivistyykin ongelma: kun tilaus sisältää kasvisannoksen, mutta kotona huomaakin annoksen olevan possua, sitä vaan ei oikein pääse siitä yli. Toki sen syödä voi, ei se pilalla ole, mutta liharuoan myyminen kasvisruokana on vain niin paha virhe ettei siitä helposti pääse yli. Tai voisi päästä, jos paikka reagoisi asiasta annettuun palautteeseen, mitä se ei tehnyt.

Kiintoisa tarina: Fizza

Nostan vielä jokerina esille pizza-automaattifirman Fizza, jolta löytyy noutopisteitä eri puolin Tampereen seutua. Pizzat on selkeästi tehty ihan vakaalla taidolla, oikeassa keittiössä, oikeiden ihmisten toimesta ja valmistusaineiden osalta laadusta välittäen. Sitten ne on laitettu automaattikoppiin, josta nappia painamalla valmis pizza siirtyy kylmiöstä uuniin kolmeksi minuutiksi, ja sieltä ostajalle. Konsepti on tuotu maailmalta, mutta Suomessa sitä on koristeltu laatutietoisuudella. Miinuksiksi voi lukea groteskin hirveän kännykkäsovelluksen, jota ei onneksi tarvitse käyttää. Muilta osin olen utelias näkemään miten homma toimii tällaisessa automaation luvatussa maassa. Palvelua ei voi kehua tai haukkua, koska ihmistä ei koskaan kohtaa.

Entäpä sinä – missä sinä saat niin hyvää palvelua, että se nousee jopa itse tuotetta tärkeämmäksi valintakriteeriksi?

Autolla pitkälle illalliselle

Helsingissä kuohuu – nimittäin jäätävä idiotismi. Paniikkia ja barrikadeja kun kaupunki uhkaa tehdä keskustasta viihtyisän. Tamperelaisina meillä on jotain varaa puhua.

Ravintolamoguli on pöpelikössä

Minua hävettää, sillä olen Noho Partnersin osakas itsekin, nimittäin toimarinsa Aku Vikström latelee sen verran tymäkkää satuilua että toimittajan olisi sietänyt tarkistaa häneltä kuume. Jos minä haluan lähteä kunnon ravintolaillalliselle, vihoviimeinen asia mukanani on auto. Jos nyt jostain syystä kuitenkin olisin kuskina, jopa minä tajuan Helsingistä sen verran että tiedän parin korttelin päässä olevan parkkihalleja. Mutta useimmiten auto jää pois. Se tarkoittaa että voi tilata viiniä ruoan kanssa. Se tarkoittaa että asiakkaat käyttävät enemmän rahaa ja jättävät taloon parempaa katetta – ja sekös ravintoloitsijaa kismittää!

Mutta se Tampere-kortti. Mitä tapahtui Hämeenkadulle kun ratikkatyömaa saatiin maaliin ja autot pois? Kuoliko se? Onko Hämeenkatu autioitunut? En keskustassa usein käy, mutta en voi väittää aluetta kummituskaupungin osaksi. Jo aiemmin saman näki Kuninkaankadulla. Ihmiset asioivat liikkeissä yhtenään. Jos ny ton pakko se flyygeli ostaa, ei sitä Fiat 500:ta ajeta kaupan oven eteen ja siitä kanneta kuitenkaan. Jos taas pieni syntikka riittää, hissimatka P-Hämppiin on verrattain lyhyt.

Ei autoilijat vaan tohelot

Minä olen autoilija. Se ei tarkoita, että menisin auton kanssa sänkyyn, tai etten osaisi liikkua ilman sitä. En halua, että autolla pääsee joka paikkaan vaan haluan, että on paikkoja joita ei autoilla pilata – ainakaan autojen massalla. On yksi asia sallia invalidikuljetukset ja lastauskäyttö, aivan toinen asia pitää massaliikennettä auki. Moni ravintola on Tampereellakin pärjännyt mainiosti, vaikkei autolla pääse oven eteen. Ja tiedättekö mitä? Moni heidän asiakkaista on autoilijoita. Ja moni heistä ei pompi tasajalkaa ovella valittamassa asiasta, vaan istuvat pöytään ja tilaavat aperitiivin.

Auto on liikkumisväline, monille hyvin tärkeä sellainen. Se ei kuitenkaan saisi olla uskonto. Sille on paikkansa missä se toimii hyvin ja paikkansa missä sen on parempi olla sivummalla. Moni ravintola on esimerkki jälkimmäisistä. Veikkaan, että jos illallisravintolan ovella kyseltäisiin tulijoilta jotta monenko käynnin edellytys on auton saaminen sadan metrin säteelle, ei tulisi paljoa ottajia.

Jos kuitenkin on niin, että Noho Partners ei halua myydä ruokaa ja juomaa muille kuin oven eteen autoilla tuleville asiakkaille, tästä kannattaisi laittaa varoitus ikkunaan. Ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään.