Helsingissä kuohuu – nimittäin jäätävä idiotismi. Paniikkia ja barrikadeja kun kaupunki uhkaa tehdä keskustasta viihtyisän. Tamperelaisina meillä on jotain varaa puhua.
Ravintolamoguli on pöpelikössä
Minua hävettää, sillä olen Noho Partnersin osakas itsekin, nimittäin toimarinsa Aku Vikström latelee sen verran tymäkkää satuilua että toimittajan olisi sietänyt tarkistaa häneltä kuume. Jos minä haluan lähteä kunnon ravintolaillalliselle, vihoviimeinen asia mukanani on auto. Jos nyt jostain syystä kuitenkin olisin kuskina, jopa minä tajuan Helsingistä sen verran että tiedän parin korttelin päässä olevan parkkihalleja. Mutta useimmiten auto jää pois. Se tarkoittaa että voi tilata viiniä ruoan kanssa. Se tarkoittaa että asiakkaat käyttävät enemmän rahaa ja jättävät taloon parempaa katetta – ja sekös ravintoloitsijaa kismittää!
Mutta se Tampere-kortti. Mitä tapahtui Hämeenkadulle kun ratikkatyömaa saatiin maaliin ja autot pois? Kuoliko se? Onko Hämeenkatu autioitunut? En keskustassa usein käy, mutta en voi väittää aluetta kummituskaupungin osaksi. Jo aiemmin saman näki Kuninkaankadulla. Ihmiset asioivat liikkeissä yhtenään. Jos ny ton pakko se flyygeli ostaa, ei sitä Fiat 500:ta ajeta kaupan oven eteen ja siitä kanneta kuitenkaan. Jos taas pieni syntikka riittää, hissimatka P-Hämppiin on verrattain lyhyt.
Ei autoilijat vaan tohelot
Minä olen autoilija. Se ei tarkoita, että menisin auton kanssa sänkyyn, tai etten osaisi liikkua ilman sitä. En halua, että autolla pääsee joka paikkaan vaan haluan, että on paikkoja joita ei autoilla pilata – ainakaan autojen massalla. On yksi asia sallia invalidikuljetukset ja lastauskäyttö, aivan toinen asia pitää massaliikennettä auki. Moni ravintola on Tampereellakin pärjännyt mainiosti, vaikkei autolla pääse oven eteen. Ja tiedättekö mitä? Moni heidän asiakkaista on autoilijoita. Ja moni heistä ei pompi tasajalkaa ovella valittamassa asiasta, vaan istuvat pöytään ja tilaavat aperitiivin.
Auto on liikkumisväline, monille hyvin tärkeä sellainen. Se ei kuitenkaan saisi olla uskonto. Sille on paikkansa missä se toimii hyvin ja paikkansa missä sen on parempi olla sivummalla. Moni ravintola on esimerkki jälkimmäisistä. Veikkaan, että jos illallisravintolan ovella kyseltäisiin tulijoilta jotta monenko käynnin edellytys on auton saaminen sadan metrin säteelle, ei tulisi paljoa ottajia.
Jos kuitenkin on niin, että Noho Partners ei halua myydä ruokaa ja juomaa muille kuin oven eteen autoilla tuleville asiakkaille, tästä kannattaisi laittaa varoitus ikkunaan. Ettei vaan kukaan pahoittaisi mieltään.