Tämän aamun radiota sieltä täältä kuunneltuani on korviini tarttunut toimittajien puhe koulujen alkamisesta. Muutamia koulujen ammattilaisia, opettajia, on keskusteluun haastateltuina osallistunut. Jutun aiheina on ollut myöskin kännykät ja niiden käyttö.
Erästäkin opettajaa kuuntelin, joka oli sitä mieltä, että ei ole tätä päivää kieltää kännykät lapsilta. Kyllä se pitää kaikilla olla, mutta ei kannata hankkia sitä kaikein kalleinta, peruspuhelimella tulee toimeen varsin hyvin. Sen käyttöä ei periaatteessa nykyaikana kielletä, mutta ei se tunneilla saa olla näkyvissä.
Lapselle pitää opettaa myös sen käyttö ja yleisesti hyväksyt hyvät tavat. Siinähän se sitten onkin, kenestä on niiden tapojen opettajaksi? Harva meistä vanhemmista ainakaan sen osaa, se tulee hyvin selkeästi näkyviin, jos mennään vaikkapa marketin kassajonoon. Vähintään yksi ihminen huutaa siinä jonossa. Kerran sattui niin, että kaksi naista osuivat samaan aikaan kassoille, keskustelivat niin kuin eivät olisi moneen vuoteen tavanneet toisiaan, lopulta huomasivat, kun muita ihmisiä nauratti ja joka sana kuului.
Siis miten sellaisia tapoja voi opettaa lapselle, joista ei itsellä ole hajuakaan.