Avainsana: psykologia

Julkaistu

Mitä rasismi on?

Päivänä muutamana tämän vuoden keväällä pysähdyin kysymään itseltäni otsikon kysymystä: mitä kaikkea rasismi on? Juuri silloin oli rasismikritiikki hallituspuolueiden avainhenkilöitä kohtaan äänekästä. Huutoa piisasi, mutta analyysiä ja ymmärrystä ei. Päätin inspiroitua tiedon puutteesta.

Pikkujuttu vain

Ajatukseni oli lukea aiheesta viikon verran ja kuvata pari-kolme videota sekä blogailla – pikkujuttu, siinä se. Noh, meni kevät, kesä, syksy ja tuon pikkujuttu-osuuden sain valmiiksi lokakuun alkuun. Sitten vielä sortteeraus, faktantarkistus, referenssien kaivaminen ja editointi ja joulukuussa oltiin. Nyt pääsin kuitenkin alkuun.

Perusväitteeni on tämä: emme analysoi rasismin olemusta juurikaan. Emme käy keskustelua ristiriidoista kuten raha tai uskonto, emme psykologisista kulmista ja historiaakin katsomme kovin kapeasti. Olemme kovia olettamaan missä syyllinen ja missä ratkaisu, mutta oletukset voivat mennä myös vikaan. Emme ymmärrä rasismia, joten jos emme ymmärrä sitä, miten voisimme torjua sitä?

Alkuun: bisnestä ja luonnollista

Ensimmäinen jaksoni otsikko on Rasismi on bisnestä ja edelleen jaan tätä kahteen: kovaan ja pehmeään bisnekseen. Suomessa tämä ei ole ongelma, mutta USA:ssa on rasismin ja syrjinnän vastainen koulutus osoittautunut haastavaksi. Monilta osin se on pahentanut ongelmaa, ei parantanut sitä. Rahaa on hassattu miljardeja ja ihmisiä on jopa kuollut ison rahan ja pienen järjen rasismin metsästyksessä. Pehmeän bisneksen haaste on Suomessa: myös meillä on lukuisia järjestöjä tekemässä isolla rahaa työtä rasismia vastaan. Moni heistä tekee hyvää työtä, mutta mittarit puuttuvat. Puhumme euroista, kun pitäisi puhua tuloksista.

Toisen jakson otsikko on rasismi on luonnollista, siinä missä syöpäkin syntyy luonnollisesti mutta on silti tärkeää tuhota. Tässä heitän filosofiavaihteen päälle. On hyvä pysähtyä ymmärtämään ihmisen vaistoja sekä hyväksymään, että rasismi syntyy ihmisessä luonnollisesti, eikä se tarvitse pimeää kabinettia kellarissa sitä luomaan. Pohdin vuosituhansia vanhaa kehitystä, jossa yhteiskunta haastaa varhaiset vaistot. Väkivallan osalta tätä on tehty vuosituhansia, ja tulokset ovat verrattain tuoreita. Rasismin osalta työtä ei ole aloitettu, joten veikkaisin että valmista tulee vuonna 3237 – kunhan heti aloitamme.

Jatkuu…

Pistän taas blogaten kun on pari jaksoa lisää pihalla. Ensi viikolla luvassa on ainakin rasismi on mediapeliä.

Julkaistu

Tietoturvan psykologia: tästä puhumme vielä

Tietoturva ja tietosuoja ovat olleet työssäni tärkeitä aiheita vuosien ajan. Ei, se ei ole häkkeröintiä ja pimeässä verkossa surffailua venäläisagentteja vastaan, vaan pääosin sopimuksia, käytäntöjä ja koulutuksia. Psykologian osuutta ei kuitenkaan ole nostettu esiin niin laajalti kuin sopisi. Tämä asia muuttuu.

Käyttäjä on paras portinvartija

Tiedättekö mitä ovat M365 E5, Elements Collaboration Protection, Darktrace tai CrowdStrike? Ei, tämä ei tule kokeeseen. Listassa on useita erinomaisia tietoturvajärjestelmiä suuryrityksille. Ne ovat moderneja, tehokkaita ja hyödyllisiä. Vaikka ostaisit ne kaikki ja sata muuta pohjattomalla kassalla, et saisi sataprosenttista suojaa. Ihminen on lopulta aina se tärkein portinvartija etenkin huijausviestien kanssa.

Tämän myötä huomiota pitää kiinnittää yhä enemmän ihmiseen. Näkökulmia on monia. Se mikä pätee mielen hyvinvoinnissa yleensä, pätee myös psykologisissa kulmissa tietotekniikassa. Muutamia otteita.

  • Turvallisen tunteen tuovat asiat ovat tärkeitä, etenkin hädän hetkellä. Arjessa se on ystävä tai perheenjäsen. Tietoturvassa se voi olla ystävällinen, matalan kynnyksen käyttötuki.
  • Mielen resilienssi auttaa haastavien tilanteiden tullessa vastaan, oli puhe vapaa-ajasta tai työstä, terveydestä tai tietoturvasta.
  • Rikolliset ymmärtävät psykologiaa ja tietävät miten luoda sinulle epämukavaa oloa vaikkapa sähköpostihuijauksella. Epämukava olo vähentää valppautta.
  • Tietoturvan käsitteet eivät ole luonteeltaan teknisiä vaan inhimillisiä ja ajattomia aiheita, joita toteutetaan tietotekniikalla. Paperi tai tietokone, salasana tai riippulukko, postikortti tai sähköposti – konseptit ovat täysin samoja.
  • Ilkeämielinen tietojärjestelmiin murtautuja on vain Ruben Oskar Auervaara (kuka?) varustettuna näppäimistöllä. Temput ovat samoja.
  • Tulet hyväksi tietoturvaongelmien vahdiksi maalaisjärjellä, arjen osaamisella ja pitämällä mielen vireänä. Tekninen osaaminen on parhaimmillaankin pieni sivuosa.
  • Yrityspäättäjä, haluatko tehostaa hurjasti tietoturvan torjuntaa? Kiitä aina työntekijää joka mainitsee havaitsemastaan huijauksesta tai ongelmasta. Positiivisen palautteen teho on merkittävä.

Stressi tuhoaa tietoturvan

Monien tietoturvauhkien isoja riskitekijöitä ovat vanhat ohjelmat, asentamattomat päivitykset tai väärät asetukset. Yhä useamman maailmanluokan tietomurron aliarvostettu syy on kuitenkin stressi. Jos työntekijällä on jatkuva kiire, hänellä on huonompi valppaus. Jos työntekijää kohdellaan ilkeästi hänen kysyessä apua, hän jättää herkästi vaaroista ilmoittamatta tai neuvoa kysymättä. Stressi maksaa jo sairaspoissaoloina tähtitieteellisiä summia. Tietoturvaongelmina se voi maksaa vielä toisenkin tähtitaivaan verran.

Vanha mainos sanoi: hyvä ruoka, parempi mieli. Jatkan tästä: parempi mieli, parempi tietoturva. Parempi luottamus. Paremmat asiakassuhteet. Paremmat yöunet. Lopulta psykologisten kulmien merkitys tietoturvan hoidossa johtaa paitsi merkittävään rahansäästöön, erinomaiseen riskienhallintaan mutta myös mitattavaan terveyden hyvinvoinnin kasvuun. Pidä siis mieli vireänä ja huijarit varpaillaan.

 
P.S. Tässä yhteydessä pitää osoittaa kiitokset Nimblr-nimiselle ruotsalaisyritykselle, jonka kanssa olen pallotellut tätä kiehtovaa aihetta. Sanokaa minun sanoneeni, tästä aiheesta luetaan vielä monista medioista.

Julkaistu

Opettavaista opetuksesta

Koulukokeiluista puhuttaessa keskustelu saturoituu nopeasti poliittisilla linjapuheilla ja hevonpaskabingon valmistusaineilla. Joka maailman visio ja itseohjautuvuus ja digitalisaatio on voimissaan kun lapsista tehdään koekaniineja. Onneksi aiheesta on myös tiedepohjaista mielipidettä, jota tarjosi tuore Tiedeykkönen.

Lapset ovat lapsia

Ohjelman ensimmäisenä asiantuntijana oli psykologian professori emerita Liisa Keltikangas-Järvinen, jolla on raudanlujaa osaamista vuosikymmenten varrelta. Hän onnistui ihailtavalla tavalla palauttamaan keskusteluun perusasiat. Sen sijaan että puhuttaisiin poliittisesta eturyhmästä x tai y, tai tytöistä tai pojista, maahanmuuttajista tai kantasuomalaisista, hän puhui lapsista. Hän puhui aiheista, psykologisista tarpeista ja kehityksen vaiheista jotka yhdistävät kaikkia lapsia. Kun viet lapsilta pois ennustettavuuden (=lukujärjestys), oman paikan (=pulpetti), tutun ja turvallisen yhteisön (=oma luokka), suoritat ihmiskoetta laajalti hyväksytyn tieteen vastaisesti.

Professori Keltikangas-Järvinen kritisoi jämäkästi, mutta asiallisen perustellusti koulukokeiluja. Esimerkissä oli 80 lasta yhdessä tilassa, monen eri ikäisiä, joka aamu erilaiset ryhmät eikä mitään tuttua ja vakaata ympärillä. Tämä ei voi olla lisäämättä pahoinvointia, oppimisvaikeuksia ja muita ongelmia. Tällaisessa ympäristössä luonteen piirteet ratkaisevat menestyksen, eivät kognitiiviset kyvyt. Lapsi, joka perinteisessä luokassa saisi kiitettäviä arvosanoja, voi joutua mielenterveyspotilaaksi ja ongelmaoppilaaksi väärässä ympäristössä. Erityisen alttiita tähän ovat lapset kodeista, joissa on haasteita, ehkäpä ei ole Suomen yhteiskunta niin tuttua, tai on köyhyyttä, yms. Suomen kouluissa lasten pitäisi olla tasa-arvoisia, mutta olemme tehneet kaikkemme että näin ei tapahdu.

Keskustelussa otettiin kantaa myös korkeakouluopiskelijoiden korkeampiin mielenterveysongelmien määrään. Tässä kohtaa professori muistutti, että heillä niitä on aina ollut suhteessa enemmän. Jostain syystä vain korostamme juuri yliopistoissa opiskelevia, vaikka ongelma on koko ikäluokan mittainen. Henkilökohtaisesti ajattelen että on opiskelijoiden etujärjestöiltä luonnollistaajaa omaa asiaansa, mutta on tärkeää nähdä heidät osana keskustelua, ei sen määräävänä osapuolena. On myös hyvä ymmärtää, että eri ikäisille ihmisille erilaiset ympäristöt toimivat eri tavoin, ja tätä professovieraskin korosti. Lapsi ei ole vain pieni aikuinen. Ohjelma tarjosi myös lukuisia muita kulmia, joten suosittelen kuuntelemaan koko paketin.

Ratkaisu on liian helppo

Professori Keltikangas-Järvinen tarjosi ratkaisuina niin yksinkertaisia asioita, että niitä tuskin yksikään päättäjä koskaan kuulee. Hän ehdotti tilastotietojen keräämistä yhteen, jotta mielenterveysongelmissa päästäisiin syiden äärelle, eikä vain korjattaisi seurauksia. Hän muistutti että ongelmien jatkuva kasvu ei yksinkertaisesti voi jatkua, sillä emme ikinä pysty hankkimaan jatkuvasti lisää ja lisää hoitoa. Ongelmien pahenemisen pitää loppua ja se lähtee tietopohjaisesta tutkimustyöstä. Tällä hetkellä tutkimus on aatepohjaista.

Lisäksi hän ehdotti niinkin pöhköä asiaa, että jos kouluissa tehdään uusia kokeiluja, niiden pitää pohjautua tieteelliselle pohjalle, niillä on oltava selkeä tarkoitus ja tavoite, joita voidaan myös seurata. Mahtaa moni kepulainen broileri suuttua melkoisesti pelkästä ajatuksesta. Sitä paremmalla syyllä: lapset eivät ole koe-eläimiä. Ehkäpä olisi aika lakata käsittelemästä heitä sellaisina?

P.S. olen korostetun osaamaton tästä aihepiiristä, eli kuunnelkaa tuo ohjelma ja uskokaa fiksumpia, älkää herran tähden minua.

Julkaistu

Mietelauseita

Eräs tuttavani on melkoinen haka haastamaan minua pohtimaan psykologiaa ja ihmisluonteita. Päätin ottaa sen vastaan päänsäryn sijaan pienenä haasteena, joka taisi lähteä liikkeelle historian merkkihenkilöiden tutkimisesta. Ohessa muutama mieleeni herännyt mietelause, jotka epäilemättä joku minua viisaampi on sanonut aiemmin toisessa muodossa. Toisaalta, kaikki luova työ on johdannaista.

Tunteista ja yhteiskunnasta
Hallitse yhteiskuntaa ilman tunteita, jotta jokaisen ihmisen omassa tilassa on niille mahdollisuus.

Tulkinta: tunteet ovat jokaisen omia, jokaisella erilaisia. Hallitsijan ei sovi ottaa tunteellisia puolia, vaan käyttää järkeä. Vain siten hän voi taata kaikille kansalaisille tasavertaisen oikeuden omiin tunteisiinsa, oman sydämensä ääneen. Jos hän hallitsee tunteella, hän kieltää sekä tunteet että järjen.

Lain oikeudenmukaisuudesta
Hyvä laki on sellainen, joka tuntuu oikelta myös vuosi tapahtuman jälkeen.

Tulkinta: tapahtuman hetkellä kosto on päällimmäisenä mielessä. Lailla ei ole varaa kostoon, vaan sen on kestettävä myös tunteiden rauhoittumisen jälkeinen aika.

Erilaisuudesta
Ihmisen oikeus olla idiootti on tärkein vapaus.

Tulkinta: jokaisella meistä on mielipide, jota joku toinen pitää idioottimaisena. Olemme siis jokainen idiootteja, mutta yhdessä on elettävä. Kunnioittakaamme siis tätä ihmiskunnan aksioomaa.

Ymmärryksestä
Puheväleistä on pitkä matka tanssiaisiin.

Tulkinta: Jungilainen psykologia opettaa tunnistamaan sisältään varjon, olemaan sen kanssa puheväleissä, käyttämään sitä – mutta et silti esittele varjosi luonnetta edes läheisillesi. Laajemmin katsoen, kunnioitus ja kyky ymmärtää eivät edellytä yksimielisyyttä. Paitsi että voit kunnioittaa täysin eri mieltä olevaa, se on usein myös viisasta.

Persoonallisuustyypeistä
Persoonallisuutesi on korttipakka, ei lopputulos.

Tulkinta: Tämä on varmasti helpoin ja tylsin näistä. Voit analysoida ja tuntea persoonallisuustyyppisi eri tavoin ja sitä kautta nähdä hieman minkälaiset kortit saat käteesi. Pelin saat kuitenkin pelata itse eikä lopputulos ole kiveen hakattu. Samoista korteista syntyy niin rakastettu rauhantekijä kuin hirveä diktaattorikin.

Julkaistu

Reagoinnin tasoja

Voimme puhua rikosuutisista, sotesta, väyläremonteista tai vaikka naapurin äänekkäästä kitaran soitosta. Aina kun joku asia nappaa, se herättää reaktioita. Sovellan Viktor E Frankl:n kuuluisaa lausahdusta mitä tulee syyn ja seurauksen väliseen hetkeen. Haluaisin hetkeksi nostaa esille keskustelua sinänsä täysin luonnollisista ja ymmärrettävistä reaktioista karmeiden uutisten äärelle.

Esimerkin kautta

Otan siis esimerkiksi tuoreet uutiset lapsia kohtaan tehdyistä seksuaalirikoksista, koska se nyt on pinnalla. En aio puida näitä tapauksia itsessään, vaan listaan reagoinnin muotoja pohdittavaksi itse kullekin.

Välitön, harkitsematon viha:
Tähän menevät kommentit kuten maahanmuuttajien laaja leimaaminen, vaatimukset rajojen sulkemisesta, kuten myös syyllisten etsintä, ministerien haukkuminen. Kyse on välittömästä reaktiosta joka muodostuu henkilön aiempien aatemaailmojen pohjalle.

Välitön, harkitsematon vastareaktio:
Yhtä lailla välitön ja olematonta harkintaa soveltava reaktio on koittaa siirtää huomiota pois asiasta – suomalaisetkin raiskaa, maahanmuuttajia ei saa syyllistää, yms. Myös tässä kohtaa etsitään syyllisiä rasisteista, huonosta kotoutuksesta, yms.

Välitön itsestäänselvyys:
Tässä esimerkissä etsitään turvallisia ja itsestäänselviä vastauksia. Tarkoituksena on osoittaa ”hei, minäkin huolestun” tavalla joka ei suututa suoraan ketään, siten tämä malli on poliittisten johtajien suosiossa. Vaaditaan lisää poliiseja, parempaa kotoutusta, tutkintarauhaa, pidempiä vankilatuomioita, yms. Saatetaan myös spekuloida katalyyttejä, koska suorien syiden listaaminen herättäisi liikaa tunteita. Puhutaan syrjäytymisestä, osattomuudesta, yms.

Välillinen itestäänselvyys:
Mikäli aikaa ja järkeä piisaa, voidaan edellinen toteuttaa myös lisäämällä kontekstin tuntoa, asiantuntijalausuntoja ja pohdiskeluja. Etsitään yksityiskohtaisempia ajatuksia ja täsmätoimia, mutta yhä turvallisia ja mauttomia ratkaisuja joita pyritään kuitenkin hieman perustelemaan.

Pohdiskeltu aatteen mukainen reaktio:
Tässä kohtaa on jo nukuttu yön yli. Pohjalla on yhä oma aate, joka kallistuu enemmän maahanmuuton puolelle tai vastaan. Etsitään realistisempia, maltillisia mutta silti selvästi yhteen suuntaan kalleellaan olevia vaatimuksia, esimerkiksi maahanmuuton rajaamista tai poliittisia malleja joilla rikollisten karkoitusta voidaan sujuvoittaa. Toisella puolen mielipidekenttää voidaan vaatia humaanimpaa maahanmuuttopolitiikkaa, perheiden yhdistämistä, maahanmuuttajayhteisöjen voimakkaampaa tukemista, yms.

Rauhassa pohdiskeltu neutraalimpi reaktio:
Tämä on vielä näkemättä, nimittäin pitkään pohdiskeluun, kattavaan asiantuntijanäkökulmaan ja vailla poliittista väriä etsittyyn taustasyiden ratkaisuun. Tämä on hyvin vaikeaa, koska mielipide on usein vastoin välitöntä reaktiota. Esimerkiksi rangaistusten koventaminen on kansan suosiossa, mutta numeroiden valossa se voi jopa pahentaa ongelmaa. Toinen ongelma on että pitkäjänteinen taustasyiden korjaaminen näkyy hitaasti. Nyt tehtävien toimien hyödyt voisivat näkyä vasta vuosien päästä. Lisäksi tällaiset ajatukset nähdään usein uhkana molemmilla puolin poliittista kenttää ja keskitien kulkijoiden herjaaminen on aikamme vahva ilmiö.

Pohdiskelkaa!

On helppoa ja luonnollista reagoida välittömästi joko kovaa vaatien tai laimeita itestäänselvyyksiä ladellen. Siten on varsin luonnollista että blogit täyttyvät näistä aatteista. Pohdiskeltuja mielipiteitä ei juuri näy ja jos näkyy, niitä ei juuri kommentoida. Se on sääli, sillä voimakkaat reaktiot lähinnä herättävät voimakkaita reaktioita kahta puolen. On selvästi osoitettu että kovin voimakkaat poliittiset mielipiteet aiheuttavat myös yhä voimakkaampia vastareaktioita, usein jopa pahentaen sitä ongelmaa jota vastaan halutaan toimia.

En sano että unohtakaa kaikki mitä ajattelette ja tehkää toisin. Sanon, että pysähtykää hetkeksi pohtimaan. Ottakaa se aika, pysähtykää ennen reagointia, käykää ajatuksenne kanssa lenkillä mielikuvituksen tulevaisuudessa. Pohtikaa reagoinnin vaikeaa lajia.

Julkaistu

Miehen on opittava

Viimeksi eilen oli erinomainen blogaus Ylellä miehen asemasta parisuhteessa. Mies ei hanskaa tunteiden ilmaisua kun sitä ei hänelle ole opetettu. Tämä on yksi lukuisista uusista haasteista miehille (miesoletetuille), vaan kun vanhatkin painavat niskaa. Mahtuisiko kompromissi mihinkään väliin?

Ensin aloitetaan syyttämällä

Yksi viime vuosien kestohittejä on osoitus siitä, miten jokainen mies on osaltaan syyllinen kaikkiin miesten tekemiin rikoksiin vaikkapa ”patriarkaalisen ilmapiirin kautta”. Jotkut menevät vielä pidemmälle, kun ihan korkeakoulututetutkin joskus toteavat kaikkien miesten ja jopa poikalasten olevan raiskaajia tai ainakin potentiaalisia sellaisia. Miehen pitää osata väistää ja tiedostaa että mitä tahansa hän tekeekin, hän väärinkäyttää asemaansa. Jopa vauvaikäisen poikalapsen tuominen tilaan voi tehdä ilmapiiristä vaarallisen, ainakin erään Ylen haastatteleman feminismin mukaan (mainittakoon tosin että hän kritisoi tätä näkökulmaa).

Vaan eihän tämä tyhjästä tule. Terroristit ja raiskaajat ovat lähes yksinomaan miehiä. Parisuhdeväkivallassa numerot menevät tasan mutta tiettyjä ikäviä piirteitä löytyy. Ihmiskunnalle vaarallisen uskonnon tunnistaa siitä että sen johdossa on vain miehiä. Miehet tuppaavat myös erikoistumaan kännissä riehumiseen. Tilastoja on enemmänkin. Laki ei tokikaan saa erotella ketään sukupuoli-identiteetin mukaan, mutta on typerää kieltää keskimääräiset erot sukupuolten välillä. Poikkeuksia on, eikä näiden pohjalta saa ketään syrjiä, mutta sekä mieli että ruumis eroavat keskimäärin aika paljon sukupuolten välillä. Se on yksi vankimmin tutkittuja tieteenaloja. Se johtaa ikäviin tilastofaktoihin molempiin suuntiin. Nainen ei ole miestä parempi tai päinvastoin, mutta keskimäärin heissä on eroja.

Mies on siis jopa velkavankeudessa, ojan pohjalla lojuessaankin etuoikeutettu. Miehen pitäisi nyt oppia ilmaisemaan tunteita, hoitamaan lapsia ja tuntemaan syyllisyyttä. Miehen pitää myös tehdä vanhaan malliin raskaat työt, maksaa laskuista sekä omat että kumppanin, kantaa vastuu kodista ja puolustaa heikompia, mutta ei kuitenkaan esiintymällä liian vahvana. Tämä on paljon vaadittu. Luonnollista on että pitää muuttua ja oppia uutta, mutta alan omaamaan ymmärrystä niille joiden mielestä osa tästä on sanalla sanoen epäreilua. Miehillä on paljon uusia velvollisuuksia mutta kovin vähän uusia oikeuksia. Ehkä ne olivat aiemmin pahasti epätasapainossa, vaan löytyy se epätasapaino toisestakin päästä.

Sitten maustetaan psykologialla

Niin ikään tuore uutinen kertoo naisten kokemasta seksuaalisesta häirinnästä. Vastoin äänekkäimpien huutajien mietteitä, en näe tässä valeuutista vaan koen tarvetta lukea sitä tarkkaan. Nyt tarkkana: on eri asia sanoa on kokenut tai on raportoinut sekä vielä on tapahtunut. Etenkin ns. somekratian aikana kollektiivinen muisteleminen on yleistä ja myös valemuistot ovat yleisiä. Lisäksi on tuttu ja valitettava tosiasia että kokemus- ja ilmoituskynnykset heiluvat huomattavasti. Niin sukupuoli, kulttuuritausta kuin yhteiskunnallinen ilmapiirikin vaikuttavat siihen ketkä raportoivat herkemmin mistäkin asioista milloinkin. Yle on uutisoinut asiat oikein mutta vaatii tarkkasilmäisyyttä ymmärtää sanojen erot. En nimeä ketään valehtelijaksi, mutta fakta on että kaikki koetuksi kerrottu ei ole tapahtunut ja kaikki tapahtunut ei ole koetuksi kerrottu.

Jatketaan yhä tarkkaavaisuudella: On tervettä puhua yhteiskunnan ongelmista. On luonnollista että miestenKIN pitää muuttua kun maailma ympärillä muuttuu. Osa tästä muutoksesta on selvää pässinlihaa, mutta osa on tietenkin vain turhan paljon mediatilaa saavien kiihkomielisten *isti-poliitikkojen huutoa. He haluavat mediatilaa ja ”tappakaa kaikki miehet” on aika hyvä tapa saada sitä. Ei se tee heistä todellista keskustelukumppania eivätkä moiset idioottimaiset huutelut ole mikään syy alentua heidän tasolle. Ehkäpä tärkein asia mitä miestenKIN pitää oppia on ymmärtää somekratiassa elämisen taidot. Kaikki kritiikki ei ole pahasta, jokainen ehdotus ei ole miesvihaa ja fiilikset ovat vain fiiliksiä, eivät korkeimman oikeuden ennakkotapauksia. Väärästä syytöksestä voi yhä joutua käräjille esimerkiksi kunnianloukkauksen rikosnimikkeellä.

Lopulta etsitään syyllinen

Lopuksi heitän haasteen. On yllättävän usein sama henkilö, jonka mielestä jokainen islaminuskoinen on syyllinen terrorismiin mutta jonka mielestä on väärin syyllistää kaikkia miehiä muutamien sikailusta. Tämä on ristiriitaista. Ehdotan, että syyllinen on tasan syyllinen per oikeusistuin, mutta mahdollisuus toimiin on oma keskustelunsa. Tällä hetkellä miehille tyypillistä rikollisuutta ja häiriökäyttäytymistä tutkivat turhan suurelta osin turhan paljon vihan voimalla toimivat naisryhmät, joiden ratkaisuehdotukset eivät aina ole rakentavimmasta päästä. Mielestäni miehillä on paljonkin annettavaa tähän keskusteluun, johon on tavalla tai toisella päästävä mukaan. Pientä yritystä on, mutta paljon ememmän tarvitaan. Katson tässä myös median suuntaan, jolle ehdotan JSN:n 21. journalistin ohjeen näkemistä laajalta kantilta.

Somekratiassa tuntemuksia, fiiliksiä ja huhuja on paljon. Paras ratkaisukeino on keskittyä niihin faktoihin jotka varmaksi tiedämme. Kaikille sukupuolille on tasavertaisesti tilaa yhteiskunnassa. Sukupuoli yksin ei voi syyllistää tai etuoikeuttaa ketään. Perusoppeja jää kaksi plus yksi: Ensinnäkään syyllisyyden leimaa ei tule lyödä koko ryhmän päälle. Toiseksi oman viiteryhmän keinot tilastollisesti havaitun ongelman korjaamiseksi ovat usein tehokkaimmat. Viisaan toiminnan lopputuloksesta hyötyvät kaikki.