Sopivan mansellismielinen blogialusta
BenTV:ssä tällä kertaa esimerkiksi ihmettelyä Unkarin toiminnasta Ukrainaa vastaan, vaikka heillä on kokemuksena Venäjän hyökkäys Unkariin vuonna 1956.
Täysin aiheellista ihmettelyä siitä miksi punaiset ja muut venäjämieliset kannattavat arabiterroristeja, jotka hyökkäsivät kansanmurhaamaan israelilaisia.
Ay-mafian törkeää toimintaakin ihmetellään.
On myös kommentti Alex Stubbin ja Haaviston välisestä erosta.
Valtaosa demareista on selvästikin äänestänyt taktisesti Haavistoa, eikä demarien verkkosukka-Urpilaista.
Olisiko demarien johto jo taktisesti valinnut Urpilaisen ehdokkaaksi, että punainen Haavisto saisi ensimmäisellä kierroksella enemmän ääniä ja pääsisi toiselle kierrokselle?
Kokoomuksen Verkkouutisissa kerrotaan mitä Alex Stubb sanoi Putinin Venäjästä Ruotsin TV:lle. Suosittelen lukemaan sen artikkelin kokonaan, lainaan tähän pätkän:
”Presidenttiehdokas Alexander Stubbia haastateltiin maanantaina Ruotsin SVT Agendalla (24:00). Stubb totesi varoittaneensa Venäjän linjan muuttumisesta 2008 Georgian sodan myötä.
– (Vladimir) Putin on holtiton. Hän on aggressiivinen. Hänen Venäjänsä on imperialistinen. Hän ei tunne rajoja. Hän on itse asiassa sitä mieltä että Venäjällä ei ole rajoja, Alexander Stubb sanoo SVT:lle nähneensä.
– Se on ymmärrettävä Putinista. Ainoa mitä hän itse ymmärtää on tietysti voima ja valta. Siksi meillä on niin vahva puolustus Suomessa ja siksi olemme nyt mukana Natossa.”
Lähde: https://www.verkkouutiset.fi/a/alexander-stubb-ruotsin-tvlle-vladimir-putin-on-holtiton
Kokoomuksen Verkkouutisissa on artikkeli tutkimuksesta jossa kysytään ketä ehdokkaista et voisi missään nimessä äänestää, suosittelen tutustumaan:
https://www.verkkouutiset.fi/a/mt-heita-suomalaiset-eivat-voisi-missaan-nimessa-aanestaa
Itse en voisi kuvitella missään tilanteessa äänestäväni ketään punaisia (mukaan luettuna vihreät).
Suomalaisten inhokki on tutkimuksen mukaan Halla-aho. Se ei yllätä minua ollenkaan. Itse voisin äänestää Halla-ahoa ennemmin kuin ketään punaista (mukaan luettuna vihreät). Jos viimeisellä kierroksella olisi vain ne vaihtoehdot olemassa.
”Kokoomuksen tuleva presidenttiehdokas, professori Alexander Stubb pitää paraikaa neuvoteltavaa Suomen ja Yhdysvaltojen kahdenvälistä puolustusyhteistyösopimusta (DCA) ”erittäin merkittävänä”. Se maksimoi Stubbin mukaan Suomen turvallisuuden ”tässä maailmankolkassa ja -tilanteessa”.
– Se on tuplalukko meidän turvallisuudellemme. Tai triplalukko. Ensimmäinen lukko on itsenäinen, uskottava puolustus. Toinen lukko on Nato-jäsenyys ja artikla viisi. Ja kolmas on se, että meillä on kahdenvälinen sopimus Yhdysvaltojen kanssa, Stubb sanoo Verkkouutisten haastattelussa.”
Lukekaa tämän linkin takaa artikkeli kokonaisuudessaan:
Alexander Stubb: Tämä sopimus on ”triplalukko” Suomen turvallisuudelle | Verkkouutiset
Marko kirjoittaa blogissaan:
Trump ei ole mies eikä mitään jos ei osaa maailman suurimmalla armeijalla saamaan kuriin paria beduiinia Iranissa. Vai tuleeko tälle käskyt Kremlistä ja näin hänen kädet sidotaan… TWITTER Presidentti tekee itsestään heikon maailman silmissä.
Saattaa olla, mutta toisaalta…
Trump pitää parhaillaan maratonipuhetta Faith & Freedom Coalitionin konferenssissa. Ei voi muuta, kun ihailla miehen puhetaitoa ja sosiaalisia kykyjä. Ilman papereita, muistaa kohtaamiensa ’pienten ihmisten’ nimiä, nostattaa heitä katsomosta, kertoo liikuttavia tarinoita ja saa mahtavat aplodit yleisöstä. Suomalaisenakin on jo tottunut miehen itsekehuun, vaikka se alussa tuntui hyvin vastenmieliseltä.
Yrittäessäni katsoa presidenttiehdokkaita vähän eri kanteilta, ryhdyin tenttejä kuunnellessa pohtimaan heidän maailmankuvaansa. Tarkemmin ottaen pohdin, missä ehdokkailla kulkee maailmankuvansa jakolinja, eli ketkä ovat heille ”me” ja ”ne”. Katsotaanko saanko tällä helpotettua ehdokkaan etsintää edes itselleni.
Tuula Haatainen: sukupuolet.
Vaikkakin Haataisen feministisessä politiikassa on monta raudanlujaa faktaa mihin nojata, pidemmälle vietynä se on ihmisten joko suosimista tai sorsimista synnynnäisen ominaisuuden perusteella. Hänelle sukupuoli on jokaisen valinnan ykköskriteeri.
Sauli Niinistö: järjestelmän sisällä vai ulkona?
Presidenttimme jakolinja ei ole jyrkkä vastakkainasettelu, vaan enemmänkin kyse on näkökentän kaventamisesta. Hän ei näe ihmisiä, organisaatioita tai mietteitä jotka eivät mahdu puoluejärjestelmän sisään.
Laura Huhtasaari: liberaali vai konservatiivi?
Vaikkakaan Laurasta ei jää änkyräkonservatiivin kuvaa, on jakolinja helppo nähdä eikä hän sitä koitakaan peitellä: perinteiset konservatiiviset arvot vastaan modernit liberaalit arvot.
Pekka Haavisto: rauha vai sota?
Minun oli vaikea löytää Haaviston maailmankuvasta selkeää jakolinjaa, sen verran sovinnollista diplomatiaa hän harjoittaa. Lopulta arvelen että hän on se viimeinen henkilö maailmassa joka painaisi punaista nappia. Hän sovittelee vielä pitkään sen jälkeen kun muut ovat jo tarttuneet aseisiin. Kaunis ideaali, vaan minkälaiset riskit?
Merja Kyllönen: me vastaan kaikki muut
Perinteinen äärivasemmiston maailmankuva kuuluu Kyllösen puheista. On pieni ryhmä oikeudenmukaisuuden taistelijoita jotka kantavat maailman sydäntä, vastassaan loppumaton armeija pahuutta joka vaanii jokaisen nurkan ja kiven takana.
Paavo Väyrynen: kehitys vai jarrutus?
Paavo Väyrysen ympärillä maailma kulkee liian nopeasti ja hän haluaisi maailman etenevän hitaammin, tietyissä poliittissa linjanvedoissa jopa taaksepäin. Hänen ideaalinsa eivät ole vailla todistepohjaa, vaan kuuluvatko ne enää tähän päivään?
Matti Vanhanen: maaseutu vai maailma?
Kesti ehdokkaista selvästi pisimmän aikaa löytää punaista lankaa miehen puheista. Arvelen että Vanhanen on yrittänyt tuoda presidentinvaaleihin keittiön kautta perinteistä kepulaisuutta. Siinä kukin pieni kyläyhteisö huolehtii asioista ja ihmisistä, eikä tuhatta ihmistä isompia kuntia ole olemassakaan.
Nils Torvalds: kabinetti vai kansankokous?
Torvaldsille hyvä maailma on se jossa etablisoitunut eliitti sopii asioista kabinetissa ja massat luottavat heihin. Hän ei pidä avoimuudesta tai keskustelusta ”tyhmien” kanssa. Onko hän tarpeeksi viisas päättämään muiden puolesta?
Tullut katseltua aika paljon näitä presidentti ehdokkaitten oman itsensä kehumispuheita ja äärimmäisten totuuksien julistusta, haastatteluja ja hiillostamisia. Jankutetaan, tiukataan, kun ei osata tai haluta vastata niin maalaillaan taivaanrantoja vastaamisen sijasta, toistetaan kaikkien tunnistamia maailmamme ongelmia ja sanotaan että juuri minä haluan parannusta, syyllistytään populismiin ja kosiskellaan suosiota tylsillä kokkapuheilla ja vitseillä, toki aivan asiaakin on puheissa. Ja tottahan sekin ihmetyttää että niin paljon puhutaan ongelmista joiden kohdalla presidentillä ei ole mitään todellisia vaikuttamisen mahdollisuuksia.
Näin tasapuolisesti tuli kaikki ehdokkaat ja heitä tenttaavat toimittajat katsottua ja arvosteltua mutta yhteen yksityiskohtaan vielä nyt kiinnitän huomiota. Se on demareitten ehdokkaan kohta, syystä jos toisestakin ei asettanut SDP ehdokkaksi puheenjohtajaansa, ei adjutanttia vaan lempeän Haataisen. Naisen jonka tapa esittää asiaansa on kuin toiselta planeetalta verrattuna SDPn silmäätekeviin tai taannoiseen demaripresidenttiin. Puhuu kiihkotta, paneutuu ihan omaan arvomaailmaansa eikä juuri alennu toisten arvostelemiseen ja mollamiseen, että tällaisiakin demareita löytyy, heitäkin kuitenkin riittää useampaan junaan ja hyvä niin.
No en minä Haataista äänestä vaikka kelpo ehdokkaalta vaikuttaakin, kun en osaa arvostaa valtiomiehenä, epäilys kytee siitäkin että jos vaikka keskittyisi liiaksi omiin mieliaiheisiinsa kaiken muun kustannuksella ja vähän pelottaa mielikuva joka edellisestä demaripressasta jäi.
Mutta onnea ja menestystä Haataisen Tuulalle toivotan.
Kuuntelin melkein koko lauantaipäivän Ylen radio-ohjelmia presidenttiehdokkaista ja tuli hirveän ikävä fiilis, kun yhtä lukuunottamatta ehdokkaita vain haukuttiin, kritisoitiin ja moitittiin. Vastarannan kiiski ilmoittautuu ja aionkin kertoa jokaisesta presidenttiehdokkaasta yhden hyvän sanan kuvailemaan hänen parempia ominaisuuksiaan. Toivon, että kommenteissa tällä kertaa keskitytään vain positiivisiin asioihin ehdokkaista.
Pekka Haavisto on hyvä diplomaatti. Hän kuuntelee, ymmärtää, keskustelee eikä hosu tuomitsemaan.
Paavo Väyrynen on hyvin osaava. Hänen osaaminen maailmasta, valtioista, päättäjistä, historiasta, nykypäivästä ja kulttuureista on valtava.
Sauli Niinistö on hyvä poliitikko. Hän tuntee puolueet, politiikan pelin säännöt ja osaa tuoda puoluekoneistot mukaan tehokkaasti.
Laura Huhtasaari on hyvä kristitty. Hänellä on raamatun armon ja rakkauden sanomaa aina matkassa mukana.
Tuula Haatainen on hyvä feministi. Hän ei pelkää sanan käyttöä ja on valmis myös laajalti perustelemaan ja avaamaan sitä.
Merja Kyllönen on hyvä vastavoima. Hän näkee maailmaa myös köyhän ja hyljeksityn silmin.
Matti Vanhanen on hyvä viilipytty. Hän kestää kovatkin paineet maltillisena.
Nils Torvalds on hyvä porvari. Perinteisen arvokkaat porvarilliset arvot löytävät hänestä modernin kodin.
Loppuun korostan vielä varoiksi, että edellä ei ole sarkastisia ilmaisuja. On luonnollista että moni em. sanoista on sellaisia että jotkut ottavat ne hyvänä, jotkut pahana. Niinpä. Siksihän tässä vaaleissa äänestetään. Ehdotan kuitenkin, että jokaiselle meille on yksi asia ennen muuta, missä presidentin pitäisi olla hyvä. Mieti se sana mieleesi ja mieti sitten kuka ehdokkaista sen toteuttaa.
Yllättävän lähellä toisiaan on nelikko.
Laura ja Sale tulivat tasaluvuin, kepulaisia ehdokkaita en äänestäisi.
