Uusi ”Pirkkalan moniste” on sitten täällä

Kansanedustaja Mauri Peltokangas kommentoi perjantaina videollaan Otavan julkaiseman elämänkatsomustiedon oppikirjaa. Tämän 7.-9. luokkalaisille tarkoitetun oppikirjan mukaan ”mieskin voi synnyttää”. Mauri Peltokangas pitää tätä blogissaan mahdottomana.
Nyt yksi oppikirjan tekijöistä, Jaakko Lindfors, on julkaissut Facebookissa videovastineen Peltokankaan videoon.
– Mauri pyytää näyttämään hänelle, missä on osoitettu, että mies voi synnyttää. Missä on se Jarkko tai Timppa, joka on synnyttänyt, Jaakko Linfors sanoo videollaan. – –
– Mauri, sellainen henkilö, joka on syntynyt naiseksi, mutta kokee itsensä mieheksi, hän korjaa sukupuolensa ja hänellä on kohtu, hän voi synnyttää. Dadaa!
– Mauri, sä et päätä mitä kouluissa opetetaan. Sä et päätä, mitä oppikirjoja opetuksessa päätetään.
Linforsin mielestä on hyvä, että poliitikot eivät päätä oppikirjoista.
– Oppikirjoista päättävät pedagogiset asiantuntijat, rautaiset ammattilaiset, meidän maailman parhaat opettajat.

Peltokangas huomauttaa, että vasemmistoliiton Jaakko Lindfors on selvästikin poliittinen toimija, joka on kirjoittanut oppikirjan sisältöä omasta poliittisesta agendastaan lähtien.
Tässä on selvästi kyse siitä, että opetusmateriaalia on lähdetty politisoimaan.
Pirkkalan marxilainen koulukokeilu 1970-luvulla on äärimmäinen esimerkki koulujen oppimateriaalien politisoinnista. Yksi kouluissa käytetyistä oppimarteriaaleista tunnettiin nimellä Pirkkalan moniste.

Yle kertoi tästä oppilaiden vanhemmilta salaa tehdystä opetuskokeilusta laajassa jutussaan muutama vuosi sitten. Pirkkalan tapaukseen perehtyneen tutkijan mukaan kyse oli ”puhdasoppisesta aivopesukokeilusta”, josta olivat vastuussa kouluhallituksen ja opetusministeriön korkeat virkamiehet.
———————————-
Kirjoitukseni lähde: Suomen Uutiset 21.9.2019, otsikolla ”Peltokangas pyysi kuvia synnyttäneestä miehestä – tulikin video”.

Tosielämän Kela Gold- AnonyymejaMastercardeja jaettu yli 2 miljoonaalle Eurooppan laittomasti mahantulleille, yhteisarvo yli 1,5 miljardia euroa

Kävimme tänään vaimon kanssa Kittilässä. Meillä oli treffit poikamme kanssa, joka asuu Levillä. Vaimon piti hakea henkilöllisyystodistus R-kioskilta, ja siihen tarvitsimme poikamme apua. Vaimolla on ajokortti, samoin minulla, mutta niiden perusteella ei pysty lunastamaan henkilöllisyystodistusta. Siihen tarvitaan voimassaoleva passi ja tähän tarvitsimme poikamme apua. Näin vaimoni sai henkilöllisyystodistuksen että helähti. Maksoi noin 100 euroa kaikkine kuluineen.

Onneksi kaikilla ei ole EU:n alueella niin nokon nuukaa henkilöllisyyden todistamisen kanssa. Siitä seuraavassa enemmän:
”Kela Gold” on verkkoslangia, jolla on tähän asti tarkoitettu kuvitteellista turvapaikanhakijalle myönnettävää luottokorttia, jolla maksaminen hoituu kuin itsestään. Mutta todellisuus on tarua ihmeellisempää. EU-alueelle laittomasti tulleille siirtolaisille on jaettu nimettömiä maksukortteja, joilla voi nostaa käteistä pankkiautomaateista ja maksaa ostoksia. Mastercard luottokorttiyhtiön kortteja on jaettu useiden avustusjärjestöjen kautta. Toimintaa ovat olleet rahoittamassa ja orgasisoimassa useat EU:n ja YK:n alaiset toimijat.

EU:n kansalaisetkaan eivät saisi pitää hallinnassaan anonyymejä pankkikortteja.
Laittomasti maahan tulleille jaettavissa Mastercard-kortissa ei ole lainkaan kortin haltijan nimeä, vaan sen tilalla on numerosarja.
– Unkarin pääministeri György Bakondin mukaan nimettömät maksukortit ovat jälleen yksi osoitus siitä, että EU ei halua pysäyttää laitonta siirtolaisuutta vaan laillistaa sen.
Kirjoitukseni EU:ta koskevan osuuden lähde: Suomen Uutiset 22.5.2019 otsikolla ”Tosielämän Kela Gold – Anonyymeja Mastercardeja jaettu yli kaksi miljoonalle Eurooppaan laittomasti maahan tulleille, yhteisarvo yli 1,5 miljardia euroa.

Jokaiselle jotakin

Tuo otsikko tarkoittaa sitä, että täällä voi kirjoitella hyvin monipuolisesti, monesta eri näkökulmasta ihan oman näkemyksen ja harrastuksen mukaisesti. Tämä juttu ei mitenkään liity viimepäivien poliitikan tapahtumiin, eikä niiden seurauksiin.

Minä en paljon välitä politiikasta, seuraan kyllä sitä monestakin lähteestä ihan päivittäin. On minulla tietysti omat mielipiteeni, jotka ovat vuosien varrella muodostuneet tehdystä ja toteutuneesta politiikasta.

Minä en tiedä enkä paljonkaan osaa ruoanlaittoa, syön kyllä sujuvasti ja syön enemmän jos sattuu olemaan suunmukaista. Se tietysti näkyy sitten painossa, joka viimeksi Taysissa punnittuna oli juuripuidun kaurasäkin verran.

Hyötyliikunta on minun alani ja harrastukseni, se on ollut sitä vuosikymmeniä. Se oli sitä jo ollessani yriryselämässä, kaikki liikenevä vapaa- aika kului sen parissa. Olen ollut joskus jopa keskellä yötä selkeällä kuutamolla tekemässä töitä metsässä, koska kuitenkin se käytettävä aika oli aina vähissä.

Nyt olen ollut muutaman viikon, kaikista nykyajan suosituksista ja metsäalan suuntauksista välittämättä taas kerran metsätöissä. Olen tosin siivonnut toistakymmätä suurta tuulenkaatamaa ja katkaisemaa kuusta. Pitkään mietin  mitä niiden kanssa teen. Ei  ollut oikein mahdollista liikkua siellä isolla traktorilla, kolhimatta pystyssä olevia puita. Ei oikein ollut myöskään mahdollista vaihtoehtisesti korjata niitä mönkijällä, kuten tekisin kesäkelilällä. Meille tullessa on iso liukas mäki jota pitkin en olisi uskaltanut tulla, jos olisin mönkijän peräkärryyn lastannut 1000kg painon, se varmasti olisi ottanut oman komennon alas tullessa.

Siispä pätkin kaikki puut moottorisahalla pesänmittaisiksi, noin 33sm. Halkelin jokaisen pölkin kirveellä puolikkaiksi, tai neljäsosapalasiksi. Siellä saavat kuivua koko kevään ja kesänalun, putoaa niiden painokin huomattavasti, sitten ovat paljon mukavampia kuljetellakin.

Olihan siitä hommansa, jäätynyt puu kyllä halkeili ihan parilla kolmella kirveennäyttämisellä, isommatkin. Ihan lystikseen sitä teki, tulihan niiden kanssa hiki, mutta se oli tarkoituskin. En ollut mitään täysiä päiviä, muutaman tunnin ihan oman mielen mukaan olin. Oli siitä mukavaa, kun ei kukaan pakottanut, jos oli huono ilma, en ollut aina silloinkaan. Etu oli sekin, kun olin riittävän kaukana politiikasta.

Valtionvelka laskussa

Jotain hyvää tällekin päivälle, Ylen uutisen mukaan valtionvelka on laskusuunnassa. Lähes kymmeneen vuoteen sitä on nyt pystytty lyhentämään, eikä jo varattua kahdenmiljardin lainaa jouduta nostamaan.

Tilastokeskuksen mukaan arvio tälle vuodelle velkaprosentista on hiukan vajaa 48 % bkt;sta. Suunta on siis erittäin hyvä ja näin sen pitääkin olla, koska tulevaisuuden ennuste pitkällä aikavälillä tuokin sitten ongelmia.

Hallitus ja Valtiovarainministeriö on onnistunut oikein hyvin talouspolitiikassaan, vaikka koko ajan haukutaankin, varsinkin opposition toimesta. Totta tietysti on että paremminkin voisi olla, niinhän sitä aina.

Politiikan puhepaketit

DNA, Telia ja Elisa koittavat kilpaa myydä minulle paketteja. Saan tuhat minuuttia, tuhat megagigaa ja tuhat tekstiviestiä. Vaan entäpä jos lähetän kaksi tekstiviestiä vuodessa, saisinko pakettini ilman sitä? Ei onnistu, sanoo myyjä ja ihmettelee miten tyhmä asiakas voi olla. Noh, unohdetaanpa operaattorit, mitenkäs sama käy kun liittymän sijaan hankitaan puoluetta äänestettäväksi?

Venäjä

Suomi lienee siitä outo maa, kun täällä kansallismielisen puolueen kärjessä ei ole Putinin parasta kaveria. Toki, vaikka Jussi Halla-aho onkin yksi maamme määrätietoisimpia Venäjä-kriitikoita, hänen puolueessaan lähipiireineen on runsas määrä Putinin kavereita. Toisin sanoen, vahvan itsenäisyyden puhepaketissa tulee lähes automaattisesti Venäjän alamaisuus.

Yrittäjyys

En toki jätä kotipuoluettani pois listalta. Kokoomuksella on maine yrittäjämyötämielisenä toimijana. Toisaalta, jos äänestän heitä, saan vahvan sidoksen pienimpiä yrittäjiä ankarasti vastustavaan EK:hon ja annan sananvaltaa suuryrityksille jotka pitävät pieniä toimijoita markkinahäirikkönä. Toisin sanoen, yrittäjämyönteinen puhepaketti sisältää myös yrittäjävastaisuuden.

Työ

Ei liene väärin puhua demareista perinteisenä työn puolueena. Vaan jos äänestän työntekijöiden perään katsovaa puoluetta, äänestän samalla sodan liian pienissä firmoissa työtä tekeviä sekä yksinyrittäjiä vastaan. Toisin sanoen, työn puhepaketissa tulee samalla työn vastustaminen.

Ympäristön puolellako?

Vihreät ovat ansainneet kovalla työllä ympäristöpuolueen maineen. Vaan jos äänestän heitä, saan samalla sokean vihan ydinvoimaa vastaan ja toissijaisena suuren myötämielisyyden ympäristölle kovin haitallista lemmikkibisnestä vastaan. Toisin sanoen, ympäristön puhepakettiin sisältyy tekoja ympäristöjä vastaan.

Porvarikommunismia

RKP:lla on muun lomassa maine kovan porvariluokan puolueena. Bisnestä ja vapaata kauppaa, sanovat. Vaan samalla he vastustavat tasaista veronkeruuta, kannattavat suljettuja monopoleja ja toimivat valtiontalouden tarkastusvirastoa vastaan. Toisin sanoen, vapaan liiketalouden puhepaketilla vastustetaan vapaata liiketaloutta.

Seksuaalinen itsemääräämisoikeus

Loppuun sekavin paketti. Jos haluaisin ajaa seksuaalisen itsemääräämisoikeuden ja seksuaalivähemmistöjen etuja, pitäisi äänestää vihreää tai vasenta. Tämä seksuaalioikeuksien puhepaketti kuitenkin sisältää myös laajennetut oikeudet vähemmistöuskonnoille jotka pitävät seksuaalivapauksia uhkana ja toimivat niitä vastaan jopa väkivalloin. Toisaalta, jos äänestän vähemmistöuskonnoille kuria pitäviä persuja, äänestän samalla myös voimia änkyräkonservatiiviselle ajatukselle jonka mukaan seksuaalivähemmistöön kuuluminen on sairaus jota yhä useampi haluaa hoitaa nyrkillä.

Aika lailla mitä tahansa äänestänkin, pitää hyväksyä että sen mukana tulee myös sen täysi vastakohta. Ei voi sekä syödä että saada kakkua, sanovat, ja se pätee turhankin hyvin politiikan puhepaketeissa. Jonotat ensin pitkän aikaa epämukavasti puolueen teltalle tai teleoperaattorin tiskille, kerrot mitä haluat, saat vastineeksi hymyn ja kieltävän vastauksen. Silti sinun on pakko ostaa, koska muutakaan et voi. O tempora, o mores.

Seurataan jokea ylävirtaan

Aloitan taas pisteillä Ylen suuntaan, sillä keskiviikon politiikkaradio oli erinomainen tunnin tiivistelmä Yhdysvaltain nykypolitiikkaan. Sopivan laajalla katseella voimme nähdä myös Euroopan politiikan trendejä – vasemmisto tekee sitä, oikeisto reagoi noin, vasemmisto siihen niin. Vaan mistä se sai alkunsa, mitä on joen yläjuoksulla? Kenen syytä tämä kaikki on?

Mistä se alkoi?

Perinteinen poliittinen analyysi puhuu siitä, miten puolueet reagoivat kilpailijoidensa liikkeisiin. Aikanaan se johti poliittisiin linjanvetoihin, nyttemmin sen yleisin esiintymismuoto on uhriutuminen. Metodi muuttuu, ilmiö on sama: joku tekee jotain, johon reagoidaan tekemällä muuta, johon edelleen reagoidaan. Tämän päivän ilmiö on melko väkevä polarisoituminen. Globaalissa mittakaavassa voimakkaampien mielipiteiden nousu perinteisten kustannuksella on myös selvä ilmiö. Joku määrittäisi heidät äärioikeiston tai -vasemmiston tittelillä, minä en, koska en pidä niitä termejä tarkkoina tai hyödyllisinä.

Katsokaapa kommentteja tässä Uuden Suomen uutisessa. Merkittävä osa niistä on ehdottoman absoluuttisesti jommalla kummalla puolella debattia, joka jo itsessään on varsin latautunut. Ottamatta kantaa mainitun dosentin väitteiden faktuaalisuuteen, hänen ulosantinsa oli rajua. Hän myös osoittaa miten politiikan lisäksi myös mediassa pärjätään. Ei pidä kertoa havainnot ja perustella, vaan pitää huutaa mielipiteensä ja jos aikaa piisaa, viitata sivulauseessa että perusteet ovat kirjan sivulla 182.

Niin, mutta mistä se alkoi?

Edelleen, kuka aloitti ja mitä? Otetaan vaikkapa seksuaalivähemmistöjen oikeudet joita kannatan varauksetta. 1990-luvulta alkoi linja, joka vähitellen teki homoseksuaaleista ihmisarvoisia ja 2010-luvulla lakikin seurasi. Oikeastaan transihmisiä lukuun ottamatta lainsäädäntö on nyt yllätyksettömän asiallinen. Juridinen ja myös henkinenkin ilmapiiri ovat siis parempia, mutta ulosanti on koventunut ja ongelmat esitetään monin verroin hirveimpinä. Miten ihmeessä tilanteen parantuminen tosielämässä on voinut johtaa sen huonontumiseen puheissa?.

Tärkeää asiaa ajaneiden ryhmien silmissä sukupuoli nyttemmin on sosiaalinen konstruktio, seksuaalinen sorto on yhtäkkiä massiivista, vääränlainen katse on seksuaalista hyväksikäyttöä ja rotuoppeja vaaditaan takaisin nostamaan sorretuksi nähtyjä ryhmiä eri asemaan pelkästään geneettisin perustein. Tämä on tapahtunut nopeasti, se on ilmaistu rajusti, ja se on aiheuttanut vastareaktion. Se on jopa johtanut tosi outoon ilmiöön ainakin halki Euroopan, jossa perinteisesti seksuaalitasa-arvoa ajaneet puolueet nähdään pahimpana uhkana seksuaalitasa-arvolle. Melkoinen voltti on hypätty, kun Marine Le Pen kerää Ranskan sateenkaariääniä laariinsa.

Änkyröinnin kriittinen massa

Toisaalta moni änkyräkonservatiivi pitää jo naisten äänioikeutta niin vakavana loukkauksena elintilaansa vastaan, että jo se saa heidät huutamaan. Aina on tyytymättömiä, mutta milloin heidän määränsä riittää äänestämään valtaan Trumpin tai Bolsonaron? Onko merkittävä osa kansaa yhtäkkiä muuttunut äärimielisiksi hulluiksi, vai onko se reaktiota toisen puolen kuplaantuneeseen intoon? Milloin vasemmisto muuttui mahdollisuudesta uhaksi?

Entäpä sen jälkeen? Nyt on rääväsuisia ihmisiä äänestetty valtaan ja voi kauhistus! Vastapuoli on taas äänekkäästi reagoinut ja puskee läpi kovasti. Suomessa odotetaan vaaleissa punaista jytkyä, jolloin vaihteeksi Sipilän huutoänkyröinnin sijaan saamme Rinteen huutoänkyröintiä. Tätä seuraavan askeleen voi kukin päätellä.

Oikeastaan voisimme vain syyttää ihmisiä. Olemmehan aika tyhmiä kun äänestämme aina vastavoimia. Kuuntelemme järjen sijasta moraalia, joka näkee vain yhden askeleen eteenpäin. Äänestämme vastavoimat eduskuntaan ja puolueiden sisällä äänestämme äänekkäimmät puolueen johtoon. Lähes joka puolueesta löytyy kuitenkin niitä, jotka näkevät ykkösongelmana huudon, eivät vastapuolen olemassaoloa. Koskakohan oppisimme reagoimaan huutoon muutoin kuin entistä kovemmalla huudolla?

Voidaan sanoa, että olemme kaivaneet kuoppaa aika kauan. Ja kas tässä tulee yksi ongelma. Kun olet tarpeeksi kauan kaivanut kuoppaa, sinulla on itse asiassa kaksi ongelmaa. Ensimmäinen on toki pitkä matka pinnalle. Toinen on se, että kaivettuasi kuoppaa vuosikausia, et enää muuta osaakaan kuin kaivaa kuoppaa. On yksi asia haluta takaisin pinnalle, toinen asia on opetella kiipeämisen jalo taito jälleen nollasta.

En tiedä syyllistä, siihen kuka teki mitä ensin johon reagoi joku muu. Etsintä voisi vaatia vuosisatojen matkan historiassa eikä tulosta ehkä tulisi. Osaan kuitenkin kuvailla ongelmaa. Ongelmallisia ovat sanat kuten äärioikeisto, äärivasemmisto, natsi, kuten myös yleistämiset kuten ”kaikki persut”, ”kaikki vihervassarit” ja niin edelleen. Viisautta on ymmärtää että voit olla vihreä, vassari, kokkari, demari tai persu, olematta vain sen takia automaattisesti hyvä tai paha ihminen.

Hyviä jouluja, hyviä poliitikkoja

Hyvät lukijat, olen taas oman tieni kulkija. Haluan tässä yhteydessä toivottaa hyviä jouluja kaikille säätyyn katsomatta, mutta myös lähettää terveisiä. Poliitikkoja haukutaan noin 700 päivää vuodessa, joten jos nyt joskus vähän kehuttaisiinkin?

Toivon myös blogin keskustelussa pysyttävän kehujen puolella. Jos nyt edes kerran.

Toivon kipinää

Olen suuri sillanrakentajien ystävä. Arvostan poliitikkoja jotka pyrkivät kuulemaan, ymmärtämään ja oppimaan. Sellaisia, jotka ovat valmiita hyväksymään myös sen kuuluisan vastapuolen kehuja ja toisaalta arvojen niin vaatiessa uskaltavat olla myös eri mieltä omiensa kanssa.

Pekka Haaviston nimen voisi kirjoittaa sanakirjaan tähän kohtaan. Hänellä on mielipide, perustelu ja sen rauhanomainen ilmaisu. En aina ole samaa mieltä näistä, mutta se tapa miten hän sen sanoo saa uskomaan maailmanrauhaan. Hän ei lokeroi eikä pelottele. Itse asiassa, hän on harvoja suomalaisten puolueiden kärkinimiä joita ei tarvitse pelätä.

Elina Lepomäki on talouden moniottelija ja huippuosaaja, joka ei ole heittänyt sydäntään pois ahneuden alla. Hän on valmis yhdistämään markkinaehtoisuuden ja kaikkien kansalaisten humaanin, oikeudenmukaisen kohtelun. Hän on sitä mitä markkinavoimien pitäisi olla.

Sirpa Pietikäinen edustaa järjellä ja tarpeen mukaan riittävällä äänenpaineella. Hän ei pelkää faktoja eikä mielipiteensä ilmaisua niiden osalta, mutta se kaikki sujuu ilman vihaa ja katkeruutta. Hän puolustaa EU:ta mutta ei hyväksy typeryyksiä ja muistuttaa tuon tuosta meillekin että ihan kaikkea Brysselin sanomaa ei pidä sen paremmin kehua kuin tuomitakaan lukematta asiaa loppuun asti.

Anna Kontula on monilta osin ristiriitainen nimi mutta en hetkeäkään voi olla noteeraamatta hänen halua antaa ääni niille joilta se on liian pitkään riistetty. Hän on saanut omiltaankin vihaa puhumalla kohtuudesta nykyajalle niin tyypillisten ylilyöntien äärellä. Toivon mukaan hänen avustaja ei tällä kertaa oleta kiitosten olevan uhkailua, sillä tämä on puhdas, aito kiitos siitä mitä hän on tehnyt seksuaalisen itsemääräämisoikeuden edistämiseksi.

Laura Huhtasaari on paljolti sitä mitä olisin persujen toivonut jo aiemmin olevan. Media haukkuu siitä että hän luo viholliskuvia, mutta ei hän sormella osoita ihmisiä vaan instituutioita ja aatteita. Hänestä kuulee paljon toivon ääntä, unohdettujen ihmisten mietteitä ja iloa – jos vaan on valmis näkemään Laurassa Lauran eikä Jussi Halla-ahoa. Hänestä kuulemme vielä, etenkin jos hän jatkaa kehitystä tähän suuntaan.

Sampo Terho on paras kulttuuriministeri mitä maassamme muistan olleen. Ensi kertaa ehkä koskaan puhuu ministeri kulttuurista ihmisten tekemänä, eikä vaan laitosten tuottamana valtiollisena funktiona. Hän kokee kulttuuria, tekee kulttuuria ja haluaisi antaa ihmisten tekevän kulttuuria omaehtoisesti, vailla byroslavian kahleita olalla. Toivon vauhdin jatkuvan.

Jutta Urpilainen olisi voinut olla demarien muutos änkyröinnistä kehitykseen. Hän teki raskaita valintoja, mutta pahin virhe taisi sittenkin olla pyrkiä olemaan viisas nuori nainen vanhojen äijien kabinetissa. Vaikken linjoja allekirjoitakaan, nostan hattua luovuudelle, kompromissien etsinnälle ja rakentavalle keskustelulle. Ehkäpä hän oli aikaansa edellä?

Hyvien ihmisten maa

Listaa olisi epäilemättä voinut jatkaa, mutta napsin nyt muutaman viime aikoina mieleen tulleen. Olen positiivisesti yllättynyt siitä miten moni ns. kilpailevan puolueen nimi mahtuu iloiselle listalleni. Niin sen pitääkin olla. Kunnioitan ja kiitän kotipuoluettani monesta mutta kuten sieltäkin usein muistutetaan, tämä maa rakennetaan yhteistyöllä.

Jouluna on hyvä rentoutua ja mieli rentoutuu paremmin kun maailma ei ole mustavalkoinen. Kunnioitus ei tarvitse samanmielisyyttä, ainoastaan kunnioitusta. Kunnioittavasti toistankin itseäni toivottamalla kaikille hattuun ja paitaan katsomatta kauniita juhlapyhiä.

Venäjän sekaantuminen USAn pressanvaaleihin

Kohu ei tunnu laantuvan. Nyt on aiheesta kirjoitettu myös Wikipedia-artikkeli ja suomeksi.
Mutta miten luotettavia ovat lähteet (tai niitten puuttuminen)? Edelleen käytetään ilmaisuja ”suurella varmuudella” ja ”kohtalaisella varmuudella”.

Yhdysvallat syytti Venäjän valtiota Yhdysvaltain vuoden 2016 presidentivaaleihin kohdistuneesta vaikuttamiskampanjasta, jonka presidentti Vladimir Putin henkilökohtaisesti määräsi.Yhdysvaltain tiedusteluvirastoista CIA ja FBI arvioivat ”suurella varmuudella”, sekä NSA ”kohtalaisella varmuudella”, että Putin ja Venäjän hallinto pyrkivät auttamaan presidentiksi valitun Donald Trumpin valinnan mahdollisuuksia silloin, kun se oli mahdollista saattamalla ulkoministeri Clintonia huonoon valoon ja rinnastamalla häntä julkisesti epäsuotuistasti suhteessa Trumpiin.[1] [2]

Jatka lukemista ”Venäjän sekaantuminen USAn pressanvaaleihin”