Viime päivinä Suomenkin laatumediasta (YLE,HS) on voinut lukea, kuinka fasismi etenee, rasismi roihuaa ja äärioikeisto änkyröi.
”Avoin viha ja rasismi sekä lakien halveksunta on Yhdysvalloissa uusi normaali”, kuvaa tilannetta Washingtonissa asuva toimittaja Markus Tiittula.
Toimittaja Tiittula kertoo Vastapainon kustantamassa kirjassa, kuinka ”rasistien valtaaman” republikaanipuolueen taktiikat on otettu ”fasistien pelikirjasta”.
Oma kokemukseni on vastakkainen. Vietin kesän South Bronxissa ja muualla New York Cityssä: keskeinen havaintoni oli demokraattipuolueen sosialismilinjausten vahvistuva kaikupohja.
Jopa korkeasti koulutetut ja arvatenkin historian tuntevat ihmiset jaksoivat jauhaa ”demokraattisesta sosialismista” ja ”kansandemokratiasta”, jotka molemmat arvatenkin poikkeavat Leninin, Stalinin, Maon, Castron, Pol Potin ja Chavezin tarjoamista malleista.
”Sosialismin oppeja ei vieläkään ole sovellettu oikein. Sosialismi on vastaus aikamme tarpeisiin” kuuluu vihervasemmiston taisteluhuuto.
Sosialismin ykkösäänitorveksi on noussut Alexandria Ocasio-Cortez (D-N.Y).
AOC ei markkinoi totalitaristista kommunismia, vaan höystää tulontasausajattelua sosiaaliseen asemaan, rotuun, sukupuoleen, ja ”ilmastokriisiin” liittyvin ajatuksin. Tuttua kauraa Suomessakin.
Tässä ajattelussa Karl Marx on muodikas partaäijä, historian hupaisa alaviite. Aikamme oire on se, että jopa nuorisolehti Teen Vogue teki Marxista ihailevan artikkelin.
Median suosikki AOC ja toinen sosialisti Bernie Sanders lähtevät ajattelussaan siitä, että ”rikkaiden” tuloverotuksen voi kiristää vaikka aina 70 prosenttiin. He puhuvat myös ”Green New Deal”-ohjelmasta ja ”maksuttomasta” terveydenhuollosta sekä ”ilmaisesta” opiskelusta.
Kaksikon avaukset ovat mielenkiintoisia, koska ne vaativat maksajikseen kapitalismiin ja markkinatalouteen luottavia ihmisiä. Sosialismin tavoitetilassa ahkeruudesta rangaistaan.
Amerikkalaisen sosialismin esiinmarssissa hämmästyttää ajattelun historiattomuus.
Toimittaja Viktor Sebystuen viittaa juuri tähän ja kirjoittaa ansiokkaassa kirjassaan ”Lenin”, kuinka ensimmäisen sosialistisen valtion perustaja oli populisti ja valehtelija.
Bolsevikki Lenin lupasi kansalle maata, rauhaa ja leipää, mutta proletariaatin diktatuuri tarjosi sotaa, pakkokollektiiveja ja nälänhätää. Samaa valehtelun linjaa edustavat myös USA:n ”demokraattista sosialismia”, markkinoivat marionetit.
”Demokraattista sosialismia” kauppasi vuosikymmenet Castro eikä siitä ole pitkäkään aika, kun sosialisti Sanders kehui Venezuelan ”demokraattista kehitystä”. Sandersin mukaan ”amerikkalainen unelma toteutuu Chavesin maassa paremmin kuin USA:ssa”.
Voitte uskoa, etteivät aikamme sanderssit puhu niinkään Venezuelasta, Neuvostoliitosta, Kuubasta, Pohjois-Koreasta, Albaniasta, Algeriasta, Angolasta, Burmasta, Etiopiasta, Laosista, Somaliasta tai Jemenistä tai itäisen Euroopan kiehtovista yhteiskuntakokeiluista, joiden joukossa oli suomalaisen vasemmiston ihailema ”DDR”
No, eivät tietenkään puhu, koska mainituissa maissa sosialismi jätti jälkeensä vain savuavia raunioita. Nyt tarjottava narratiivi lähtee siitä, että ”demokraattinen sosialismi” toimii.
Ja kuitenkin kokemus osoittaa, ettei varmasti toimi.
——————————
Kirjoitukseni lähteenä olen käyttänyt: Kauppalehti, toimittaja Olli Herralan blogi 6.8.2020, blogin otsikko ”Ei tässä etene fasismi ja rasismi, vaan sosialismi.
