Sosiaalinen media on kohissut viime päivät ylikomisario Jari Taposen matkasta Reykjavikissa pidettyyn seminaariin, jossa käsiteltiin äärioikeistoa. Taponen raportoi lennosta puheenvuoroja ja esitettyjä näkökulmia, mielestäni täysin neutraalisti. Siteeratuissa puheenvuoroissa oli todella huolestuttavia ajatuksia tasa-arvoisen yhteiskunnan kantilta ja tästäkös viha ryöpsähti ja yhtäkkiä sanat päätyivät Taposen suuhun. Tästäkin somekohusta voi oppia.
Virkavalta somessa
Sosiaalisessa mediassa toimiminen ei ole helppoa poliisille(kaan). Paitsi että yhteiskunta on jo ennestään kovin jakautunut, jokainen lausahdus tulkitaan toki hetimiten väärin. Tässä työssä pitää osata yhdistellä se mitä sanoo, se miltä asiat näyttävät ja ihmisten tunnot. Viestintää mielestäni jotenkuten tuntevana ihmisenä antaisin Taposelle kouluarvosanaksi seiskan. Pisteitä tulee siitä, että hän varmistaa faktat ja tarjoaa lähteet, miinusta siitä että hän aloittaa herkästi riitoja, tai ainakin jättää tekemättä toimia joilla riitoja voitaisiin välttää. Jotain hyvää ja jotain huonoa, ja korostan ihan varoiksi että kritisoin hänen toimiaan valtion virkamiehenä, en henkilöä. Pitäisi olla kiveen hakattua, että henkilöön käyvä kritiikki myös häntä kohtaan on asiatonta ja tarpeetonta.
Tämän viikon tapauksessa Taponen siis siteerasi mielipiteitä, joita hän ei missään kohtaa väittänyt omakseen. Hän ilmaisi kuka puhuu, mistä puhuu ja jos vain viitsi katsoa viestiketjun, kenellekään ei voinut tulla epäselväksi että kyse on sitaateista. Vaan miksi antaa faktojen pilata hyvää riitaa? Kun hän siteerasi erästä puheenvuoroa, jossa mainittiin avainsana ”sharialakikielto”, some riemastui. Alla alkuperäinen viesti.
Myös Islannin politiikassa vihapuheet ovat yleistyneet. Retorikka noudattaa yleiseurooppalaista kaavaa, jossa retoriikan kohteena ovat itäeuroopasta tulevat työntekijät ja muslimit. Poliitikot vaativat vihapuheissaan mm sharialakikieltoa, moskeijakieltoa tai burkhakieltoja… pic.twitter.com/AhxIews5ii
— Jari Taponen (@JariTaponen) September 12, 2019
Ei kestänyt montaa sekuntia, kun ylikomisario Taposen esitettiin kriminalisoivan sharian vastustamisen. Hän ei niin tehnyt. Myöskään hänen siteeraamansa taho ei ollut ajamassa Islantiin sharialain kritisoinnin kieltoa. Näiden korostaminen ei auttanut, kansa halusi ymmärtää väärin. Riita piti aloittaa. Äänekkäämmät mediat piti valjastaa kertomaan mitä Taponen oikeasti ajattelee ja mitä hänen johtamansa suuri salaliitto oikeasti ajaa. Vihan kierre sai lisää vettä myllyynsä.
Olisiko tämä voitu välttää?
Mikäli tarkoitus oli kertoa asiallisesti ja suoraan siteeraten mitä seminaarissa puhuttiin, ei tätä skismaa mielestäni voisi välttää. En suostu ajattelemaan semmoista toimintatapaa, jossa faktoja vältetään vain koska pelätään mitä ihmiset niistä ajattelevat. Keihäänkärjen olisi voinut leikata hieman eri tavalla muotoilluilla sitaateilla. Taponen olisi voinut huomata miten arkaan paikkaan hän osuu ja lisätä ”xx lisäksi referoi siihen, miten…”, tai jotain tuon tapaista alkuun. Nyanssiero, mutta joskus tärkeä. Kaiken kaikkiaan en voi mainittavasti moittia Taposen toimia tässä asiassa. Hän kertoi kontekstin, aiheen, puhujat ja siteerasi suoraan, sanoja muokkaamatta. Tästä tapauksessa voin antaa arvosanan yhdeksän.
Olen ilmaissut, mielestäni kohteliaasti Taposelle, että toivoisin hänen viestivän hieman rakentavammin, hieman ymmärtävämmin, hieman enemmän siltoja rakentaen ja vähemmän niitä polttaen. Kaiken häneen kohdistuvan asiattoman sonnan seassa myös muita asiallisia, rakentavia kritiikkejä on hänelle osoitettu, eikä hän ole niistä paljon perustanut. Se on sääli. Mielestäni hänellä olisi mahdollisuus rauhoittaa riitoja ja pelkoja, kun nyt moni tuntee hänen lähinnä tekevän pelokkaista ihmisistä naurunalaisia. En sano että tämä on hänen tarkoitus, mutta voi olla tahaton lopputulos. Ei kyse ole siitä etteikö äärioikeisto (vastarintaliike ym) harjoittaisi vihamielistä, tuhoisaa viestintää ja etteikö se olisi uhka. Kyllä se on. Kyse on siitä, että sadat tuhannet ihmiset ovat huolissaan ja he kokevat yhä vahvemmin ettei heitä kuulla. Tämä vahvistaa pelkoa ja vastakkainasettelua. Ongelman liennytystä voisi tehdä asiallisesti ja kunnioittavasti.
Pidän viestinnän periaatteenani sitä, että asioita voi aina parantaa. Kun joku menee mieleen, haluan tutkia miten näin kävi. Siksi myös tämä kirjoitus. Toivon, että voisimme oppia tästä hieman oikoluvun jaloa taitoa ja pohtia, miksi riitoja on aina pakko aloittaa ja miksi asiat pitää aina viedä henkilökohtaisuuksiin. Toivon, että ylikomisario Taponen jatkaa ja pohtii myös osaltaan, miten hän voisi tärkeässä työssään toimia vieläkin paremmin. Tässä vaiheessa kiitän hänen raportoinnistaan Reykjavikista ja juon aivan rauhassa kupin kahvia.