Seuraava teksti on tarkoitettu kommentoitavaksi. Tässä ei ole uusia linjanvetoja, vaan keskustelua näistä. Totesimme keskustelussa moderaattorin kanssa että asiasta voisi jutella.
Mitä ollaan mieltä
Lyhykäisyydessään tilanne on se, että kaikki blogaajat eivät ole pitäneet erään blogaajan teksteistä. No hyvä – olisin tosi huolissani maailmasta jossa pitäisimme kritiikittömästi kaikesta tekstistä. Ei se ole verkkoyhteisö eikä mikään jossa ei ole erimielisyyttä. Kaikki on hyvin niin kauan kun erimielisyydet eivät mene henkilöön. Uskokaa tämä, sillä sanon sen niin käsi sydämellä kun ihminen voi sanoa: verkkoyhteisö jossa ei ole erimielisyyttä on huono verkkoyhteisö. Se on juurikin malliesimerkki siitä somekuplasta joista varoitellaan. On jopa fyysiselle terveydelle hyväksi että juttuja lukiessa joutuu ajoin pois mukavuusalueelta.
Miten toimivat säännöt
Mielestäni, näin pikafiiliksellä, sääntöjen ei kannata olla elitistisiä. Kannattaa sallia monenlaista, -näköistä ja -tasoista blogausta. Ns. roskapostittaminen on toki asia erikseen. Mikäli blogaaja täyttää palvelua esimerkiksi suorilla leikkaaliimauksilla kovaa vauhtia, se on jo muiden blogaajien viestinnän häirintää ja voi johtaa jäähyyn. Aktiivinen blogaaminen on suotavaa, joinain päivinä ajatuksia on paljon, mutta se on eri asia kun palvelun tukkiminen. Järjenkäyttö ei ole taaskaan kiellettyä.
Selvin tapa kuitenkin saada moderaattoreilta jatkotoimia on asiaton kielenkäyttö toisista ihmisistä, olivat ne blogaajia tai vaikka ministerejä. Toki päättäjän pitää kestää paljon rajumpaa kritiikkiä kun tavallisen tallaajan, mutta senkin on kohdistuttava tekoihin, ei henkilöön.
Mistä on hyvät blogaukset tehty
On sitten aivan toinen asia mikä on hyvä blogaus ja mikä huono. Kenelle blogia kirjoitat? Itsellesi vai lukijoille? Jos lukijoille, laita itsesi heidän kenkiin. Pohdi seuraavia asioita:
– Onko juttu oikean pituinen. Hyvä blogaus mahtuu aaneloselle. Ei ihan yksi tai kaksi lausetta, mutta ei myöskään sivutolkulla. Joskus naseva juttu on vain yhden kappaleen mittainen, joskus puolenkymmentä, mutta blogauksena toimii aniharvoin paljon pidempi juttu. Tästä on poikkeuksia, mutta se vaatii todella hyvän kirjoittajan ja erinomaisen punaisen langan.
– Onko sisältö omaasi? Lainaukset ovat usein suotavia, mutta jos sisällöstä ei ole omaa sanotaanko nyt ainakin kolme neljäsosaa, se ei ole hyvä teksti. Linkkaa. Anna kiinnostuneiden lukea lisää muualta, sen sijaan että leikkaaliimaa kaiken. Tässä kohtaa voidaan myös osua lähelle em. sääntöhuomiota mikäli menee jatkuvasti överiksi.
– Onko se kiinnostavaa? Oma kokemukseni on että ”jes, nyt tuli hyvä ja kiintoisa juttu” yleensä tarkoittaa etten saa yhtään kommenttia. Toisin sanoen, tätä on vaikea hahmottaa ennalta, mutta tästäkin voi oppia. Ei kannata kirjoittaa väkisin. Joskus parin päivän tauko auttaa.
Muitakin ideoita on, mutta kannattaa muistaa että blogaus on yhteisölaji. Herätä ajatuksia, rakenna keskustelua, älä pureskele ruokaa valmiiksi.
Meidän juttu
Muistutan, että Pirkan blogit on kävijöidensä näköinen palvelu. Emme vastaa millekään firmalle vaan itsellemme. Jos joku ei tunnu fiksulta, sano se. Kritiikkiä otetaan vastaan ja palautteen johdosta tämäkin juttu syntyi. Jos mukana on parannusehdotus, aina parempi. Ja jos tilanne on akuutti, yhteystiedot ovat esillä.