Otan nyt kiinni muutamasta kirjoituksesta joissa on kritisoitu näiden blogien jatkuvasti esille nousevia keskustelunaiheita. Allekirjoitan näkemyksen, isoin mekkala tuntuu nousevan perussuomalaisia lähellä olevista aiheista ja tällöin usein myös keskustelun sävy kääntyy ikäväksi. Kerron nyt mitä itse tästä ajattelen ja toisaalta, mitä asialle voidaan tehdä – jos niin halutaan.
Mistä ajatus lähtee?
Kuten todettua, allekirjoitan havainnon. Toisaalta, sama havainto pätee lukuisiin avoimiin blogialustoihin, suurempiinkin. Esimerkiksi maahanmuutto tai rikollisuus kiihdyttävät yleisöä tangentin suuntaan. Hieman karrikoiden, jokaisessa blogauksessa kerrotaan täysin sama asia ja jokainen kommenttiketju seuraa aivan samaa kaavaa. Kertaus on opintojen äiti, mutta rajansa kaikella. Toisaalta, en minä kiistä aiheiden tärkeyttä tai yhteiskunnassa esiintyvien uhkien aiheuttamaa halua reagoida. Eivät nämä ihmiset näistä asioista kirjoita pahuuttaan, vaan siksi että ne ovat iholla.
Tästä tuleekin ensimmäinen pointti: inspiraatio tulee mistä inspiraatio tulee. Minä tai kukaan muu ei voi määrätä mistä aiheista ihmiset haluavat kirjoittaa.
Vaadi vaikeita, älä mahdottomia
Voin kokeilla kuitenkin haastaa ihmisiä, aloittaen tietenkin itsestäni. Allekirjoitan monet perussuomalaisten esittämät huolet, vaikka en allekirjoitakaan yhtä innolla heidän ratkaisuehdotuksia. Voin kirjoittaa siitä miten he ovat väärässä tai voin kirjoittaa siitä miten minä asian tekisin. Voin haastaa itseni löytämään teksteissä mahdollisuuksia, uusia näkökulmia ja ennen kaikkea realismia. Voin myös haastaa itseni löytämään kritisoimissani tahoissa jotain hyvää ja omassa kannassani jotain huonoa.
Tästä toinen pointti: kun esität kritiikkiä ja kerrot mitä mielestäsi pitäisi tehdä, ota viiden minuutin tauko ja mieti aivan rehellisesti onko vaatimuksellasi etäistäkään mahdollisuutta toteutua.
Tuuleta vinttiä silloin tällöin
Voin myös haastaa itseni katsomaan ikkunasta ulos. Tiedän, mikä asia minua kiusaa juuri nyt, mutta voin muistaa että olen siitä jo usein kirjoittanut. Voin haastaa itseni etsimään uuden aiheen. Kas, jos kirjoitan päivästä toiseen samaa asiaa, ihmiset kyllästyvät koko asiaan. Juuri näin on täällä käynyt monelle. Jos haluat herättää ihmiset huomaamaan vaikkapa ulkomaalaisten tekemän rikollisuuden, jatkuvalla rummutuksella aiheutat täysin päinvastaista. Sinua tai kirjoituksiasi ei oteta enää vakavasti jos jää levy päälle. Teet haittaa itsellesi, tärkeäksi pitämällesi asialle ja lopulta koko yhteisölle.
Tästä kolmas pointti: pidä jutut raikkaana. Etsi uutta. Haasta itsesi ja haasta yhteisö.
Pidä pesä puhtaana
Pirkan blogien pyörittäminen ei ole itseisarvo. Pyöritän tätä koska siitä on hyötyä. Jos ihmiset kokevat ettei tästä ole hyötyä, sitten voin joku päivä sulkea. En ole niin tekemässä, mutta haluan ihmisten ymmärtävän että ilman yhteisöä tämä ei toimi. Hyvä yhteisö ei ole samanmielinen, mutta se on kykenevä keskusteluun. Pesämme on yhteinen ja joka kerta kun sitä pesää likaa, se osuu meihin kaikkiin. Kritiikki on erittäin tervetullutta ja kiitän siitä useita kirjoittajia. Se on kuitenkin vain lähtölaukaus. Sen pitää johtaa johonkin parempaan. Sitä parannusta ei tee joku muu vaan me kaikki.
Viimeinen pointti on tässä: ole kohtelias. Älä kiusaa, älä hauku, älä herjaa. Käyttäydy niin kuin koulussa opetettiin tai mene takaisin kouluun. Blogeissa äitisi ei tule pesemään suutasi saippualla. Sinä olet vastuussa sanoistasi. Moderaattori voi siivota oksennuksesi lattialta, mutta pahaa oloa emme voi siivota. Ja tiedättekö mitä? Ihmisten oksennusten siivoaminen ei ole hauskaa. Säälikää meitäkin joskus.