Avainsana: pilvipalvelut

Tämä päivä meni työasioiden osalta aika lailla eri tavoin kuin olin kuvitellut. Toisaalta, tarinasta voi oppia ja voin koittaa jakaa hieman ymmärrystä siihen, miten USA:n sanktiot ja kauppasodan muodot vaikuttavat täällä asti eri tavoin. Varsin osuvasti myös päivän Tivi uutisoi aiheesta, kertoen miten suomalaisyritystenkin käyttämä viestijärjestelmä on heittänyt pois suomalaisiakin käyttäjiä kauppasodan perustein. Summa summarum, havaitsen monenlaisia liiketoimintariskejä.

Mutkan kautta täysosuma

En aio lähteä spekuloimaan syyllisiä, mutta syystä tai toisesta EU:n asema tietojärjestelmissä on huono. Maailman tietoalan sadasta suurimmasta yrityksestä ensimmäinen eurooppalainen löytyy sijalta 29 ja EU:n edustus koko listalla on hyvin, hyvin pieni. EU:n alueelle on toki syntynyt datakeskuksia, mutta ne ovat amerikkalaisomisteisia. Kun tarjontaa ei ole, on hyvin luonnollista että moni yritys päätyy ostamaan amerikkalaisten palveluita. Verkkopalveluista hurja osa pyörii Amazonin, Googlen, Microsoftin tai IBM:n järjestelmissä, kaikki amerikkalaisia.

Tässä työpäiväni tapauksessa selvisi, että eräs pohjoismaalainen yritys oli ilman eri ilmoitusta siirtänyt kaikki tietonsa pohjoismaista USA:han. Tietojen fyysinen sijainti saattaa olla EU:n sisällä, mutta palvelun omistajasta johtuen USA:n lainsäädännön alaista yhtä kaikki. Noh, mitäpä tällä väliä kansainvälisessä tietoverkossa? Annan tosielämän esimerkkejä, joihin ei tarvita Venäjän tai Pohjois-Korean kaltaisia, jo sinänsä kansainvälisten pakotteiden alaisia kohdemaita.

1. Kotimainen yritys saattaa tehdä kauppaa esimerkiksi Iranin kanssa. Moni suomalainen lääketeknologian yritys kuuluu tähän listaan.
2. Kotimainen yritys saattaa tehdä kauppaa Baltian maiden kanssa. Baltiassa on huomattava määrä yrityksiä joiden omistusten tausta osuu Venäjälle. Omistajatietoa harvoin tulee kaupoissa esille, jos kyse on arkisista tuotteista joita eivät turvallisuuspykälät koske.
3. Kolmas esimerkki on Turkki, johon on kohdistettu myös monenlaisia toimia USA:n osalta, vaikka EU:n kanssa sen kauppasuhteet ovat melko avoimet. Myös Turkin kanssa kaupanteosta Suomella on pitkä historia.

Kun USA on päättänyt sanktioida kauppaa kohta puolen maailman kanssa, he ulottavat sanktioiden valvonnan hyvin tiukasti kotimaisiin yrityksiinsä. Kun suomalainen yritys käyttää amerikkalaisia palveluita, he voivat yksi aamu tulla töihin ja huomata että firman järjestelmiin ei pääse. Syyksi riittää täysin laillisen kaupan teko sellaisen tahon kanssa, johon liittyy suoraan tai mutkan kautta USA:n epäsuosioon joutunut maa, organisaatio tai henkilö. Ehkä se oli vain oheisjärjestelmä, ehkäpä vain sähköpostit tai logistiikka pettää. Ehkäpä järjestelmässä oli kirjanpito, laskutus tai asiakastietokanta. Voitte olla sangen varmoja siitä, että keskikokoinenkaan kotimainen yritys ei lähde USA:n liittovaltion kanssa käräjille. Voitte myös olla sangen varmoja siitä, että Tivin tämänpäiväinen juttu ei jää viimeiseksi, eikä se ensimmäinenkään ollut. Tulemme lukemaan tästä lisää.

Korjaus lähtee tiedostamisesta

Peukkua pystyssä pitävä sisäinen minäni uskoo asiasta nousevan hieman meteliä. Kenties EU löytää tapoja rohkaista tietoalan liiketoimintaa täällä päin. Olisi eduksi, että yritys voisi tietoisesti valita palvelukumppanikseen myös paikallisen toimijan. Tällä hetkellä kovin kilpailu tulee kuitenkin Kiinasta ja kiinalaisilla on kaikki mahdollisuudet vallata markkinatilaa. Heitä ei hirveästi kauppasota tunnu kiinnostavan vaan mennään bisnes edellä. Suomella on toki tässäkin netottavaa, kotimaamme on hyvä paikka uusille datakeskuksille. Niitä tulee kuitenkin rakentaa lähelle asiakkaita, koska ei ole teknisesti järkevää palvella Euroopan asiakkaita Kiinasta käsin.

Tällä hetkellä panikoinnin sijaan tarjoan hätäavuksi tietoisuutta. On hyvä tiedostaa Yhdysvaltain toimien vaikutukset lähellemme. Se yksistään voi synnyttää kysyntää ja poliittista painetta EU:n alueella. Kyllä tekniikka ratkaisuja tarjoaa, kunhan ensin ymmärrämme etsiä niitä.

Tuore artikkeli kertoo uusnatsisivuston poistamisesta verkosta. Tästä tuskin kukaan on pahoillaan, mutta tarinassa on ikävä sivujuonne. Poistoa ei tehty viranomaiskäskyllä eikä palvelun pitäjän toimesta, vaan pilvitarjoajan toimesta tuhoamalla koko palvelu verkosta. Uusnatseja meidän ei tule ikävä, mutta tämä avaa todella vaarallisen matopurkin.

Pilvipyramidin kerrokset

Tässä kohtaa Microsoft oli pilvialustan tarjoaja. Päinvastoin kuin ihmisoikeuksia omastakin toimesta aktiivisesti polkeva Amazon, Microsoft on tunnettu hieman tarkemmasta linjasta. Alustan tarjoaja vertaantuu tässä tontin vuokraajaan. Microsoft ei siis itse pyörittänyt palvelua jossa oli ongelmallista sisältöä, ei tehnyt sen sivustoja, sääntöjä tai ylläpitoa, ainoastaan ”vuokrasi sille tontin”. Itse palvelu, eli metaforamme talo, oli kolmannen osapuolen tekemä. Toisin sanoen, jos vuokraat tontin baarille ja baarissa lauletaan riettaita lauluja, tontin omistaja voi jyrätä puskutraktorilla baarisi maan tasalle. Tämä on konseptina häiritsevä ja on herättänyt huolta tietotekniikan alalla.

Edelleen, uusnatseja ei maailma kaipaa, mutta entäpä Trumpin kauppasota? Nyt palvelu ajettiin alas ilman edes oikeuden päätöstä, mutta käyttöehdotkin ovat tiukkoja. Oletetaanpa suomalainen firma joka kauppaa puurakentamista Iraniin tai vaikkapa hyla-maitoa Venäjälle. Microsoftin käyttöehdot ovat liittovaltion määräämiä, jolloin koko firman verkkopalvelut voidaan tuhota. Käytännössä firman liiketoiminta voi loppua siihen paikkaan. Entäpä jos firma ei edes tiedä verkkopalveluittensa olevan USA:n lainsäädännön alaisia? Microsoftin ja Googlen sähköpostipalvelut tiedämme, mutta esimerkiksi eräs varsin suosittu suomalainen yritysten maksuliikennepalvelu pyörii jenkkihallinnoidussa konesalissa. Lukuisat pienyrityksille suunnatut kirjanpidon, taloushallinnon ja tuotannon ohjauksen palvelut pyörivät USA:n lipun alla, vaikka niiden takana on suomalainen yritys. Jenkkipilveen ulkoistaminen on laiska tapa välttää tietyt vastuut omassa tuotteessa.

Olen valmis nostamaan hattua EU:lle tietosuojalainsäädännön kehityksestä. Sen sijaan kotimarkkinoita EU ei ole onnistunut rakentamaan. Vaikkapa Saksassa, Ranskassa ja Irlannissa on erinomaisia pilvipalvelun tarjoajia, mutta ne tekevät kauppaa lähinnä kotimaihinsa. Pienyrittäjän voi olla vaikea välttää joutumista jenkkilipun alle. Mielestäni nyt ei ole oikea aika olla laiska ja toivoa että kaikki menee parhain päin. EU haluaa jatkaa kauppaa Iranin kanssa mikä on hyvä juttu, mutta altistamalla lähes kaikki yrityksemme USA:n lainsäädännön alaisuuteen, tästä tulee mahdotonta. Tähän pitäisi nyt herätä. Ongelman ei tarvitse koskea Irania, vaan myös Venäjää, Kiinaa tai Turkkia. USA:lla ei ole pulaa vihollisista tai kohtuuttomista vastatoimista.

Kiina voi iskeä

Olisi vapaalle kilpailulle erinomaista saada amerikkalaisille jättipalveluntarjoajille todellisia kilpailijoita, ei vain kauppasodasta pakenemiseen vaan myös hintojen laskemiseksi ja tekniikan kehittymiseksi. Luulen kuitenkin että se kilpailija ei löydy EU:sta vaan Kiinasta. Kiina on ottanut kiinni ja mennyt osin ohikin amerikkalaisista teknologiajäteistä. Huawein ja Alibaban kaltaiset laitokset tarjoavat pätevää teknologiaa kilpailukykyiseen hintaan – ehkäpä myös vähemmillä poliittisilla riskeillä? USA:n maine tietoturvan osalta meni Snowden-paljastusten myötä ja Trump on tuhomassa maineen luotettavana kauppakumppanina. Tämän rinnalla Kiinan kyseenalaiset toimet saattavat jäädä kakkoseksi.

Erinäiset tilastot ovat osoittaneet että kaasu pohjaan ja silmät kiinni -tason pilvi-intoilu alkaa vähenemään. Pilvessä on paljon hyvää, mutta mihinkään teknologiaan ei pidä hypätä sokeasti. Viisas pomo herää riskiin nyt eikä odota sitä aamua kun sähkölukot eivät aukea, nettisivut ovat pimeinä ja laskutusjärjestelmä hukassa.

P.S. Älkää ihmetelkö jos televisiokuvanne pimenee seuraavan Trumpia kritisoivan uutisen julkaisun jälkeen. Yleisradiomme koko netti-, radio-, ja tv-tuotanto pyörivät myös USA:n lipun ja lain alaisuudessa.