Petteri Orpo – puolesta ja vastaan

Alma Median kysely kokoomusvaikuttajille toi vähän kierroksia puheenjohtajakisaan. Elina Lepomäki jättäytyi tässä vaiheessa pois, Antti Häkkäsen tilannetta ei vielä tiedetä. Otetaanpa siis hetkeksi pohdintaa nykyisen puheenjohtaja Petteri Orpon tilanteesta, plussina ja miinuksina.

Tämä blogaus on täysin puolueellinen, sillä sen kirjoittaa Lepomäen linjaa kannattava kokoomuslainen.

Paljon hyvää

Petteri on etevä debatoija, erittäin hyvää keskusteluseuraa niin poliittisten kilpailijoiden, omien kuin kansalaistenkin parissa. Hän on rento, asiallinen ja osaa yhdistää terävän älyn kunnioittavaan asenteeseen. Hän on varsin mallikelpoinen esimerkki asialinjan puoluejohtajasta, juuri sellaisesta joita räväkän populismin aikana tarvitaan vastapainoksi. Hän ei siltikään pelkää ottaa kantaa tilanteen sitä vaatiessa, joskin on ikuinen tasapainottelun laji sanoa asia riittävän terävästi, mutta ilman populismiin kääntyvää yksinkertaistamista. Mielestäni hän osaa tämän tasapainottelun hyvin.

Erityisen kehun annan siitä, että hän on ollut väärässä, löytänyt virheen edestään ja myöntänyt sen. Hänellä petti pelisilmä hoitajamitoituskohussa, mutta hän pesi pyykkinsä melko hyvin. Virheiden tekeminen yhdistää meitä kaikkia, mutta fiksuimmat meistä myöntävät virheen, nuolevat haavansa ja nousevat takaisin ylös.

Haasteitakin piisaa

Vaikka kansalaisten poliittinen muisti on lyhyt, samaa ei voi sanoa median tai vastapuolten kyvystä lyödä arkaan paikkaan. Petteri yhdistetään hoitajakohuun, terveydenhuollon sokeaan yksityistämiseen sekä turvapaikanhakijakriisin huonoon hoitoon. Sillä ei ole juurikaan merkitystä mikä hänen henkilökohtainen osa näissä oli tai mitä hän oikeastaan ajoi takaa, sillä vaaleissa äänestetään mielikuvia. Menneisyyden painolasti on melko painavaa eikä sen siivoamiseen ole mitään taikakeinoja.

Yksi käyttämätön keino olisi rohkeampia otteita tulevaisuuteen. Ehdotin itsekin yhtä Petterille lupsakalla ”REISKA” -työnimellä, viitaten modernimpaan yrittäjyysasenteeseen. Poliittinen kenttä on täynnä paikkoja, joissa olisi tilaa määrätietoiselle, tulevaisuuteen katsovalle visiolle. Mielestäni katse on edelleen liikaa peruutuspeilissä ja perinteisissä taustainstituutioissa. Nyt pitäisi ottaa tulevaisuutta kiinni sarvista. Rohkeat, tutkimukseen perustuvat irtiotot ja tuoreet näkökulmat saisivat kuulua nykyistä paljon kovemmin. Puheet ovat selkeitä ja fiksuja, mutta turvallisia, vanhoihin malleihin nojaavia, eikä niillä saa uutta kaikupintaa. Petteri puhuu terävästi, mutta antaa muiden asettaa agendan. Tämä on ongelma, sillä vaikka Kokoomuksen kannatus ei vuoda pahasti, se ei myöskään osoita aktiivista kasvua.

Hyvä debatti voi piristää

Petteri voi olla hyvä puheenjohtaja vastakin, mutta paljon riippuu siitä miten siihen päästään. Pohjalle tarvitaan terve, laaja-alainen ja vaikeitakin kysymyksiä puiva debatti, jossa kuitenkin pidetään kunnioitus ja arvostus mukana. Jos valinta vaikuttaa liikaa kabinettipäätökseltä ja liian vähän puolueen itsetutkiskelulta, jää mandaatti äänestäjien silmissä heikoksi. Puoluejohtajan vahva asema ei ole populismien matkimista, vaan osoitus siitä että asemaan päästäkseen on ensin tehtävä kovaa työtä.

Puheenjohtajaa ei ole vielä valittu eikä debatti alkanut. Itsetutkiskelulle tuore kysely antaa kuitenkin hyvää pohjaa. Pohtikaamme, puhukaamme, kehukaamme ja sparratkaamme toisiamme. Nyt ei ole oikea aika olla hiljaa mukavuussektorin keskipisteessä. Politiikkaa on hallituskritiikin ulkopuolellakin.

Orvon oppivuodet

Tämä on toinen osa sarjassamme, ”Mitä nyt edellisen hallituksen pääpukarit?” ( 1. osa )

Orvon huokaus
Orvon huokaus

Paperi-Hesarissa oli syviä luotaava juttu Petteri Orvosta.  Oppositioon joutumisen jälkeen hän oli kesän kuluessa löytänyt uuden motivaation ja saanut lisäpotkua Rinteen Anan budjetin piiskaamisesta.

Kokoomuksen tappioon johtavista syistä talvella mainittiin sivumennen Oulun muslimien tekemät  raiskaukset. Tai pahin taisi olla, että niistä uutisoitiin.  Mutta uusien tavoitteiden kohdalla ei sanallakaan puhuttu maahanmuutosta ja sen ongelmista. Uutta karavaania on luvassa, kun Kreikka, Balkan, Italia ja Espanja alkavat työntää #ylivuoto­a kohti pohjoista.
Jatka lukemista ”Orvon oppivuodet”

Syksy 2015 muslimivyöry – kuka muistaa?

Ruotsalaiset ohjasivat irakilaisia, afgaaneja ja somaleja pikajunaan Tukholmassa tai suoraan Göteborgissa. Junakyyti oli järjestetty ja ilmainen.  Tosin Luulajassa piti vaihtaa junasta bussiin, mutta ei hätää. Asemalla oli  ystävällisiä ruotsittaria opastamassa ja tarjoamassa virvokkeita.  Varmistivat, etteivät nuorukaiset vahingossa jää Ruotsin puolella.

Jatkossa maahantulo on vaivattomampaa, kun Suomen rajalle pääsee vuoden lopussa henkilöjunayhteys ulottuu Haaparannalle saakka. Junanvaihto Luulajassa viereiseltä laiturilta, ei pääse eksymään.

Aina valpas Ruotsin Sisuradio raportoi asiasta.