Tämä tapahtui aikana kun yleensä käytiin pihanperällä tarpeillaan. Oli yksipaikkaisia, kaksipaikkaisia, jne. Niiden tyhjentämiseen ei tahtonut löytyä vapaaehtoisia, mutta tehtävä se oli.
Niihin aikoihin meillä oli voimassa ohje: Vie mennessäs, tuo tullessas, ja kuse perillä ollessas. Se sääntö säästi askeleita, kun vesi piti kantaa sisään ja ulos. Polttopuut piti tietysti myös kantaa sisään ja tuhkat ulos.
Mutta mennäänpä varsinaiseen asiaa, eli petokseen.
Kallesta alkoi sisällä ollessaan tuntua, että pitää lähteä isommille tarpeilleen. No, hän lähti ja puuceehen päästyään laski housunsa ja istui mittatilaustyönä tehdylle aukolle. Tuli kuitenkin vain mahtava pieru.
No, ei siinä mitään, housut ylös ja Kalle juoksi vesisateessa takaisin sisälle. Jonkin ajan kuluttua alkoi taas tuntua, että on lähdettävä puuceehen ja rituaali toistui samanlaisena – taas tuli aivan mahtava pieru, eikä mitään muuta.
Kalle ihmetteli että mikähän tässä nyt oikein on, mutta ravasi jälleen sisälle.
Eikä aikaakaan kun taas alkoi sama hätä. Tuntui, että on lähdettävä. Nyt Kalle kuitenkin karjaisi: ”Et perse petä minua kolmatta kertaa.” Ja rykäisi kunnolla. Niin, perse petti kolmannen kerran ja oli kunnon vellit housuissa.