Persut jatkavat rummutusta teollisuustyöpaikkojen säilyttämisestä Suomessa, heittäen lokaa demarien niskaan. On aika vähän merkkejä siitä että teollisuuden vihertyminen vähentäisi työpaikkoja – päinvastoin, se takaa niille hyvän tulevaisuuden. Luulenpa että teollisuusduunarien halu äänestää persuja lähtee aivan muualta.
Duunari ei ole idiootti
Muotoillaanpa alkuun hitusen stereotyyppinen teollisuuden, tai muunkin alan duunari. Melkoisella todennäköisyydellä pakettiin kuuluu makkaran grillaus, polttomoottoriauto, kesällä mökkireissu tai lomamatka sekä kriittinen asenne verorahojen käyttöä vastaan ja melkoinen valppaus työntekijän oikeuksista. Tämä oli se ihminen jota punaista lippua heiluttavat puolueet ymmärsivät, kuulivat, kehuivat ja suojelivat. Tänä päivänä ei ole juuri mitään edellä olevista määritteistä joita punaisen lipun alla suojeltaisiin. Niin auto, mökki, makkara kuin verokriittisyyskin ovat nykyään punaisten puolueiden vihaamia asioita. Puolueiden lempilapsesta on tullut niiden persona non grata.
Minä en usko että keskivertoduunari on rasisti tai kovin muukalaisvastainen. Vähän ehkä perinteiseen kallistuva, muttei paskiainen tältä osin. Kuten tiedämme, persuissa on rasismia – ei toki koko puolue, mutta reilusti kuitenkin. Ja duunarit tietävät tämän. He eivät ole idiootteja, sillä duunarityökin on jo pitkään tässä maassa vaatinut jonkin asteen koulutusta. Vaan he ovat joutuneet kysymään itseltään: otanko suvaitsevan maailmankuvan jossa minua vihataan, vai suvaitsenko rasismin jotta saan puolueen joka arvostaa minua ja työtäni? Vaalitulokset näyttävät miten valinta usein menee.
Toisin sanoen, en oikein jaksa uskoa että demarien tai vasemmiston jatkuva huutaminen ex-kannattajilleen persujen rasismista kantaa hedelmää. Se ei ole uutinen kenellekään. Se ei vaikuta äänestyskäyttäytymiseen kovinkaan suuresti. Äänestäminen on lopulta yhtälö kokemuksen tietoja, sen hetken tunteita ja tulevan arvailua. Keskivertosuomalainen ei hirmusti anna arvoa mustamaalaukselle ja itsepäisinä paskiaisina emme myöskään juuri perusta siihen kun joku herrasväen edustaja kertoo meille miten pitäisi ajatella. Näillä vaakakupein ja tällaisella vaalikampanjoinnilla ei synny kivenvahvaa pohjaa tulevaisuudelle.
Seuraavaksi voittaa sillanrakentaja
Loppuun haluaisin ehdottaa ajatusmallia, jatkaen siitä mitä Jari Ernroothin kolumni käsitteli. Järki toimii. Populismia vastaan pitää toimia järkevästi, ei populistisesti, ei herjaten eikä norsunluutornista huudellen. On täysin selvää että lihansyöntiä pitää vähentää ja saastuttavaa autoilua hillitä, mutta se pitäisi tehdä järjellä ja pitkänjänteisyydellä. Auttaisi myös kummasti jos viitsii ymmärtää ihmisiä, niiden tunteita ja huolia.
Ennustan ja toivon seuraavan politiikan menestystarinan tulevan sillanrakennuksesta, siitä kun ymmärretään että hyvän tulevaisuuden tekemiseen tarvitaan aimo pino otantaa politiikan värikartalta sekä melkoinen esillepano erilaisista äänestäjistä näiden takana. Se, joka ymmärtää ja osaa fiksuisten ilmaista että maailma tehdään yhdessä, saattaa päätyä yhdeksi sen maailman rakentajaksi.
