Avainsana: perussuomalaiset

Julkaistu

Persuille on vaihtoehtoja

Media toisensa jälkeen on intoutunut lisäämään parin tunnin välein lisäadjektiiveja persujen äärinatsikansallisrasismimielisyyteen. Okei, ei savua ilman tulta, mutta suhteuttaakin voi. Persut on oikeastaan melkoisen kesy porukka eurooppalaisessa mittakaavassa. Ehkäpä kompromissi ei olekaan pöhköin idea?

Kesyjä äärimmäisyyksiä

Persut saavat tietenkin vastata mediassa ja eduskunnassa perusteltuihin huolenaiheisiin. Heillä on pyykkiä pestävänä ja kaikki merkit viittaavat siihen, että pesulaan on pitkä jono. Jo parin vuoden ajan on näkynyt perussuomalaisten avainhenkilöiden joukkopakoa puolueen lähellä olevista sellaisista järjestöistä, joita media voisi herkästi kutsua äärimielisiksi. On esitetty arvioita (joita en osaa vahvistaa), että monet maltillisemmat kansallismieliset järjestöt ovat tämän myötä muuttuneet käytännössä uusnatsijärjestöiksi. Kas, niissä ryhmissä persuaktiivi on useimmiten ollut porukan maltillisin. Toisaalta, järjestöjen luvatussa maassa niitä tulee ja niitä menee.

Persuilla on mielipiteitä, jotka saavat monella tukan pystyyn ja on tietenkin hyvä että ihmiset ilmaisevat erimielisyytensä sanoilla nyrkkien sijaan. On toki ikävää, että osa tästä palautteesta on annettu erilaisten uhkauksien ja herjauksien muodossa, mutta sanat ovat silti turvallisempi optio. Tarpeellista kritiikkiä ei tule koskaan lopettaa, mutta vihan voi antaa laantua. Sen jälkeen voi huomata, että perussuomalaiset on monella tapaa turvallisempi optio. Kun lukee heidän vaatimuksiaan, siellä on paljon pöhköilyjä ja irtiottoja, mutta demokratia heille kelpaa, seksuaalivähemmistöt eivät heitä häiritse, maahanmuutollekin on toimivia malleja, Venäjää ei siedetä tippaakaan ja naisten oikeudet tuntuvat suorastaan pyhiltä

Miksi edes mainitsen tätä? Siksi, koska Eurooppa näyttää minkälaisia vaihtoehtoja on tarjolla. Espanjan Vox, Viron Ekre, Kreikan Ellinki Lysi, Ranskan Rassemblement National, Saksan AfD, Puolan PiS – näitähän piisaa. Ja mitä näiden joukoista löytyy? Laajat naisten oikeuksien polkemiset kuten aborttivastaisuus, homovastaisuus, venäjämyönteisyys, demokratiavastaisuus, antisemitismi, täydellinen maahanmuuttovastaisuus ja enemmän kuin vähän myötämielisyyttä väkivaltaa kohtaan asioiden ajamiseksi. Yhtäkkiä persut, kaikkine töppäyksineenkin, alkavat tuntumaan melko turvallisilta.

Johonkin huolet kanavoituvat

Tosiasia on, että isolla osalla kansastamme on huolia esimerkiksi maahanmuutosta ja naisten oikeuksista, sekä muista persujen avainaiheista. Tämä vaikuttaa äänestyskäytökseen. Kun äärimielinen Soini heivattiin pihalle, ovat persut saaneet tilaa yrittää muuttua nakkikiskatappelijoista rosoisiksi parlamentaarikoiksi. Tie on ollut ja tulee olemaan kivinen. Pahoista valheista kärähtävät ministerit muistetaan pitkään ja yleinen poliittinen kompurointi pääsee taatusti lööppeihin. On kuitenkin erinomaista, että aiheesta kiinnostuneille kansalaisille on näinkin demokraattinen ja turvallinen optio. Jos se optio poistuu, tilalle tulee paljon ikävämpiä vaihtoehtoja.

Ehdotan siten, että on oikea liike ottaa persut mukaan politiikkaan tasavertaisina kumppaneina. Heitä pitää vahtia ja kritisoida kuten jokaista puoluetta. Sen sijaan heitä ei kannata maalata ilmestyskirjan petoina, tai keskittyä kritisoimaan heitä henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella.

Ehdotan myös, että jos emme ole enää valmiita hyväksymään anteeksipyyntöä yhteiskunnassamme, ongelmamme ei ole persut tai nykyhallitus. Tällöin ongelma on, että demokratiamme kuolee. Ilman muttia. Ilman eteenpäin menemistä, virheistä oppimista ja inhimillistä myötämielisyyttä meillä ei yksinkertaisesti ole mahdollisuuksia.

Julkaistu

Persujen kriminaalipolitiikka on höperöä

Persut julistavat Suomen Uutisissa murahtelua median suuntaan. On toki yksi asia muistuttaa Hesarin journalistisen laadun olevan heikkoa, vaan aivan toinen asia vasta-argumentoida ilman yhden yhtä argumenttia. ”Ku noikin tekee niin” on hurja rimanalitus.

Kamalan ihanan Ruotsi

Persujen peruste rangaistusten koventamiseen ja vankiloiden täyttämiseen on siis se, että Ruotsikin tekee samoin. Ruotsi. Se sama maa, josta persujen argumentti on ollut vuosien ajan ”älkää nyt ainakaan tehkö niinkuin ne tekevät”. Se maa joka on ollut heille lähinnä varoittava esimerkki, joskus mustan huumorin lähde. Okei; fiksu on ihminen joka uskaltaa muuttaa mieltään, mutta kyllä tässä jotain huvittavaa on.

Väitän, että persujen syy kriminaalipolitiikalla kampanjointiin on yksinkertainen ja joka puolueesta tuttu, nimittäin pölhöpopulismi. Tässä nimenomaisessa tapauksessa mallia haetaan erityisesti USA:n kahdelta puolueelta, joiden kampanjointi perustuu lähes yksinomaan pelotteluun. Meille halutaan myydä ideaa siitä, että joka nurkan takana on joukkomurhaaja-pikavippimyyjä ja että valtio vapauttaa vaarallisia vankeja kaduille hurjaa vauhtia. Juttu kylvää pelon mielikuvia minkä ehtii. Vaikka persut ei taatusti ole ainoa pelolla markkinoiva puolue, ilmiö vee-tuttaa minua aika reilusti.

Se mikä minua ehkä eniten ihmetyttää on, että koko jutussa ei mainita maahanmuuttoa sanallakaan.

Turvallisuutta, ei tunteilla tunarointia

On tietenkin pers- ja siis persutuntumallakin ymmärrettävää ajatella että äkkiä vain kaikki loppuiäksi vankiloihin jokaisesta roskan kadulle heittämisestä niin maailma pelastuu. Tämä tarina on helppo myydä ja on toki persuiltakin tarkkaa pelisilmän käyttöä kaupitella pikaratkaisua.

Ongelma vaan on, että minä haluan tähän maahan vähemmän väkivaltaa, murhia, raiskauksia ja muutakin rikollisuutta – en enemmän. Toki jos persut ottaisivat käyttöön sääntöpohjaisen maahanmuuttojärjestelmän, se voisi vähentää tiettyjen rikollisten määrää, mutta sitähän he eivät enää ratkaisuksi tarjoakaan. Rikosseuraamusten osalta suunta on absoluuttisen väärä. Poliisivaltio maksaa tähtitieteellisiä summia ja tuottaa hurjasti lisää rikollisuutta.

Ei mene läpi. Aion vastakin uskoa tutkimuksiin, tieteeseen ja faktoihin – en pelkovetoiseen populismiin. Persut saa varmaan tällä jutulla paljon hurraahuutoja, mutta minulta vain kansallisromanttisen kirosanan. Yrittäkää uudestaan.

Julkaistu

Merkel, Macron ja Purra

Saksa ja Ranska haluavat välttää vuoden 2015 kokemukset: Afganistanin pakolaisia pyrittävä auttamaan lähellä lähtö­maata, sanovat Merkel ja Macron tämän päivän Hesarissa.
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000008198245.html

Miten musta tuntuu, että joku Seinäjoella valittu naispoliitikko sanoi jo eilen saman asian. Mutta siitä nousi kamala älämölö niiden keskuudessa, joiden intresseissä on  rahdata lisää reippaita nuoria miehiä Suomeen.
Kabul lentokenttäJotkut matkustavat säästöluokassa – Kabul

Julkaistu

Antaisitko persuille porkkanaa?

Persujen kytköksistä ääriryhmiin on kirjoitettu tusinoittain artikkeleja, useissa medioissa samalla kun persujen nuorisojärjestöä savustetaan pois yhteistyöstä. Ei savua ilman tulta, pätee vanha sanonta nytkin. Leikittelen nyt kuitenkin ajatuksella: voisiko jokin muukin tyyli toimia, jos tavoite on toimia ääriryhmiä vastaan?

Varoitus: tämä teksti on poliittista spekulointia, eli siis ajatusleikki. Ei totuus.

Pohjakysymys 1: mikä on persujen suhtautuminen asiaan?

Perussuomalaiset ovat yhtenä maamme de facto protestipuolueista aina keränneet joukkoonsa jos jonkinlaista tallaajaa. Soinin aikana heitä tuli varsin monesta suunnasta, eikä se selvästikään tuntunut Soinia myöskään haittaavan. Tämä on ihan puhtaasti sivustakatsojan arvio, mutta mielestäni Halla-ahon puheenjohtajakaudella jäsenyyden rimaa on korotettu ylemmäs ja ongelmatapauksista on pyritty ainakin joskus hankkiutumaan eroon. Nuorisojärjestön potkiminen oli mielestäni yksi osa tätä. Kysyin myös itseltäni: miksi näin? Arvelisin, että Soinille jokainen maahanmuuttoa vastustava oli yhtä harmaata paskiaisten massaa. Halla-aho mahdollisesti ymmärtää, että on olemassa parlamentaarista reittiä muutosta ajavia ja natsilippua liehutellen muutosta ajavia, eivätkä nämä kaksi kuulu samaan veneeseen. Halla-ahon aikana on mahdollisesti osattu kiinnittää huomiota oikeaan asiaan. Toimia on siis tehty uusnatsien potkimiseksi pois, joskin nähdäkseni toimia olisi voitu tehdä paljon enemmän.

Pohjakysymys 2: onko suunta oikea?

Rakentaen edellisen oletuksen varaan, voidaan kysyä onko persujen suunta oikea. Jos linja on siis se, että uusnatsit ja muut väkivaltaan vannovat on opittu tunnistamaan ja heitä on hitusen verran siivottu jäsenistöstä pois, onko se linja hyvä? Väitän, että se on. Edelleen, se voisi tapahtua paljon aktiivisemmin ja määrätietoisemmin, mutta nähdäkseni pieni askel parempaan on aina parempi kuin ei askelta ollenkaan. Tämä johtaa punaiseen lankaani: jos suunta on oikea mutta nopeus väärä, miten voisimme tukea tätä suuntaa? Miten pääsisimme tästä siihen, että pienen askeleen sijaan otettaisiinkin suurempi askel parempaan?

Väite 1: eristäminen ei auta (varauksin)

Otetaanpa ensin varaus: persujen eristäminen on ihan perusteltu teko – ei tosin ääriaineisten vastustamiseksi, vaan esim. vasemmiston ydinäänestäjien aktivoinnissa ennen kuntavaaleja. Vastakkainasettelu ja väkevät viholliskuvat ovat perinteinen keino poliittisen aktiivisuuden lisäämiseen, puolueessa kuin puolueessa. Tähän syyllistyy tällä hetkellä jokainen eduskuntapuolue, keinot vain vaihtelevat. Eristäminen ei kuitenkaan auta, mikäli tavoitteena on (onko?) parlamentarismin tukeminen ääriryhmien kustannuksella. Toki vähintään yhtä typerää olisi polvistua Halla-ahon eteen ja kiittää kaikesta hyvästä työstä. Strateginen valinta voisi olla jonkinlainen tuki jatkuvuudelle.

Väite 2: strateginen linjaus jättää riittävästi tulkinnanvaraa

On mahdotonta esimerkiksi vihreiden aktiivilta sanoa mitään persuille, jota ei luettaisi tarkalla suurennuslasilla ennen muuta omien parissa. On siis tärkeää käyttää sellaista sanomaa, jossa huomioidaan miltä sanoma kuulostaa joka suuntaan. Yksi mahdollinen tapa voisi olla kenties yhdistävän ajatuksen rohkaisu, ottamatta kantaa muihin aiheisiin. Jos olisin vaikkapa vihreiden ohjeistamispäällikkö neiti Möttönen Sipoosta, saattaisin sanoa esim. näin.

Puheenjohtaja Halla-aho on ilmaissut pitävänsä väkivaltaisia ääriryhmiä ongelmana. Poliitikassamme on paljon, hyvin paljon asioita, josta olemme eri mieltä, mutta tämä ei ole yksi niistä. Ääriliikkeet ovat meidän kaikkien ongelma. Rohkaisenkin nyt perussuomalaisia myös toimimaan sanojensa mukaan. Ymmärrämme, ettei se tapahdu yön yli, mutta muistutamme samalla, että työn voi aloittaa nyt ja heti. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä poliittista linjauksista, mutta meidän on oltava yhtä mieltä demokratian pelisäännöistä. Niihin eivät kuulu katupartiot, kaatuneiden diktatuurien liput tai väkivallalla flirttailu. Puheenjohtaja Halla-aho, voinemme ainakin tästä olla samaa mieltä?

Ajatuksena siis on, että asiaa pitäisi lähestyä määrätietoisesti, mutta jättäen tilaa muutokselle parempaan päin. Täydellisen demonisoinnin sijaan yritetään etsiä pieniä yhdistäviä tekijöitä, pientä yksimielisyyttä, jonka päälle voidaan ajan myötä rakentaa terveempiä viestintäsuhteita.

Bonuskysymys 3: valitse yksi

Perussuomalaisten vastustajien on nähdäkseni tehtävä tämä valinta, ja se voi ratkaista paljolti demokratiamme suuntaa.

  • Tehdään kaikkemme väkivaltaisten ääriliikkeiden vastustamiseksi.
  • Tehdään kaikkemme perussuomalaisten vastustamiseksi.

Ääriliikkeistä voi löytyä yhteinen yhteiskunnallinen vihollinen, mutta riittävän yhtenäisyyden saavuttaminen edellyttää yhteistyötä poliittisen vihollisen kanssa.

P.S. Ei, minua ei kiinnosta lukea kommenteissa tuhannetta kertaa siitä että mites ne muiden puolueiden kytkökset siihen ja tähän ihmiseen,aatteeseen tai ryhmään. Yksi ongelma kerrallaan.

Julkaistu

Huolettaako persut? Tässä lääkkeitä!

Ottamatta mitään kantaa siihen onko persujen gallup-nousu hyvä vai paha asia, tiedän että monia tämä huolettaa. Koska pidän politiikan muutoksista, esitän nyt miten tämän suunnan voi mielestäni muuttaa. Tässähän on mitä klassisin lähtökohta: joko hoidat egoasi tai hoidat ongelmaa – valitse yksi.

Lakkaa panikoimasta: Mitä enemän huudat somessa, mediassa, kolumneissa, sun muissa miten kamalaa ja hirveää ja väärin on että ihmiset kannattavat persuja, sitä enemmän tarjoat heille ilmaista mainosta.

Kritisoi asiaa: On lukuisia tapoja kritisoida persuja asiapohjalta. Voit vaikka kritisoida heidän linjojen vaikutuksia ihmisille tärkeisiin asioihin, kuten terveydenhuolto, työ, eläke, koulu…

Puolueet, lakatkaa peesaamasta: Etenkin perinteiset suuret puolueet, keksikää omaa asiaa ja omia linjanvetoja. Älkää olettako että pärjäätte vain kertomalla miten tarjoatte samaa mutta paremmin ja/tai aivan erilaista asiaa kuin persut (tai vihreät, sen puoleen).

Älä herjaa äänestäjiä: Haukkumalla persujen äänestäjiä idiooteiksi saat mitä varmimmin heille lisää äänestäjiä. Harva asia herättää nukkuvaa äänestäjää niin kuin ajatus siitä että joku hyväosaisen eliitin jäsen kertoo hänelle miten ei saa tehdä.

Tarkista aasinsiltojen kesto: Etenkin jotkut mediat ovat kovin halukkaita rakentamaan aasinsiltoja persuista natsismiin, väkivaltaan ja jopa joukkomurhiin. Älkää olettako ettei siltojenne kestokykyä testata. Lopputulos voi olla uskottavuuden menetys medialle ja säälipisteitä persuille.

Hae asiantuntijalausunnot asiantuntijalta: Jos haluat mediassasi käydä asiakeskustelua persuista tai heidän suosiosta, älä esittele kilpailevan puolueen edustajaa puolueettomana asiantuntijana. Lopputulos on kuten edellisessä kohtaa.

Tarjoa omia ratkaisuja: Otetaan vaikka maahanmuutto. Esitä oma, harkittu, selkeästi ilmaistava ratkaisu siihen. Älä keskity haukkumaan persujen ideaa vaan rakenna oma. Riistä heiltä oikeus aiheen ilmaherruuteen.

Katso mikä kansaa puhuttaa: Ota silmäys kansan huoliin ja haasteisiin ja rakenna siitä keskusteluaihe. Kun tarpeeksi kauan osoitat kiinnostusta, asiantuntemusta, terävyyttä ja asiallisuutta tärkeistä aiheista, huomaa kansa ketä kannattaa katsoa. Älä anna egosi kirjoittaa asialistaa.

Unohda seuraavat sanat: Populisti, äärioikeistolainen, natsi, rasisti. Haukkumanimillä ei rakenneta uskottavuutta eikä poliittista kannatusta. Erityisen tärkeä huomio medialle.

Ole rehellinen: Jos olet päättäjä ja olet tehnyt virheen, myönnä se. Tule alas sieltä norsunluutornista. Suoraselkäisellä suomalaisella rehellisyydellä riisut persujen viestinnän aseista.

Ole taiteellinen: Keksi uusi tapa ilmaista haastetta, irrottele, tee performanssi, teos tai tempaus – kuitenkin ylläolevat varoitukset huomioiden. Politiikan ei tarvitse olla harmaata.

Tee yhteistyötä: ”Jos et voi voittaa heitä, liity heihin”. Hyväksy, että he edustavat mainittavaa osaa kansasta ja lähde etsimään kompromisseja heidän kanssa. Saatat saada omatkin kärkiaiheesi paremmin pinnalle ja siten tasapainoa myös kannatuslukuihin.

Puhu heille: Haasta heitä. Puhu persulle kuten ihmiselle. Osoita ainakin itse olevasi kypsä keskustelija.

Pohdi syitä: Viimeisenä, tutki miksi persuja kannatetaan. Etsi todellisia syitä, pohdi niiden taustoja, piirrä yhteiskunnan kuvaa suurella pensselillä. Älä tee oikopolkuja. Kun tiedät tarkkaan miten tähän on tultu ja missä nyt ollaan, osaat myös arvioida seuraavan siirron. Kun sen tiedät, tiedät myös miten kannatus käännetään.

JOKERI: Älä kirjoita tällaisia juttuja, saat suotta natsin maineen.

Julkaistu

Voiko liberaali iloita persujen kasvusta?

Samat sata analyysiä voi lukea aina gallupien jälkeen, mutta minä haluan jotain muuta. Haluan löytää jotain positiivista persujen suosion kasvusta, sellaista jota kaltaiseni markkinaliberaalikin voi iloita – ja uskoakseni olen sellaista löytänyt. Voisiko persujen nousussa nähdä hieman samaa mitä Barack Obaman kampanjassa? Näenkö rivien välistä sanat ”yes we can”, tai siis ”tottahan myö pystymme”?

Varoitus: tämä on vain vaihtoehtoinen katsantakanta yhdestä näkökulmasta – ei absoluuttinen totuus tai kokonaiskuva.

Onko sanoma vain rasismia?

Teen nyt oletuksen, että yleinen näkökulma persujen kannatuksen noususta, eli kasvava rasismi ja ilmastodenialismi, ei ole koko totuus. Syitä on mielestäni useita. Esitän nyt yhden syyn, jonka ainakin haluaisin olevan osa pakettia ja se on persujen sanoman positiivisuus. Kyllä, luit oikein, hengitä syvään, lue sitten perusteluja tai juokse paniikissa loukkaantumaan jonkun puolesta. Jos jatkat yhä, huomautan että puhun tästä miltä asiat näyttävät ja kuulostavat, viestinnässähän käy usein niin että puhujalle sanoma on kovin erilainen kuin kuulijalle. Wiion lait pätevät.

Kas, vihreät ja demarit ovat antaneet ilmi kuvaa siitä, että olemme syyllisiä ja meidän pitäisi hävetä. Heidän ulostuloista jää monille mieleen vain ajatus siitä, että mm. kaikki on suomalaisten (EI, en sanonut ”lihaa syövien heteromiesten”) syytä. Korostetaan asioita missä olemme huonoja tai muita huonompia, asioita joissa emme tee tarpeeksi, asioita joita saisimme hävetä. Puhutaan siitä mitä emme saa tehdä, mistä pitää kieltäytyä, minkä pitää loppua – ja tämä kaikki tarjotaan kovin ehdottomaan äänensävyyn. Ei tämä ole vain ilmastonmuutospuhetta, vaan yleinen ilmapiiri. Syyllisten ja syyllisyyden osoittaminen pätevät toki maahanmuutossa ja ilmastoasioissa, mutta myös työmarkkinoilla, keskusteluilmapiirissä, EU-asioissa ja monessa muussa.

Kotipuolueeni Kokoomus on sekin jäänyt vähän reaktiopuolueen asemaan ja olisi aika piristyä. Olemme tyytyneet reagoimaan muiden puolueiden ulostuloihin, emmekä ole yrittäneet rakentaa omaa agendaa. Tällä hetkellä keskikentän oikealla reunalla olisi hurjasti tilaa selkeälle, järjenkäyttöön pohjautuvalle sanomalle. Tieteeseen uskovan puolueen tulee rohkeasti katsoa eteenpäin ja olla mahdollisuuksien mukaan proaktiivinen. Tämä puoli puuttuu. Kotimaan politiikassa on kaksi selkeää sanomaa, mutta jo pikavilkaisu eurooppalaisille politiikan kentille osoittaa että kolmannelle on ehdottomasti paitsi tilaa, myös kysyntää.

Niin, entäpä Perussuomalaiset? Yhä useampi kuulee heidän sanomansa positiivisessa hengessä. Kyllä me selviämme tästä. Kyllä suomalainen työ kannattaa. Kyllä aurinko nousee huomennakin. Kyllä lapsissa on tulevaisuus. Vaikka heidän perusviestintä onkin sävyltään ikävää, yllättävän moni lukee niissä vähäsen toivoa, hitusen synninpäästöä ja pienoista optimismia. Niitäkin kommentteja lukee, joissa ilmastonmuutoksesta huolestuneet uskovat enemmän persujen kuin vihreiden ratkaisumalliin. He kokevat sen ratkaisevan asiaa kulkien eteenpäin työtä tekemällä, kun vihreiden malli tuntuu lähinnä panikoinnilta ja toivon alasajolta. Viestintäpsykologiaa katsellen, jos lauseen alkupuolella ensin ruoskitaan, ei lauseen jälkipuoli enää pysty tilannetta paikkaamaan. Liekö Matias Turkkila tehnyt saman havainnon?

Toivotalkoot?

Markkinaliberalismiin kuuluu ainakin minun versiossani toivo ja positiivisuus. Sisäinen ääneni rohkeneekin siten toivoa, että gallupit ovat merkki toivon kaipuusta. Ehkäpä suomalainen sisu on herännyt horroksestaan ja kansa haluaisi vihdoinkin lähteä rakentamaan tulevaisuutta tekemällä? Hallitus tarjoaa häpeää, itkua ja tappelua, mutta kenties kansa haluaisikin toivoa, mahdollisuuksia ja haastetta? On sangen mahdollista että kuvailen pöhköä utopiaa, mutta mielestäni tulevaisuuden tekeminen omin käsin on utopia johon on täysin sallittua uskoa.

Totuus on, kuten olen varoittanut, paljon tätä monimutkaisempi, mutta mielestäni täysin jumittunut persukeskustelu kaipaa uutta näkökantaa. Laajemminkin katsoen, Suomesta puuttuu toivoa. Väkivahvasti uskon, että sitä pystyisi tarjoamaan meille useampikin puolue. Älkää jääkö tuleen makaamaan, vaan ottakaa haaste vastaan, oli lipun väri mikä vaan!

Julkaistu

Missä Soini, siellä…

Vilkaisin tässä Soinin plokia. Soini käyttää paljon sanoja vakuuttaakseen, että on nyt onnellinen mies. Matka on taittunut Kaitaan lukion jumppasalista maailman valtioiden peilisaleihin 1. luokassa.  Ja nyt takaisin pääpuhujaksi iivisniemen urheiluseuran juhlaan samaiseen saliin.

Ei voi välttyä vaikutelmalta, että Soini  haluaa jotenkin ottaa kunnian itselleen Halla-ahon tuomasta kannatuksen noususta puolueelle.

Julkaistu

Persujen nousu – hallituksen kostoa vai puhdasta sattumaa?

Perussuomalaisten kannatus on ollut melko turvallisessa asemassa viime kuukaudet. He ovat onnistuneet luomaan mielenkiintoisen paikan poliittisella kentällä ja käytännössä dominoineet kovin montaa keskustelun osaa. Voivatko persut kiittää nykyhallitusta vai onko kyse pidempiaikaisesta ilmiöstä? Katson pikaisesti muutamalta kantilta.

Outoja vihatulkintoja

Minulla ei ole minkäänlaista kunnioitusta Anna-Maja Henrikssonia kohtaan jo perustuen puolen vuosikymmenen takaisiin toimiin. Tällöin, myös oikeusministerinä, hän syytti Aamulehdessä hakatuksi tullutta eläkeläistä siitä että eläkeläinen vastusti pakkoruotsia ja siksi oli ymmärrettävää että hän sai turpiinsa. Nyt hän on siirtynyt lähemmäs persujen kenttää vihapuhetutkimuksen myötä. Mielestäni haastava tutkimus oli hyödyllinen ja laajalti laadukas, mutta sen tulkinnat johtavat outouksiin. Kun tutkinnassa todettiin pääosan nettivihasta kohdistuvan miehiin, A-M totesi että koska viha kohdistuu lähinnä naisiin, pitää aleta tuomitsemaan naisiin kohdistuvaa vihapuhetta kovemmin. Jalat on tukevasti yhäkin ilmassa ministerillämme ja persut ovat ottaneet tästä kaiken ilon. Aivan syystä, sanoisin. Minun mielestäni tämä yhteiskunta ei kaipaa yhtään lisää segregaatiota vihan äärelle.

Miesten tasa-arvossa tapahtuu

Varsin hajuton ja mauton ruohonjuuritason järjestö Miesten tasa-arvo ry on päässyt valokeilaan. Ilmeisesti kyse on uuden hallituksen linjauksista, jonka mukaan kyseistä järjestöä ei enää voida listata tasa-arvotyön mukaiseksi, koska miesten tasa-arvoa ajava järjestö ei aja naisten asioita joten siksi se ei edistä tasa-arvoa. Ei sillä etteikö naistenkin asioita pidä parantaa, mutta on suhteellisen pöhköä unohtaa, että miehilläkin on haasteita ja apu esimerkiksi avioerossa, huoltajuusasioissa yms. on tärkeää ja koko yhteiskunnalle hyödyllistä. Myös rahoitusten vieminen miesten asioita ajavilta järjestöiltä on ollut kovassa huudossa. Ja persut ovat tämän huomanneet ja sillä ratsastaneet. Tässäkin kohtaa nykyhallitus voi katsoa halutessaan peiliin.

Avustusten evääminen nuorisojärjestöltä

Persunuorten ulostulo, josta mekkala alkoi, oli tasoton, laaduton ja ala-arvoinen, siitä ei ole kahta sanaa. Sen sijaan hallituksen ohjaama reaktio asiaan on omiaan vain ja ainoastaan nostamaan kiinnostusta. Tukien takaisinperintä on rankka, luokassaan ennenkuulumaton toimenpide, jonka takana on nykyinen hallitus. Vaikka persunuorten puheet olivat härskejä, on operaatiossa selvää koston makua hallitukselta oppositiolle. Tämä ei voi enää päättyä hallituksen kannalta hyvin, vaan persut ottavat kaiken ilon hallituksen omasta maalista. Se on sääli. Hallitus olisi voinut ottaa tästä voiton, jos olisi jättänyt ylpeyden narikkaan.

Muilta puuttuu linja

Yksi perusongelma on, että omaa linjaa vetävät vain vihreät ja persut. Muilla puolueilla ei ole omaa linjaa, he vain vastustavat tai puolustavat em. kahden äänekkään pelurin ulostuloja. Yllä on esimerkkejä, mutta löytyyhän niitä lisääkin, ilmastosta, maahanmuutosta, työstä, varhaiskasvatuksesta ja vaikka mistä. Muissa puolueissa on oltu aivan luvattoman laiskoja ja tyydytty reagoimaan, kun pitäisi proaktiivisesti hakea paikka keskustelukentältä. ”Katsotaan mitä persut sanovat ja haukutaan se” tuntuu olevan paras mihin huippuluokan viestinnän ammattilaiset pystyvät.

Ehdottaisin, että nykyisen hallituksen ei kannattaisi keskittää ihan näin paljon toimia ideologisen koston ajamiseen. Kuten vihreätkin puoluelehtensä lakkautamisen myötä totesivat, politiikkaa ei enää ajeta asialla vaan heitoilla ja huudahduksilla. Niin he tekevät kuin lupaavat ja se on sääli, sillä kaikki tällaiset puuskaukset, yhdistettynä maltillisten puolueiden hiljaisuuteen, eivät vähennä vaan lisäävät vastakkainasettelua Suomessa. En todellakaan usko että persut tai vihreät olisivat parhaat toimijat hallituksen johdossa. En kaipaa tätä.

P.S. Moni on ehkä huomannut blogaustahtini olevan hitaampi. Valitettavasti taannoinen pieni tapaturma kiusaa yhä, enkä ole voinut viikkoon istua. Se hidastaa kovasti koneen käyttöä. Noh, ainakin tulee käveltyä hemmetisti. Kuukauden sisään pitäisi helpottaa. Koittakaapa pärjätä, piipahdan kyllä pari kertaa päivässä pikaisesti.

Julkaistu

Sebastian Tynkkynen

Perussuomalaisten kansanedustaja Sebastian Tynkkynen oli jälleen uutisissa saatuaan toisen tuomion kansanryhmää vastaan kiihottamisesta. Mielestäni niin tässä oikeustapauksessa kuin henkilössäkin on monta kohtaa mihin voi tarttua ja valitsen niistä pari. Pyrin löytämään asiasta kaksi puolta, enkä aio tehdä edustaja Tynkkysestä sen paremmin sankaria kuin ilmestyskirjan petoakaan.

Näin kannattaa sanoa – mutta ei ole pakko – vai onko?

Mielestäni kaikki seuraavat pätevät:

  • Tynkkysen sanoma islamin ja terrorismin yhteydestä resonoi laajalti. Käytännössä vastaava sanoma on sanottu useasti myös vastuullisten medioiden sivuilla.
  • Tynkkynen olisi voinut ilmaista asian tavalla, josta ei tule tuomiota, mutta hän halusi käyttää väkevämpää sanamuotoa. Oletan, että tuomioistuin takertui ilmaisutyyliin varsinaisen sanoman sijaan.
  • Jos Tynkkynen olisi ilmaissut asiansa maltillisesti, häntä ei olisi noteerattu, eikä hän olisi nyt kansanedustaja. Vain ärräpäillä pääsee pinnalle, oli aate mikä vaan.
  • Nyt annettu tuomio sekä siitä käyty julkinen keskustelu, etenkin siltä osin missä Tynkkystä herjataan todella rankasti nk. punavihreiden taholta, tulee todennäköisesti satamaan hänen ja persujen laariin.

Toisin sanoen, Tynkkynen ottaa usein ilmaisullaan riskin ja se riski on poliittisesti katsoen kannattanut. Voidaan mutkat suoristaen sanoa että hän osti juuri edulliseen 4 050 euron hintaan todella näkyvän vaalimainoksen. Arvelen hänen toimivan jossain määrin strategisesti valitessaan rosoisen ilmaisutyylinsä, mutta toisaalta en kyllä näe hänessä mitään tarkoituksenmukaista ilkeyttä. Tästä varmaan tulee minulle kontillinen sitä itteensä niskaan, mutta mielestäni hänellä on usein pelissä myös todella hyvä motiivi. Joskus toki pinnalle paistaa selvästi viha – kelläpä ei – mutta usein näen hänessä myös hieman nykyajan Karpoa. Toivoisin kyllä että hän ajoin pysähtyisi ajattelemaan ilmaisunsa hedelmiä. Mielestäni hän on aivan tarpeettomasti satuttanut turhan monia.

Toisaalta häntä on hyvin vaikea lukea ja hänen yksipuolinen viestintä tekee siitä vaikeampaa. Ison osan viestinnästään, kuten kommentit tästä tuomiosta, hän jakaa vain lähipiirilleen suljetuissa ryhmissä. Kun olen toisesta asiasta häntä sähköpostitse lähestynyt, hän ei koskaan vastannut ja olen antanut itseni ymmärtää ettei hän muutoinkaan ole kova vastaamaan yhteydenottoihin. Kyllä hän aktiivisesti viestii, mutta selvästikin siinä on monia tasoja ja äärimmäisen vähän kaksisuuntaisuutta – aivan kuten erittäin monilla ammattipoliitikoilla halki puoluekentän. Laajemman viestintästrategiansa osalta hän mahtuu harmaaseen massaan, hyvässä ja pahassa.

Mitä tästä voi oppia? Mihin tämä voisi johtaa?

Päinvastoin kuin persut, en näe tässä tuomiossa mitään suuria mullistuksia tai johdannaisvaikutuksia, enkä taatusti aio asettaa itseäni oikeusistuimen ylle. On totta, että kansanryhmää vastaan kiihottaminen on ikävän tulkinnanvarainen lakipykälä ja on haastavaa erotella sanottu asia, ilmaisun tyyli ja arvioitu motiivi. Vielä haastavampi on laki uskonrauhan rikkomisesta (ns. jumalanpilkkalaki), joka on vielä ontommalla pohjalla, kuten jo muutamat tutkijatkin ovat huomauttaneet. Puhtaasti maallikkona en näe kumpaakaan näistä pykälistä tarpeellisena, sillä kaikki ns. maalliset, vähemmän tulkinnanvaraiset rikkeet näiden pykälien ympärillä sisältyvät jo muihin rikoslain pykäliin. Mutta, tämä on laki ja sitä tietenkin minäkin noudatan. Kansalaisaloitteet aiheista eivät ole keränneet huomiota, eikä eduskunnassa ole muutoshalukkuutta. Persuillekin nämä ovat toissijaisia asioita, mutta toki yksinhän he eivät näille mitään voi. Ounastelen, että tuomioistuimissa nämä tapaukset tulevat vain lisääntymään ja joukkoon päätyy yhä enemmän myös laajemmin tulkinnanvaraisiatapauksia, jotka herättävät kansalaisissa hämmennystä.

Ehkäpä se ydinongelma tässä koko paketissa on, että oikeusistuimista on tehty varsin aktiivisia politiikan markkinoinnin välineitä. Vain aniharva tapaus nk. rikoskynnyksen ylittävistä vihapuheista päätyy oikeuteen asti ja moni on kummissaan miksi yksi vihanpuuskaus johtaa tuomioon kun toista ei edes tutkita. Samalla niin oikean kuin vasemman kärjen ääripäät ovat tehneet näistä pykälistä lyömäaseita ja oikeutuksia ala-arvoiselle käytökselle. Mielestäni tällainen syö oikeusistuimen arvovaltaa.

Valitettavasti minulla ei ole ratkaisua mielessäni muuta kuin jälleen kerran rohkaista jatkokeskusteluun aiheesta. Sivistyneesti. Turha toivo.