Ei, en suostu tekemään kolumnia Afrikan tähdestä, mutta lääketieteen kirkkaimmasta tähdestä kylläkin. Liekö ”rokoteporno” paras tapa edistää tämän tähden suosiota? Tuttuun tapaan, audiona ja tekstinä sama sisältö.
Kyllä sinäkin olet vähintään nähnyt sen viestin, ehkä kirjoittanutkin: otin juuri koronarokotteen, kaikki meni hyvin ja sinunkin pitäisi se ottaa. Sanoma on itsessään asiallinen ja rohkaiseva. Se sisältää sopivan annoksen sosiaalista liimaa ja yleispätevää optimismia. Viestiä saatetaan koristaa pienin naljailuin salaliittoteorioita kohtaan sekä mahdollisesti väkevällä ohjeistuksella. Jo rokotustilastotkin sen kertovat, että viesti uppoaa pääosaan suomalaisia ja se on hyvä juttu. Rokotteet ovat jälleen kerran osoitus ihmiskunnan parhaista puolista.
Ymmärrän rokotteiden perusteet, mutta koen vieläkin tärkeämmäksi yrittää ymmärtää rokotteista kieltäytymisen kulman. Tuoreet tutkimukset vahvistavat fiiliksen: mikään yksi vastaus ei selitä kaikkea. Yksi suurimpia ongelmia on tietenkin raha. Käärmeöljykauppiaat tekevät isoa tiliä viemällä pois ihmisten uskoa tutkittuun lääketieteeseen. He keräävät ympärilleen joukon hyödyllisiä idiootteja toimimaan palkattomina mainosten jakelijoina. Joskus rahan sijaan haussa on maine ja näkyvyys esimerkiksi poliittisia tarkoituksia varten.
Kaikkea rokotekieltäytymistä ei voi kuitenkaan pistää huijareiden syyksi. Taustalla on myös aikatauluongelmia, logistisia haasteita sekä myös pelkoa ja huolta. Pelko voi perustua väärään tietoon, mutta se ei tee pelon tunteesta tippaakaan mitättömämpää. Metafora voisi kuulua näin: yksi henkilö kompastui portaissa ja toinen tönättiin alas portaita, mutta molemmilla on ranne murtunut ja se vaatii ensiavulta samat toimet. Keskitämme paljon huomiota pelon taustasyihin, mutta unohdamme pelosta kärsivän ihmisen. Irrationaalinen pelko on lamaannuttava tunne, joka ei helpotu naljailemalla.
Kun rokotteita pelkäävä henkilö kohtaa sosiaalisessa mediassa loppumattoman tulvan rokotepositiivisia viestejä, hän saattaa ahdistua kahta enemmän. Tuo fantastisuutta, mahtavuutta ja rajatonta voimaannuttamista jakava sanoma alkaa nopeasti näyttämään jonkinlaiselta rokotepornolta. Pelkoihinsa käpertynyt ihminen voi kokea melkoista voimattomuutta tämän massan äärellä. Hädän keskellä hän kaipaa jotain muuta, mitä tahansa muuta sisältöä ja on siten poikkeuksellisen helppo saalis puoskarien sanomalle. Pelokkaalle ihmiselle korvat puhkova huuto rokotteiden mahtavuudesta saattaa toimia epäilyn ensisignaalina.
Kun rokotepornon vanavedessä seuraavat vielä puheet häpeäpaalusta, maailmanlopusta ja viimeisestä tuomiosta rokottamattomille, on peli menetetty. Ei niin pientä sormea etteikö sillä osoitettaisi rokottamattomia ja syytettäisi heitä viidestä oikeasta ongelmasta, sadasta liioitellusta ja miljoonasta asiaan liittymättömästä. Joskus tuo syytös osuu aivan oikeaan, mutta ammumme siinäkin aivan liian lavealla tykillä. On toki myös aiheellista kysyä onko syyttäminen paras tapa saada ihmisiä muuttamaan mieltään.
Mielestäni voisimme lisätä viestintäämme hieman pelastusrenkaan elementtejä rokotepelkoisia kohtaan. Voisimme kuulla heidän huolia ja murheita, hyväksyä heidän pelkonsa ja tarjota juttuseuraa ilman painostusta. Jokainen meistä tietää mitä pelko on ja heijastamalla tätä tunnetta itsessämme, osaamme tarjota apua tähän ikävään tunteeseen. Useimmiten tarvitaan vain ihminen joka hyväksyy toisen ihmisen tunteen. Oikeiden asioiden sanominen ei ole läheskään niin tärkeää kuin läsnäolo.
Valtiovallan puolelta asiaa voisi koittaa lähestyä vaikkapa jonkinlaisen neuvovan rokotepuhelimen tai pikaviestimen kautta. Asiasta epävarmat voivat soittaa ja kysyä. Rokotepaikalle huonosti pääseviä voidaan auttaa palveluilla. Lähipiirinsä kostoa pelkääville voidaan osoittaa tapa asioida rokotteella ilman pelkoa asian paljastumisesta. Puhelimen päässä tulisi olla ymmärrystä, apua ja rohkaisua – paitsi toki häirikkösoittajille, jotka voidaan palkita tietoliikenteen häirinnästä päiväsakoilla.
Yleisemmässä viestinnässä voisimme myös pyrkiä lisäämään kunnioitusta ihmisten pelkoja kohtaan. Tämä ei tietenkään koske vain rokotteita, vaan pätee yhtä lailla pelkoon maahanmuuttajia, uskontoja, koiria tai monia muita asioita kohtaan. Vahva uskomme omaan oikeellisuuteemme johtaa yleensä näkemään pelokkaan ihmisen vihollisena jota pitää lyödä. Samalla vahvistamme pelkoa ja työnnämme dialogin mahdollisuuden alati kauemmas. Kun tunnelmaa pilannut pelokas on saatu pois keskustelupiirin keskeltä, onnistumisen tunne on suuri sekä totuuden julistajalla että ihmisten pelkoja vaanivalla sivullisella.
Ajatus pelkojen lieventämisestä kaikessa keskustelussa kuulostaa kauniilta ja melko helpolta, mutta netin syövereissä suurin ongelma lienee todellista pelkoa potevan tunnistamisessa. Sadasta koronarokotuksista huolestuneesta voi löytyä yksi tai kaksi pelosta kärsivää, eikä loppujen lähestyminen vilpittömin mielin johda hyvään. Ymmärrystä ja keskustelua tarjoava henkilö on kuin kettuperheen keskelle eksynyt kana, johon on vielä varmuuden vuoksi osoitettu spottivalo ja maalattu tähtäin. Yritä siinä sitten rakentaa yksin siltaa, kun kokonainen armeija on valmiina katkomaan jokaisen laudan minkä paikalle tuot.
En siis tänään ole aivan niin pöhkö, että ehdottaisin kirkkain silmin jokaista vaihtamaan sosiaalisen median viestintäkulmaansa. Ehdotan kuitenkin laittamaan korvan taakse muistutuksen siitä, miten pelko toimii. Kukaties, joku kaunis päivä, netissä tai tosielämässä, saatat päätyä tilanteeseen jossa voit todella auttaa toista ihmistä selviytymään peloistaan. Sillä hetkellä teet jotain paljon parempaa, tärkeämpää ja kestävämpää kuin haukkujen jakamista somessa.
