Kesäkuussa 1941 Venäjällä oli Saksaa vastassa 28 800 panssaria. Vastaavasti Saksalla itärintamalla 3 671 panssaria.[i] Tämän lähteen mukaan Venäjällä oli 7,8 kertainen ylivoima panssareissa Saksan ja Venäjän välisen sodan alkaessa.
Panssarivaunujen yksityiskohtaisempia määrä ja laatutietoja siinä tilanteessa voi lukea täältä.
Tuotannosta ja menetyksistä sodan kuluessa kertoo taulukko:[ii]
|
1941
|
1942
|
1943
|
1944
|
1945
|
Yhteensä
|
Venäjän tuotanto
|
6 274
|
24 639
|
19 959
|
16 975
|
4 384
|
72 231
|
Saksan tuotanto
|
3 256
|
4 278
|
5 966
|
9 161
|
1098
|
23 759
|
Venäjän menetykset
|
20 500
|
15 000
|
22 400
|
16 900
|
8 700
|
83 500
|
Saksan menetykset
|
2 758
|
2 648
|
6 362
|
6 434
|
7 382
|
25 584
|
Tammikuussa 1945 Venäjällä oli Saksaa vastassa 14 200 panssaria. Vastaavasti Saksalla itärintamalla 4 881 panssaria.[iii] Venäjän ylivoima oli enää 2,9 kertainen.
Englanti lähetti Venäjälle avuksi 3 782 panssaria. USA lähetti Venäjälle 1 682 kevyttä panssaria ja 5 374 keskiraskasta panssaria.[iv] Lisäksi puolitela-ajoneuvoja 1 158. Jne., jne. Yhteensä jenkit toimittivat 312 200 ajoneuvoa ryssille.[v] Passasi niillä huristaa Varsovaan, Berliiniin, Prahaan, Wieniin, jne. Yksilöityä USAn materiaalista apua Venäjälle löytyy täältä. Siitä yksilöidystä luettelosta näkyy, että se 312 200 on aivan liian pieni lukema – syytä en tiedä. Porterin kirjan taulukoissa on jotakin sotkua. Sen mukaan pelkästään Studebakerin ”hinausajoneuvoja” on toimitettu 114 200, mutta luokasta ”Kuorma-autot” Studebakerit puuttuvat kokonaan. Kotisivullani olevassa luettelossa taas: 427 284 kuorma-autoa (Studebecker, Dodge). Grrr… Joo, se 312 200 ei sisällä ilmatorjunta-ajoneuvoja, panssarintorjunta-ajoneuvoja, raketinheitinajoneuvoja, jne., jne.
Huomioita numerojen perusteella
-
- Vuonna 1944 Saksan panssarivaunutuotanto oli suurimmillaan ja reilusti suurempi kuin tappiot. Varusteluministeri Albert Speer teki hyvää työtä.
- Vuonna 1943 Venäjän panssarivaunutappiot olivat suuremmat kuin tuotanto. Vuonna 1944 tappiot olivat karkeasti yhtä suuret kuin tuotanto.
- Vuosi 1943 oli molemmin puolin varsinainen panssarivaunujen romutusvuosi. Siihen vuoteen mahtui mm. Operaatio Zitadelle. Zitadellen loppuvaiheessa käytiin Prohorovkan taistelu. Prohorovkan taistelun ensimmäisenä päivänä ryssät menettivät lähes 650 panssaria ja II SS-panssariarmeijakunta 70 panssaria, joista 22 korjattiin taistelukelpoisiksi seuraavaan päivään mennessä.[i]
[i] David Porter – Puna-armeijan panssarivaunut; 2018; sivu 185
[ii] David Porter – Puna-armeijan panssarivaunut; 2018; sivu 185
[iii] David Porter – Puna-armeijan panssarivaunut; 2018; sivu 185
[iv] David Porter – Puna-armeijan panssarivaunut; 2018; sivu 172
[v] David Porter – Puna-armeijan panssarivaunut; 2018; sivu 173
[vi] David Porter – Puna-armeijan panssarivaunut; 2018; sivu 93